Mies ja rahat

MInusta ap;n mies on fiksu: jos nainen haluaa laittaa rahansa perheeseen niin laittakoon. Mutta ei se tarkoita sitä, että miehen tulee tehdä samoin. Olen opettanut sekä tyttöni että poikani siihen, että perheessä lasketaan tarkasti yhteiset menot, kumpikin laittaa yhtä suuren summan kuukaudessa näihin kuluihin ja loput rahat ovat aidosti omia. Ei sen 10 kertaa enemmän tienaavan puolison tarvitse maksaa kuukausittain tasinkoa siksi, että aikanaan tajusi opiskella ja nyt tehdä töitä. Yhteisiä kuluja ei ole esim. sohva, jonka nainen haluaa tai biljardipöytä, jonka mies tahtoo. Ne maksetaan omilla rahoilla.

Enkä kyllä ymmärrä muutenkaan sun logiikkaa. Miesten ja naisten maailma ei ole tasa-arvoinen, ei töissä, tuloissa eikä kotona. Mitenkään. Opetatko lapsesi myös laskemaan kotityöt tasan? Entä miten kun lapsesi saavat lapsia, kun mies kerran tajusi opiskella niin pitääkö naisen sitten kotona ollessa kituuttaa kun kerran oli niin tyhmä että halusi lapsen. Entä jos lapsi on sairas, ja toisen vanhemman täytyy jäädä kotiin tätä hoitamaan? Entä jos puoliso sairastuu eikä pysty tienaamaan? Sun maailmasi on aika kova. Eikä ap ollut tässä valittamassa kuukausittaisista tuloista ja menoista vaan tässä oli kyse siitä, mitä perintörahoille tulisi tehdä. Onko tämä vastaajan mielestä ok, että ne törsätään shoppailuun vai pitäisikö kenties sijoittaa niin, että lapsillekin jää?

tehdä siitä vielä epätasa-arvoisempaa ulosmittaamalla miehen tulot itselleen vain siksi, että mies aikanaan opiskeli enemmän, teki enemmän töitä ja vaati itseltään enemmän. Ap itse on laittanut rahansa perheeseen sen sijaan että olisi ilmoittanut miehelle, mikä on tämän osuus kuluista. Toisaalta ap:n miehen ei tarvitse maksaa vaimonsa unelmia vaan tämä voi ihan itse säästää lomamatkansa.

Kun lapseni menevät naimisiin, ymmärtävät he pitää omat rahansa erossa puolisonsa rahoista. Maailmani ei ole kova vaan sellainen, jossa nainenkin joutuu kantamaan vastuun teoistaan. Jos hassaa omat rahansa, ei pidä itkien mennä vaatimaan toista maksajaksi.

yleensä avioliitoissa...mun mielestä koko perhe on yhteinen yritys jossa yhdessä sävelletään asiat kaikille parhain päin. Otaksuen että suhteet ovat tasa-arvoisia ja jokainen on valmis kantamaan kortensa kekoon.



Kuuluisa lasten hoito on jostain syystä näköjään monessa perheessä ilmaista työntekoa, vaikka siitä joutuisi maksamaan jos palkkaisi lastenhoitajan...ihmeellisesti vain moni asia muuttuu ilmaiseksi kun perheen äiti sitä tekee. Mies taas saa laskea pennosiaan ja arvottaa asiat miten huvittaa. Epätasa-arvo on nykypäivää edelleen.

MInusta ap;n mies on fiksu: jos nainen haluaa laittaa rahansa perheeseen niin laittakoon. Mutta ei se tarkoita sitä, että miehen tulee tehdä samoin. Olen opettanut sekä tyttöni että poikani siihen, että perheessä lasketaan tarkasti yhteiset menot, kumpikin laittaa yhtä suuren summan kuukaudessa näihin kuluihin ja loput rahat ovat aidosti omia. Ei sen 10 kertaa enemmän tienaavan puolison tarvitse maksaa kuukausittain tasinkoa siksi, että aikanaan tajusi opiskella ja nyt tehdä töitä. Yhteisiä kuluja ei ole esim. sohva, jonka nainen haluaa tai biljardipöytä, jonka mies tahtoo. Ne maksetaan omilla rahoilla.

