Miksi kiusattu on aina sitä?

Kiusatulle uhrille tulee huono itsetunto ja sosiaalisia jännitysoireita mikä altistaa kiusaamiselle uusissakin tilanteissa. Kun on huono itsetunto niin helposti sietää huonoa kohtelua. Jos terveitsetuntoisena joku kohtelee sua koppavast, olet koppava tai välttelevä takaisin. Mutta jos sua on kiusattu ja sulla on huono itsetunto ja joku kohtelee sua koppavasti niin olet ystävällinen takas. Seuraa se, että tyyppi ja muutkin alkaa olemaan sulle entistä röyhkeämpiä.

Minua kiusattiin peruskoulussa, mut ei koskaan sen jälkeen. Tiedän monia muitakin, joilla on kiusatun tausta mut jotka on pärjänneet koulun jälkeen elämässä oikein muakvasti.

Kiusatulle uhrille tulee huono itsetunto ja sosiaalisia jännitysoireita mikä altistaa kiusaamiselle uusissakin tilanteissa. Kun on huono itsetunto niin helposti sietää huonoa kohtelua. Jos terveitsetuntoisena joku kohtelee sua koppavast, olet koppava tai välttelevä takaisin. Mutta jos sua on kiusattu ja sulla on huono itsetunto ja joku kohtelee sua koppavasti niin olet ystävällinen takas. Seuraa se, että tyyppi ja muutkin alkaa olemaan sulle entistä röyhkeämpiä.

Mua ei oikeastaan edes huvita olla kenenkään kanssa tekemisissä, kun on kiusaamistausta. En saa ihmissuhteista mitään kun pelkään kiusaamista, jos nyt vähän kärjistäen näin sanotaan. Sitten kiusataan siksi, että vetäytyy. Stressaa ihmiset ylipäätään.

Mutta se on kyllä totta, että vaikka yrittäis ystävällinen olla ja luulis, että sillä saa ystävällisyyttä takas, ei sillä saa :(

jos kiusaajat ovat päättäneet, että eivät suostu muuttamaan toimintatapaansa, on aivan sama, mitä kiustattu tekee tai jättää tekemättä, olee tai on olematta.



Itse olen ollut työpaikkakiusattu, työyhteisössä, jossa oli huono työpaikkahenki. Tulin uutena ja nuorena työyhteisöön, ja siksi olin helppo uhrija syntipukki huonossa ilmapiirissä.



Olin aktiivinen, ahkera, reipas ja sosiaalinen, mukava työkaveri (esimieskin ensimmäisessä palautekeskustelussa sanoi, että olen todella mukava työkaveri jne). Ihmettelin, kun kaikki, aivan kaikki ystävällisyyden ja hyvänä työntekijänä ja työkaverina oleminen torjuttiin. Vaikka kuinka yritin olla reilu ja hyvä työkaveri, tein ahkerasti työni jne. oma tiimini torjui minut kaikesta ulkopuolelle. Minua mustamaalattiin esimiehelleni ja haukuttiin ihan ihmejutuista seläntakana. Toiset kyllä saivat tehdä ja käyttäytyä miten vain, mutta samat säännöt eivät koskeneet minua. Minulta vaadittiin mm. täydellistä virheettömyyttä, samaan aikaan kun omat tiimiläiset saivat mokailaa kuinka paljon tahansa...



Yritin puuttua tähän kiusaamiseen ja syrjimiseen, mutta työkaverini eivät ottaneet tätä palautetta kuuleviin korviinsa. Syy oli aina minussa, ja minulla oli kuulemma asennevamma... Työpaikkapsykolologi itse sanoi tapausta tutkiessaan, että kyseessä on selvä työpaikkakiusaus, en viitsi tähän laittaa yksiyisiä esimerkkejä.



Pointtini on, että kiusaajat eivät halua myöntää kiusaavansa, tai jos myöntävät syyllistävät aina uhrin, kiusatun. Jälkikäteen kun tilanne on jo esim. vuosien kuluttua ohi, monet kiusaajat vasta tällöin pystyvät myöntämään, että ovat tulleet kiusanneeksi. Kyseessä on se, että kiusaajat eivät halua luopua valta-asemastaan kiusatun edessä. Käytöksestä ja käytökseen puuttumisesta tulee valtataistelu kiusaajien silmissä, vaikka oikeasti on haluttu vain lopettaa kiusaaminen.

