Lue keskustelun säännöt.
Loukkaako tämä ihminen tahallaan joko miestäni vai koko perhettä
13.07.2011 |
Lastemme mummo:
- soittaa ja kertoo kun toiset lapsenlapset ovat kylässä, perään hihkaa kun ne tulevat seuraavanakin vkonloppunakin..ja tiedetään että ovat viikko siitä lähdössä 3 viikoksi ulkomaille yhdessä.
- kun meidän lapsi on hänen luonaan, muutaman tunnin illalla, kylään tulee heti myös nämä toiset lapsenlapset / vanhemmat..mutta kun heidän lapset on kylässä, meidän lapsia ei koskaan pyydetä silloin kylään. Koen siis että senkin pienen ajan pitää nämä toiset lapset olla mukana kun meidän lapset saisi olla mummon kanssa. Miksi ihminen tekee näin?
- Sitten on nämä toiset vanhemmat ( joiden lapsi siis koko ajan mummon hoidossa ) soittelevat meille ja kertovat kun pääsevät taas viettämään parisuhdeaikaa ( 1-2/ kk ) , ja me kun ollaan miehen kanssa päästy oikein kunnolla kahdestaan koko viikonlopuksi silloin kun lapsia ei vielä ollut. Yhdeksi illaksi / yöksi on päästy viimeksi 2v. sitten.
On paljon asioita, miten tämä kyseinen henkilö / henkilöt ovat minua ja miestä loukanneet, sekä yhdessä että erikseen. Tällä hetkellä elämässämme on vaikeaa, tarvitsisimme tukea, apua lasten hoitoon, mutta sitä emme saa, vaan ilkeilyä ja päsmäröintiä. En jaksa enää, olen masentunut, itkuinen ja väsynyt näihin ihmisiin.
Onko tuo teidän mielestä enää normaalia käytöstä?
Olisiko jo syytä vaan laittaa tiet erisuuntiin ja antaa lasten päättää isompana haluavatko olla kyseisten ihmisten kanssa?? Miestä eivät kyseiset ihmiset enää kiinnosta, näkee niitä vaan pakosta, mutta itse otan kaiken todella henk.koht. ja olen tosi herkkä vatvomaan ja miettimään asioita liiankin paljon.
Kommentit (101)
KUN EI TÄMÄ MUMMO HOIDA!!
"kun meidän lapsi on hänen luonaan, muutaman tunnin illalla, kylään tulee heti myös nämä toiset lapsenlapset / vanhemmat..mutta kun heidän lapset on kylässä, meidän lapsia ei koskaan pyydetä silloin kylään." Ettehän tekään kutsu näitä toisia lapsia mummolaan, kun teidän lapsi on mummolassa. Miksi teidän lapsi kutsuttaisiin kun nämä toiset ovat mummolassa? Mummola on mummola. Sinne saa mennä ketkä vain, jos mummolle sopii. Ei mummolaa voi omia. Meillä parhaimmillaan "pahimmillaan" oli 5 serkkua lisänä mummolassa, kun olimme siellä hoidossa lapsena. Mä en ymmärrä, mitä ilkeyttä tässä mielestäsi on. Sinuna olisin onnellinen, että teillä ylipäätään on mummola lastenhoitoapuna. Itselläni on kaksi erityislasta, eikä meillä ole mummolaa apuna, ei edes silloin kun toinen lapsi on sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sen sijaan että vaatisit miestäsi hoitamaan omaa lastaan, syyllistät anopin. Miksi miehen pitää olla niin kiinni äidissään, että äidin pitää hoitaa teidän lapset? Miksi lapsesi pitää olla kahden mummon kanssa eikä niin, että on serkkuja seurana? Mukavampi lapselle on lapsiseura kuin mummolle epätoivolla yrittää keksitä riiviölle tekemistä. Olet masentunut ja itkuinen ja väsynyt, koska et edes halua itse muutosta vaan haluat maailman ympärilläsi muuttuvan. Entä jos kasvaisit aikuiseksi?
Ensinnäkin, voimia esikoisenne hoitamiseen.
