Viisas nainen ottaa itselleen miehen joka rakastaa häntä,

Ajattelin, että siinä on hyvä mies ja opettelin rakastamaan.



Valitettavasti mies sitten lopetti minun rakastamiseni 10 vuoden päästä.

Nyt minulla on mies joka rakastaa minua ja minäkin häntä, en vaan niin seksuaalisesti. Silti on hyvä olla. Ja kun lapset on jo tehty, niin en pidä seksiä mitenkään tärkeänä.



Voi kun olisin nuorena jo tajunnut ottaa sen viisaan miehen...

joka rakastaa häntä ja jota itse rakastaa, mutta pitää samalla mielessä elämän tosiasiat (ts. ottaa huomioon myös ne rakkaan vähemmän ihanat puolet).

joka rakastaa häntä ja jota itse rakastaa, mutta pitää samalla mielessä elämän tosiasiat (ts. ottaa huomioon myös ne rakkaan vähemmän ihanat puolet).

ei kiitos!

aiotteko näin yli 10 vuoden jälkeen lähteä etsimään sen miehen itsellenne ketä OIKEASTI rakastatte?

ja edelleen 19 vuoden jälkeen se mies rakastaa...ja minäkin opin rakastamaan häntä.

Minun mieheni petti. Minä tein päätöksen ja lähdin. Vaikka pettäminen oli kova pala, niin nyt liki vuoden jälkeen tajuan, että olen onnellinen - olen vihdoin vapaa.



En etsi itselleni miestä. Mutta rakastuminen olisi kiva tuntea. Sellainen flirttivaihe, kihelmöintivaihe.

Mihinkään muuhun en suostu. En tarvitse miestä. Missään tapauksessa en enää etsi mitään seuraa aamukahvipöytään.

häiritse se että ette koksaan alussa kunnolla ns tulisesti rakastunut tuohon mieheen? vaan teidän täytyi opetella se. Ei siis tullut luonnostaan rakkaus

ap

aiotteko näin yli 10 vuoden jälkeen lähteä etsimään sen miehen itsellenne ketä OIKEASTI rakastatte?

Itse tein noin. En itse rakastanut miestä vaan hän minua. Meillä ollut todella myrskyisä suhde ja nyt 13v jälkeen en tiedä olenko koskaan rakastanut miestäni. Tai rakastaako hän enään minua.

niin toki viisas nainen ottaa tosiasiat huomioon eikä vaan sinisilmäisesti usko mitä vaan sanotaan, että en minä enää koskaan petä/hakkaa jne...

joka rakastaa häntä ja jota itse rakastaa, mutta pitää samalla mielessä elämän tosiasiat (ts. ottaa huomioon myös ne rakkaan vähemmän ihanat puolet).

ei kiitos!

enemmän 15 vuotta. Minä siis häntä enemmän kuin hän minua. Nyt hän vaihtoi minut toiseen. Pitihän se arvata. Seuraavaksi jos miehen enää otan, täytyy hänen rakastaa minua enemmän ja pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. Kamala ajatus "opetella" rakastamaan jotakuta mutta kai siitäkin selviää. Olen kuitenkin onnellinen,että olen joskus kokenut sen mielettömän ihanan onnellisen hullaantumisen kun järki meinaa lähteä, ei voi syödä eikä nukkua kun vaan ajattelee toista, en pystynyt töissäkään olemaan kun laskin minuutteja, että näkisin hänet...vaan toki aavistin jo silloin,ettei tämä tule kestämään, on liian ihanaa...

enemmän 15 vuotta. Minä siis häntä enemmän kuin hän minua. Nyt hän vaihtoi minut toiseen. Pitihän se arvata. Seuraavaksi jos miehen enää otan, täytyy hänen rakastaa minua enemmän ja pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. Kamala ajatus "opetella" rakastamaan jotakuta mutta kai siitäkin selviää. Olen kuitenkin onnellinen,että olen joskus kokenut sen mielettömän ihanan onnellisen hullaantumisen kun järki meinaa lähteä, ei voi syödä eikä nukkua kun vaan ajattelee toista, en pystynyt töissäkään olemaan kun laskin minuutteja, että näkisin hänet...vaan toki aavistin jo silloin,ettei tämä tule kestämään, on liian ihanaa...

