Miksi niin harvat jakavat kuolinpesän kun jompikumpi vanhemmista kuolee`?

me olemme jakaneet lapsille omaisuutta heidän syntymästään lähtien.



Jos se on kylmäkiskoista, että opettaa lapsille omasta toimeentulosta huolehtimista, niin sitten olen erittäin mielelläni kylmäkiskoinen.



Sinusta siis on lämminsydämistä se, että jälkikasvu tulee lämmittelemään käsiään kylmenevän vanhempansa taskuille... mielenkiintoista.



Mielenkiintoinen päätelmä muuten tuokin, että en pidä lapsiani omana biologisena jälkikasvuna. :D Mikä ihme tuokin oli? Tiesitkö, että lapsen ei tarvitse olla biologinen, että hän voi periä vanhempansa?

me olemme jakaneet lapsille omaisuutta heidän syntymästään lähtien.

Jos se on kylmäkiskoista, että opettaa lapsille omasta toimeentulosta huolehtimista, niin sitten olen erittäin mielelläni kylmäkiskoinen.

Sinusta siis on lämminsydämistä se, että jälkikasvu tulee lämmittelemään käsiään kylmenevän vanhempansa taskuille... mielenkiintoista.

Mielenkiintoinen päätelmä muuten tuokin, että en pidä lapsiani omana biologisena jälkikasvuna. :D Mikä ihme tuokin oli? Tiesitkö, että lapsen ei tarvitse olla biologinen, että hän voi periä vanhempansa?

, en voi muuta sanoa. Itse kutsuit lapsiasi käenpoikaisiksi ja tiedätkö että käenpoikainen ei ole omabiologinen jälkikasvu. Ja nyt sit olet jo jakanut omaisuutesi jo lapsillesi, huh heijaa =). Politiikkaan sä sopisit, hyvä olisit puhumaan ainakin milloin millekin kuuntelijakunnalle, kun mielipide vaihtuu tuon tuostakin.

Olet elänyt lämpimässä parisuhteessa lähes 40 vuotta ja sitten puolisosi yllättäen kuolee. Yhdessä olette säästäneet sen verran, että on talo ja kesämökki ja auto, vähän rahaa tililläkin vaikka matkoja varten. Yhdessä on tehty kaikki, myös suunnitelmat yhteistä tulevaisuutta varten.



Sitten puoliso kuolee yllättäen.



Huomaat, että se, mitä pidit yhteisenä, ei ollutkaan yhteistä, vaan lapset haluavat osansa. He ovat muuttaneet pois kotoa yli 15 vuotta sitten, mutta katsovat, että isän ja äidin yhteinen työ on aika laittaa jakoon.



Niin menetät auton ja kesämökin ja ne säästöt, joilla piti tehdä etelänmatka. Lapsilla on oikeutensa, he ovat perijät.



Niinpä lapset saavat lainojaan maksettua, uuden auton ja kesämökilleen moottoriveneen. Ne ostetaan niillä rahoilla, joita yhdessä puolisosi kanssa vanhuudenpäiviä varten säästit.



Puolisosi kuoli, sinä jäit yksin kotiisi. Miniä käydessään jaksaa muistuttaa, että talo on liian iso, myy pois ja vaihda pienempään ja anna heille ennakkoperintöä, ettei verottaja saa omiaan kuten sai puolisosi kuollessa.



Olisitko surullinen vai sitä mieltä, että näin piti ollakin?

Olet elänyt lämpimässä parisuhteessa lähes 40 vuotta ja sitten puolisosi yllättäen kuolee. Yhdessä olette säästäneet sen verran, että on talo ja kesämökki ja auto, vähän rahaa tililläkin vaikka matkoja varten. Yhdessä on tehty kaikki, myös suunnitelmat yhteistä tulevaisuutta varten.

Sitten puoliso kuolee yllättäen.

Huomaat, että se, mitä pidit yhteisenä, ei ollutkaan yhteistä, vaan lapset haluavat osansa. He ovat muuttaneet pois kotoa yli 15 vuotta sitten, mutta katsovat, että isän ja äidin yhteinen työ on aika laittaa jakoon.

Niin menetät auton ja kesämökin ja ne säästöt, joilla piti tehdä etelänmatka. Lapsilla on oikeutensa, he ovat perijät.

