Mies ja rahat
Pitkä juttu, mutta toivon todella kommentteja. En voi puhua tästä asiasta ystävieni saati suvun kesken.
Mies peri yksin puolisen vuotta sitten vanhempansa. Jäi hieno asunto, auto ja satoja tuhansia euroja rahaa. En tiedä tarkkoja summia enkä ole halunnut udella.
Mies on alkanut ostella itselleen kaikenlaista. Joka päivä posti tuo jotain, mitä mies on netistä tilannut. Tiedän, kun olen vauvan kanssa kotona. Illat hän istuu tietokoneella ja nettishoppaa, se siitä vanhempien yhteisestä ajasta.
Tämä rahankäyttöhän ei minulle sinänsä kuulu, kun ovat hänen rahojaan, mutta minua on alkanut ärsyttää että mies ja muu perhe elämme täysin eriarvoisesti.
Tulemme ihan ok toimeen, ostan lapsille kirpparilta ja itselle alennusmyynneistä (h&m:n hintaisista kaupoista), teen itse ruuat, meillä on yksi tavallinen auto, emme matkustele ulkomailla kun siihen ei ole rahaa mutta olen saanut jonkin verran rahaa säästöön että voitaisiin joskus tehdä jotain mukavaa yhdessä.
Paitsi että miehellä olisi rahaa. Mutta hän ei ole tehnyt elettäkään että haluaisi tarjota meille esim. lomamatkan ulkomaille, josta olen haaveillut vuosia.
Voinko sanoa tästä hänelle? Olen lopen kyllästynyt raahaamaan hänen kalliita tavaroitaan ja merkkivaatteitaan joka päivä postilaatikosta tai postista ja itse kituuttamaan lasten kanssa aletavaroilla. Vai nielenkö kiukkuni ja pidän turpani tukossa?
Täytyy vielä sanoa, että kun useita vuosia sitten isäni kuoli ja häneltä jäi pieni summa rahaa, käytin sen kokonaisuudessaan meidän asuntolainan lyhennyksiin kun meillä oli silloin taloudellisesti tiukkaa. En ole saanut tätä summaa koskaan takaisin.
Kommentit (83)
Meillä kävi kanssa vähän samalla tavalla.Mies sai perinnön ja alkoi pröystäilemään rahoillaan.Osti itselleen koko ajan jotain... koko ajan... osti Louis Vuittonin kenkiä,lompakoita ym.Kun pyysin että voisiko hän ostaa lapsille jotain,koska minäkin ostelen suurimmaksi osalla kirpparilta vaatteet.Mies ei suostunut ja sanoi kyl ne pärjää.En osta.Kävi kavereidensa kanssa lomalla,minä jäin kotiin.Kun tuli takaisin,ei tuonut edes tuliaisia mistä lapsemme pettyivät kovasti.Osti kyllä itselleen ja parille kaverilleen jotai..tai aika paljonkin itseasiassa.
No,minä kärvistelin ja minä jouduin ostamaan ruoat koska herra ei halunnut tuhlata paskaperheeseensä rahojaan.Rahat loppuivat 2 vuotta perinnön saamisesta.Meni siis turhaan paskaan suoraan sanottuna.
Mutta..ei siinä kaikki.Vähän myöhemmin,sain minä perinnön (rakas tätini kuoli ja hän oli varakkaampi kuin miehelle perinnön jättänyt sukulainen.Summa siis oli iso.Mies kehtasikin todeta että rahat ovat yhteisiä ja kertoi ostavansa itselleen uuden auton.Tässä vaiheessa minbua RAIVOSTUTTI niin että korvat savusivat.Sanoin miehelleni tai riitelin ja huusin että mies ei tule saamaan penniäkään rahoista,niin kun en saanut minäkään.Aloin ostamaan itselle,lapsille ja vanhemmilleni ja kavereille kaikkea.Tein avioehdon.Rahaa on säästössä ja mies vieläkin kyselee saako tilata Lacosten paidan,mutten ole antanut hänelle penniäkään.
Karman laki oli puolellani.
Siihen ei mies rikosta tekemättä pääse millään käsiksi. Aina pitää olla oma pieni vararahasto, vaikka mies olisi maailman luotettavin ja ihanin.
Miten sait miehesi suostumaan avioehtoon?
Meillä kävi kanssa vähän samalla tavalla.Mies sai perinnön ja alkoi pröystäilemään rahoillaan.Osti itselleen koko ajan jotain... koko ajan... osti Louis Vuittonin kenkiä,lompakoita ym.Kun pyysin että voisiko hän ostaa lapsille jotain,koska minäkin ostelen suurimmaksi osalla kirpparilta vaatteet.Mies ei suostunut ja sanoi kyl ne pärjää.En osta.Kävi kavereidensa kanssa lomalla,minä jäin kotiin.Kun tuli takaisin,ei tuonut edes tuliaisia mistä lapsemme pettyivät kovasti.Osti kyllä itselleen ja parille kaverilleen jotai..tai aika paljonkin itseasiassa.
No,minä kärvistelin ja minä jouduin ostamaan ruoat koska herra ei halunnut tuhlata paskaperheeseensä rahojaan.Rahat loppuivat 2 vuotta perinnön saamisesta.Meni siis turhaan paskaan suoraan sanottuna.
Mutta..ei siinä kaikki.Vähän myöhemmin,sain minä perinnön (rakas tätini kuoli ja hän oli varakkaampi kuin miehelle perinnön jättänyt sukulainen.Summa siis oli iso.Mies kehtasikin todeta että rahat ovat yhteisiä ja kertoi ostavansa itselleen uuden auton.Tässä vaiheessa minbua RAIVOSTUTTI niin että korvat savusivat.Sanoin miehelleni tai riitelin ja huusin että mies ei tule saamaan penniäkään rahoista,niin kun en saanut minäkään.Aloin ostamaan itselle,lapsille ja vanhemmilleni ja kavereille kaikkea.Tein avioehdon.Rahaa on säästössä ja mies vieläkin kyselee saako tilata Lacosten paidan,mutten ole antanut hänelle penniäkään.
Karman laki oli puolellani.
Mieheni ei tule saamaan perintöä koskaan.
Sitten kun minä saan, niin maksetaan aso laina pois ja ostetaan oma kaksio meille.
Siis yhteiseen hyvään menee koko raha ja se raha käytetään järkevästi.
Kaksioon tulee sitten vuokralaiset siihen asti, kunnes meidän 2 poikaa muuttaa pois.
lähes 2 miljoonan euron omaisuuden siten, että äitini saa tasinko n. 100.000 € ja loppu meni puoliksi siskoni kanssa. Meillä tosin omaisuus on pitkälti kiinni kiinteistöissä (arvokas asunto, johon äidilläni on elinikäinen käyttöoikeus, sekä todella arvokas vapaa-ajanasuntokiinteistö). Rahaa ja muuta helposti realisoitavaa omaisuutta on n. 200.000 €. Mieheni on testamentin nojalla rajattu perinnön ulkopuolelle avio-oikeuden perusteella. Tällä hetkellä on selvää, että tuota summaa pidetään sijoitettuna ja siitä maksetaan mm. vapaa-ajanasunnon isohkoja käyttökustannuksia siskoni kanssa puoliksi. Kun äitini joskus kuolee, perintö on tietenkin kokonaan jaettavissamme ja olen varma että (raha)omaisuuden käytämme perheen yhteiseen hyvään, esim. asuntolainan maksuun. Vapaa-ajankiinteistömme on niin arvokas ihan sijaintinsa ja tunnearvonsa (suvun omistuksessa 60v) että ei tulisi mieleenkään realisoida sitä.
Mieheni tulee perimään tuplasti oman osuuteni verran joskus kun se aika valitettavasti koittaa. Ihan samalla tavalla varmuudella "irtoraha" tulee menemään perheemme elintason kohottamiseen asuntolainan poismaksun muodossa ja sitten kiinteä omaisuus tuottaa mitä tuottaa.
Summa summarum, en voisi kuvitella itse toimivani noin enkä usko miehenikään toimivan noin kuin miehesi tekee. Meille perhe on sellainen yksikkö, ettei kukaan sooloile.
asia kuuluu myös sinulle, ei vaan miehelle. jos ottaisit nyt eron, menisi perintö puoliksi... nosta kissa pöydälle, puhu asiasta. epäreilulta kuullostaa.
Jos miehesi perinyt taho on laittanut testamenttiin rajauksen jossa perintö suljetaan aviopuolisoiden avio-oikeuden ulkopuolelle ei ap:lle kuulu eron tullessa penniäkään tästä perinnöstä. Ei siis hyvä vaihtoehto.
Mulkku mies sen sijaan kaikenkaikkiaan ettei ymmärrä perhettä yksikkönä. Olen itse perinyt em. pykälän nojalla ja käyttänyt perintöä perheen yhteiseen hyvään, samoin mieheni.
Ollaan yhdessä.Mies suostui monen riidan jälkeen avioehtoon.Halusin suojata omaisuuden,jos vaikka kuolisin,halusin että lapset saa tulevaisuuttansa ajatellen rahaa.
ja unohdat, että suurin osa miehistä on itsekeskeisiä: omat tarpeet menevät edelle. Miehet lokeroivat nämä asiat hyvin, ja perheen yhteinen hyvä ei paljon paina.
Sinuna konsultoisin lakimiesta: lapset nyt on ainakin oikeutettuja rahaan, vaikka sinut olisikin rajattu ulkopuolelle.
Tuohan on ihan naurettavaa: mies elää niinkuin sinä ja lapset olisitte oma yksikkönsä ja hän vain ottaa rusinat pullasta. Lopeta nyt ensinnäkin niitten pakettien hakeminen, ja rupea vaatimaan omia oikeuksiasi. Omien etujen ajaminen ei ole ahneutta... Mieshän se tuossa ahne pyrkyri on, jos kuka. Nyt on korkea aika vaatimaan miehen tekemään "lakiosansa" perheen hyväksi. Konsultoi lakimiestä oikeuksistasi, ja jos mies ei suostu yhteistyöhön ottaisin eron: käytännössähän te nyt jo elätte erillistä elamää.
"ap, voitko rakastaa tuollaista miestä?"
Tässähän se kysytään suoraan. Minä en voisi.
jos vaan jaksat joskus kirjoittaa niin mua ainakin kiinnostaisi tietää saitko miehesi keskutelemaan aiheesta. Tulin oikeen ärsyyntyneeksi puolestasi.
Onko kaikki lapset yhteisiä, vai onko kyseessä uusperhe?
Jos elätte ydinperheessä, en ymmärrä miestäsi laisinkaan. Olen näitä yksi perhe = yksi elintaso ja tavoitteet ihmisiä.
Toisaalta, jos perheeseenne kuuluu myös lapsia, joiden isä miehesi ei ole, tulee tilanne mielestäni mutkikkaammaksi. Tällaisessa tilanteessa itse voisin "kieltäytyä" maksamasta koko perheelle samaa elintasoa.
Reiluuden nimissä olisi joka tapauksessa kohtuullista, että mies sijoittaisi yhteiseen elämäänne vähintään saman verran, kuin itse olet sijoittanut.
itsekkäältä kuulostat. Miehesi rahat eivät kuulu sinulle. Ostakoot niillä mitä lystää.
itsekkäältä kuulostat. Miehesi rahat eivät kuulu sinulle. Ostakoot niillä mitä lystää.
kuulu lapsellekaan? Kyllä jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta ja puolisolleenkin.Mies on itsekäs.
samassa perheessä pitäisi olla sama elintaso. Meillä on yhteiset rahat ja kyllä ne perinnötkin on yhteiseen kassaan menneet. Toki, jos teillä on erilliset taloudet, ymmärrän, että isot sijoitukset tms. on vaan miehen nimissä, jos niitä rahoja vaikka sijoittaa, mutta jos vaan humputtaa elämiseen, niin samat asiat pitäisi olla koko perheen saatavilla.
Mä en edes haluaisi elää niin, että käytäisin itseeni järjettömiä summia ja mies ja lapsi kituuttaisi. tai että lähtisi yksi tai lapsen kanssa lomalle, koska mulla olisi rahaa ja miehellä ei.
Tämä on minusta juuri se hyvä esimerkki siitä, mitä seuraa kun raha on tabu. Opetelkaa hyvät ihmiset nyt puhumaan rahasta - edes sen puolison kanssa. Vaikka mies omistaa toki perimänsä omaisuuden, niin on syytä muistaa, että perhe on kuitenkin yhteinen yritys ja jos olette naimisissa, niin hädän tullessa jopa elatusvelvollisuuskin.
Juttele miehesi kanssa. Älä vaadi, älä syyllistä, kerro vain miltä sinusta tuntuu, kerro mitä mietit ja kerro, että haluat avoimempaa talouspolitiikkaa, vaikka tiedätkin, että rahat ovat miehen. Voit toki ehdottaa, että mies pistää vuorostaan vaikka saman summan rahaa lainaanne kuin mitä sinä aikanasi pistit. Ehdottaa voit, vaatia et.
vastauksista. Mua kiinnostaisikin tietää, miten muissa perheissä perintörahat on käytetty.
Kakkoselle tiedoksi, en ole kyttäämässä itselleni mitään. Ärsyttää vaan, kun yksi kulkee joka päivä uusissa KALLIISSA vaatteissa ja me muut mennään ale-linjalla!
Meillä on muuten yhteiset rahat. Molemmilla on omatkin tilit, jossa itselläni on mm. ennen avioliittoa säästetty noin 5000 euron summa. Mutta avioliiton solmimisen jälkeen olen laittanut kaikki tuloni yhteiselle tilille, josta jaamme välillä rahaa "omaan käyttöön" (esim. 100-200 e/kk molemmille).
Toivoisin, että mies käyttäisi rahat järkevästi ja sijoittaisi ne. Mutta huomaan olevani vihainen ja katkera siitä, että hän käyttääkin holtittomasti rahaa itseensä ja samaan aikaan valittaa minulle jos ruokakauppaan meni liikaa rahaa hänen mielestä.
ap
niin ilman muuta maksaisi sillä yhteistä asuntolainaa pois. Perhe on yhteinen yksikkö, enkä tajua ap:n miehen itsekkyyttä. Vähintäänkin miehen pitäisi maksaa nyt lainaa samanverran kuin ap oli maksanut.
niin ilman muuta maksaisi sillä yhteistä asuntolainaa pois. Perhe on yhteinen yksikkö, enkä tajua ap:n miehen itsekkyyttä. Vähintäänkin miehen pitäisi maksaa nyt lainaa samanverran kuin ap oli maksanut.
Mutta itsekkäältä hän vaikuttaa. Ota reilusti puheeksi se, että odotat hänen lyhentävän lainojanne vastaavalla tavalla kuin sinä teit.
Meillä on omat rahat ja mies on saanut suuren perinnön. Minulla on yksi iso haave, joka vaatisi paljon rahaa, mutta ymmärrän myös, että haave ei ole mieheni haave ja toisekseen perillisten puolisot on suljettu perinnön ulkopuolelle jo ennen kuin olemme syntyneetkään.
kysehän on siitä oletteko kaksi erillistä ihmistä yhdessä
vai oletteko perhe
mielenkiintoista on kyllä lukea täällä miten erilaisia perheitä onkaan! Ja tosiaan, puhumaan opettelu ja sen toteuttaminen voisi auttaa usein.