Mies ja rahat
Pitkä juttu, mutta toivon todella kommentteja. En voi puhua tästä asiasta ystävieni saati suvun kesken.
Mies peri yksin puolisen vuotta sitten vanhempansa. Jäi hieno asunto, auto ja satoja tuhansia euroja rahaa. En tiedä tarkkoja summia enkä ole halunnut udella.
Mies on alkanut ostella itselleen kaikenlaista. Joka päivä posti tuo jotain, mitä mies on netistä tilannut. Tiedän, kun olen vauvan kanssa kotona. Illat hän istuu tietokoneella ja nettishoppaa, se siitä vanhempien yhteisestä ajasta.
Tämä rahankäyttöhän ei minulle sinänsä kuulu, kun ovat hänen rahojaan, mutta minua on alkanut ärsyttää että mies ja muu perhe elämme täysin eriarvoisesti.
Tulemme ihan ok toimeen, ostan lapsille kirpparilta ja itselle alennusmyynneistä (h&m:n hintaisista kaupoista), teen itse ruuat, meillä on yksi tavallinen auto, emme matkustele ulkomailla kun siihen ei ole rahaa mutta olen saanut jonkin verran rahaa säästöön että voitaisiin joskus tehdä jotain mukavaa yhdessä.
Paitsi että miehellä olisi rahaa. Mutta hän ei ole tehnyt elettäkään että haluaisi tarjota meille esim. lomamatkan ulkomaille, josta olen haaveillut vuosia.
Voinko sanoa tästä hänelle? Olen lopen kyllästynyt raahaamaan hänen kalliita tavaroitaan ja merkkivaatteitaan joka päivä postilaatikosta tai postista ja itse kituuttamaan lasten kanssa aletavaroilla. Vai nielenkö kiukkuni ja pidän turpani tukossa?
Täytyy vielä sanoa, että kun useita vuosia sitten isäni kuoli ja häneltä jäi pieni summa rahaa, käytin sen kokonaisuudessaan meidän asuntolainan lyhennyksiin kun meillä oli silloin taloudellisesti tiukkaa. En ole saanut tätä summaa koskaan takaisin.
Kommentit (83)
nyt tiedä, onko talouspolitiikka huono sana, kyllä mun puolesta sopii puhua yrityskielellä perheestä. Mun virhe oli olettaa keskustelematta asiasta, että olemme samalla viivalla ajattelussamme. Ja koska miehen vanhempien kuolema ei ollut odotettavissa, perintöasiat eivät olleet tulleet puheeksi. Olen myös hieman häveliäs puhumaan rahasta, mies helposti syyttää muita pyrkyreiksi ja ahneiksi enkä itse todellakaan haluaisi kuulla olevani ahne ämmä, sillä en todellakaan halua määritellä elämää rahan perusteella vaan keskittyä muihin arvoihin. Ja koska aikaisemmin yhteiset rahat -periaate on toiminut meillä hyvin, en ajatellut että mies olisi noin itsekäs tällaisessa tilanteessa, varsinkin kun itse olin "avannut pelin" käyttämällä omat perintörahani yhteiseen hyvään.
Tästä nuorillepareille hyvä esimerkki. Puhukaa raha-asioista etukäteen, tehkää vaikka kirjallinen sopimus. Ei tule sitten yllätyksiä.
ap
jos saisin ison summan rahaa, ihan mistä tahansa, se menisi koko perheen yhteiseen käyttöön ja säästöön. Samaa odottasin mieheltä. En osaa kuvitella tilannetta, että ostaisin vain itselleni tavaroita ja muu perhe elelisi kuten ennekin. Mies voisi niin toimiessaan painua hevon v***uun.
naimisissa, mutta oletan, että rahan suhteen taitavina vanhemmat ovat tehneet testamentin niin, etten minä siitä kostuisi. Itselleni on tulossa joskus hamassa tulevaisuudessa myös ihan kohtuullinen perintö (ei tosin mitään miehen rahoihin verrattuna) ja äitini testamenttiin on tänä keväänä lisätty lause, joka estää miestä saamasta perinnöstä mitään jos erotaan.
En kyllä haluaisi rahoista senttiäkään, jos tämän vuoksi tulisi ero. Pitäkööt rahansa, jos ne hänet niin onnelliseksi tekevät.
ap
Laidasta laitaan on keskustelu rönsynnyt, huomaa miten tärkeä aihe on! Kiitos siis avauksesta.
Minäkään en ymmärrä tuota "kahden elintason perhemallia". En usko, että itse tai miehenikään siihen pystyttäisiin. Onko perinnönsaannista kuinka kauan aikaa? Jos miehellä on vielä joku "spending spree" meneillään.