Niinpä lapset saavat lainojaan maksettua, uuden auton ja kesämökilleen moottoriveneen. Ne ostetaan niillä rahoilla, joita yhdessä puolisosi kanssa vanhuudenpäiviä varten säästit.

Puolisosi kuoli, sinä jäit yksin kotiisi. Miniä käydessään jaksaa muistuttaa, että talo on liian iso, myy pois ja vaihda pienempään ja anna heille ennakkoperintöä, ettei verottaja saa omiaan kuten sai puolisosi kuollessa.

Olisitko surullinen vai sitä mieltä, että näin piti ollakin?

mitä jos oikein haluaa. Näinkö kirjoitin? Ihanko totta? Jos luet sen mun viestin uudelleen ja o-i-k-e-i-n tarkkaan, niin siellä puhuttiin RAHAST. laitoin vielä viestiin, että SILKASTA RAHASTA. Ei mistään kiinteistöistä ollut puhetta. No, niin, ihan turha tästä jatkaa, mutta vastauksena sun kysymykseen, että KYLLÄ haluan, että lapseni saavat oman osuutensa kun se aika koittaa. Ei meidän parisuhteen muistot siiät likaannut, vaikka lapset oman laillisen osuuden saavatkin eli niistä rahoista.

Outona pidän sellasita vanhempaa, joka ei halua auttaa lapsiaan suomalla heille kuuluva osuus rahoista. Kun vanhemmiten sitä rahaa ei niin paljon tarvitse kuin nuorempana, niin vähempikin riittää ja tosiaan kuulostaa oudolta, että ei ole saanut eläkeikään mennessä talouttaan sen verran kuntoon ettei tarvitse lasten rahoilla elää. Kamala ajatuksenaki moinen.

missä puolison ruumis on hädin tuskin lakannut kylmenemästä, kun ahnaat käenpojat ovat jo raadolla nokkimassa HEILLE KUULUVAA OSUUTTA. Aikanaan opin kotoa, että on kunnia-asia huolehtia raha-asioistaan ja pärjätä itse. Samaa olen yrittänyt opettaa jälkikasvulle. Eikö sinua yhtään hävetä?

Että miksi tällaisessa perheessä, jossa on kotoa opittu raha-asioista huolehtiminen ei ole sen vertaa opittu perintökaaresta, että lapset perivät automaattisesti vanhempansa (myös kokonaisuudessaan sen ensin kuolleen poislukien lesken tasinko) jollei testamentilla ole nimenomaisesti toisin määrätty (esim. omistusoikeustestamentti). Vaikka tästä kieltäytyisi, perisivät myös nämä tässä "käenpojiksi" nimetyjen ihmisten lapset, eli toissijaiset perilliset vnhempiensa vanhemmat.

On joku ihme av:n kotiäitikäsitys että leski jotenkin perisi puolisonsa. Näin ei lain mukaan ole ellei omistusoikeustestamentilla ole nimenomaan toisin määrätty. Leski saa tasinkoa kuolinpesästä jos hänen omaisuutensa on pienempi kuin ensin kuolleen.

Vaikka kuolinpesää ei jaettaisi, ei leski saa (tietenkin ilman omistusoikeustestamenttia) käyttää esim. käteisomaisuutta itsekseen ilman muiden kuolinpesän osakkaiden lupaa. Näin se vaan menee.

Jos siis halutaan lesken saavan puolisonsa omaisuuden haltunsa, kannattaa tehdä omistusoikeustestamentti, mutta siinä tapauksessa kannattaa varautua siihen, että lapset vaativat lakiosansa.

Kysymyshän oli siitä, jaetaanko kuolinpesä vai ei, ja miksi jaettaisiin tai ei jaeta.

Asioista voi ja pitääkin olla perillä, että tietää mihin on oikeus. Mutta se, että painottaa tuota MINULLA ON OIKEUS-puolta, kääntyy hyvää asiaa vastaan. Ajatellaanpa vaikka nykyajan paskapääriehujia koulussa, jotka ilkkuvat opettajilleen, että etsä voi mulle mitään tehdä, mulla on oikeus riehua luokassa jos mua huvittaa. Tai kotimamma, joka itsepäisesti pitää lapsensa kokopäivähoidossa ollessaan vauvan kanssa kotona, koska LAPSELLA ON OIKEUS SIIHEN PAIKKAAN.