Enkä kyllä ymmärrä muutenkaan sun logiikkaa. Miesten ja naisten maailma ei ole tasa-arvoinen, ei töissä, tuloissa eikä kotona. Mitenkään. Opetatko lapsesi myös laskemaan kotityöt tasan? Entä miten kun lapsesi saavat lapsia, kun mies kerran tajusi opiskella niin pitääkö naisen sitten kotona ollessa kituuttaa kun kerran oli niin tyhmä että halusi lapsen. Entä jos lapsi on sairas, ja toisen vanhemman täytyy jäädä kotiin tätä hoitamaan? Entä jos puoliso sairastuu eikä pysty tienaamaan? Sun maailmasi on aika kova. Eikä ap ollut tässä valittamassa kuukausittaisista tuloista ja menoista vaan tässä oli kyse siitä, mitä perintörahoille tulisi tehdä. Onko tämä vastaajan mielestä ok, että ne törsätään shoppailuun vai pitäisikö kenties sijoittaa niin, että lapsillekin jää?

Ne miehen vanhemmat olisivat voineet testamentata rahat lastenlapsille, jos olisivat perinnön heille tarkoittaneet.

yleensä avioliitoissa...mun mielestä koko perhe on yhteinen yritys jossa yhdessä sävelletään asiat kaikille parhain päin. Otaksuen että suhteet ovat tasa-arvoisia ja jokainen on valmis kantamaan kortensa kekoon. Kuuluisa lasten hoito on jostain syystä näköjään monessa perheessä ilmaista työntekoa, vaikka siitä joutuisi maksamaan jos palkkaisi lastenhoitajan...ihmeellisesti vain moni asia muuttuu ilmaiseksi kun perheen äiti sitä tekee. Mies taas saa laskea pennosiaan ja arvottaa asiat miten huvittaa. Epätasa-arvo on nykypäivää edelleen.

ei tasa-arvosta ole puhettakaan sen jälkeen, kun toinen lapsi syntyy. Eikä pidäkään olla, jos nainen saa erilaisen perheen kuin mitä mies halusi.

ja miehellä on oma velvollisuutensa kantaa kortensa kekoon kuten vaimo on jo tehnyt aiemmin. En ymmärrä tuota sinun tapaasi syyttää vaimoa siitä että hän laittoi rahaansa yhteiseen hyvään??? Mieshän tässä on idiootti kun ei ymmärrä asiaa!

Kun lapseni menevät naimisiin, ymmärtävät he pitää omat rahansa erossa puolisonsa rahoista. Maailmani ei ole kova vaan sellainen, jossa nainenkin joutuu kantamaan vastuun teoistaan. Jos hassaa omat rahansa, ei pidä itkien mennä vaatimaan toista maksajaksi.

ei tasa-arvosta ole puhettakaan sen jälkeen, kun toinen lapsi syntyy. Eikä pidäkään olla, jos nainen saa erilaisen perheen kuin mitä mies halusi.

Onko siellä katkera mies tilittämässä vai mitä ihmettä?

mutta onneksi hyvin kaukana elämästäni. Siinäpä laskekaa ja pitäkää kirjaa, ihan rauhassa. Muistakaa ihmeessä kuvata videollekin kaikki keskustelut, niin on todistusaineistot varmuudeksi kasassa tulevaa avioeroa varten.

ei tasa-arvosta ole puhettakaan sen jälkeen, kun toinen lapsi syntyy. Eikä pidäkään olla, jos nainen saa erilaisen perheen kuin mitä mies halusi.

ja miehellä on oma velvollisuutensa kantaa kortensa kekoon kuten vaimo on jo tehnyt aiemmin. En ymmärrä tuota sinun tapaasi syyttää vaimoa siitä että hän laittoi rahaansa yhteiseen hyvään??? Mieshän tässä on idiootti kun ei ymmärrä asiaa!

Kun lapseni menevät naimisiin, ymmärtävät he pitää omat rahansa erossa puolisonsa rahoista. Maailmani ei ole kova vaan sellainen, jossa nainenkin joutuu kantamaan vastuun teoistaan. Jos hassaa omat rahansa, ei pidä itkien mennä vaatimaan toista maksajaksi.

Naisen olisi pitänyt tajuta pitää rahansa itsellään, nyt voisi tehdä lomamatkan. Joku miehen kanssa tehty epämääräinen sopimus siitä, että mies maksaa jos jaksaa on yhtä tyhjän kanssa.