Jos omalle kohdalle samanlainen onnenpotku kävisi, niin miettisin todella tarkkaan mitä rahoilla tekisin. Monen sadan tuhannen euron perinnöllähän takaa jo lapsillekin tulevaisuuteen vaikka ja mitä, ja silti saa itseäänkin hemmotella. Ap:n miehenä miettisin myös, mikä on arvokkainta mitä ylimääräisellä rahalla saa? Se, että toteuttaa omia, puolisonsa ja lastensa haaveita, vai hienojen vaatteiden ja vimpainten shoppailu?
Mitä niistä loppujen lopuksi jää käteen?
että hän voisi maksaa asuntolainan perintörahoillaan pois ja me maksaisimme summan sitten hänelle korottomana lainana. Mutta veti sitten tarjouksen takaisin korkotilanteen vuoksi.
Olin hiukan hämmästynyt, sillä meidän asuntovelkaan olisi mennyt ehkä 15 % hänen perimistään rahoista. Päälle vielä asunto ja auto. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä kiukkuisemmaksi tulen.
Perinnönsaannista on se 6 kk.
ap
YÖK mikä mies. Saita paska. Jätä se ja vie rahat mukanasi!
että hän voisi maksaa asuntolainan perintörahoillaan pois ja me maksaisimme summan sitten hänelle korottomana lainana. Mutta veti sitten tarjouksen takaisin korkotilanteen vuoksi.
Olin hiukan hämmästynyt, sillä meidän asuntovelkaan olisi mennyt ehkä 15 % hänen perimistään rahoista. Päälle vielä asunto ja auto. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä kiukkuisemmaksi tulen.
Perinnönsaannista on se 6 kk.
ap
että hän voisi maksaa asuntolainan perintörahoillaan pois ja me maksaisimme summan sitten hänelle korottomana lainana. Mutta veti sitten tarjouksen takaisin korkotilanteen vuoksi. Olin hiukan hämmästynyt, sillä meidän asuntovelkaan olisi mennyt ehkä 15 % hänen perimistään rahoista. Päälle vielä asunto ja auto. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä kiukkuisemmaksi tulen. Perinnönsaannista on se 6 kk. ap
Mitä enemmän tätä ketjua luen, niin sitä pahempi mieli tulee ap:n puolesta. Kysehän ei ole enää oikeastaan siitä, että mitä ap luuli ja mitä mies luuli vaan tässä alkaa näyttää jo siltä, että ap pelkää miestään (tai ainakin niitä riitoja) ja patoaa itselleen tunteitaan ja lisäksi mies ei pidä lupauksiaan (mikä ihme tässä on korkotasossa muuttunut puolen vuoden aikana??? ei mitään oleellista).
Sanoisin, että tuo perintö tai rahat eivät ole teidän ongelma vaan paljon suuremmat asiat. Minä sanoisin, että osittain ihmisiä kohdellaan juuri niin kuin he antavat itseään kohdella. Nyt voisi ap olla aika sanoa, että nyt tämä juttu riittää. Sano, että mies saa nyt lyhentää sitä lainaa samalla summalla kuin sinä olet aikanasi lyhentänyt ja lisäksi saa osallistua lapsen kuluihin vähintään tulojensa suhteessa (niin tekisi erossakin eli jos miehen tulot suht samat kuin sun, niin miehen pitää kans maksaa puolet lapsen kuluista).
Tsemppiä ap! Tee selväksi, että miehen rahoja et halua, mutta toisaalta, jos perhe ei ole yhteisyritys rahojen suhteen, niin sit säkään et jatkossa laita yhteiseen pottiin mitään rahojasi.
mitä enemmän kirjoitan ja luen mitä olen kirjoittanut, sitä idiootimmaksi itseni tunnen. Menen maanantaina tekemään omalta puoleltani avioehdon, jotta selustani on turvattu kun otan raha-asiat puheeksi. Mies kun on osoittautunut sen verran rahanahneeksi, että hän varmaan kävisi myös omaisuuteni kimppuun jos puhe menisi eroamiseen (ja hänen perintö siis taitaa olla suojattu). Osaan varmaan puhuakin asiasta rauhallisemmin ja pelottomammin, kun ei tarvitse pelätä oman omaisuuden puolesta.
Mutta todellakin, miten mä olenkaan näin vässykkä? Olen joskus ollut voimakas ja rohkea nainen. Ehkä taloudellinen itsenäisyys/tasa-arvoisuus on ollut mulle liian tärkeää enkä ole tajunnut, että muahan kustaan nyt silmään.
ap
nyt sinulla ei ole mitään parisuhdekriisiä, vaan miehesi kusettaa sinua ja pahasti. Tuo kaikki on henkistä väkivaltaa.
Pelasta itsesi ja ennen kaikkea lapsesi. Anna heille terveen elämän malli.
eli ilman miehen nimeä avioehdossa, sillä ei ole mitään merkitystä.
No parempi huomata asia nyt kuin myöhemmin. Sinä et valitettavasti voi tehdä yksinäsi avioehtoa. Joten jos miehen perintö on suojattu testamentissa ja eroatte nyt, niin mies luultavasti saa pitää perintönsä ja ottaa vielä puolet sunkin omaisuudesta... Huoh.
Hyvä, että susta löytyy se voimakas ja rohkea nainen! Nyt on aika ottaa omasta elämästäsi ote. Pystyt siihen kyllä halutessasi ja raha on tuossa jutussa oikeasti sivuseikka.
Vaikutat kyllä niin vässykältä, että annat miehen puhua sut siihenkin... Voi tosin olla, että appivanhempien testamentti on suojattu niin, ettet saisi rahoja missään tilanteessa.
Esittäisin asian miehelle niin, että asuntolainan loppu maksetaan välittömästi pois. Voit vaikka suostua siihen, että asunnon omistussuhteet merkitään tyyliin 70% sulle ja 30 % miehelle. Jos siis laina olisi ollut vaikka 200 000 ja olisitte maksaneet sitä itse 70 000 ja sinä 30 000 perinnölläsi ja mies nyt 100 000 omalla perinnöllään, sinä omistaisit siitä 33%.
että hän voisi maksaa asuntolainan perintörahoillaan pois ja me maksaisimme summan sitten hänelle korottomana lainana. Mutta veti sitten tarjouksen takaisin korkotilanteen vuoksi.
Ketkä ME maksaisimme?
Olin hiukan hämmästynyt, sillä meidän asuntovelkaan olisi mennyt ehkä 15 % hänen perimistään rahoista. Päälle vielä asunto ja auto. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä kiukkuisemmaksi tulen.
Perinnönsaannista on se 6 kk.
ap
että hän voisi maksaa asuntolainan perintörahoillaan pois ja me maksaisimme summan sitten hänelle korottomana lainana. Mutta veti sitten tarjouksen takaisin korkotilanteen vuoksi.
Olin hiukan hämmästynyt, sillä meidän asuntovelkaan olisi mennyt ehkä 15 % hänen perimistään rahoista. Päälle vielä asunto ja auto. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä kiukkuisemmaksi tulen.
Perinnönsaannista on se 6 kk.
ap
että ketkä ME maksaisi takaisin lainan hänelle?
Parempi vielä, jos ap miehineen olisi avoliitossa. Nainen käyttää palkkansa ja perintönsä ruokaan ja lapsiin. Lapset ovat automaattisesti naisen meno. Mies kartuttaa omaisuutta ja ehkäpä jää törsättävää vielä kaikenlaiseen muuhun hauskaan. Sitten taivastellaan, kuinka karua on keskustella talouspolitiikasta.
että hän voisi maksaa asuntolainan perintörahoillaan pois ja me maksaisimme summan sitten hänelle korottomana lainana. Mutta veti sitten tarjouksen takaisin korkotilanteen vuoksi.
Olin hiukan hämmästynyt, sillä meidän asuntovelkaan olisi mennyt ehkä 15 % hänen perimistään rahoista. Päälle vielä asunto ja auto. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä kiukkuisemmaksi tulen.
Perinnönsaannista on se 6 kk.
ap
että ketkä ME maksaisi takaisin lainan hänelle?
Mulle tuli mieleen nainenja lapset. Siis se loisporukka, joka oleskelee miehen kotona. Miehen logiikan mukaan nainen voisi varmaan maksaa kolme neljäsosaa, jos lapsia on kaksi.
että hän voisi maksaa asuntolainan perintörahoillaan pois ja me maksaisimme summan sitten hänelle korottomana lainana. Mutta veti sitten tarjouksen takaisin korkotilanteen vuoksi.
Olin hiukan hämmästynyt, sillä meidän asuntovelkaan olisi mennyt ehkä 15 % hänen perimistään rahoista. Päälle vielä asunto ja auto. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä kiukkuisemmaksi tulen.
Perinnönsaannista on se 6 kk.
ap
että ketkä ME maksaisi takaisin lainan hänelle?
Mulle tuli mieleen nainenja lapset. Siis se loisporukka, joka oleskelee miehen kotona. Miehen logiikan mukaan nainen voisi varmaan maksaa kolme neljäsosaa, jos lapsia on kaksi.
Aivan! :D Voi elämä!
miehesi on tosi outo ja itsekas. ehdota tyypille etta mitas jos varattais etelanmatka niilla perintorahoilla ja katso mita sanoo... vastaus tuohon kysymykseen tulee olemaan hyvin valaiseva ja hanen ajatusmaailmansa paljastava.
miehesi on tosi outo ja itsekas. ehdota tyypille etta mitas jos varattais etelanmatka niilla perintorahoilla ja katso mita sanoo... vastaus tuohon kysymykseen tulee olemaan hyvin valaiseva ja hanen ajatusmaailmansa paljastava.
asia kuuluu myös sinulle, ei vaan miehelle. jos ottaisit nyt eron, menisi perintö puoliksi...
nosta kissa pöydälle, puhu asiasta. epäreilulta kuullostaa.