Oletko saanut jossain aivan järkyttävän huonoa palvelua?

Tästä on jo sen verran aikaa, etten kerro paikan nimeä, sillä todennäköisesti työntekijät ovat jo vaihtuneet. Toivottavasti.

Olimme tilanneet isolle porukalle ruoan (alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka) valmiiksi. Myös allergiat oli lueteltu valmiiksi ja ravintolasta oli luvattu, että kaikki on ok. Vaan eipä ollut. Melkein kaikki allergiaruoat oli onnistuttu sössimään. Siis emmehän me heitä kiusataksemme olleet allergioita keksineet. Oikeasti ystäväni palkokasvi (siis pavut, herneet jne.) on niin paha, että oksentaa, jos sellaista syö. Oikeasti toisella ystävälläni on keliakia, ei voi syödä kakkupalaa, joka määritellään "kait tämä on gluteenitonta", ja tarkastuksen jälkeen "ei se ollutkaan, tässä jätski tilalle". Ei muuten, voihan asioita unohtua, mutta se tarjoilijoiden tuhina ja silmien pyöritys asiakkaan selän takana (jotenkin unohtivat, että puolet meistä istui pöydän toisella puolen ja näimme jok'ikisen silmien pyörityksen). Heidänhän olisi kuulunut pahoitella, eikä huokailla, kun sotkivat ruokiamme. 

Kyseisessä ravintolassa on ollut älyttömän hyvät ruoat ja oli tuonakin iltana, mutta tuon tapauksen jälkeen en ole kyennyt sitä kelleen suosittelemaan. Ikään kuin olisimme olleet jotain extrarasittavaa.

lisää

Oulussa sellaiset liikkeet kuin:

- Second Hand Store-kirppis. Asiakkaita ei moikata, kun he tulevat liikkeeseen tai kassalle. Kännykkään vastaan kesken kassatapahtuman ja sanottiin "mun piti vastata ku se oli mun veli". Öööö?? Soita hänelle takaisin myöhemmin? Ja jos ostaa muovipussin kirpparilta ostetuille vaatteille, ne pitää itse viikata ja laittaa pussiin.

- Oulun Laukku ja Laukkumaailma. Täältä oon saanu järkyttävintä palvelua ikinä. Tein soittopyynnön kun sieltä ostettu nahkalaukku hajosi puolessa vuodessa. Minulle soitti johtaja, joka haukkui mut täysin pystyyn ja syytti mua kaikesta, oli siis ihan kamalaa, vaikka asiakas olisikin väärässä niin ei noin kohdella ketään. Itkin sen takia koko illan ja olin niin järkyttynyt.

- Cafe Bisketti. Yrmeää, hymyilemätöntä asiakaspalvelua, mistä huolimatta paikka on yllättävän suosittu.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 10:03"]

hih hih, oliko S-ketjun ravintola.  Siellä myyvät mikrossa lämmitettäviä "pihvejä" ylihintaan

[/quote]

En usko että oli. Kyseessä oli pienehkö "kortteliravintola", joka ei ollut mitään ketjua.

Oulussa Galleriassa aikanaan olevassa juhlavaatemyymälässä. Menin talvella toppavaatteissa ja pyöräilykypärä kädessä katselemaan tulossa oleviin häihin mekkoa. Kysyin hintoja, myyjä kertoi ja kommentoi lopuksi: "Sen halvempia meillä ei ole".  Okke....

Voivoi, näitä on vaikka kuinka paljon...

Joskus teininä olin kavereiden kanssa kaupassa, ostimme karkkia ja maksoimme nätisti kassalla. Kassatäti, erittäin äkäinen sellainen (ei ollut edes vastannut iloiseen tervehdykseemme) tokaisi vaan että antakaas laukut tänne! Ihmeissämme annoimme, hän alkoi niitä oikeen dramaattisesti penkoa ja tyhjentää hihnalle. No, mitään pihistettyä ei tietenkään löytänyt. Heitti laukut meille takaisin ja itse saimme kerätä liukuhihnalle jätetyt tavarat. Oli hämillinen, nolo ja jopa kiukustuttava tilanne.

