Lue keskustelun säännöt.
Loukkaako tämä ihminen tahallaan joko miestäni vai koko perhettä
13.07.2011 |
Lastemme mummo:
- soittaa ja kertoo kun toiset lapsenlapset ovat kylässä, perään hihkaa kun ne tulevat seuraavanakin vkonloppunakin..ja tiedetään että ovat viikko siitä lähdössä 3 viikoksi ulkomaille yhdessä.
- kun meidän lapsi on hänen luonaan, muutaman tunnin illalla, kylään tulee heti myös nämä toiset lapsenlapset / vanhemmat..mutta kun heidän lapset on kylässä, meidän lapsia ei koskaan pyydetä silloin kylään. Koen siis että senkin pienen ajan pitää nämä toiset lapset olla mukana kun meidän lapset saisi olla mummon kanssa. Miksi ihminen tekee näin?
- Sitten on nämä toiset vanhemmat ( joiden lapsi siis koko ajan mummon hoidossa ) soittelevat meille ja kertovat kun pääsevät taas viettämään parisuhdeaikaa ( 1-2/ kk ) , ja me kun ollaan miehen kanssa päästy oikein kunnolla kahdestaan koko viikonlopuksi silloin kun lapsia ei vielä ollut. Yhdeksi illaksi / yöksi on päästy viimeksi 2v. sitten.
On paljon asioita, miten tämä kyseinen henkilö / henkilöt ovat minua ja miestä loukanneet, sekä yhdessä että erikseen. Tällä hetkellä elämässämme on vaikeaa, tarvitsisimme tukea, apua lasten hoitoon, mutta sitä emme saa, vaan ilkeilyä ja päsmäröintiä. En jaksa enää, olen masentunut, itkuinen ja väsynyt näihin ihmisiin.
Onko tuo teidän mielestä enää normaalia käytöstä?
Olisiko jo syytä vaan laittaa tiet erisuuntiin ja antaa lasten päättää isompana haluavatko olla kyseisten ihmisten kanssa?? Miestä eivät kyseiset ihmiset enää kiinnosta, näkee niitä vaan pakosta, mutta itse otan kaiken todella henk.koht. ja olen tosi herkkä vatvomaan ja miettimään asioita liiankin paljon.
Kommentit (101)
Siis se mummo soittaa teille, että ne serkut on siellä hoidossa. Jospa hän soittaa siksi, että veisitte omatkin sinne? Niin hän taitaa tehdä toisinkin päin, eli aina kun teidän lapset on siellä, niin soittaa näille serkuille ja sitten he tuovat omansa sinne leikkikavereiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viikonlopuksi miehen kanssa lepäämään...
Uskon, että myös miehen äidillä on sana tai kaksi sanottavana ap:lle.
Projisoit nyt anoppiin tunteita, joita et ole osannut purkaa ulos. Olet terapian tarpeessa eli ota yhteys lapsesi sairaalan sosiaalihoitajaan ja pyydä sitä kautta apua. Uskon, että muutaman viikon sairaalajakso myös sinulle olisi paikallaan, jotta saisit elämäsi oikeisiin mittasuhteisiin ja ymmärtäisit, miksi haluat nähdä anoppisi tekemiset negatiivisessa valossa.
Ehkä se perheen syöpäsairas tarvitsee vanhempiaan sairaalassa enemmän kuin vanhemmat parisuhdelomaa. Aseta edes perheen sisällä ihmiset tärkeysjärjestykseen äläkä ajattele pelkästään itseäsi.