Toiseksi, oletteko ihan oikeasti pyytäneet apua mummolta ja hän kieltäytynyt?
Minusta sekä miehensi veljen (?) perhe että mummo käyttäytyvät todella huonosti - varsinkin kun teillä on noin raskas tilanne. Eivätkö he todellakaan kysy, tarvitsetteko apua? Ihan todellako vaan soittelevat kehuskellakseen, miten mummo hoitaa kyllä heidän lapsiaan, vaikka todellista tarvetta ei edes ole?
Avatkaa tilanne nyt kunnolla. Vaikka katkaisisitte välitkin, niin kertokaa tosiaan näille ihmisille, miksi näin teette. Heidän käytöksensä on todella ilkeää ja anteeksiantamatonta tuossa tilanteessa, mutta väittäisin, että he eivät sitä asiaa tajua vaan pitävät teitä ehkä liian ylpeinä, joiden pitää saada kolaus, jotta he voivat sitten tulla teidät pelastamaan ja kehumaan kaikille, miten ilman heidän apuaan te ette olisi pärjännyt. Siksi suosittelen ihan suoraan sanomaan, mitä mieltä heistä olette, miten he ovat teitä loukanneet ja miksi ette halua olla enää tekemisissä. Jos apua ei saa näin raskaassa tilanteessa, ei tuollaisilla sukulaisilla tee tosiaan mitään. Mutta sanokaa se heille suoraan, että osaavat edes hävetä.
olettamaan asioita. Mikset mene mukaan mummon ehdoilla eli menet vaan sekaan ja olet innoissasi kaikesta.
Pyydä mummoa soittaa sun lapsi mukaan kun toiset lapset on siellä. Näin saat pikkasen oikeaa tietoa toiminnasta jota kritisoit.
Et jaksa enää...vähämpä taidat jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:tä kohtaavan epäoikeudenmukaisuuden jo ensimmäisestä viestistä -- ihan uskomattomia vastauksia taas putoaa. Ap:lle voimia -- juttele asiat mummon kanssa halki ja tehkää sitten miehen kanssa ratkaisu. Itse en kauan katselisi tilannetta, sen verran hurjalta kuulostaa. Pääset helpommalla, kun ei tarvitse enää mummoasiaa surra kaiken muun lisäksi...
Ehkä tuon teidän erityisen tilanteen vuoksi saattaisitte saada vaikka kunnallistakin lastenhoitoapua esikoisen sairaalajaksoille? tai kysykää ystäviltä -- siinä monet vastanneet ovat oikeassa, että joskus täytyy avata suunsa ja ihan selvästi pyytää sitä mitä tarvitsee. Olen ihan varma, että joku apu löytyy, kun vaan sitä uskallat pyytää.
Voimia vaikeaan tilanteeseen & uskallusta tarttua härkää sarvista.
olettamaan asioita. Mikset mene mukaan mummon ehdoilla eli menet vaan sekaan ja olet innoissasi kaikesta. Pyydä mummoa soittaa sun lapsi mukaan kun toiset lapset on siellä. Näin saat pikkasen oikeaa tietoa toiminnasta jota kritisoit. Et jaksa enää...vähämpä taidat jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haukkua lähisukua netissä ja katkaista välit heihin mitään selitystä antamatta MIELUUMMIN KUIN että rehdisti sanoisivat päin naamaa, mikä harmittaa!
Että siis apkin täällä valittaa, miten epäreilua on ja kun miehen sisaruskin saa sitä ja tätä, mutta ei kehtaa suoraan sanoa anopille, että kokee epäreiluksi sen, ettei heille anneta apua.
Oletko sinä ap aikuinen vai et? Mikä mättää!!!
Pyydä miestäsi ottamaan asia esille tai tarvitaessa otat sen ihan itse, jos miehelläsi ei kantti kestä oman äidin vastustamiseen.