Samainen nainen oli myös ollut luokkani apuopettajana ala-asteella. Joskus kun tunnilla oli kauhea kiire tehtävien kanssa, huokaisin kaverille "kumpa koulu räjähtäisi". Apuopettaja nosti hirveän metelin, että hän voisi tehdä poliisille ilmoituksen laittomasta uhkauksesta jne jne! Kyllä, pieni tyttöhän aikookin koulun räjäyttää - enkä ollut edes sanonut niin. Kyllä siinä pelästyi, lapsi kun olin ja apuopettaja nosti hirveän metelin, että varmaan viereisessäkin luokassa kuultiin kuinka täällä nyt istuu kriminaali joka aikoo räjäyttää koulun...

Kerran olin nähnyt erään erilaisemman tyylin vaateliikkeen nettisivuilla kivan mekon. Päätin käydä paikan päällä ostamassa sellaisen. Aikani pyörin liikkeessä, eikä mekkoa sattunut silmiini (nettisivujen mukaan mekkoja olisi pitänyt siellä siis olla). Kysyin ensimmäiseltä myyjältä, joka käski mun mennä kysymään toiselta myyjältä. Menin kysymään, tämä tympääntyneen näköisenä leikkeli jotain joulukoristeita kartongista. Heti alusta alkaen tämä myyjä katsoi mua jotenkin halveksivasti päästä varpaisiin, ikään kuin että mitä tuollainen ruma ihan erityylinen ihminen tekee tässä kaupassa. Yritin kuvailla mekkoa, myyjä vaan katsoi mua ylimielisesti eikä sanonut mitään. Tuli kiusaantunut hiljaisuus, kun lakkasin kuvailemasta, myyjä vaan katseli arvostelevasti. Yritin siinä sitten kuvailla lisää ja minua alkoi punastuttaa, sillä tunsin itseni ihan tolloksi. Myyjä sitten vaan tavasi hitaasti kuin jollekin vähä-älyiselle lapselle, että ei meillä sellaista ole. Joku vieressä vaatteita katsellut asiakas sitten puuttui keskusteluun ja sanoi, että hänkin muuten oli netissä sellaista mekkoa katsellut. Myyjä ärtyneenä tokaisi, että no ei ole. Hämilläni lähdin sitten kaupasta pois.

Kaikkein ärsyttävintä oli kyllä kerran HongKong -tavaratalossa. Ostokseni, muovinen säilytyslaatikko, maksoi 12 euroa. Ojensin kympin setelin myyjälle, mutta kolikoissani ei ollutkaan paria euroa, eikä ollut myöskään kaksikymppistä pienempää seteliä. No ojensin kaksikymppisen myyjälle ja odotin tietysti, että saisin kympin takaisin sekä loput vaihtorahat (kun olin siis antanut jo yhteensä 30 euroa). Myyjäpä antoikin vain kolme euroa takaisin. Sanoin että mitä, minä annoin kyllä sulle äsken 20 euron ja 10 euron setelit, että sun kuuluisi antaa 18 euroa takaisin. Myyjä alkoi naureskella, että annoit kyllä vaan kympin ja vitosen setelin. Otti vielä kassasta "sen vitosen" ja sanoi, että tämä oli tossa päällimmäisenä, sä annoit tämän (tuota, kaikkihan vitosen setelit ovat samassa pinossa, joten tietysti sen pinon päällimmäinen on vitonen...). Aloin jankata että mulla ei edes ollut vitosen seteliä, annoin sulle kaksikymppisen. Siskoni oli vieressä ja todisti asian. Myyjä tokaisi että no laskee kassan sitten. Alkoi siinä sitten laskea ja koko ajan siinä samalla naureskeli, ohjasi toisia asiakkaita muualle yms yms, eli ei varmasti pystynyt koko päivän kassaa siinä tarkasti ajatuksella laskemaan, varsinkaan ilman laskinta. Muutaman minuutin päästä tokaisi että joo ei täällä yhtään ylimäääräistä ole. Juu ei varmaan niin, kun varmasti meni myyjän taskuun ne ylimääräiset 15 euroa... Myyjä siis ei tosissaan voinut koko päivän kassaa samalla pulisten ja naureskellen laskea ilman laskinta muutamassa minuutissa. En kuitenkaan kehdannut enää väittää vastaan, koska taakse oli kertynyt jonoa ja kaikki katsoivat mua jotenkin paheksuvasti, kun kehtasin yrittää huijata kassasta ylimääräistä vaihtorahaa.
Kotona kaikenlisäksi huomasin, että olivat myyneet mulle vääränlaisen kannen laatikkoon, se oli liian lyhyt siihen (en ollut huomannut kun oli puolittain laatikon sisällä). Ei siinä muuten mitään, mutta kun olisin tarvinnut tiiviin laatikon, niin jouduin sitten menemään toisaalta ostamaan uuden laatikon sopivine kansineen (noihin kun ei erikseen kansia myyty).