Onko se mahdotonta? Onko harvinaista? Siis minusta kumpikin tuntuu huonolta vaihtoehdolta. Jos mies rakastaa enempi tai jos nainen rakastaa enempi. Molemmat voivat ajaa pettämiseen suhteessa ja silloin on toisen kunnioitus ja luottamus mennyt.

otti kumman tahansa, se päätyy eroon. Ehkä tosiaan kannattaisi olla se tyhmä nainen ja ottaa se mies ketä itse rakastaa, erota ja visastuneena siitä olla se viisas nainen ja etsiä se mies joka sinua rakastaa ja oikeasti. Riskinä tietysti se, että jos on jo kauan ollut ensin rakastamansa miehen kanssa, kerkeääkö löytämään enää sitä jotakuta joka sitten sinua rakastaisi...

ap

enemmän 15 vuotta. Minä siis häntä enemmän kuin hän minua. Nyt hän vaihtoi minut toiseen. Pitihän se arvata. Seuraavaksi jos miehen enää otan, täytyy hänen rakastaa minua enemmän ja pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. Kamala ajatus "opetella" rakastamaan jotakuta mutta kai siitäkin selviää. Olen kuitenkin onnellinen,että olen joskus kokenut sen mielettömän ihanan onnellisen hullaantumisen kun järki meinaa lähteä, ei voi syödä eikä nukkua kun vaan ajattelee toista, en pystynyt töissäkään olemaan kun laskin minuutteja, että näkisin hänet...vaan toki aavistin jo silloin,ettei tämä tule kestämään, on liian ihanaa...

Onko se mahdotonta? Onko harvinaista? Siis minusta kumpikin tuntuu huonolta vaihtoehdolta. Jos mies rakastaa enempi tai jos nainen rakastaa enempi. Molemmat voivat ajaa pettämiseen suhteessa ja silloin on toisen kunnioitus ja luottamus mennyt.

mutta minusta aika harvinaista...ap

on se, että molemmat yhtä paljon rakastaisivat. Ei se silti tarkoita, etteivätkö molemmat voisi rakastaa. Mieheni rakastaa minua enemmän kuin minä häntä, mutta silti tunnen paljon häntä kohtaan. Hän on ennen kaikkea "hyvä mies", kiltti, uskollinen, empaattinen ja rehellinen. Tämän takia häntä on ollut helppo "oppia rakastamaan". Näin on hyvä.

otti kumman tahansa, se päätyy eroon. Ehkä tosiaan kannattaisi olla se tyhmä nainen ja ottaa se mies ketä itse rakastaa, erota ja visastuneena siitä olla se viisas nainen ja etsiä se mies joka sinua rakastaa ja oikeasti. Riskinä tietysti se, että jos on jo kauan ollut ensin rakastamansa miehen kanssa, kerkeääkö löytämään enää sitä jotakuta joka sitten sinua rakastaisi... ap

sitä ensimmäistä miestä, jonka kanssa lapset niin paljon, etten voikaan rakastaa tätä uutta miestä, joka minua rakastaa ja pitää kuin kukkaa kämmenellä ihan 100 prosenttisesti:(

Ex teki mulle väärin, todella väärin, erosin siksi lasten takia, mutta itse kaipaan aika paljon. En voi koskaan olla enää onnellinen?

Tytärtään juuri noin. Kattoiko kukaan sitä sarjaa? Sanoi, että kun rakastaa toista ja anelee joka katsetta, joka hymyä jne niin on loppujen lopuksi helpompaa olla se rakastettu osapuoli

osoittautui väkivaltaiseksi kusipääksi. Eli jatkossa en enää etsi rakkautta, sen huomasi jo kuinka pitkälle sillä pääsi.

Otin miehen joka rakastaa minua enempi kuin minä häntä ja hän myös ehkä narsisti. Nyt olemme olleet kauan yhdessä ja jo yli 30v. Onko minun narsistista erotessani enään tämän ikäisenä ja lapsia saaneena mahdollista löytää mies jota itse rakastaisin ja joka huolisi minut? Niin sehän kysymys on. Koska jos rakastaa miestä enempi kuin hän minua niin hänen pitää huolia minut. Kamala ajatus mutta jos kerran yhtä paljon rakastavat ovat harvinaisia.

osoittautui väkivaltaiseksi kusipääksi. Eli jatkossa en enää etsi rakkautta, sen huomasi jo kuinka pitkälle sillä pääsi.

Se oli himoa, omistushalua, persoonallisuuhäiriöisen pätemisen tarvetta?

Oikea rakkaus on sitä, että tahtoo toiselle AINA vain hyvää!