Luulisin, että ihmisessä vain on jotain, mikä saa toiset takajaloilleen. En itse ole kiusattu, enkä kiusaaja, mutta jälkeen päin olen miettinyt meidänkin koulussa kiusattuja ja tavallaan olen "ymmärtänyt" syyn. En missään nimessä ole hyväksynyt sitä, mutta heissä oli semmoisia piirteitä, mitkä "huutivat" kiusaajia luokseen. Kiva olisi tietää mitä heille aikuisena kuuluu.

Kiusaaminen on ryhmädynamiikka-asia/ongelma. Ja vallankäyttöä. Se liittyy aina tietyn ryhmän toimintaan ja valtasuhteiiin.

Se, että lapsena kiusattu kokee joutuvansa samaan rooliin myöhemminkin elämässään, johtuu siitä, että hän on sosiaalistumisen tärkeässä vaiheessa (lapsuudessa/nuoruudessa) joutunut omassa silloisessa ryhmässään kiusatun rooliin. Siitä on jäänyt syvälle hylätyksi tulemisen pelko.

no mä olin kiusattu ja käyttäydyin kyllä varmaan muista oudosti kun olin niin ujo, ja nyt kun näkee muita oudosti käyttäytyviä niin tavallaan ymmärtää että se voi herättää ihmisissä ärtymystä, MUTTA ihminen ei kuitenkaan ole eläin joten kiusaaminen on epämoraalisten touhua. Saattaa muakin joskus ärsyttää sellainen epämääräinen käytös mutta kyllä jo lapsikin tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Eli ihan kiusaajan omassa päässä se vika lopulta on.

no mä olin kiusattu ja käyttäydyin kyllä varmaan muista oudosti kun olin niin ujo, ja nyt kun näkee muita oudosti käyttäytyviä niin tavallaan ymmärtää että se voi herättää ihmisissä ärtymystä, MUTTA ihminen ei kuitenkaan ole eläin joten kiusaaminen on epämoraalisten touhua. Saattaa muakin joskus ärsyttää sellainen epämääräinen käytös mutta kyllä jo lapsikin tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Eli ihan kiusaajan omassa päässä se vika lopulta on.

se vika on siinä, että kiusattu nähdään heikkona (esim. juuri ujostelun vuoksi) ja se herättää jostain syystä ärtymystä, ehkei ole itse saanut olla tarpeeksi heikko joten ärsyttää jos joku toinen siihen kykenee. Tms.

Kiusaajat keksivät kiusattavasta mitä ihmeellisempiä juttuja. Ja kääntävät hänen positiivisuutensa ja avoimuutensa ja sosiaalisuutensakin huonoksi asiaksi ja sitten jos kiusattu taas on hiljainen ja ei sosiaalinen niin silloinkin on hän/hänellä on ongelma. Näin toimii juorukello! Muut karsastavat käyttäydyit sitten miten tahansa.

Niin ja tietenkin se joka on ollut masentunut tai kiusattu niin saa järjestää itse tapaamiset ystäviensä kanssa. Rasitetaan sitä vähän enempi että murtuu taas. Muut tekee kutsumiset vuorotellen. Sitä kutsutaan välittämiseksi ja huomaavaisuudeksi. Kohtele toisia niinkuin haluat itseäsikin kohdeltavan.

Niin ja olen huomannut että jossain porukassa minua on kiusattu hiljaisuudesta (vanhemmat naiset) jossain taas juoruiltu muuten kateudesta (nuoremmat)

Aikaisemmin syytin itseäni mutta ei ole minun vikani jos toiset ei osaa käytössääntöjä eikä heille ole opetettu!

ap

Minua kiusattiin koko peruskoulun ja vaikka vaihdoin lukiossa paikkakuntaakin niin sama meno jatkui. Tunnistan itseni täysin tuosta noidankehä esimerkistä yllä, sitä jää vaan niin herkäksi konflikteille kaveripiirissä ja pienikin ele paljastaa epävarmuutesi. Koska AINA ja jokaisessa porukassa on joku kiusaaja niin nämä tarttuvat samantien kiinni, saavat muut puolelleen jne, tiedät kuvion.

Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että se on oikeasti ihan vitun sama mitä muut ovat minusta mieltä. Keskityn hakemaan sitä identiteettiä joka tuntuu MINUSTA oikealta, se olen minä ja pyrin toimimaan niin, että voin olla ylpeä itsestäni. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että minulla on vahva mies joka muistuttaa että elän elämääni itseäni varten, sekä muutama ystävä jotka ovat ohjanneet minua. Nykyään tulen porukkaan omana itsenäni, analysoin käytöstäni ja saatan tehdä pieniä hienosäätöjä. Tärkeintä on uskaltaa, kun minä pidän itsestäni niin moni muukin pitää. Ei kaikki, mutta niitä en tarvitsekaan.

Mutta ymmärrän yskän, on se aika väärin että joutuu kolmikymppisenä harjoitella sosiaalisia suhteita, taito jonka harjoitteleminen sinulta evättiin silloin kun sen hetki oli.

Minua kiusattiin koko peruskoulun ja vaikka vaihdoin lukiossa paikkakuntaakin niin sama meno jatkui. Tunnistan itseni täysin tuosta noidankehä esimerkistä yllä, sitä jää vaan niin herkäksi konflikteille kaveripiirissä ja pienikin ele paljastaa epävarmuutesi. Koska AINA ja jokaisessa porukassa on joku kiusaaja niin nämä tarttuvat samantien kiinni, saavat muut puolelleen jne, tiedät kuvion.

Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että se on oikeasti ihan vitun sama mitä muut ovat minusta mieltä. Keskityn hakemaan sitä identiteettiä joka tuntuu MINUSTA oikealta, se olen minä ja pyrin toimimaan niin, että voin olla ylpeä itsestäni. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että minulla on vahva mies joka muistuttaa että elän elämääni itseäni varten, sekä muutama ystävä jotka ovat ohjanneet minua. Nykyään tulen porukkaan omana itsenäni, analysoin käytöstäni ja saatan tehdä pieniä hienosäätöjä. Tärkeintä on uskaltaa, kun minä pidän itsestäni niin moni muukin pitää. Ei kaikki, mutta niitä en tarvitsekaan.

Mutta ymmärrän yskän, on se aika väärin että joutuu kolmikymppisenä harjoitella sosiaalisia suhteita, taito jonka harjoitteleminen sinulta evättiin silloin kun sen hetki oli.

ei peruskoulun jälkeen varsinaisesti ole kiusattu, mutta useimmissa ryhmissä on pidetty outona (kuulemma) ja tosiaan on pitänyt ihan kamalasti harjoitella näitä sosiaalisia taitoja. Nykyisin kun en enää ole niin masentunut niin ajattelen toisaalta, että se on pakottanut huomaamaan kaikenlaisia juttuja ihmisistä ja ryhmätoiminnasta ja ihmisten käyttäytymisestä ja tavallaan sellaiset ihmiset, jotka on aina vaan voineet mennä porukkaan sen kummemmin turhia miettimättä jää jopa ehkä jostain paitsi tietyssä mielessä. Ehkä omituinen ajatus.

Väkivalta lopettaa vittuilun.

Syy on aina kiusaajassa ja heissä jotka eivät kiusaamiseen puutu. Kiusattu vaan sattuu väärään porukkaan väärään aikaan. Kiusattu varmasti etsii itsestään syita ja yrittää muuttaa itsensä ja miellyttää muita, mutta mitä hän tekikin se on taas lisäsyy kiusata. Jos joku muu tekee samat asiat kuin kiusattu, joka saa siitä haukut niskaan, niin se on sallittua ja jopa hienoa.



Suurin osa ihmisistä omaa hyvät käytöstavat ja tulevat toimeen kaikkien kanssa vaikkeivät olisi ystäviä. Sitten on joitakin ilkeitä ja huomionhakuisia tyyppejä, jotka nostavat omaa statustaan kiusaamalla ja alistamalla muita. He ovat ehkä joutuneet joskus kaltoin kohdelluiksi ja pitävät oikeutenaan kiusata ja alistaa muita. Kiltit ihmiset eivät pidä tästä, mutta niin kauan kuin kiusaaminen on hienovaraista se siedetään. Jos kiusattu ottaa kiusaamisen puheeksi tässä vaiheessa, niin kiusattua aletaan pitää vaikeana henkilönä, joka valittaa pienistä mitättömistä asioista ja joka on rasitteena yhteishengelle. Sitten jos kiusaaminen menee pidemmälle ja tulee selvästi näkyväksi, johtaa solvauksiin tms. jos kiusaaja on saanut muut aivopestyä kiusattua vastaan, niin he hyväksyvät senkin. Pitävät sitä itsepuolustuksena, jos kiusattu on uskaltautunut puolustautumaan. Jos on onnekas niin todistajina on fiksuja ihmisiä, jotka paheksuvat kiusaajaa ja puolustavat kiusattua avoimesti. Näin kiusaaminen voi loppua ja kiusaaja on se joka joutuu luikkimaan tiehensä. Usein kiusaaja on kuitenkin niin ovela ja saanut kaikki pikkusormensa ympäri kiedottua, joten kiusaaminen jatkuu kunnes kiusattu poistuu kuvioista kokonaan. Silloin kaikki on näennäisesti hyvin hetken, kunnes uusi kiusattu ilmestyy.

Kiusattujen elämän tekisi helpommaksi sen, että olisi enemmän ihmisiä, jotka uskaltavat puolustaa heikompia (tässä tapauksessa alistettu kiusattu). Näitä "enkeleitä" on valitettavasti liian vähän. Suurin osa ihmisistä kuuluu hiljaiseen massaan joka ei oman suosion kustannuksella uskalla puolusta heikompia.

ja pitäisi lopettaa se ajattelu, että kyllä kiusatuissakin on vikaa. Siis kessä nyt ei ole vikaa? Onko murhakin oikeutettua jos kohde on ärsyttävä? Jos joku herättää ärtymystä käytöksellään mutta ei tee kellekään mitään pahaa, niin pitäisi miettiä, että mikä siinä ärsyttää. Kun yleensä ärtymyksen syy löytyy omista traumoista. Siis ettei pitäisi sallia lainkaan sitä ajattelua, että nokun se on niin outo niin tietysti sitä kiusataan. Kiusaamisen syy on kiusaajassa, kaikista ei ole pakko pitää mutta kaikkien pitää antaa olla rauhassa.

minua kiusattiin yläasteella, mutta ei muulloin, ei ennen eikä jälkeen.

Niin en ymmärrä että yli 30v ikäisenä joutuu tosiaan opettelemaan noita sosiaalisia "sääntöjä" ryhmässä. Se ei tunnu reilulta. Ei pysty oleman samalla lailla vapautunut kuin muut. Mutta moni tosiaan vanhempikin jo töissä ja kokeneempi. Koskakohan tästä elämään vaikuttavasta karmasta pääsee? Auttaisikohan terapia.



ap

Ainakin siskoni on ihan itse syypää muiden käytökseen. Hän lähestyy ylimielisenä besserwisserinä ja sitten kummasti muut alkaa kaihtaa.



Nytkin aloitti uudessa työpaikassa, julisti viikon, kuinka pönttöjä kaikki muut on ja minkä kaiken hoitaa paremmin ja nyt ihmettelee, kun ei pääse sisään työyhteisöön.



Samanlainen ihminen myös omassa työyhteisössäni. Kukaan ei vain jaksa tuollaisia.

Syy kiusaamiseen on kuitenkin ryhmädynamiikassa. Vanhempien tulisikin tukea lapsiaan ja kasvattaa heidän itsevarmuuttaan.

Ja niin ikävältä kuin se kuulostaakin niin lapset, joita tullaan kiusaamaan, erottuvat jo päiväkoti-iässä joukosta. Lapsessa on joku piirre joka provosoi muita.

Kaikkia kiusataan, mutta ero on siinä, kuka siitä välittää ja kuka ei.

Tämä ei oikeuta kiusaamista, mutta jumalautsi se on ihan joka päiväistä töissäkin.

Eikä sitä edes aina tarvitsis jaksaa. Toiset on vaan vahvempia kuin toiset.

Kaikki on potentiaalisia kiusaajia ja kiusattuja.

ÄLÄ etsi itsestäsi VIKOJA!

Kyse on kiusaajan ongelmassa, jonka se valuttaa i-han ke-nen ta-han-sa päälle.

suomalainen kulttuuri on just tällanen. Ikävä! Suomihan on työpaikkakiusaus tilastojen kärkimaita. En osaa sinua neuvoa enkä tiedä mikä siihen auttaa. Koeta jaksaa. Ihmiset tulee aina kiusaamaan ja keksimään juttuja joista kiusata toisia. Ei ennen kuin me saadaan muutettua tätä yleistä ilmapiiriä niin ei tule tapahtumaan mitään muuta

voin open näkökulmasta todeta, että on monenlaisia tapauksia. Joissain tapauksissa, etenkin kun asiaan on puututtu ajoissa, koulun vaihto auttaa välittömästi. Ei ole enää samoja ryhmädynaamisia pulmia kuin edellisessä koulussa. Toisaalta olen nähnyt niitäkin vaihdoksia, joissa oppilas on 2 viikon jälkeen sitä mieltä että täälläkin häntä kiusataan. Tämmöinen oppilas on usein ujo, epäsosiaalinen jne. Toisten hyväntahtoisetkin lähestymiset hän tulkitsee negatiivisesti tai vähintään varauksella, eivätkä lähestyjät saa häneltä positiivista vastakaikua, ennemminkin negat. palautetta.



Ehkä pidempään jatkunut kiusaaminen saa minäkuvan kehittymään "olen kiusattu"- faktan sisältäväksi ja näin se ylläpitää kiusatun käyttäytymistä uudessakin ryhmässä. Lähtökohta on voinut olla se että oppilas on alusta asti ajatellut että kiusaamisen syy on hänessä ja salaillut ja peitellyt ja tilanne on ehtinyt pitkittyä ja valitettavasti myös "vakiintua". Paremmalla itsetunnolla oppilas toteaa varsin nopeasti että häntä kohdellaan epäreilusti ja ehkä hänellä on jo aiempaa kokemusta ns. normaalista ryhmädynamiikasta ja huomaa että nyt ei kaikki toimi. Hän ei sijoita tilanteen syytä itseensä, vaan ryhmän toimintaan, jolloin ryhmän vaihtaminen auttaa. Tietysti ryhmää vaihtaessa on aina syytä käydä läpi ikätasoista ohjeistusta sitä miten uuteen ryhmään tullaan mukaan niin ettei provosoi muita, eikä toisaalta vetäydy jne. Uusi jäsen ryhmässä aiheuttaa aina pienen kuohunnan ja ryhmädynamiikan muuttumista, joten aikuisten hienovarainen tilanteen ohjaus juuri ensimmäisinä hetkinä on tärkeää etenkin jos pienistä lapsista kyse.



Työelämässä ollaan jo sitten omillaan, jos joku on kiusattu, hän joko vaihtaa työpaikkaa tai oppii kiusaamista kestämään. Harvoin on mahdollista osoittaa että "pomo kiusaa" tai "työkaveri kiusaa" ja saada näin hänet pois työyhteisöstä tms.

Kavereitakin oli kyllä muutama, mutta yleisesti ottaen olin aika epäsuosittu koko kouluajan. Pääsyynä varmaa sosialinen kömpelyys ja tietynlainen lapsellisuus verrattuna moneen tyttöön.



Mutta koulun jälkeen meno on ollut toinen. Heti ensimmäisessä työpaikassa sain paljon kavereita ja olin yhtäkkiä suosittu.



Luulen, että koulussa ihminen saa sellaisen leiman ja roolin, josta ei pääse koko kouluaikana irti.



Minua ei ole koskaan kouluajan jälkeen kiusattu missään ja olen menestynyt hyvin elämässä.