Keravan Nissen optikko. Tekee näöntarkastuksen hutiloiden alle kahdessa minuutissa. Sitten tyrkyttää laseja useaan otteeseen ja tivaa henkilötunnusta ja osoitetta. Kokoajan katsoo viereiseen seinään kuin mikäkin hullu hermostuneena ja lopulta kuluu viitisen minuuttia että saa reseptin annetuksi.

Peroba-sisustusliike Fredalla. Ostimme ystävämme kanssa sieltä varsin kalliin syntymäpäivälahjan toiselle ystävälle. Myyjiä oli kassalla kaksi, kumpikaan ei tervehtinyt sisään tullessa, ei tarjoutunut auttamaan. Kun kysyimme, voisiko tuotteen saada lahjapakettiin, kumpikin ilmoitti että ei voi. Aika erikoista, kun kyseessä on liike, josta varmasti ostetaan paljon tavaraa juuri lahjaksi. Lopulta toinen myyjistä tuostui sitomaan paperikassin sankaan rusetin valkoisesta kotinarusta. Jännä juttu, luulisi, että näinä aikoina pienet sisustusliikkeet ovat tiukoilla, eikä asiakkaita kannattaisi karkottaa tylyydellä. Minä en toista kertaa viittäkymppiä Perobaan tuhlaa. 

Joillakin miehillä tuntuu olevan vaikeuksia palvella asiallisesti naisasiakkaita. Heidän täytyy koko ajan jollain tavalla osoittaa, että tilanne on heidän kontrollissaan ja että he määräävät tahdit - ei suinkaan se naisasiakas. Joskus tämä huvittaa, vanhemmiten yhä enemmän vain ja ainoastaan vtuttaa. Ei jaksaisi olla jokaisen heikon itsetunnon omaavan kullinpätkän pätemisen kohde.

Näitä on tapahtunut sekä kantapeikoilta että mamuilta. Pahin oli kuitenkin turkkilaisten pitämä kebab-paikka, johon kerran erehdyin yksinäni menemään. Tilasin ruokani ja koko ajan turkkilainen myyjä mittaili minua avoimesti päästä jalkoihin erittäin arvioiva ilme naamallaan, palvelu oli nahkeaa, vähän sellainen maku siitä jäi, et hei sun pitäisi olla polvillasi mun edessä ottamassa suihin ja tarjoilemassa syötävää ja juotavaa, eikä mun tässä sulle ruokaa toimittamassa.

Jos seurassa on muita, varsinkin mies, samanlaista kohtelua ei tapaa. Tää on enemmän yksinäisen naisasiakkaan kohtelua.

Optikkoliikkeessä. Olin ostamassa itselleni uusia laseja. Kokeillessani sankoja huterasta esillepanohyllystä muutamat sangat tipahtivat alla olevalle pöydälle. Nostin ne aina ylös itse, mutta siitä huolimatta myyjä tokaisi: "Ehkä on parempi että et ota niitä itse kun ne kumminkin sinulta putoavat." Mietin kymmenisen sekuntia hiljaa paikallani, hain omat silmälasini siitä mihin ne olin jättänyt ja kävelin ulos. 