On olemassa oikeus, toisaalta on olemassa kohtuus, käytöstavat ja moraali.

Edelleenkin korostan, että normaaleissa perhesuhteissa ei tarvitse ruveta tässäkään riitelemään rahasta, vaan ihmiset auttavat toisiaan puolin ja toisin, ilman että tarvitaan lainoppinutta siinä välissä.

me olemme jakaneet lapsille omaisuutta heidän syntymästään lähtien. Jos se on kylmäkiskoista, että opettaa lapsille omasta toimeentulosta huolehtimista, niin sitten olen erittäin mielelläni kylmäkiskoinen. Sinusta siis on lämminsydämistä se, että jälkikasvu tulee lämmittelemään käsiään kylmenevän vanhempansa taskuille... mielenkiintoista. Mielenkiintoinen päätelmä muuten tuokin, että en pidä lapsiani omana biologisena jälkikasvuna. :D Mikä ihme tuokin oli? Tiesitkö, että lapsen ei tarvitse olla biologinen, että hän voi periä vanhempansa?

Niin puhut itsesi vähän pussiin :)

Jos siis olet tähän viestiin viitattu kirjoittaja.

Eli jokaisen pitää huolehtia omasta toimeentulostaan ja siirrät teidän omaisuutta lapsille jo heidän syntymästään lähtien (=erittäin fiksua). Mutta mikä ihmeen ero tässä on siihen, että jos vanhemmat eivät ole tehneet testamenttia (te varmaan noin ajattelevina olette) että se omaisuus siirtyy sitten saman tien lapsille?

Miten se on enemmän leskeltä pois kuin elinaikana tehty lahjoitus veroja vältellen? Eihän lapsille elinaikana tehdyn pesämunan lahjoittaminenkaan tue mitään "elä omillasi" -ajattelua??? Jos heillä on esim. täysi-ikäisenä mamman ja papan lahjoituksilla ostettu ensiasunto, jonka avulla pääsee varmaankin jatkossa velattomaan isompaan perheasuntoon?

Miten tämä eroaa siitä, että asuntovelkainen 40 v maksaisi isoa asuntolainaansa itselleen kuuluvalla perinnöllä (tässä tapauksessa kertamaksuna suoritettuun ja veroilla rokotettuun toisin kuin omilla lapsillanne) summalla pois?

me olemme jakaneet lapsille omaisuutta heidän syntymästään lähtien.

Jos se on kylmäkiskoista, että opettaa lapsille omasta toimeentulosta huolehtimista, niin sitten olen erittäin mielelläni kylmäkiskoinen.

Sinusta siis on lämminsydämistä se, että jälkikasvu tulee lämmittelemään käsiään kylmenevän vanhempansa taskuille... mielenkiintoista.

Mielenkiintoinen päätelmä muuten tuokin, että en pidä lapsiani omana biologisena jälkikasvuna. :D Mikä ihme tuokin oli? Tiesitkö, että lapsen ei tarvitse olla biologinen, että hän voi periä vanhempansa?

, en voi muuta sanoa. Itse kutsuit lapsiasi käenpoikaisiksi ja tiedätkö että käenpoikainen ei ole omabiologinen jälkikasvu. Ja nyt sit olet jo jakanut omaisuutesi jo lapsillesi, huh heijaa =). Politiikkaan sä sopisit, hyvä olisit puhumaan ainakin milloin millekin kuuntelijakunnalle, kun mielipide vaihtuu tuon tuostakin.

kun teidän suvussa ja miehen suvussa taistellaan irvishampain räteistä ja lumpuista :D

...jos lapsille jakaa pienestä pitäen sen verran vaikka osakkeita kuin verovapaasti on sallittua, ei niistä ehdi kyllä kertyä niin isoja potteja, että niillä kokonaisia sijoitusasuntoja maksettais. Verottomasti saa antaa 4000 €/lahjan saaja/ 3 v.

Kuolemantapauksesta taas kun puhutaan niin silloin puhutaan paljon merkittävämmän suuruisista omistusjärjestelyistä.

Lisäksi lahjoitus on vapaaehtoinen eli siinä on otettu huomioon lahjan antajankin taloudelliset edellytykset. Kun taas se, että menee putsaamaan äitinsä tai isänsä kuolinpesästä käteisen ottamatta ollenkaan huomioon esimerkiksi niitä kustannuksia, joita lesken hallussa olevan asunnon kunnossapitoon ja käyttöön menee, on puhdasta hyeenameininkiä.