Jos naiset eivät käyttäisi rahojaan perheeseen, ei tulisi näitä ongelmia. Mies taas ei ymmärrä, miksi hän joutuu maksamaan kaikenlaisia naisen hankintoja, jotka on ostettu "perheelle" kuten viidennet verhot olohuoneeseen.

te olette perhe ja sinä olet sijoittanut rahojasi asunto- ja autolainaan, olisi kyllä oikeudenmukaista, jos mieskin laittaisi saman verran noihin, kun hänellä kerran rahaa on. Kamalalta kuulostaa myös tuo, että mies hassaa omiin vaatteisiinsa enemmän, kuin lasten vaatteisiin. minun mieheni kyllä ostaisi minullekin vaatteita, kun itselleenkin ostaa. Ap, sijoita tästä lähtien saamasi ylimääräiset rahat omalle tilille, äläkä edes puhu niistä miehellesi.

nyt oma ja lapsesi elämä kauniiseen käteesi ja eroa tuollaisesta vastuuttomasta miehestä. Saat hyvät elatusmaksut.

verhot kyllä on koko perheen asia...

Kyseessähän oli perheen YHTEINEN hankala tilanne, jossa kaikki kärsivät ja vaimo avitti tilannetta omilla rahoilla.

Mikäs se avioliitto nyt onkaan? Yhdessä elämistä ja yhteisen hyvän rakentamista? Jos ei ole niin parasta pysyä erossa.

Jos naiset eivät käyttäisi rahojaan perheeseen, ei tulisi näitä ongelmia. Mies taas ei ymmärrä, miksi hän joutuu maksamaan kaikenlaisia naisen hankintoja, jotka on ostettu "perheelle" kuten viidennet verhot olohuoneeseen.

Av-raati on näköjään kovasti sitä mieltä, että mies on fiksu kun pitää omat rahansa ja minä typerys, kun "hassasin" omat rahani asuntolainaamme.



Mä olen todella ollut typerys kun kuvittelin, että prioriteetti numero 1 on (pitäisi olla) perhe. Että yhdessä tehdään töitä jotta saadan yhdessä nauttia elämästä. Yhdessä maksetaan yhteiset velat pois, jotta voidaan nauttia, matkustella, elää huolettomammin ilman, että arjessa joutuu jatkuvasti tarkkailemaan budjettia.



En olisi mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei halua olla tiimi. Mutta se selvisi vasta nyt. Olisin aivan hyvin voinut elää avoliitossa ja pitää rahat erillään.



Kiitos niistä muutamista asiallisista ehdotuksista, miten ottaa asia esille. Aion niin tehdäkin, kunhan saan ajatukset siihen muotoon etten suutu tai loukkaa tai vaikuta ahneelta. Kun en ole ahne, olen vain hämmästynyt meidän erilaisista ajatusmalleista ja mun mielestä miehen itsekkyydestä.



Avioeroa en yhden kriisin vuoksi hae.

avioliitto on nimenomaan tiimityöskentelyä. Toivottavasti miehesi kasvaa tuosta...

minkä ikäinen miehesi on?

minkä ikäinen miehesi on?

Olet saanut omituisia vastauksia, mutta niinhän täällä aina. Olen pöyristynyt puolestasi. Ei noin toimita avioliitossa! Ota rohkeasti asia esille miehesi kanssa.



Hirveetä sanoa näin, mutta muista tehdä se rauhallisella hetkellä kun teillä on riittävästi aikaa keskustella ja olet varma että säilyt itse rauhallisena. Katso että myös miehesi on levollinen ja nauttinut ruokaa ennen keskutelua (sori vaan, mutta ei kantsi alkaa keskustelua nälkäisen miehen kanssa) jotta sille olisi asialliset puitteet. Ehdottaisin enemmän heittämään avoimia kysymyksiä (kuin kertomaan haukkana omaa mielipidettäsi -sen voit esittää sitten vaikka "mietittyäsi" asiaa kahden päivän päästä) kuten esim "mitä mieltä olet erilaista elintasoista perheen sisällä?" "Millaisena näet perheemme elämän 5 vuoden kuluttua?" jne lopulta kenties voisit kysyä, että muistaako mies kuinka sinä sijoitit saamasi perinnön vuonna xx yhteisen asuntolainan maksamiseen? Olisiko kenties nyt miehen mahdollista maksaa osuutensa sinulle tästä takaisin? Kuuntele, kuuntele, kuuntele. Yritä itse olla puhumatta liikoja. Ja sitten päättele siitä.