[quote author="Vierailija" time="12.07.2011 klo 19:21"]

Mä en tajua noita asiakkaita jotka jättää kamat johonkin kassalle sen takia kun joku satutaan palvelemaan eka ja huudetaan perään "käyn sitten toisessa apteekissa/kaupassa" jne..

tai muuten vaan kun ollaan jostain vihastuneita, niin heti ollaan vaihtamassa kauppaa..

Kuinka paljon helpompaa olis oottaa se pari ylimääräistä minuuttia siellä alkuperäisessä paikassa pidempään, kuin lähteä etsimään toista apteekkia/kauppaa, siellä kerätä samat kamat ja sit vielä odottaa kassalle minne saattaa mahdollisesti olla vielä pidempikin jono.

idiootit.

Niin, parempi onkin jättää tuotteet muualle kuin pöydälle, esim. kerran jätin lattialle tuotteet, siinä sitten myyjä keräilköön niitä, jos parempaa tekemistä oli.

Vai napsahtiko sinun, myyjän eli piian, nilkkaan tuo poislähteminen?

En oikeasti jaksa ihmetellä, miksi sun kaltaisellesi ihmiselle ei jakseta antaa ylimääräistä huomiota. Joskus asiakkaan olisi hyvä miettiä omaa käytöstään ja vaikutelmaa, minkä antaa kaupassa eikä vain heti tuomita myyjää. En tiedä mikä tai kuka luulet olevasi.

Mulle ei tule nyt suoranaisesti mieleen mitään "tosi pahaa" asiakaspalvelutilannetta. Tympeyttä ja vanhempien asiakkaiden palvelua ensin, mutta ei mitään erityistä.

Yksi lääkärikäynti jätti jälkeensä ihmetyksen. Olin 17-vuotias ja eräänä päivänä iski epänormaali alavatsakipu. Kuulostelin sitä aaltoilevaa kipuilua pari päivää, ennen kuin totesin ettei ole normaalia ja hakeuduin lääkäriin. Siellä tehtiin muutamat testit ennen kuin päätettiin kokeilla ultraa. Ultraan käytettiin semmoista sauvan näköistä paksuhkoa tappia. Lääkäri epäili että minulla saattaisi olla kysta munasarjoissa ja sen näkisi parhaiten laittamalla laitteen emättimeen. Olin silloin neitsyt ja sanoin lääkärille, että olen neitsyt enkä usko että laite mahtuu sisääni (immenkalvo oli todella paksu ja reikä yhden sormen paksuinen).

Lääkärin silmät revähtivät auki ja hän sanoi hämmentyen "Ai neitsyt ?" Ja jäi oikeasti tuijottamaan minua silmät pyörenä. Tuijotin häntä takaisin hämmästyneenä tästä reaktiosta ja sanoin "Joo ?" Lääkäri (nainen n.35-40) sitten sanoi hetken päästä että laite on aika pieni (semmoinen taulutussia hieman isompi muistaakseni) ja kysyi varmistaen että "et siis ole ollut siis aikaisemmin seksisuhteessa?". Vastasin että "Ei EN ole ja KYLLÄ olen aika varma että se on liian iso." Lääkäri halusi sitten kuitenkin kokeilla ja tuloksena oli se että yrittäminen teki kipeää ja se ei mahtunut sisääni(lääkäri kyllä uskoi ja lopetti kun sanoin että sattuu). Ultra otettiin sitten vatsan päältä toisella laitteella ja syy selvisi (pieni kysta) ja loput käynnistä meni normaalisti. Lääkäri myös hymyillen sanoi yhdessä vaiheessa että "katsottiin myös verinäytteestä sukupuolitaudin riski, mutta heh heh sehän näytti yllättäen negatiivista."