Perintö on aina saajalleen ylimääräistä tuloa.

me olemme jakaneet lapsille omaisuutta heidän syntymästään lähtien. Jos se on kylmäkiskoista, että opettaa lapsille omasta toimeentulosta huolehtimista, niin sitten olen erittäin mielelläni kylmäkiskoinen. Sinusta siis on lämminsydämistä se, että jälkikasvu tulee lämmittelemään käsiään kylmenevän vanhempansa taskuille... mielenkiintoista. Mielenkiintoinen päätelmä muuten tuokin, että en pidä lapsiani omana biologisena jälkikasvuna. :D Mikä ihme tuokin oli? Tiesitkö, että lapsen ei tarvitse olla biologinen, että hän voi periä vanhempansa?

Niin puhut itsesi vähän pussiin :)

Jos siis olet tähän viestiin viitattu kirjoittaja.

Eli jokaisen pitää huolehtia omasta toimeentulostaan ja siirrät teidän omaisuutta lapsille jo heidän syntymästään lähtien (=erittäin fiksua). Mutta mikä ihmeen ero tässä on siihen, että jos vanhemmat eivät ole tehneet testamenttia (te varmaan noin ajattelevina olette) että se omaisuus siirtyy sitten saman tien lapsille?

Miten se on enemmän leskeltä pois kuin elinaikana tehty lahjoitus veroja vältellen? Eihän lapsille elinaikana tehdyn pesämunan lahjoittaminenkaan tue mitään "elä omillasi" -ajattelua??? Jos heillä on esim. täysi-ikäisenä mamman ja papan lahjoituksilla ostettu ensiasunto, jonka avulla pääsee varmaankin jatkossa velattomaan isompaan perheasuntoon?

Miten tämä eroaa siitä, että asuntovelkainen 40 v maksaisi isoa asuntolainaansa itselleen kuuluvalla perinnöllä (tässä tapauksessa kertamaksuna suoritettuun ja veroilla rokotettuun toisin kuin omilla lapsillanne) summalla pois?

Outona pidän sellasita vanhempaa, joka ei halua auttaa lapsiaan suomalla heille kuuluva osuus rahoista. Kun vanhemmiten sitä rahaa ei niin paljon tarvitse kuin nuorempana, niin vähempikin riittää ja tosiaan kuulostaa oudolta, että ei ole saanut eläkeikään mennessä talouttaan sen verran kuntoon ettei tarvitse lasten rahoilla elää. Kamala ajatuksenaki moinen.

missä puolison ruumis on hädin tuskin lakannut kylmenemästä, kun ahnaat käenpojat ovat jo raadolla nokkimassa HEILLE KUULUVAA OSUUTTA. Aikanaan opin kotoa, että on kunnia-asia huolehtia raha-asioistaan ja pärjätä itse. Samaa olen yrittänyt opettaa jälkikasvulle. Eikö sinua yhtään hävetä?

Että miksi tällaisessa perheessä, jossa on kotoa opittu raha-asioista huolehtiminen ei ole sen vertaa opittu perintökaaresta, että lapset perivät automaattisesti vanhempansa (myös kokonaisuudessaan sen ensin kuolleen poislukien lesken tasinko) jollei testamentilla ole nimenomaisesti toisin määrätty (esim. omistusoikeustestamentti). Vaikka tästä kieltäytyisi, perisivät myös nämä tässä "käenpojiksi" nimetyjen ihmisten lapset, eli toissijaiset perilliset vnhempiensa vanhemmat. On joku ihme av:n kotiäitikäsitys että leski jotenkin perisi puolisonsa. Näin ei lain mukaan ole ellei omistusoikeustestamentilla ole nimenomaan toisin määrätty. Leski saa tasinkoa kuolinpesästä jos hänen omaisuutensa on pienempi kuin ensin kuolleen. Vaikka kuolinpesää ei jaettaisi, ei leski saa (tietenkin ilman omistusoikeustestamenttia) käyttää esim. käteisomaisuutta itsekseen ilman muiden kuolinpesän osakkaiden lupaa. Näin se vaan menee. Jos siis halutaan lesken saavan puolisonsa omaisuuden haltunsa, kannattaa tehdä omistusoikeustestamentti, mutta siinä tapauksessa kannattaa varautua siihen, että lapset vaativat lakiosansa.

Kysymyshän oli siitä, jaetaanko kuolinpesä vai ei, ja miksi jaettaisiin tai ei jaeta. Asioista voi ja pitääkin olla perillä, että tietää mihin on oikeus. Mutta se, että painottaa tuota MINULLA ON OIKEUS-puolta, kääntyy hyvää asiaa vastaan. Ajatellaanpa vaikka nykyajan paskapääriehujia koulussa, jotka ilkkuvat opettajilleen, että etsä voi mulle mitään tehdä, mulla on oikeus riehua luokassa jos mua huvittaa. Tai kotimamma, joka itsepäisesti pitää lapsensa kokopäivähoidossa ollessaan vauvan kanssa kotona, koska LAPSELLA ON OIKEUS SIIHEN PAIKKAAN. On olemassa oikeus, toisaalta on olemassa kohtuus, käytöstavat ja moraali. Edelleenkin korostan, että normaaleissa perhesuhteissa ei tarvitse ruveta tässäkään riitelemään rahasta, vaan ihmiset auttavat toisiaan puolin ja toisin, ilman että tarvitaan lainoppinutta siinä välissä.

Tätä vartenhan on TESTAMENTTI!!! Sen voi ihan jokainen tehdä, vaaditaan 2 siviilitodistajaa vaikka sieltä lähikapakasta! Jos väittää perheen opettaneen huolehtimaan raha-asioista, niin varmaan kaksi ihan perusasiaa kannattaisi optettaa ekana:

1. Perintökaari (lehtolapsineen) ja testamentti siihen liittyvine avio-oikeuden poissulkemisasioineen.

2. Avioehto

Meillä ei esim. ole avioehtoa koska aloitimme mollemat nollasta omillamme ja kaikki hankittu on yhteistä. Sen sijaan molempien varakkaiden vanhempien testamenteissa on rajattu puolisot avio-oikeuden nojalla perittyyn omaisuuteen poissuljetuiksi.

Voin valitettavasti kokemuksesta kertoa, että todella läheisessä perhepiirissämme jouduimme jo lähelle riitaa erilaisista tulkinnoista perintökaaresta ja tuosta avio-oikeuden rajaamista koskevassa asiassa. En rupea sen tarkemmin erittelemään, mutta äitini isän kuoleman jälkeisessä järkytyksessä ilmaisi, että isän satojen tuhansien sijoitusomaisuus olisi hänen käytettävissään (hallintaoikeustestamentin nojalla) ja toisaalta valtavan arvokas ja kallis vapaa-ajanasuntomme olisivat minun ja veljeni omaisuutta kaikkine käyttökustannuksineen isovanhempieni testamentin nojalla (avio-oikeuden poissulkeminen) vaikka äidilläni olisi siiihen täydellinen hallintaoikeus.

Valitettavasti myös sopuisissa suvuissa suru ja raha ja toimeentulokin (tai tässä tapauksessa sen erinomaisen toimeentulon säilyttäminen) voi sokaista sen lesken ennen perillisiä!

Olet elänyt lämpimässä parisuhteessa lähes 40 vuotta ja sitten puolisosi yllättäen kuolee. Yhdessä olette säästäneet sen verran, että on talo ja kesämökki ja auto, vähän rahaa tililläkin vaikka matkoja varten. Yhdessä on tehty kaikki, myös suunnitelmat yhteistä tulevaisuutta varten. Sitten puoliso kuolee yllättäen. Huomaat, että se, mitä pidit yhteisenä, ei ollutkaan yhteistä, vaan lapset haluavat osansa. He ovat muuttaneet pois kotoa yli 15 vuotta sitten, mutta katsovat, että isän ja äidin yhteinen työ on aika laittaa jakoon. Niin menetät auton ja kesämökin ja ne säästöt, joilla piti tehdä etelänmatka. Lapsilla on oikeutensa, he ovat perijät. Niinpä lapset saavat lainojaan maksettua, uuden auton ja kesämökilleen moottoriveneen. Ne ostetaan niillä rahoilla, joita yhdessä puolisosi kanssa vanhuudenpäiviä varten säästit. Puolisosi kuoli, sinä jäit yksin kotiisi. Miniä käydessään jaksaa muistuttaa, että talo on liian iso, myy pois ja vaihda pienempään ja anna heille ennakkoperintöä, ettei verottaja saa omiaan kuten sai puolisosi kuollessa. Olisitko surullinen vai sitä mieltä, että näin piti ollakin?

mitä jos oikein haluaa. Näinkö kirjoitin? Ihanko totta? Jos luet sen mun viestin uudelleen ja o-i-k-e-i-n tarkkaan, niin siellä puhuttiin RAHAST. laitoin vielä viestiin, että SILKASTA RAHASTA. Ei mistään kiinteistöistä ollut puhetta. No, niin, ihan turha tästä jatkaa, mutta vastauksena sun kysymykseen, että KYLLÄ haluan, että lapseni saavat oman osuutensa kun se aika koittaa. Ei meidän parisuhteen muistot siiät likaannut, vaikka lapset oman laillisen osuuden saavatkin eli niistä rahoista.

lastesi elintaso nousee huimasti, mutta miehesi joutuu luopumaan kodista, harrastuksista, ehkä jopa sairaanhoidosta, koska rahat pitää antaa lapsille?

Et kovin paljoa taida miestäsi rakastaa?

ettei tarvitse ruveta viemään leskeltä säästöjä, joilla maksaa lääkkeensä ja kotiapunsa. Aika julma olet ap, kun haluat tappaa lesken kieltämällä esim. lääkärissäkäynnit.

ennakkoperintöä annettaessa jokainen voi vapaaehtoisesti antaa juuri niin paljon kuin haluaa ja pystyy, kuolinpesää jaettaessa menee se mökki ja vene, ja jäljelle jää vain koti.



Minusta kuolinpesän jakaminen on ahneutta, ellei kyseessä ole erittäin varakas ihminen, jolloin leskelle jää asunnon lisäksi kohtuullinen omaisuus ja elintaso. Eläkeläillä on ja pitää olla oikeus nauttia työnsä hedelmistä.

ja heillä on pieniä lapsia, asuntolainoja jne. Luulisi, että esim, 45v ikäinen olisi jo kyennyt asuntonsa maksamaan ja muuttamaan vähitellen pienempään, kun lapset ovat muuttamassa pois kotoa.



Kai muistat ap, että nämä nyt 70v ikäiset saivat lapsensa keskimäärin alle 25v ikäisinä.

...jos lapsille jakaa pienestä pitäen sen verran vaikka osakkeita kuin verovapaasti on sallittua, ei niistä ehdi kyllä kertyä niin isoja potteja, että niillä kokonaisia sijoitusasuntoja maksettais. Verottomasti saa antaa 4000 €/lahjan saaja/ 3 v. Kuolemantapauksesta taas kun puhutaan niin silloin puhutaan paljon merkittävämmän suuruisista omistusjärjestelyistä. Lisäksi lahjoitus on vapaaehtoinen eli siinä on otettu huomioon lahjan antajankin taloudelliset edellytykset. Kun taas se, että menee putsaamaan äitinsä tai isänsä kuolinpesästä käteisen ottamatta ollenkaan huomioon esimerkiksi niitä kustannuksia, joita lesken hallussa olevan asunnon kunnossapitoon ja käyttöön menee, on puhdasta hyeenameininkiä. Perintö on aina saajalleen ylimääräistä tuloa.

me olemme jakaneet lapsille omaisuutta heidän syntymästään lähtien. Jos se on kylmäkiskoista, että opettaa lapsille omasta toimeentulosta huolehtimista, niin sitten olen erittäin mielelläni kylmäkiskoinen. Sinusta siis on lämminsydämistä se, että jälkikasvu tulee lämmittelemään käsiään kylmenevän vanhempansa taskuille... mielenkiintoista. Mielenkiintoinen päätelmä muuten tuokin, että en pidä lapsiani omana biologisena jälkikasvuna. :D Mikä ihme tuokin oli? Tiesitkö, että lapsen ei tarvitse olla biologinen, että hän voi periä vanhempansa?

Niin puhut itsesi vähän pussiin :) Jos siis olet tähän viestiin viitattu kirjoittaja. Eli jokaisen pitää huolehtia omasta toimeentulostaan ja siirrät teidän omaisuutta lapsille jo heidän syntymästään lähtien (=erittäin fiksua). Mutta mikä ihmeen ero tässä on siihen, että jos vanhemmat eivät ole tehneet testamenttia (te varmaan noin ajattelevina olette) että se omaisuus siirtyy sitten saman tien lapsille? Miten se on enemmän leskeltä pois kuin elinaikana tehty lahjoitus veroja vältellen? Eihän lapsille elinaikana tehdyn pesämunan lahjoittaminenkaan tue mitään "elä omillasi" -ajattelua??? Jos heillä on esim. täysi-ikäisenä mamman ja papan lahjoituksilla ostettu ensiasunto, jonka avulla pääsee varmaankin jatkossa velattomaan isompaan perheasuntoon? Miten tämä eroaa siitä, että asuntovelkainen 40 v maksaisi isoa asuntolainaansa itselleen kuuluvalla perinnöllä (tässä tapauksessa kertamaksuna suoritettuun ja veroilla rokotettuun toisin kuin omilla lapsillanne) summalla pois?

Niin miksi te ette jo ole tehneet keskinäistä omistusoikeustestamenttia??? Sillähän tuo onglema poistuu eivätkä läenpoikanne ole ahnehtimassa oikeuksiensa perään. Ja kun ovat jo aika kivan pesämunan verottomana saaneet ennakkoon, eivät varmaan vaadi lakiosaakaan. Ei vaadi kuin muutaman lauseen, printterin ja todistajat.

Niin miksi te ette jo ole tehneet keskinäistä omistusoikeustestamenttia??? Sillähän tuo onglema poistuu eivätkä läenpoikanne ole ahnehtimassa oikeuksiensa perään. Ja kun ovat jo aika kivan pesämunan verottomana saaneet ennakkoon, eivät varmaan vaadi lakiosaakaan. Ei vaadi kuin muutaman lauseen, printterin ja todistajat.

Keskinäisessä omistusoikeustestamentissa ei ole juurikaan järkeä. Oletetaan, että pariskunnalla sellainen on ja toinen kuolee. Tällöinhän jäljelle jäänyt joutuu maksamaan saamastaan perinnöstä perintöverot. Kun leski sitten aikanaan kuolee, lapset saavat koko potin ja maksavat siitä perintöverot. Eli toinen puoli verotetaan kahteen kertaan, olettaen ettei leski ekalla perimiskierroksella pistä perintöä ns. haisemaan.

Hetkinen, jos on 70v niin ne lapset ovat jo yli 40vikäisiä ja heillä on pieniä lapsia, asuntolainoja jne. Luulisi, että esim, 45v ikäinen olisi jo kyennyt asuntonsa maksamaan ja muuttamaan vähitellen pienempään, kun lapset ovat muuttamassa pois kotoa.

Kai muistat ap, että nämä nyt 70v ikäiset saivat lapsensa keskimäärin alle 25v ikäisinä.

...jos otetaan esimerkiksi vaikka mun appivanhemmat. He olivat ihan kohtuutuloisia virkamiehiä, jotka halusivat lasten ollessa pieniä satsata elämiseen ja harrastuksiin. He saivat asuntolainansa maksettua vasta ensimmäisinä eläkevuosinaan.

Toisaalta mun vanhemmat, jotka olivat duunareita. ja todella nuukia, olivat kerryttäneet eläköitymisvaiheeseen mennessä velattoman asunnon, kesämökin ja tuntuvan läjän oblikaatioita sekä rahaa pankissa.

Eli ihmiset elää eri tavoilla.

Me olemme syntyneet 70-luvulla, eli olemme kohta 40-vuotiaita. Omat lapsemme olemme saaneet n. 30-35 vuotiaina ja meillä on suht. mittava asuntolaina.



Tämä perintöasia koskee itseäni aika läheltä, koska isäni kuoli n. 6 kk sitten. En ollut perehtynyt mihinkään perintöasioihin ennen isäni äkillistä kuolemaa. Vasta sen jälkeen kuulin, että vanhempamme ovat eläneet mielenkiintoisessa "Yhteiset rahat" -taloudessa, jossa äitini vastasi lähinnä omista vaatehankinnoistaan (mm. oho. ostin hetken mielijohteesta Burberryn 300 € villatakin ja omasta puhelinlaskustaan) ja isäni kaikesta muusta.



Isältäni jäi suht huomattava omaisuus sekä käteisenä että kiinteistöinä. Kiinteistöt (jotka muodostavat omaisuudesta 60%) hän on perinyt omilta vanhemmiltaan, jotka olivat minulle ja sisarelleni äärettömän läheisiä ja tiedän että he haluaisivat paikkojen säilyvän suvussa.



Vanhemmillani oli hallintaoikeustestamentti.



Me sisarukset joudumme maksamaan perintöverot (=useita kymmeniä tuhansia per nuppi) saamatta tässä vaiheessa konkreettisesti mitään itsellemme. Äitini suuttui ajatuksestakin että perintöverot maksettaisiin isän jättämästä rahaomaisuudesta, koska kuvitteli savansa sen kaiken omaan käyttöönsä hallintaoikeustestamentin nojalla. Eli lähtökohtaisesti meille, elämän ruuhkavuosia eläville 30-40 v sisaruksille olisi jäänyt tilanne, että olisimme joutuneet ottamaan lainaa saamatta mitään oikeuksia omaisuuteen jota vastaan otamme lainaa. Kummallista, koska tiedän, että näin ei isäni kohdalla ollut vanhempansa periessään ja ettei tämä ollut hänen tahtonsa.



Äidistäni on muutenkin valitettavasti tullut esiin kaikkia ihmeellisiä puolia, joita en osannut ajatella. Suosittelen mahdollisimman yksityiskohtaista testamenttia KAIKILLE!!!

Niin miksi te ette jo ole tehneet keskinäistä omistusoikeustestamenttia??? Sillähän tuo onglema poistuu eivätkä läenpoikanne ole ahnehtimassa oikeuksiensa perään. Ja kun ovat jo aika kivan pesämunan verottomana saaneet ennakkoon, eivät varmaan vaadi lakiosaakaan. Ei vaadi kuin muutaman lauseen, printterin ja todistajat.

Keskinäisessä omistusoikeustestamentissa ei ole juurikaan järkeä. Oletetaan, että pariskunnalla sellainen on ja toinen kuolee. Tällöinhän jäljelle jäänyt joutuu maksamaan saamastaan perinnöstä perintöverot. Kun leski sitten aikanaan kuolee, lapset saavat koko potin ja maksavat siitä perintöverot. Eli toinen puoli verotetaan kahteen kertaan, olettaen ettei leski ekalla perimiskierroksella pistä perintöä ns. haisemaan.

Jos kerran haluaa haltuunsa sen kuolleen puolison omaisuuden, on siitä maksettava perintövero. Tietenkin. Jos nomistus siirtyy leskelle, hän maksaa. Ja kun leski kuolee, niin perilliset maksavat tavallaan kahteen kertaan. Siksi veroneuvojat eivät suositele omistusoikeustestamenttia vaan pikemminkin omaisuuden siirtoa seuraavalle sukupolvelle.

Mutta tästähän on ap:n aloituksessa kysekin. Jos jotain saat perinnössä ilman testamenttia omistukseesi, maksat siitä perintöveron ja ylläpidon saamatta oikeasti yhtään mitään! Siis ehkä pahimmillaan ensin kymmenien tuhansien perintöveron mutta et mitään helpotusta talouteesi.

Ja oletetaan, että sinulla on 1 18v ja 1 pv ikäinen lapsi. Oletko valmis antamaan hänelle puolet siitä, mitä miehesi kanssa omistatte? Eli puolet säästöistäsi jne.

Ja oletetaan, että sinulla on 1 18v ja 1 pv ikäinen lapsi. Oletko valmis antamaan hänelle puolet siitä, mitä miehesi kanssa omistatte? Eli puolet säästöistäsi jne.

Mutta toisaalta en, siksi meillä on nyt omistusoikeustestamentti ja tiedän että vanhemmillamme on testamenteissa maininta siitä, että heiltä perittyyn ei puolisoilla ole avio-oikeutta, eli esim. kesäasuntomme perivät lapset, eivät mieheni.

Täällä tosiaan aika hämärtyy se, että aviopuolsoiden kuollessa ei esim. lesken omaisuudesta jaeta mitään puolikasta "puolet säästöistäsi" vaan sen vainajan omaisuus periytyy vainajan rintaperillisille ja leskellä on oikeus tasinkoon. Ei "rikkamåi" leski joudu mitään omista säästöistä luovuttamaan kuolinpesälle.