Hyvä vinkki syöttää mies ensin. Mä olen vain niin pitkään odottanut ja ihmetellyt että pelkään räjähtäväni jos näen enää yhtään pakettia tai uutta rättiä tai peliä tai elektroniikkavimpainta. Ja hyvä kun muistutit kuuntelemaan, mies on sitä suomalaista hiljaista sorttia ja mä rupean pölisemään helposti kun mies ei saa sanaakaan suustaan ja lopuksi mies hiljenee kunnolla, mä ahdistun ja kiihdyn entisestään kunnes mies kyllästyy ja kävelee ulos.



ap

Kuten ehkä huomaat niin mä olen ollut hiilenä miehen kanssa pari kertaa ja oppinut jotakin (kantapään kautta jne) nyt vanhemmiten. Kaikista parasta on tosiaan tehdä miehen olo mahdollisimman mukavaksi (jotta sitten saa suunsa auki keskustelun aiheesta) eli tarjoa ruoan päälle vielä se lasillinen olutta tai viiniä. Niin ja huolehdi että lapset eivät pyöri jaloissa. Kysy, voitaisiinko vähän vaikka keskustella? Ja tosiaan, yritä hillitä itsesi. Mitä enemmän annat miehen puhua, sitä enemmän saat irti miehesi ajatuksista asian suhteen, kenties myös muutoinkin miehen luonteesta... Mä olen usein erittäin kiihdyttävän keskustelun päätteksi sanonut "kiitos, oli erittäin antoisa keskutelu rakas, mun tarvii ihan miettiä mitä mieltä mä olen itse näistä asioista ja millaisena minä itse näen tulevaisuutemme". Jos mies tivaa mielipidettäni niin yritän vain sanoa, että nyt tosiaan tarviin aikaa miettiä omaa mielipidettäni (vaikka siis kiehuisin raivosta).... Jatketaanko keskustelua ensi perjantaina?

t.50

Hyvä vinkki syöttää mies ensin. Mä olen vain niin pitkään odottanut ja ihmetellyt että pelkään räjähtäväni jos näen enää yhtään pakettia tai uutta rättiä tai peliä tai elektroniikkavimpainta. Ja hyvä kun muistutit kuuntelemaan, mies on sitä suomalaista hiljaista sorttia ja mä rupean pölisemään helposti kun mies ei saa sanaakaan suustaan ja lopuksi mies hiljenee kunnolla, mä ahdistun ja kiihdyn entisestään kunnes mies kyllästyy ja kävelee ulos.

ap

joka kysyi voinko rakastaa tuollaista miestä... En tiedä enää. Olen laittanut perheen ja lasten hyvinvoinnin oman hyvinvointini edelle jo niin pitkään, etten muista kuka olen. Se ei ole mieheni vika vaan omani. Olisin voinut olla rohkeampi ja vaatia häntä osallistumaan enemmän lastenhoitoon ja kotitöihin mutten jaksa aina riidellä. Olen vain aina ajatellut, että kunhan lapset kasvavat muutaman vuoden, kaikki helpottaa. Ja kunhan saadaan velat maksettua, meille koittaa taloudellisesti huolettomat ajat.



Parempi kysymys taitaa kuitenkin olla se, rakastaako mies perhettään.



ap

Totta on, että käytin tosiaan huonoa sanaa, tuota talouspolitiikkaa. Politiikalla nyt kuitenkin tarkoitin sitä lähinnä, että pitäisi olla yhteinen käsitys siitä miten rahoja käytetään ja miten missäkin tilanteessa toimitaan. Tärkeää olisi siis määrittää perheen oma arvomaailma ja käytännöt rahan suhteen. Jonkinmoinen kokonaisnäkemys siis asiasta pitäisi olla ja molemmilla, koska kyllähän perhe on kuitenkin yhteinen taloudellinen kokonaisuus, vaikka siinä olevilla ihmisillä olisikin eri määrä rahaa.



Nythän tässä selvästikin kohtaa täysin kaksi eri maailmaa ja alkuperäisen pettymykset johtuvat siitä, että mies ei toimikaan samalla tavalla kuin ap on aikanaan toiminut tai luultavasti toimisi edelleen. Vaikka menneiden asioiden kaivaminen tässä tilanteessa esiin voi aiheuttaa ongelmia, niin on minusta tärkeää keskustella yleisellä tasolla, että miten tästä eteenpäin rahaa perheessä käytetään.