En tiedä olinko silloin vain herkkänahkainen, mutta ei mielestäni kyllä ollut ihan parasta mahdollista käytöstä nuoren kanssa jutustellessa :D Luultavasti lääkäri ei sitä mitenkään ihmeellisesti ajatellut (kuka tietää kun en tajunnut kysyä.) Mutta itse jäin sitä miettimään jälkeenpäin.

Kiitos hienosta asiakaspalvelusta Gigantti!

Olen niin onnellinen saatuamme erinomaista palvelua Gigantti Itäkeskuksesta. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, joka tulee kun kerta toisensa jälkeen myyjäyritys kusee muroihin ja lupaa asioita joita ei aiokaan pitää.

Juttu alkoi kun teimme sen (epä)onnekkaan valinnan, jossa päädyimme Gigantin asiakkaaksi. Toki olemme aiemminkin Gigantin kanssa asioineet, itse asiassa olemme varustaneet koko kotimme pääasiassa juuri kyseisen yrityksen tuotteilla. Nyt näyttää tosin siltä, että jonkin asian mennessä pieleen, alkaa tyhjien lupausten sarja, jonka seurauksena saamme nauttia valkoisesta sisustuselementistä eteisessämme - kohta kuukauden.

Kaikki alkoi kuten tällaiset tapaukset aina alkavat; tarpeesta hankkia kodinkone rikkoutuneen tilalle. (Tässä tapauksessa kyse on astianpesukoneesta.) Emäntä kävi katsomassa aparaattia ja myyjien suosiollisella avustuksella sopiva värkki löytyikin. Kauppa tehtiin ja sovittiin toimituksesta noin muutaman päivän päähän kaupantekohetkestä (31.7.2014). 

Istu ja pala! Kone tuli ajankohtana 4.8.2014 (toisin kuin liesituuletin, jota jouduimme odottamaan seitsemän viikkoa sovitun kolmen viikon sijaan) ja siinä kohtaa asiat alkoivat mennä etelään. Uusi aika sovittiin toista viikkoa myöhemmäksi, jossa kohtaa kone saapuikin sovittuna vuorokautena. 

Toimituksen yhteydessä asentaja ilmoitti ettei voi asentaa konetta, koska hana johon se on tarkoitus asentaa, on rikki. (Tämä menee meidän piikkiimme, tietenkin, koska ei palveluntarjoajan voida olettaa osaavan ennustaa moista.) Uusi kone jätettiin lojumaan eteiseen. Sovittiin sitten että selvitämme hanan korjausmahdollisuuden ja otamme yhteyttä. Tähän asti kaikki on kuitenkin hyvin ja kauniisti.

Saatuamme tietää ettei taloyhtiö korjaa kyseistä hanaa tulevan putkiremontin takia, olimme yhteydessä Itäkeskuksen Giganttiin asian tiimoilta. Yhdessä tuumin sovimme, että rikkinäinen viedään pois, rikkinäinen hana tulpataan ja uusi laitetaan asennusta vaille valmiiksi paikalleen odottamaan. Asennushinta luvattiin hyvitetään meille.

Odottelimme kiltisti noutoa, kone eteistä koristamassa, toivoen pääsevämme kiusallisesta tilanteesta pian eroon. (Asunnon myyminen astianpesukone eteistä tukkien tuntuu olevan hivenen haasteellista.) Noutaja tulikin kelpo odottelun jälkeen ja yllätykseksemme ilmoitti ettei heillä ole työkaluja eikä aikomustakaan tulpata putkea ja jättivät vanhan koneen paikoilleen - ja uuden koneen eteiseen. 

Tämän jälkeen asiaa selviteltiin asiakaspalvelun kanssa, eikä muuta ratkaisua löydetty kuin purkaa kauppa. Näin sovittiin ja meidän piti ottaa yhteys Itäkeskuksen Giganttiin ja sopia vain sopiva noutoaika. 