Lähde ensin liikkelle siitä, että teillä on näitä ja näitä ongelmia ja tarvitsette tallaista konkreettista apua. YKSILÖI ja pyydä hyvin täsmällistä apua, ei siis mitään yleisluontoista "olisi kiva, jos saisimme vakaan viikonlopun JOSKUS". Ei, pyydä konkreettisesti: "saisimmeko lapset teille hoitoon heinäkuun viimeiseksi viikonlopuksi?" Tai koska nyt sitten olisi todennäköinen sauma apua saada.
JA SITTEN jos anoppi vetoaa, ettei voi, kun hoitaa silloin kälyn lapsia, silloin sanot rauhallisesti, että olet jo pidempään ihmetellyt sitä tapaa, miten anoppi jatkuvasti auttaa hienosti kälyä, mutta ei teitä. Ettette ole saaneet omaa parisuhdeaikaa tai lomaa kahteen vuoteen ja tarpeenne olisi sellaiseen hengähdystaukoon paljon isompi kuin kälyllä. Eikö anoppikin ole siitä samaa mieltä?
Ja jos anoppi alkaa nikotella, sanot, että tilanne on teistä oikeasti erittäin epäreilu.
Toisin sanoen: pyydä konkreettista apua, koska yleisluontoisiin ehdotuksiin ei välttämättä tule suostumusta. Ja JOS mummo kieltäytyy, silloin rauhallisesti nostat esille sen, että koet tilanteen epäreiluksi ja kälyä suosivaksi.
Mikä olisi pahinta, mitä siitä voisi seurata? Välien katkeaminen. Mutta sitähän sinä jo nytkin suunnittelet!!
Sinänsä se on niin, että kaikki sukulaiset eivät ole yhtä läheisiä ja rakkaita. Ja lapsenlapsien hoito ei ole mikään lakisääteinen velvoite, vaan vapaaehtoista. Joten ei nyt kannata alkaa anoppia kauheasti tinkiä, hänellä ON oikeus suosia tyttärensä perhettä, jos he syystä tai toisesta ovat läheisempiä.
Ikäväähän se on, mutta et sinä miniänä kauheasti voi sitä protestoida, jos miehesi ei oman äitinsä epäsuosiosta piittaa.
Ollaan pyydetty apua, silloin hoitaa sen mainitsemani 2h illalla.
Ja kyllä, yhtään liioittelematta, soittavat ja varsinkin tämä MUMMO.
Siinä se vika voi olla, kun en osaa sanoa suoraan. En vaan voi sanoa olevani toisaalta kateellinen sille, että mummo hoitaa muita lapsenlapsia eikä meidän, vaikka me IHAN OIKEASTI tarvitaan apua enemmän. Mä en edes viitsi sanoa mitä tää toinen perhe tusaa mutta se on sit ihan oma ketju se.
Mies luovutti jo kauan sitten...ehkä minunkin täytyy. Kiitos sinulle noiden kauheuksien jälkeen!
Ensinnäkin, voimia esikoisenne hoitamiseen. Toiseksi, oletteko ihan oikeasti pyytäneet apua mummolta ja hän kieltäytynyt? Minusta sekä miehensi veljen (?) perhe että mummo käyttäytyvät todella huonosti - varsinkin kun teillä on noin raskas tilanne. Eivätkö he todellakaan kysy, tarvitsetteko apua? Ihan todellako vaan soittelevat kehuskellakseen, miten mummo hoitaa kyllä heidän lapsiaan, vaikka todellista tarvetta ei edes ole? Avatkaa tilanne nyt kunnolla. Vaikka katkaisisitte välitkin, niin kertokaa tosiaan näille ihmisille, miksi näin teette. Heidän käytöksensä on todella ilkeää ja anteeksiantamatonta tuossa tilanteessa, mutta väittäisin, että he eivät sitä asiaa tajua vaan pitävät teitä ehkä liian ylpeinä, joiden pitää saada kolaus, jotta he voivat sitten tulla teidät pelastamaan ja kehumaan kaikille, miten ilman heidän apuaan te ette olisi pärjännyt. Siksi suosittelen ihan suoraan sanomaan, mitä mieltä heistä olette, miten he ovat teitä loukanneet ja miksi ette halua olla enää tekemisissä. Jos apua ei saa näin raskaassa tilanteessa, ei tuollaisilla sukulaisilla tee tosiaan mitään. Mutta sanokaa se heille suoraan, että osaavat edes hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä toimit väärin kun et kerro koko asiaa vaan haluat neutraalin vastauksen väärillä tiedoilla. Olisit heti kertonut jo avauksessa koko asian niin olisit saanut sympatiaa ja viisaita neuvoja.
Minäkin sain aivan väärän käsityksen koko asiasta! En millään käsitä sukunne toimintaa. Yleensä sitä kysytään tarviitteko apua ja kuinka voin auttaa. Jotain on tosi pielessä. Minä sinuna en kuuntelisi ollenkaan anopin juttuja muista lapsista vaan sanoisin mukavaa teille ja näkemiin. Tietysti kaikki tama ystävällisesti!
vaivalla varmaan tuonkin lurinan kirjoitit...MUTTA LAPSENLAPSET EIVÄT OLE TYTTÄREN.
haukkua lähisukua netissä ja katkaista välit heihin mitään selitystä antamatta MIELUUMMIN KUIN että rehdisti sanoisivat päin naamaa, mikä harmittaa! Että siis apkin täällä valittaa, miten epäreilua on ja kun miehen sisaruskin saa sitä ja tätä, mutta ei kehtaa suoraan sanoa anopille, että kokee epäreiluksi sen, ettei heille anneta apua. Oletko sinä ap aikuinen vai et? Mikä mättää!!! Pyydä miestäsi ottamaan asia esille tai tarvitaessa otat sen ihan itse, jos miehelläsi ei kantti kestä oman äidin vastustamiseen. Lähde ensin liikkelle siitä, että teillä on näitä ja näitä ongelmia ja tarvitsette tallaista konkreettista apua. YKSILÖI ja pyydä hyvin täsmällistä apua, ei siis mitään yleisluontoista "olisi kiva, jos saisimme vakaan viikonlopun JOSKUS". Ei, pyydä konkreettisesti: "saisimmeko lapset teille hoitoon heinäkuun viimeiseksi viikonlopuksi?" Tai koska nyt sitten olisi todennäköinen sauma apua saada. JA SITTEN jos anoppi vetoaa, ettei voi, kun hoitaa silloin kälyn lapsia, silloin sanot rauhallisesti, että olet jo pidempään ihmetellyt sitä tapaa, miten anoppi jatkuvasti auttaa hienosti kälyä, mutta ei teitä. Ettette ole saaneet omaa parisuhdeaikaa tai lomaa kahteen vuoteen ja tarpeenne olisi sellaiseen hengähdystaukoon paljon isompi kuin kälyllä. Eikö anoppikin ole siitä samaa mieltä? Ja jos anoppi alkaa nikotella, sanot, että tilanne on teistä oikeasti erittäin epäreilu. Toisin sanoen: pyydä konkreettista apua, koska yleisluontoisiin ehdotuksiin ei välttämättä tule suostumusta. Ja JOS mummo kieltäytyy, silloin rauhallisesti nostat esille sen, että koet tilanteen epäreiluksi ja kälyä suosivaksi. Mikä olisi pahinta, mitä siitä voisi seurata? Välien katkeaminen. Mutta sitähän sinä jo nytkin suunnittelet!! Sinänsä se on niin, että kaikki sukulaiset eivät ole yhtä läheisiä ja rakkaita. Ja lapsenlapsien hoito ei ole mikään lakisääteinen velvoite, vaan vapaaehtoista. Joten ei nyt kannata alkaa anoppia kauheasti tinkiä, hänellä ON oikeus suosia tyttärensä perhettä, jos he syystä tai toisesta ovat läheisempiä. Ikäväähän se on, mutta et sinä miniänä kauheasti voi sitä protestoida, jos miehesi ei oman äitinsä epäsuosiosta piittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sympatiat sulle todella mutta kirjoita ensi kerralla kaikki asiat heti!
vaivalla varmaan tuonkin lurinan kirjoitit...MUTTA LAPSENLAPSET EIVÄT OLE TYTTÄREN.
haukkua lähisukua netissä ja katkaista välit heihin mitään selitystä antamatta MIELUUMMIN KUIN että rehdisti sanoisivat päin naamaa, mikä harmittaa! Että siis apkin täällä valittaa, miten epäreilua on ja kun miehen sisaruskin saa sitä ja tätä, mutta ei kehtaa suoraan sanoa anopille, että kokee epäreiluksi sen, ettei heille anneta apua. Oletko sinä ap aikuinen vai et? Mikä mättää!!! Pyydä miestäsi ottamaan asia esille tai tarvitaessa otat sen ihan itse, jos miehelläsi ei kantti kestä oman äidin vastustamiseen. Lähde ensin liikkelle siitä, että teillä on näitä ja näitä ongelmia ja tarvitsette tallaista konkreettista apua. YKSILÖI ja pyydä hyvin täsmällistä apua, ei siis mitään yleisluontoista "olisi kiva, jos saisimme vakaan viikonlopun JOSKUS". Ei, pyydä konkreettisesti: "saisimmeko lapset teille hoitoon heinäkuun viimeiseksi viikonlopuksi?" Tai koska nyt sitten olisi todennäköinen sauma apua saada. JA SITTEN jos anoppi vetoaa, ettei voi, kun hoitaa silloin kälyn lapsia, silloin sanot rauhallisesti, että olet jo pidempään ihmetellyt sitä tapaa, miten anoppi jatkuvasti auttaa hienosti kälyä, mutta ei teitä. Ettette ole saaneet omaa parisuhdeaikaa tai lomaa kahteen vuoteen ja tarpeenne olisi sellaiseen hengähdystaukoon paljon isompi kuin kälyllä. Eikö anoppikin ole siitä samaa mieltä? Ja jos anoppi alkaa nikotella, sanot, että tilanne on teistä oikeasti erittäin epäreilu. Toisin sanoen: pyydä konkreettista apua, koska yleisluontoisiin ehdotuksiin ei välttämättä tule suostumusta. Ja JOS mummo kieltäytyy, silloin rauhallisesti nostat esille sen, että koet tilanteen epäreiluksi ja kälyä suosivaksi. Mikä olisi pahinta, mitä siitä voisi seurata? Välien katkeaminen. Mutta sitähän sinä jo nytkin suunnittelet!! Sinänsä se on niin, että kaikki sukulaiset eivät ole yhtä läheisiä ja rakkaita. Ja lapsenlapsien hoito ei ole mikään lakisääteinen velvoite, vaan vapaaehtoista. Joten ei nyt kannata alkaa anoppia kauheasti tinkiä, hänellä ON oikeus suosia tyttärensä perhettä, jos he syystä tai toisesta ovat läheisempiä. Ikäväähän se on, mutta et sinä miniänä kauheasti voi sitä protestoida, jos miehesi ei oman äitinsä epäsuosiosta piittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin kirjoitin että lapset ovat vuoropäivähoidossa sairaala-ajan..sekä äitini tulee jos kykenee..ja sitten miehen kanssa vaihdellaan kotia ja sairaalaa sekä lapisa. Välillä vaihdetaan autosta toiseen pojat sairaalan ja kodin puolessa välissä. Kunta ei auta..rahallisestikin todella huonosti.
ap:tä kohtaavan epäoikeudenmukaisuuden jo ensimmäisestä viestistä -- ihan uskomattomia vastauksia taas putoaa. Ap:lle voimia -- juttele asiat mummon kanssa halki ja tehkää sitten miehen kanssa ratkaisu. Itse en kauan katselisi tilannetta, sen verran hurjalta kuulostaa. Pääset helpommalla, kun ei tarvitse enää mummoasiaa surra kaiken muun lisäksi... Ehkä tuon teidän erityisen tilanteen vuoksi saattaisitte saada vaikka kunnallistakin lastenhoitoapua esikoisen sairaalajaksoille? tai kysykää ystäviltä -- siinä monet vastanneet ovat oikeassa, että joskus täytyy avata suunsa ja ihan selvästi pyytää sitä mitä tarvitsee. Olen ihan varma, että joku apu löytyy, kun vaan sitä uskallat pyytää. Voimia vaikeaan tilanteeseen & uskallusta tarttua härkää sarvista.
hyvää matkaa helvettiin eräille tähän ketjuun vastanneille luusereille - te kun ette tunnu tietävän oikeasta elämästä ja sen vaikeuksista yhtikäs mitään.
Ap:lle sanoisin, että ottakaa miehesi kanssa härkää sarvista eli vaikea elämäntilanteenne reilusti puheeksi isovanhempien kanssa. Jotta ette vain katkeroituisi ja toisaalta kuluttaisi omia voimianne loppuun.
Elämässä tulee oikeasti tilanteita, jolloin lähimmäisten apua kaipaa enemmän kuin olisi ikinä osannut kuvitellakaan. On suurta viisautta tarjota apua jos toinen ei osaa sitä pyytää - tai vaatia (kai lähisukulaisella on hädän hetkellä oikeus joskus vaatia apua, eikö?). Vaatii herkkyyttä, sielua ja sydäntä asettautua toisen asemaan, ja valitettava tosiasia on se, että monilta nuo empatian palikat tuntuvat puuttuvan. Tämänhän me kaikki av:lla kävijät tiedämme...
Tsemppiä aloittajalle ja hänen perheelleen!
terkuin kahden pienen lapsen yh-äiti (toinen lapsista vakavasti perussairas, omalta aina tasa-arvoa peräänkuuluttavalta" äidiltään muutaman kerran vuosien varrella apua saanut)
viestin perusteella en näe toisten tekevän mitään väärin. Ap on masentunut ja näkee kaiken synkkien lasien läpi.
Ensinnäkin mieheni ja minä hoidamme lapsemme itse koko ajan, siksihän minä täällä asiaa kerron..koska emme saa apua. Jos serkut on joka vko mummolla ja meidän lapset 1 x /2kk niin miksi ei lapseni saisi mummon huomiota silloin kokonaan?? Miksi haukut lastani riiviöksi??? Miksi vain LAPSI yksikössä?? Kun osoitat olevasi noin viisas, varmaan tiesit että meillä on 3 lasta, 9v,5v,3v..vanhin syöpäsairas..siksi tarvisemme apua aikaajoin enemmän koska olemme paljon sairaalassa..mutta tämänhän sinä varmaan tiesit, halusit olla vain ilkeä. En halunnut sairaudesta kertoa heti koska halusin neutraalin mielipiteen asiasta..Onko väärin pyytää apua läheltä silloin 5 ja 3v. kuin aina viedä ulkopuoliselle eli vuorotarhaan, että voimme olla esikoisemme luona sairaalassa edes välillä miehen kanssa yhdessä. Muuten hoidamme sairaalan ja kodin keskenään vuorotellen yksin. Ulkomailta äitini tulee onneksi pääsynsä mukaan apuun myös. Mikä siis sinä ihmisenä olet minulle sanomaan, että maailma pyörii ympärilläni, tai no pyöriihän se, 2 sellaista, sairaalaelämä ja kotielämä..Miksi en saisi olla sen ympärillä..hoitaa rakasta lastani sairaalassa, tukea häntä kun hän oksentaa, pitää kädestä ja hymyillä ja sanoa että kaikki hyvin. Itkeä yksin käytävällä puhelimeen miehelle kun hän hoitaa kodin yksin ja 2 tervettä lasta. Minulla olisi monta sanaa sanottavana sinunlaisesta ihmisestä..mutta lainaan yhden viisaan kirjoittajan sanoja, hän sanoi minulle nämä: entä jos kasvaisit aikuiseksi?
ja sen sijaan että vaatisit miestäsi hoitamaan omaa lastaan, syyllistät anopin. Miksi miehen pitää olla niin kiinni äidissään, että äidin pitää hoitaa teidän lapset? Miksi lapsesi pitää olla kahden mummon kanssa eikä niin, että on serkkuja seurana? Mukavampi lapselle on lapsiseura kuin mummolle epätoivolla yrittää keksitä riiviölle tekemistä. Olet masentunut ja itkuinen ja väsynyt, koska et edes halua itse muutosta vaan haluat maailman ympärilläsi muuttuvan. Entä jos kasvaisit aikuiseksi?
joten harmi, minulta et sääliä saa!
Sillä mummolla ei edelleenkään ole mitään velvollisuutta hoitaa sinun lapsiasi, ei terveitä eikä sairaita! Ei serkkujen seurana eikä ilman serkkuja!
Pienemmille lapsille on mahdollista hankkia kotiin hoitaja, ei siihen isoäitiä tarvita. Isomman lapsen sairaalamaksut hoitaa kunta, siitä suunnasta ei ole lisäkuluja.
Elämä on juuri sellaista, millaiseksi sen järjestää niissä olosuhteissa, joissa on pakko olla. Sinulla o apua saatavilla, mutta olet kateuksissasi fakkiutunut siihen miehen äitiin aivan kuin hänellä olisi velvollisuuksia hoitaa teidän perheenne halki vaikean vaiheen. Ei, kyllä se vastuu on kokonaan sinulla ja miehelläsi.
Mene ammattiauttajalle kertomaan näistä kateudentunteistasi, jotka aivan turhaan syövät sinua tilanteessa, jossa perheen pitäisi keskittyä ihan johonkin muuhun kuin sinuun.
loukkaa se, jos lähisukulainen selvästi hyljeksii ilman mitään selvää syytä.
Ihan samalla lailla on oikeus loukkaantua, oli kyse sitten mistä kanssakäymisestä tahansa, jos siinä toisia lapsia ja lapsenlapsia selvästi suljetaan syrjään.
Älä siis takerru siihen, että ap tarvitsee apua. Jota sitäkin hänen elämäntilanteessaan on minusta täysin legitiimiä toivoa (luitko muuten sinä koko ketjua, ilmeisesti et!)
Mutta sitä mieltä olen edelleen, että ap:n on ilman muuta syytä nostaa kissa pöydälle. Pahin mitä voi tapahtua on, että välit katkeavat, mutta katkeamassahan ne ovat nytkin.
hyvää matkaa helvettiin eräille tähän ketjuun vastanneille luusereille - te kun ette tunnu tietävän oikeasta elämästä ja sen vaikeuksista yhtikäs mitään. Ap:lle sanoisin, että ottakaa miehesi kanssa härkää sarvista eli vaikea elämäntilanteenne reilusti puheeksi isovanhempien kanssa. Jotta ette vain katkeroituisi ja toisaalta kuluttaisi omia voimianne loppuun. Elämässä tulee oikeasti tilanteita, jolloin lähimmäisten apua kaipaa enemmän kuin olisi ikinä osannut kuvitellakaan. On suurta viisautta tarjota apua jos toinen ei osaa sitä pyytää - tai vaatia (kai lähisukulaisella on hädän hetkellä oikeus joskus vaatia apua, eikö?). Vaatii herkkyyttä, sielua ja sydäntä asettautua toisen asemaan, ja valitettava tosiasia on se, että monilta nuo empatian palikat tuntuvat puuttuvan. Tämänhän me kaikki av:lla kävijät tiedämme... Tsemppiä aloittajalle ja hänen perheelleen! terkuin kahden pienen lapsen yh-äiti (toinen lapsista vakavasti perussairas, omalta aina tasa-arvoa peräänkuuluttavalta" äidiltään muutaman kerran vuosien varrella apua saanut)
Surullista se on et ne välit katkeaa, mutta nyt ymmärrän enemmän mummoa kun olen lukenut muutamien kommentteja.
Silmäni avautui lopullisesti. Enää ei mummon tarvitse murehtia, kun emme enää ole läsnä. Ehkä minäkin olen sitten vaan huonosti kasvattanut lapseni, tahallaan tein esikoisen sairaaksi, että mummo voi kieltäytyä hoitamisesta kun serkut nyt kuitenkin on KASVATETTU ja siksi mielellään on heidän kanssaan. Voi pyhä jysäys sanon minä.