Ensinnäkin mieheni ja minä hoidamme lapsemme itse koko ajan, siksihän minä täällä asiaa kerron..koska emme saa apua. Jos serkut on joka vko mummolla ja meidän lapset 1 x /2kk niin miksi ei lapseni saisi mummon huomiota silloin kokonaan?? Miksi haukut lastani riiviöksi??? Miksi vain LAPSI yksikössä?? Kun osoitat olevasi noin viisas, varmaan tiesit että meillä on 3 lasta, 9v,5v,3v..vanhin syöpäsairas..siksi tarvisemme apua aikaajoin enemmän koska olemme paljon sairaalassa..mutta tämänhän sinä varmaan tiesit, halusit olla vain ilkeä. En halunnut sairaudesta kertoa heti koska halusin neutraalin mielipiteen asiasta..Onko väärin pyytää apua läheltä silloin 5 ja 3v. kuin aina viedä ulkopuoliselle eli vuorotarhaan, että voimme olla esikoisemme luona sairaalassa edes välillä miehen kanssa yhdessä. Muuten hoidamme sairaalan ja kodin keskenään vuorotellen yksin. Ulkomailta äitini tulee onneksi pääsynsä mukaan apuun myös. Mikä siis sinä ihmisenä olet minulle sanomaan, että maailma pyörii ympärilläni, tai no pyöriihän se, 2 sellaista, sairaalaelämä ja kotielämä..Miksi en saisi olla sen ympärillä..hoitaa rakasta lastani sairaalassa, tukea häntä kun hän oksentaa, pitää kädestä ja hymyillä ja sanoa että kaikki hyvin. Itkeä yksin käytävällä puhelimeen miehelle kun hän hoitaa kodin yksin ja 2 tervettä lasta. Minulla olisi monta sanaa sanottavana sinunlaisesta ihmisestä..mutta lainaan yhden viisaan kirjoittajan sanoja, hän sanoi minulle nämä: entä jos kasvaisit aikuiseksi?
ja sen sijaan että vaatisit miestäsi hoitamaan omaa lastaan, syyllistät anopin. Miksi miehen pitää olla niin kiinni äidissään, että äidin pitää hoitaa teidän lapset? Miksi lapsesi pitää olla kahden mummon kanssa eikä niin, että on serkkuja seurana? Mukavampi lapselle on lapsiseura kuin mummolle epätoivolla yrittää keksitä riiviölle tekemistä. Olet masentunut ja itkuinen ja väsynyt, koska et edes halua itse muutosta vaan haluat maailman ympärilläsi muuttuvan. Entä jos kasvaisit aikuiseksi?
joten harmi, minulta et sääliä saa! Sillä mummolla ei edelleenkään ole mitään velvollisuutta hoitaa sinun lapsiasi, ei terveitä eikä sairaita! Ei serkkujen seurana eikä ilman serkkuja! Pienemmille lapsille on mahdollista hankkia kotiin hoitaja, ei siihen isoäitiä tarvita. Isomman lapsen sairaalamaksut hoitaa kunta, siitä suunnasta ei ole lisäkuluja. Elämä on juuri sellaista, millaiseksi sen järjestää niissä olosuhteissa, joissa on pakko olla. Sinulla o apua saatavilla, mutta olet kateuksissasi fakkiutunut siihen miehen äitiin aivan kuin hänellä olisi velvollisuuksia hoitaa teidän perheenne halki vaikean vaiheen. Ei, kyllä se vastuu on kokonaan sinulla ja miehelläsi. Mene ammattiauttajalle kertomaan näistä kateudentunteistasi, jotka aivan turhaan syövät sinua tilanteessa, jossa perheen pitäisi keskittyä ihan johonkin muuhun kuin sinuun.
HÄPEÄ, tämän viestin kirjoittaja. Oikeasti. Miten voit olla noin hirvittävän epäempaattinen, kun itsekin olet käynyt kovan koulun läpi? Olen aivan huuli pyöreänä näistä vihamielisistä vastauksista, tyypillistä av:ta pahimmillaan taas vaihteeksi. Ap, tulee paha mieli puolestasi, tilanteesi ON epäreilu. Syöpäsairaan lapsen perhe tarvitsee kaiken saatavilla olevan tuen ja se ON äärettömän epäreilua ja ilkeää, jos eivät edes omat isovanhemmat auta pahassa paikassa. Olet oikeutetusti vihainen. Puhukaa kuitenkin ko. ihmisten kanssa, jos välit katkeavat, katketkoon. Sittenpähän tietävät, miksi välit katkesivat ja ehkä osaavat jopa hävetä käytöstään. Normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen autta ilman muuta lähimmäistään hädän hetkellä, sen pitäisi kaikille täällä pyöriville tunnevammaisillekin olla selviö.
Ap:n perhe voi koska tahansa saada kotiinsa apua, mutta ap ei suostu sitä hankkimaan vaan on fiksoitunut siihen ajatukseen, että häntä pitää totella. Isoäiti ei saa samalla kertaa hoitaa muita kuin hänen lastaan jne. Ap haluaa parisuhdelomalle, ap haluaa omaa aikaa, ap haluaa ja vaatii.
Ap vaikuttaa ihmiseltä, joka ei ole ikinä osannut erottaa lapsuudenperhettä ja omaa perhettä toisistaan. Hän vaatii isovanhemmilta asioita kuin pieni uhmaikäinen, vaikka ap:n pitäisi itse ymmärtää olla aikuinen.
Ensinnäkin mieheni ja minä hoidamme lapsemme itse koko ajan, siksihän minä täällä asiaa kerron..koska emme saa apua. Jos serkut on joka vko mummolla ja meidän lapset 1 x /2kk niin miksi ei lapseni saisi mummon huomiota silloin kokonaan?? Miksi haukut lastani riiviöksi??? Miksi vain LAPSI yksikössä?? Kun osoitat olevasi noin viisas, varmaan tiesit että meillä on 3 lasta, 9v,5v,3v..vanhin syöpäsairas..siksi tarvisemme apua aikaajoin enemmän koska olemme paljon sairaalassa..mutta tämänhän sinä varmaan tiesit, halusit olla vain ilkeä. En halunnut sairaudesta kertoa heti koska halusin neutraalin mielipiteen asiasta..Onko väärin pyytää apua läheltä silloin 5 ja 3v. kuin aina viedä ulkopuoliselle eli vuorotarhaan, että voimme olla esikoisemme luona sairaalassa edes välillä miehen kanssa yhdessä. Muuten hoidamme sairaalan ja kodin keskenään vuorotellen yksin. Ulkomailta äitini tulee onneksi pääsynsä mukaan apuun myös. Mikä siis sinä ihmisenä olet minulle sanomaan, että maailma pyörii ympärilläni, tai no pyöriihän se, 2 sellaista, sairaalaelämä ja kotielämä..Miksi en saisi olla sen ympärillä..hoitaa rakasta lastani sairaalassa, tukea häntä kun hän oksentaa, pitää kädestä ja hymyillä ja sanoa että kaikki hyvin. Itkeä yksin käytävällä puhelimeen miehelle kun hän hoitaa kodin yksin ja 2 tervettä lasta. Minulla olisi monta sanaa sanottavana sinunlaisesta ihmisestä..mutta lainaan yhden viisaan kirjoittajan sanoja, hän sanoi minulle nämä: entä jos kasvaisit aikuiseksi?
ja sen sijaan että vaatisit miestäsi hoitamaan omaa lastaan, syyllistät anopin. Miksi miehen pitää olla niin kiinni äidissään, että äidin pitää hoitaa teidän lapset? Miksi lapsesi pitää olla kahden mummon kanssa eikä niin, että on serkkuja seurana? Mukavampi lapselle on lapsiseura kuin mummolle epätoivolla yrittää keksitä riiviölle tekemistä. Olet masentunut ja itkuinen ja väsynyt, koska et edes halua itse muutosta vaan haluat maailman ympärilläsi muuttuvan. Entä jos kasvaisit aikuiseksi?
joten harmi, minulta et sääliä saa! Sillä mummolla ei edelleenkään ole mitään velvollisuutta hoitaa sinun lapsiasi, ei terveitä eikä sairaita! Ei serkkujen seurana eikä ilman serkkuja! Pienemmille lapsille on mahdollista hankkia kotiin hoitaja, ei siihen isoäitiä tarvita. Isomman lapsen sairaalamaksut hoitaa kunta, siitä suunnasta ei ole lisäkuluja. Elämä on juuri sellaista, millaiseksi sen järjestää niissä olosuhteissa, joissa on pakko olla. Sinulla o apua saatavilla, mutta olet kateuksissasi fakkiutunut siihen miehen äitiin aivan kuin hänellä olisi velvollisuuksia hoitaa teidän perheenne halki vaikean vaiheen. Ei, kyllä se vastuu on kokonaan sinulla ja miehelläsi. Mene ammattiauttajalle kertomaan näistä kateudentunteistasi, jotka aivan turhaan syövät sinua tilanteessa, jossa perheen pitäisi keskittyä ihan johonkin muuhun kuin sinuun.
HÄPEÄ, tämän viestin kirjoittaja. Oikeasti. Miten voit olla noin hirvittävän epäempaattinen, kun itsekin olet käynyt kovan koulun läpi? Olen aivan huuli pyöreänä näistä vihamielisistä vastauksista, tyypillistä av:ta pahimmillaan taas vaihteeksi. Ap, tulee paha mieli puolestasi, tilanteesi ON epäreilu. Syöpäsairaan lapsen perhe tarvitsee kaiken saatavilla olevan tuen ja se ON äärettömän epäreilua ja ilkeää, jos eivät edes omat isovanhemmat auta pahassa paikassa. Olet oikeutetusti vihainen. Puhukaa kuitenkin ko. ihmisten kanssa, jos välit katkeavat, katketkoon. Sittenpähän tietävät, miksi välit katkesivat ja ehkä osaavat jopa hävetä käytöstään. Normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen autta ilman muuta lähimmäistään hädän hetkellä, sen pitäisi kaikille täällä pyöriville tunnevammaisillekin olla selviö.
Ap:n perhe voi koska tahansa saada kotiinsa apua, mutta ap ei suostu sitä hankkimaan vaan on fiksoitunut siihen ajatukseen, että häntä pitää totella. Isoäiti ei saa samalla kertaa hoitaa muita kuin hänen lastaan jne. Ap haluaa parisuhdelomalle, ap haluaa omaa aikaa, ap haluaa ja vaatii. Ap vaikuttaa ihmiseltä, joka ei ole ikinä osannut erottaa lapsuudenperhettä ja omaa perhettä toisistaan. Hän vaatii isovanhemmilta asioita kuin pieni uhmaikäinen, vaikka ap:n pitäisi itse ymmärtää olla aikuinen.
AP on oikeutetusti vihainen, koska häntä ON kohdeltu epäreilusti. Kuten jo sanoin, NORMAALI aikuinen ihminen tuntee empatiaa kanssaihmisiään kohtaan, etenkin kun oma lapsenlapsi on vakavasti sairas. NORMAALI ihminen tarjoaa tuollaisessa tilanteessa apua, vaikka kyseessä olisi vain naapuri tai kaukaisempikin ystävä.
Onhan ap:n kertumuksen perusteella aivan selvää, että isovanhemmat hoitavat toisia lapsenlapsia huomattavasti enemmän kuin ap:n lapsia, vaikka heidän perheessään ei ole vakavaa sairautta. On oikeasti erittäin kummallista, ettei syöpäsairaan perhe saa edes tasa-arvoista kohtelua tuollaisessa tilanteessa, etuoikeuksista puhumattakaan. Mummo valitsee mielummin perheen, joka ei sinänsä apua tarvitse.
Minä saan ulkopuolista apua, kun esikoinen sairaalassa, mutta niinkuin alussa kirjoitin, minusta olisi ihana että välillä myös sukulainen eli mummo hoitaisi lapsia, ei aina tarhatäti..en ymmärrä miksi toiveeni on niin OUTO sinun mielestäsi.
Mutta minun äitini on apuna aina silloin tällöin, silloin kaikki on hyvin..meillä kaikilla. Lapset ei itke pitkiä tarhapäiviä / iltoja, kaikki ei kaadu kotona /sairaalssa vain yhden vanhemman niskaan, kaikki me tarvitsemme breikin välillä. JA MINÄ MYÖNNÄN: on todella raskasta hoitaa sekä sairaalaelämä, että se kotiarki.
Olenko itkenyt maksuja, EN, kyllä meillä rahaa on, älä siitä murehdi.
En ole sinun sanoin fakkiutunut anoppiin..en vaadi häntä hoitamaan lapsiamme joka viikko niin kuin mieheni sukulainen pyytää ja edelleen heistä saa ihan oman ketjun.
"Fakkiutunut" pyytää vain apua silloin kun on kaikista rankinta, mutta silloinkaan ei apua tule..SIIS MUMMOLTA!
Sinua varmaan ammattiauttaja on auttanut kun olet noin..valloittava...KIITOS vinkistä! :)
[i/] joten harmi, minulta et sääliä saa! Sillä mummolla ei edelleenkään ole mitään velvollisuutta hoitaa sinun lapsiasi, ei terveitä eikä sairaita! Ei serkkujen seurana eikä ilman serkkuja! Pienemmille lapsille on mahdollista hankkia kotiin hoitaja, ei siihen isoäitiä tarvita. Isomman lapsen sairaalamaksut hoitaa kunta, siitä suunnasta ei ole lisäkuluja. Elämä on juuri sellaista, millaiseksi sen järjestää niissä olosuhteissa, joissa on pakko olla. Sinulla o apua saatavilla, mutta olet kateuksissasi fakkiutunut siihen miehen äitiin aivan kuin hänellä olisi velvollisuuksia hoitaa teidän perheenne halki vaikean vaiheen. Ei, kyllä se vastuu on kokonaan sinulla ja miehelläsi. Mene ammattiauttajalle kertomaan näistä kateudentunteistasi, jotka aivan turhaan syövät sinua tilanteessa, jossa perheen pitäisi keskittyä ihan johonkin muuhun kuin sinuun.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapset aikoinaan jo olleet eri arvossa?Kuinka te käyttäydytte sitä mummoa kohtaan?Mitkä on sinun ja mummon välit olet minijä joka ei ole mummon suosiossa.Näille ei voi mitään.Jotkut asiat on vaan näin.Pelkääkö mummo mahdollisesti SYÖPÄÄ!?!?
Maailma ei ole aina reilu ja nallekarkit ei mene tasanYleensä ensimmäinen lapsenlapsi on se rakkain.
Apuja muualta on esim alvariperhetyö jne....
Olen itse tilanteessa, jossa sisukseni lapsi on vakavasti sairas. Minulle on aivan itsestäänselvää, että tälläisessä tilanteessa sisarukseni perhe tarvitsee kaiken mahdollisen tuen niin minulta kuin mummoltakin, joka auttaa heitä enemmän kuin mielellään.
Normaali aikuinen siis edelleenkin tukee heikompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viikonlopuksi miehen kanssa lepäämään... Uskon, että myös miehen äidillä on sana tai kaksi sanottavana ap:lle. Projisoit nyt anoppiin tunteita, joita et ole osannut purkaa ulos. Olet terapian tarpeessa eli ota yhteys lapsesi sairaalan sosiaalihoitajaan ja pyydä sitä kautta apua. Uskon, että muutaman viikon sairaalajakso myös sinulle olisi paikallaan, jotta saisit elämäsi oikeisiin mittasuhteisiin ja ymmärtäisit, miksi haluat nähdä anoppisi tekemiset negatiivisessa valossa. Ehkä se perheen syöpäsairas tarvitsee vanhempiaan sairaalassa enemmän kuin vanhemmat parisuhdelomaa. Aseta edes perheen sisällä ihmiset tärkeysjärjestykseen äläkä ajattele pelkästään itseäsi.
vähän sama tilanne kun ap:llä. Ja kyllä, minua ottaa päähän aina kun asiaa ajattelen. Olen päättänytkin ulkoistaa meidän perheen lastenhoitoavun ja hommata ihan ulkopuolisen hoitajan sitten kun on tarvetta. Meille ei muuten tule isovanhemmat edes kylään ilman kutsua. Ja mä näen asian niin että eivät välitä tulla. Koska mun mielestä noinkin läheisiä sukulaisia ei tarvitse ylipäätään kutsua, vaan poiketa voi silloin kun haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapset aikoinaan jo olleet eri arvossa?Kuinka te käyttäydytte sitä mummoa kohtaan?Mitkä on sinun ja mummon välit olet minijä joka ei ole mummon suosiossa.Näille ei voi mitään.Jotkut asiat on vaan näin.Pelkääkö mummo mahdollisesti SYÖPÄÄ!?!? Maailma ei ole aina reilu ja nallekarkit ei mene tasanYleensä ensimmäinen lapsenlapsi on se rakkain. Apuja muualta on esim alvariperhetyö jne....
mutta en ymmärrä miten hän on näin epäoikeudenmukainen lapsenlapsien kohdalla.
Mieheni on esikoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekevän isoa ongelmaa turhasta asiasta. Luultavasti kys. henkilö ei ole edes ajatellut vahingossa loukkaavasi teitä. Ylianalysoit koko tilannetta. Muista, että mummon tehtävä ei ole hoitaa teidän lapsianne kun olet ne miehesi kanssa yhdessä tehneet. Tämä saattaa kuulostaa ikävältä, mutta on naurettavaa edes harkita laittamista mummoon välit poikki noiden juttujen perusteella. Jos mummo hoitaa muita lapsia mielestäsi enemmän niin siihen voi olla montakin syytä eikä se ole sinulta pois.
Ei sun elämästäs tule mitään jos tuollaiset vatvot ja teet isoa ongelmaa, joka asiasta. Kyllä se ongelma nyt taitaa olla muualla kuin mummossa pelkästään.
onhan se lasten kannalta kurjaa jos kokevat jäävänsä toisarvoisiksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitähän tässä on kyse. Ei syöpäsairaasta lapsesta tai serkuista vaan puhtaasta, kirkkaasta, kovasta kostosta ja vallankäytöstä, jonka kohteena on anoppi. Haluat saada av:n väen puolellesi, jotta kokisit olevasi oikeassa vaatiessasi (kyllä, sitä sinä teet) miehen äitiä hoitamaan lapsiasi.
Et ole päässyt parisuhdeviikonloppua viettämään, ja nyt haluat kuuluttaa koko maailmalle, että meillä olisi rahaa palkata kotiapua, mutta mepä ei sitä kiusallammekaan tehdä vaan karjutaan anoppia apuun niin että palsta raikaa.
Miksi? Mitä ihmettä sinä tällä kaikella voitat? Kaikesta päätellen miehesikin tietää, miksi oma äiti ei voi sinun lapsiasi hoitaa. Surullista.
Vastasitko jo kysymykseen, kuinka vanhoja nämä lastesi serkut ovat.
Muuten samaa mieltä monien vastaajien kanssa.
Et voi tietää, loukkaako tahallaan vai ei, Mutta koita nyt saada se suu auki ja kysyä apua. Yksilöi pyyntö: " Tarvitsisimme lastenhoitoapua torstaina klo 12-17. Onnistuisiko" Se, kuinka paljon ihmisiä siellä silloin on paikalla, ei oikeasti kuulu asiaan mitenkään. Muistathan myös kiittää avusta kauniisti ja selvästi ja yritä olla näyttämättä ärtymystäsi. Voit myös sanoa, että kiitos tosi paljon avusta, kiva että sain olla pojan kanssa kahden ja vähän oma olokin helpottaa. Olen kokenut tämän sairastelujakson hurjan vaikeaksi ja rankaksi, niin että tämäkin apu on kullanarvoinen".
Voi olla, että anoppi on kokenut, että olet kiittämätön tms. tai sitten tosiaan, anoppi kokee lastesi hoidon rankaksi. Sekin pitää hyväksyä sitten ja hakea apua muualta. En usko, että ilkeyksissään teitä dissaa. Mutta mistäpä minä tiedän. Valitettava tosiasia on, että toisten lasten seurasta voi nauttia ja toisten ei.
Tekevän isoa ongelmaa turhasta asiasta. Luultavasti kys. henkilö ei ole edes ajatellut vahingossa loukkaavasi teitä. Ylianalysoit koko tilannetta. Muista, että mummon tehtävä ei ole hoitaa teidän lapsianne kun olet ne miehesi kanssa yhdessä tehneet. Tämä saattaa kuulostaa ikävältä, mutta on naurettavaa edes harkita laittamista mummoon välit poikki noiden juttujen perusteella. Jos mummo hoitaa muita lapsia mielestäsi enemmän niin siihen voi olla montakin syytä eikä se ole sinulta pois.
Ei sun elämästäs tule mitään jos tuollaiset vatvot ja teet isoa ongelmaa, joka asiasta. Kyllä se ongelma nyt taitaa olla muualla kuin mummossa pelkästään.
Mutta minä en kerta kaikkiaan ymmärrä vanhempia ja isovanhempia, jotka laittavat lapsiaan ja lastenlapsiaan eriarvoiseen asemaan. En käsitä sellaista käytöstä enkä hyväksy sellaista käytöstä. Toki mummoilla on oikeus suosia ketä haluaa niin kuin on oikeus tehdä monia muitakin asioita, mutta ei se tee heistä hyviä vanhempia eikä hyviä isovanhempia, ei edes hyviä ihmisiä. Epäreiluus aiheuttaa aina katkeruutta, epävarmuutta ja mielistelyä. Se aiheuttaa konfliktia sisarusten välille. Sellainen vanhempi tai isovanhempi ei ole hyvä kasvattaja.
Mummon tehtävä ei ole hoitaa lastenlapsia, mutta jos hän hoitaa toisen lapsensa lapsia mutta ei toisen, on tiedossa aivan takuulla ongelmia. Lisäksi jos juuri tämä yksi lapsi tarvitsisi apua mutta mummo ei viitsi sitä tarjota vaan päinvastoin soittelee ja lällättelee puhelimessa, miten hoitaa näitä toisia lapsenlapsiaan, on kyseessä selvä ilkeily. Ongelma todellakin on mummossa - sen tajuaa jokainen empatiakykyinen NORMAALI vanhempi.
Mummo on luonut järjestelmän, jolla hän rankaisee jostain syystä esikoistaan. Tämä rankaisu uloittuu esikoisen lapsiinkin ja jopa aikana, jolloin perheellä on voimavarat vähissä ja avuntarve suurin. Mummo varmaan nauttii tästä vallan tunteestaan. On kiva peluutta lapsiaan toisiaan vastaan, kun itse ei voi siinä hävitä. Ainoastaan hyvin tunnevammainen toimii näin.
Mummon käytös kielii empatiakyvyttömyydestä ja ilkeydestä. Samalla tavalla myös veljen perheen käytös osoittaa täydellistä välinpitämättömyyttä ja ilkeyttä ap:n perhettä kohtaan.
Minustakin kannattaa puhua asiat selviksi nyt ihan suoraan ja mitään säästämättä. Jos tuntuu vaikealta, niin kirjoita, ap, kirje. Kerro, miltä tämä epäreilu kohtelu on tuntunut aina ja erityisesti nyt, kun avuntarve on niin suuri. Uskon, että mummo on niin itsekäs, että ei ehkä täysin tajua tekojensa seurauksia ja että kirje paremmin kuin puhutut sanat saavat hänet ymmärtämään, miten törkeän pitkälle hän on mennyt.
Ap:lle toivon voimia. Kannattaa laittaa piste nyt tälle asialle, jotta se ei vie turhia voimavaroja, joita tarvitsette.
Siitähän tässä on kyse. Ei syöpäsairaasta lapsesta tai serkuista vaan puhtaasta, kirkkaasta, kovasta kostosta ja vallankäytöstä, jonka kohteena on anoppi. Haluat saada av:n väen puolellesi, jotta kokisit olevasi oikeassa vaatiessasi (kyllä, sitä sinä teet) miehen äitiä hoitamaan lapsiasi.
Et ole päässyt parisuhdeviikonloppua viettämään, ja nyt haluat kuuluttaa koko maailmalle, että meillä olisi rahaa palkata kotiapua, mutta mepä ei sitä kiusallammekaan tehdä vaan karjutaan anoppia apuun niin että palsta raikaa.
Miksi? Mitä ihmettä sinä tällä kaikella voitat? Kaikesta päätellen miehesikin tietää, miksi oma äiti ei voi sinun lapsiasi hoitaa. Surullista.
Olet. Ap kertoi, että lapset ovat vuoropäiväkodissa hoidossa, kun mies ja ap ovat joskus yhtäaikaa sairaalassa. Muuten he käyvät eri aikoihin paitsi jos ap:n äiti tulee ulkomailta apuun. Ap ei karju anoppia apuun vaan toivoo TASAPUOLISTA KOHTELUA lastenlasten suhteen. Hän ei pyydä erikoiskohtelua, vaikka lapsensa on syöpäsairas ja normaali ihminen tajuaisi sitä apua vapaaehtoisesti tarjota.
Miksi olet noin ilkeä? Oletko kenties tuon veljen vaimo, joka soittelee niitä lällättelypuheluja? Vai epäreilun äidin prototyyppi, joka oikeuttaa oman järjettömän käytöksensä tällä tavalla?
Joka tapauksessa olet ilkeä etkä ymmärrä lukemaasi. Ryömi takaisin siihen koloon, mistä tulit esiin.
Siitähän tässä on kyse. Ei syöpäsairaasta lapsesta tai serkuista vaan puhtaasta, kirkkaasta, kovasta kostosta ja vallankäytöstä, jonka kohteena on anoppi. Haluat saada av:n väen puolellesi, jotta kokisit olevasi oikeassa vaatiessasi (kyllä, sitä sinä teet) miehen äitiä hoitamaan lapsiasi.
Et ole päässyt parisuhdeviikonloppua viettämään, ja nyt haluat kuuluttaa koko maailmalle, että meillä olisi rahaa palkata kotiapua, mutta mepä ei sitä kiusallammekaan tehdä vaan karjutaan anoppia apuun niin että palsta raikaa.
Miksi? Mitä ihmettä sinä tällä kaikella voitat? Kaikesta päätellen miehesikin tietää, miksi oma äiti ei voi sinun lapsiasi hoitaa. Surullista.
Siitähän tässä on kyse. Ei syöpäsairaasta lapsesta tai serkuista vaan puhtaasta, kirkkaasta, kovasta kostosta ja vallankäytöstä, jonka kohteena on anoppi. Haluat saada av:n väen puolellesi, jotta kokisit olevasi oikeassa vaatiessasi (kyllä, sitä sinä teet) miehen äitiä hoitamaan lapsiasi. Et ole päässyt parisuhdeviikonloppua viettämään, ja nyt haluat kuuluttaa koko maailmalle, että meillä olisi rahaa palkata kotiapua, mutta mepä ei sitä kiusallammekaan tehdä vaan karjutaan anoppia apuun niin että palsta raikaa. Miksi? Mitä ihmettä sinä tällä kaikella voitat? Kaikesta päätellen miehesikin tietää, miksi oma äiti ei voi sinun lapsiasi hoitaa. Surullista.
Olet. Ap kertoi, että lapset ovat vuoropäiväkodissa hoidossa, kun mies ja ap ovat joskus yhtäaikaa sairaalassa. Muuten he käyvät eri aikoihin paitsi jos ap:n äiti tulee ulkomailta apuun. Ap ei karju anoppia apuun vaan toivoo TASAPUOLISTA KOHTELUA lastenlasten suhteen. Hän ei pyydä erikoiskohtelua, vaikka lapsensa on syöpäsairas ja normaali ihminen tajuaisi sitä apua vapaaehtoisesti tarjota. Miksi olet noin ilkeä? Oletko kenties tuon veljen vaimo, joka soittelee niitä lällättelypuheluja? Vai epäreilun äidin prototyyppi, joka oikeuttaa oman järjettömän käytöksensä tällä tavalla? Joka tapauksessa olet ilkeä etkä ymmärrä lukemaasi. Ryömi takaisin siihen koloon, mistä tulit esiin.
HÄPEÄ, tämän viestin kirjoittaja. Oikeasti. Miten voit olla noin hirvittävän epäempaattinen, kun itsekin olet käynyt kovan koulun läpi? Olen aivan huuli pyöreänä näistä vihamielisistä vastauksista, tyypillistä av:ta pahimmillaan taas vaihteeksi.
Ap, tulee paha mieli puolestasi, tilanteesi ON epäreilu. Syöpäsairaan lapsen perhe tarvitsee kaiken saatavilla olevan tuen ja se ON äärettömän epäreilua ja ilkeää, jos eivät edes omat isovanhemmat auta pahassa paikassa. Olet oikeutetusti vihainen.
Puhukaa kuitenkin ko. ihmisten kanssa, jos välit katkeavat, katketkoon. Sittenpähän tietävät, miksi välit katkesivat ja ehkä osaavat jopa hävetä käytöstään.
Normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen autta ilman muuta lähimmäistään hädän hetkellä, sen pitäisi kaikille täällä pyöriville tunnevammaisillekin olla selviö.