Seuraavana päivänä Itäkeskuksen Gigantin asiakaspalvelun ammattilainen soitti vaimolleni ja käyttäytyi kuin korvallinen perse. Puhelimessa hän oli aggressiivinen, puhui asian selittämistä yrittävän vaimoni päälle, tiuski, rähisi, eikä osoittanut pienintäkään yhteistyöhalukkuuden merkkiä. Itsepintaisesti hän jäkätti, että kolmenkymmenen päivän tyytyväisyystakuuaika on mennyt ja konetta ei siksi voi palauttaa. Hän ei kuulemma vastaa siitä mitä asiakaspalvelu lupaa, miten toimitukset menevät ja se ettei konetta ole päästy edes asentamaan ole mitenkään hänen ongelmansa. 

Kauppahan tosiaan tehtiin 31.7.2014. Asiakaspalvelun kanssa sovittiin kaupan purusta 2.9.2014. Tämä on selvästi alle 30 päivää siitä, kun ensimmäisen kerran edes näimme kyseisen koneen. 

Tästä ansiosta, kiitos tälle yhdelle asiakaspalvelun kultajyväselle, emme aio enää osta Gigantista edes sähköhammasharjaa. 

Tällä menolla saatte varmasti paljon tyytyväisiä asiakkaita. Vaimoni on paraikaa yhteydessä lakimieheen, eikä asia tule jäämään tähän. 

Hyvää syksyä.


Entinen tyytyväinen asiakas

P.S. Saa jakaa ja se on jopa suotavaa.

Lähikaupassa kun menin ostamaan seuran pikkujouluihin syötävää seuralle lahjoitetulla lahjakortilla. Kun annoin kortin myyjälle niin hän kääntyi heti selän takana olevalle toiselle myyjälle puhumaan ja sanoi"kato, taas näitä". Mietin ihmeissäni mitä vikaa lahjakortissa on kunnes älysin että he luulevat sitä soskun ostolapuksi. Ärsytti alentuva käytös myyjältä ja en sitten käynyt kyseisessä kaupassa 2.5 vuoteen. On sitä muitakin kauppoja.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 20:01"]

Kauppahan tosiaan tehtiin 31.7.2014. Asiakaspalvelun kanssa sovittiin kaupan purusta 2.9.2014. Tämä on selvästi alle 30 päivää siitä, kun ensimmäisen kerran edes näimme kyseisen koneen. 

[/quote]

Onko nämä päivämäärät nyt oikein? 31.7 ja 2.9? Jos on niin tuohan on selvästi yli 30 päivää? Muuten kyllä täydet ymmärrykset ja sympatiat teille!

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 00:01"]

Citymarket Iso omena, elektroniikkaosasto. Asiatonta, epärehellistä palvelua ja kyykyttämistä, asiakaspalvelu alusta loppuun pyöreä nolla. Korvaus hajonneesta tuotteesta saatiin vasta kuluttajaviranomaisten avulla. En suosittele tekemään sieltä mitään isompia hankintoja.

Sen jälkeen siirryimmekin tekemään kaikki ostoksemme (n.200e viikossa) vastapäätä olevaan Prismaan :)

[/quote]

Olen ollut siellä töissä ja homma ei sujunut kyllä ollenkaan. Huoltosysteemit olivat ihan oudot, tuotteita lähetettiin vaikka kuinka moneen paikkaan sen mukaan oliko tuotteen maahantuojalla oma huolto vai menikö johonkin yksityiseen huoltoliikkeeseen. Missään ei ollut selkeää tietoa siitä mihin mikäkin tuote lähetetään jne. Jouduin myymään myös tosi huonolaatuista tavaraa ja jotain ikivanhoja malleja ylihintaan ja mitä vielä. Ihan lähivuosina (edes 2011) en ole kyllä siellä työskennellyt.

Mä en kehtaa mainita paikan nimeä koska kyseessä pienen kaupungin pieni ravintola. Mutta oli joku tällainen muka hienompi turkkilaisen miehen pitämä ravintola. Annokset maksoivat n.15e, ja tilasin friteerattua kanaa. Kana oli kuitenkin friteerattu vanhaan rasvaan, ja se oli mauton ja lötkö, ei siis friteeratun makuinen rapea. Miehelle valitin siitä, ja mies neuvoi palauttamaan annoksen. Mä olen kuitenkin aika huono sanomaan, koska pelottaa aina että pahoitan jonkun mielen. Ikinä en ole ruokaa palauttanut, sillä olen pystynyt syömään kyllä mautontakin. Sitten päätin sanoa, koska tilasin friteeratun kanan enkä rasvassa haudutettua nuggetia, joten kutsuin kokin luokseni. Osoitin hänelle kanaa ja sanoin tosi ystävällisesti että anteeksi, mutta toivoisin että tämä friteerattu kana olisi rapea, nyt tämä on vähän syömäkelvoton ja maistuu pahalta. Voisinko saada uuden annoksen missä kana on friteerattu oikeaoppisesti.

Mies katsoi minua TODELLA inhottavasti, otti lautaseni mitään sanomatta ja marssi agressiivisena keittiöön, ja PAISKASI LAUTASENI ohimennessään palvelutiskin lattialle siten että lautanen särkyi ja ruoka lenteli lattialle. Sitten hän paukautti keittiön ovet auki ja alkoi huutamaan vaimolleen (?) keittiössä. Vaimo on siis paikan kassalla, eikä valmista ruokia. Mies valmistaa ne itse ja tarjoilee. Mies ei tullut takaisin, odotimme 10 minuuttia uutta annosta mutta mies vaihtoi mairean vaihteen päälle ja ignoorasi meidät lopun ajalta. Kun tuli lasku, hän ei veloittanut minulta (onneksi) eikä suonut minulle silmäystäkään. Poistuimme ravintolasta ja mä olin kyllä loppupäivän aika sanaton. Pelottaa vieläkin. Kierrän paikan aika kaukaa.

jaksaa aina ihmetyttää käsittämättömällä palvelullaan. Jokaikinen yli kuusikymppinen kauppaan astuva eukko saa kintereilleen heti ylitsepursuavan palvelualttiin myyjän, kun taas kaikki nuoremmat asiakkaat saavat pärjätä omillaan. Kassalle saa aina poikkeuksetta odottaa minuuttitolkulla myyjiä, jotta saisi ostoksensa maksettua. Myyjät kun palvelevat vain niitä vanhoja rouvia tai juoruava keskenään. Sittenkin kassalle tullessaan myyjä katelee nenän varttaan pitkin ja kysyy kuin pikkulapselta, että onhan varmasti kotona lankaa ja ompeukone. Herranjestas, mä olen pukuompelija, vaikka tuskin yksikään myyjä sitä tietää.

Etelä-Savolainen Eurokangas

t.19

Olen reissannut ympäri maailmaa, shoppaillut joka puolella ja syönyt mitä erilaisemmissa ravintoloissa ja katukeittiöissä, enkä yhtäkään kertaa muista saaneeni minkäänlaista huonoa palvelua missään! Aina on riittänyt hyvät tavat ja ystävällisyys siihen, että myyjät kohtelevat mukavasti. Ja nyt olen 32-vuotias, eikä edes nuorena kohdeltu epäystävällisesti.

Joku kertoi huonosta palvelusta Virossa, mutta itse siellä asuneena en muista yhtäkään huonoa palvelukokemusta. Toki neuvostoliittolainen palvelukulttuuri on vielä hengissä, eikä kaikille asiakkaille juuri hymyillä, mutta siihen tottuu, eikä siinä ole mitään henkilökohtaista. Ja kun osaa edes vähän paikallista kieltä, niin usein se hymy löytyy tympeämmältäkin myyjältä :)

Uskon vahvasti, että omalla olemuiksella ja käytöksellä on suuri merkitys siinä, miten tulee kohdelluksi asiakaspalvelutilanteissa. En voi uskoa, että minulla on koko elämäni käynyt vain hyvä tuuri myyjien kanssa. Jos itse on kiukkuinen ja naama norsunveellä ja ehkäpä ennakkoluuloisen sulkeutunut ja olemukseltaan tyylitön, niin todennäköisesti myös tulee kohdellusti tympeämmin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan :)