Maaliskuiset 2012

Hei!

Tällä kertaa uskallaudun lähteä odottamaan yhdessä teidän muiden kanssa:)

Olen 32vuotias Uudeltamaalta.

Poika syntyi 09/10 eli nyt 10kk vilkas pikku mies:)

Viime raskaudessa en uskaltanut iloita lukuisten keskenmenojen, kohtukuoleman ja kohdun ulkoisen takia... Mutta nyt lähden mukaan odottajiin ja toivottavasti saatais systeri esikoiselle=)

Eka neuvola oli jo 5+1! la on 13.3.12 ja synnyttämään lähdetään taas Hyvinkäälle.



Nyt ilmeisesti menossa 7+1 (tarkkaan selvinnee vasta ultrassa)

Hei, ilmoittaudunpa mukaan minäkin. Ensimmäistä odotamme "vanhoilla päivillämme", ikää on 39 v. La 6.3, Hämeenlinnaan synnyttämään.

Minä ilmoittaudun mukaan...

Vähän erilaisin taustoin varmasti.

Miesystävän kanssa meni sukset ristiin hänen liiallisen alkoholinkäytön takia eikä edes asuttu yhdessä. Ehkäisynäkin oli hormonikierukka mutta eilen tein raskaustestin (kaksikin) positiivisella tuloksella. Kierukka on siis ilmeisesti tullut pois edellisten runsaiden menkkojen aikaan.

La on edellisistä menkoista laskettuna 11.3.



Pelottaa kyllä koko tämä tilanne.



Yksi lapsi minulla on ennestään (-02) Ja myöhäinen keskenmeno vuonna 2008.

Joku kyseli, että aloitetaanko aina uusi ketju viikko/pari viikkoa. Mielestäni ihan hyvä idea niin ei tule niin useita sivuja ketjuun.



Onnittelut uusimmille mukaan tulijoille :)ja tsemiä!



Minä täällä kärsimättömänä odottelen että menisi pari viikkoa nopeasti niin pääsisi yksityisen ultraan. Menossa tosiaan vasta 4+6 ja päivät tuntuu matelevan eteenpäin. Onneksi kesäloma vielä edessä ja ensi viikolla se jo alkaakin :)



Jaksuja kaikille.



-Edith-

Sen verran uudesta viestiketjusta, että itse ainakin tykkään käydä läpi omia kirjoituksia jälkikäteen ja olen tehnyt vielä muistoksi raskauspäiväkirjan näistä ketjun teksteistä, niin se o paljon helpomaa kun viestiketjut ei koko ajan ala uudestaan. Voitaisko esim. alottaa uus ketju aina joka kuukaden alussa?



TinjaMarille tsempppiä vaikeaan tilanteeseen!

Kaikille muillekki uusille tervetuloa ketjuun.



(.) Täällä lievää pahoinvointia koko ajan. Maustamaton jogurtti ja viiinimarjahyytelö on suosikki ruoka.Koko ajan on kamala nälkä, kahvi ei uppoa enää ollenkaan..,



Odotan innolla ekaa neuvolaa joka on ens viikolla tiistaina sillon rv 7+4 oi kuuluiskohan jo sydänäänet, tuskin..T.Mooona(6+5)

Uskalsin vihdoin soittaa neuvolaan ja varata ajan. Sanoin tänään ensimmäistä kertaa ääneen olevani raskaana.. Neuvolatäti onnitteli, tuntui todella oudolta.. On niin ristiriitaiset tunteet että ihan harmittaa. Ihan kun en voisi antaa itselle lupaa nauttia tilanteesta, koska olen juuri saanut unelmien opiskelupaikan ja asiat muutenkin oli niin hyvin. Mies kannustaa ja muistuttaa kokoajan että kyllä minä saan kouluni käydä loppuun aivan varmasti ja kaikki sujuu hyvin, kyllä me pärjätään taloudellisesti. Mutta silti pelottaa vaikka tiedän nuo asiat vallan hyvin itsekkin, miksen siis voisi hihkua ilosta että meille tulee vauva!



Ehkä tämä jatkuva pahoinvointi ja väsymyskin vaikuttaa mielialaan. Koko ajan on nälkä ja pahaolo. Olen koittanut syödä normaalisti, mutta silti olo on todella turpea ja alavatsakivut kiusaa myös. Olin varma että painoa on tullut lisää, mutta samoissa lukemissa mennään.



Neuvolaan mennään nyt sitten 11.8 eli parin viikon päästä..silloin rv taitaa olla jo 9+0/9+1! Jospa siellä neuvolatäti saisi minut rauhoittumaan, juttelemalla söpöllä pikku äänellään ja kertomalla kuinka ihanaa ja ihmeellistä tämä kaikki on! :)



Voisiko joku valottaa vähän tietämätöntä ja kertoa mitä sillä ekalla neuvolakäynnillä oikein tapahtuu? Veri- ja virtsanäyte kuulema otetaan ja koko käyntiin tunti piti aikaa varata..

Tuntuu jotenkin, että aika ei mene eteenpäin ollenkaan! Saisi tuo elokuu jo mennä, että olisi ne 12 viikkoa täynnä. Viime päivät ovat menneet niin hitaasti. Ja kovasti jo tekisi mieli kertoa raskaudesta, mutta ei uskalla.



Minustakin olisi parempi, että uusi ketju aloitettaisiin kerran kuussa. Joka viikko tuntuu olevan liian usein.



Täällä myös paha olo hiipii, jos ei ole syömässä 2-3 tunnin välein. Edelleen suolainen uppoaa paremmin kuin makea.



Miehelle pitäisi jotenkin saada jarruja, kun se jo haaveilee uudesta vauvasta, vaikka ei olla ensimmäistäkään edes ultrassa nähty! :/ vähän rasittavaa, mutta jospa siitä laantuisi. On myös mietitty isompaan asuntoon vaihtamista, yhtä kolmiota kävinkin katsomassa, mutta en hirveästi syttynyt. Varmaan tänään sitten uudestaan sitä katsomaan.



tii-mamma ja mahamonsteri rv 6+2

Hei kaikki!



Uusi odottelija hyppää mukaan. Näillä näkymin LA olisi 20.3. ja lapsi on kolmas, aiemmat syntyneet 2004 ja 2006. Oireita ei tällä hetkellä juurikaan ole, tietty iloitsen himppusen kasvaneista rinnoista ja pienestä pahan olon tunteesta= ehkä vauvalla on kaikki hyvin. Huimausta on ollut enemmän kuin näiltä edellisiltä muistan.



Vähän samanlainen tilanne kuin sinulla Juhla, opiskelupaikka olisi vihdoin plakkarissa ja syksyllä aionkin opiskelut aloittaa ja jäädä sitten äitiyslomalle kun sen aika tulee. Jossain harhakuvitelmissa ajattelen voivani jotain suorituksia suorittaa sitten jossain vaiheessa äitiyslomaa... stressiä en aiheesta aio kuitenkaan ottaa.



Eka neuvola olisi edessä 10.8. Sen mitä omilta ekoilta kerroiltani muistan, niin neuvolassa katsotaan virtsanäyte, kerätään perustietoja vanhemmista ja mahdollisista suvussa olevista sairauksista jne, katsotaan alustavaa laskettua aikaa ja tutkitaan joko ultralla tai dopplerilla pikkuista. Käydään myös läpi tulevia tutkimuksia (rakenneultra, kromosomitutkimukset...), tehdään mahdolliset lähetteet ja varaillaan aikoja, riippuen tietty missä vaiheessa eka neuvolakäynti on.



Tsemppiä ja onnea kaikille, pitkä odotus edessä ja toivottavasti kaikki menee hyvin!

Meillä oli tänään eka neuvola. Omalla paikkakunnalla ei tehty mitään muita kokeita kuin hemoglobiini, annettiin ohjeet ja purkit mennä terkkarin labraan pissa ja verikokeisiin. Myöskään ei ultraa.

Kävin raskausvkolla 6 yksityisellä ultrassa, tsekkaamassa että siellä joku tosiaan majailee :)



Pahoinvointia, joskus oksentelua ja armotonta väsymystä ollut nyt muutama viikko, mutta ei onneksi ihan joka päivä. Odottaa myös elokuuta, niin olisi vähän varmemmilla vesillä....

Tänään oli viimein se paljon odotettu päivä, pääsin ekaan neuvolaan. Neuvolassa kyseltiin suvun ja miehen suvun perinnöllisistä sairauksista, otettiin verikokeet (joista selvitetään mm. veriryhmä) ja hb sekä verenpaine. Esikoinen (1v 5kk) oli mukana ja sähläsi tuttuun tapaansa, milloin laittoi valoja pois päältä, kiipesi tuolille, kiipesi porrasjakkaralle, josta myös teki komean kuperkeikan ja yrittipä myös päästä tutkimaan neuvolan tädin kaappien sisältöjäkin.. Nipun papereita sain taas mukaani ja sen tutun odottajan kirjankin, johon on mukava kirjoitella muistoja raskauden vaivoista ja mietteistä.

Terkkari jäi miettimään, et olisko mulla ollut viimeiset menkat sittenkin ns valemenkat, ku kerroin et ihan ku olisin jo liikkeitäkin tuntenut n. viikon ajan.. Meidän neuvolassa ei kuulemma enään ultrata lainkaan, vaan ensimmäinen ultraus tehdään sairaalassa. Nyt jään odottelemaan kirjettä sairaalasta ja kutsua ekaan ultraan. Samalla saan miettiä, haluanko osallistua sikiöseulontaan, vaiko enkö. Jos haluan, niin pitäisi käydä antamassa verinäyte näytteenottokeskukseen (muistaakseni aikaisintaan rv12) ja ekassa ultrassa voin myös kieltää, ettei niskaturvoketta saa mitata. Virtsanäytekkin pitää "jossain vaiheessa" käydä antamassa tuonne näytteenottokeskukseen.

Sain myös kuulla, et mun on pakko mennä aiemmin sokerirasitustesteihin, mitä normaalisti koska edellisessä raskaudessa mulla oli paastoarvo juuri se raja-arvo ja näin mut luokiteltiin raskausdiapeetikoksi. Vinkkinä teille, jotka myös joudutte tuohon sokerirasitustesteihin; älkää syökö nennen paastoa sokerisia/energisia juttuja. Itse söin sillon esikoista odottaessa ennen paastoa banaanin, vaaleaa leipää ja join glögiä. Opimpa, et nyt jätän nuo väliin ja syön ruisleipää tms ;)



**



Ketjun aloittamisen suhteen on nyt tullut kahta mielipidettä. Kannatusta on tullut sekä joka kuukaudelle oleviin ketjuihin, että parin viikon välein vaihtuviin. Ensi viikollahan alkaa jo elokuu, joten jospas silloin jokatapauksessa maanantaina uusi ketju aloitetaan, päätetäänpä ketjun kestoksi mitä tahansa :)



Kaikille uusille minunkin puolesta paljon onnea odotukseen, ja tervetuloa mukaan porukkaan :)



**



Hiukan rupeaa nyt jänskättämään tuo ensi viikko, kun sillon esikoinen menee ekaa kertaa päiväkotiin ja mä aloitan työt..



Sara rv 7+1

Hmmm, alkaa mietityttää koko raskaus... Ainoa kunnollinen oire tähän mennessä on väsymys. Pahoinvointia ei kertakaikkiaan ole, ei missään muodossa. Ruokaa vaan tekee koko ajan mieli (mutta niinpä on tehnyt aiemminkin runsaasta treenistä johtuen). Välillä vatsaa nipistelee. Siinä kaikki. En tietenkään toivo pahoinvointia, mutta välillä on hämmentävä olo, kun raskaus ei tunnu missään! Kuvittelin tämän alunkin jotenkin toisenlaiseksi... Vaikka ajan myötä varmasti tuntuu :D Missä vaiheessa pahoinvointi viimeistään alkaa jos on alkaakseen? Olen nyt 6+4 ja haluaisin huokaista helpotuksesta jo ;)



Meillä on eka neuvola 11.8.11. Haluaisin niin kovasti ultraan jo nyt!! Äää, miten tässä jaksaa odottaa?! Haluan jo nähdä pienen! Se on nimetty muuten Nipsuksi, nipistelee välillä siihen malliin...



Hyvää vointia teille kaikille ja pienille elämän aluille!

on tää nii ihanaa! etin jo vauvavaatteita esim. huuto.netistä... toki ostan uutenaki, mut tuol huuto.netissäki on nii ihania... vähän aikasta mut mä haluan uskoa et kaikki menee hyvin loppuun asti. en haluu pelätä koko ajan. luotan et pikkanen pysyy mukana

Tervetuloa kaikki uudet mukaan!



On tämä niin jännää tämä alkuaika. Olen samoilla linjoilla että saisi tämä elokuu jo mennä niin pääsisi varmemmille vesille. Eilen illalla ehdin jo ajatella että tässäkö tämä oli kun pahoinvointi taukosi mutta aamulla taas oli tuttu tunne vastassa.



Sina-H: koita vaan nauttia hyvästä voinnistasi. Eihän läheskään kaikilla sitä pahoinvointia onneksi ole. Minulla ei ollut sitä esikoisen kanssa lainkaan ja olin ihan ihmeissäni että voinko raskaana ollakaan. Ainoa oire oli tihentynyt pissaamistarve. Rinnatkaan eivät ole olleet koskaan erityisen kipeät, hieman raskaammat vain. Silloin vielä vuonna -98 ei ollut kuin yksi ultra rv 18-20 joten sinne saakka piti kärvistellä ennen kuin näki pienen. Neuvolassa toki kuunneltiin sydänääniä aiemminkin.

Ja vielä se pahoinvointi voi tulla. Itselläni se tuli nyt kolmatta kertaa viikolla 6+ ja vasta 8-12 viikoilla se on ollut voimakasta.



Tästä viikkopino/kuukausipino-asiasta on nyt monta mielipidettä. Mitä mieltä muut ovat? Itse inhoan pitkiä kuukausipinoja enkä kärsimättömänä ihmisenä jaksaisi niitä selata mutta toki jos se on enemmistön toive niin tehdään niin. Yksi vaihtoehtohan on laittaa aina sinne viikkopinoon linkki edellisestä pinosta.



Minulla oli myös viime raskaudessa ns. marginaalinen raskausdiabetes joten sokerirasitus on varmaan edessä melko pian. Pelottaa tosi paljon kun on muutenkin näin huono olo ja tiedän kokemuksesta että ilman raskauttakin se on rankka kokemus kun tulee niin hirveä olo n. tunnin kuluttua sokerilitkun juomisesta :S Meinaa yrjö tulla jo ajatuksestakin.



riinamirkka rv 6+6

Tai uusi ja uusi. Viikkoja tänään 7+3 eli plussatestistä on jo kolmisen viikkoa. Ensimmäisen neuvola-ajan soittelin parin viikon päähän eli rv:lle 10. Lasketuksi ajaksi tarjosivat sieltä 11.3.



Tulossa olisi perheen neljäs lapsi. Meillä on jo ihanat 6-, 4- ja 2-vuotiaat.



Päällimmäisenä mielessä on tällä hetkellä pahoinvointi, joka alkoi rv 6+0 yleisenä kuvotuksena. Aiemmissa raskauksissa olen kärsinyt tosi voimakkaasta ja lamaannuttavasta pahoinvoinnista, joten tällä kertaa siirryin käytännössä heti sohvalle makoilemaan, jos vaikka ei menisikään niin pahaksi kuin aiemmilla kerroilla. Estokeinot toimivatkin viikon verran, mutta eilen oksentelu sitten kuitenkin alkoi, heti mukavat viisi kertaa päivässä. Tänään olo ollut vähän parempi, mutta kertaalleen on silti tullut oksennus ja monta kertaa kyökkinyt ämpärille.



Aiemmissa raskauksissa pahoinvointi on lakannut rv 12 paikkeilla, mihin tuntuu olevan tooooodella pitkä aika. Päivä kerrallaan pakko mennä, sängyn pohjalla makoillen...



Tämä raskaus on kovasti toivottu ja todella iloinen asia, mutta tällä hetkellä vaan ei jaksa oikein hymyilyttää. Kaivelin eilen esille vauvakirjat uskonvahvistukseksi, lueskelin että minkä kokoinen sintti mahtaa olla mahassa ja mitä sille kuuluu. Se vähän helpottaa tämän pahoinvoinnin sietämistä, vaikka mieliala onkin tosi matala siksi, että "tiedän" tämän kamalan pahan olon ja oksentelun jatkuvan monta viikkoa.



Että olisipa jo syyskuu, niin panisin tähänkin viestiin hymiön perään!

En ole ennättänyt kirjottelemaan pariin päivään. Ensimmäinen neuvola siis oli tiistaina. Ihan vaan perus paperihommat hoidettiin, ei muuta. Paino oli ainut tämän käynnin kontrolli. Minkäs kokoisia odottajia täällä on? Paljonko teille on tullut aiemmissa raskauksissa (jos niitä on) kiloja raskausaikana? Itselleni ensimmäisessä 14kg ja toisessa muutama kilo enemmän. Ja olen lyhyt, 157cm. Nyt lähtöpaino 53kg.

Neuvolan mukaan la:ksi tuli 2.3.2012, mutta en nyt sitä tohon listaan vaihda vasta, kun ensimmäinen ultra on takana. Ultriinkin tuli postissa tänään kutsut, 1. ultra on 16.8 ja 2. 17.10.

Muutama työkaverikin nyt tietää, en malttanut olla kertomatta. Olo on tosi turvonnut, tuntuu et maha on hirveä pallo kokoajan. Ruokailun jälkeen tuntuu, ettei mahtuisi olemaan omassa kropassa ollenkaan! XD Pahoinvointia on lievänä, väsymyskin hellittänyt. Alavatsaa kiristelee edelleen ajoittain...

Tänne onkin tullut mukavan paljon viestejä viime kerran kirjoittelujen jäljiltä. Tervetuloa uusille mukaan minunkin puolestani! :)



Omituisilla fiiliksillä jatkan. Raskausoireita ei ole, ainoastaan jonkinasteista kuvotusta kun syömisestä on jotain 5 tuntia, mutta niin se ns. normaalitilassakin tulee. Raskausoireita kovasti odottele, saa nähdä koska nyt sitten alkavat vai alkavatko ollenkaan...



Mun mielestä ei ihan joka viikko kannata aloittaa uutta pinoa, ehkä 2-4 viikon välein, mutta sopeudun kyllä siihen mitä sitten päätetäänkin. Elokuun alusta tosin olisi luontevaa aloittaa uusi pino.



Itse olen 168cm ja 65-68kg kokoinen ollut kaikissa kolmessa raskaudessa. Esikoisesta painoa tuli 10kg, joka varmasti johtui suhteellisen raskaasta työstä. Toista odottaessa painoa tulikin sitten melkein tuplasti, 18kg. Silloin tosin olin kotona esikoisen kanssa ja otin aika rennosti. Tässä raskaudessa yritän olla aktiivisempi ettei paino niin kovasti nousisi. 10-15kg on tavoitteena. :)



Iltapuurojen tekoon siis...

muumi 6+5

Olen lomaillut mieheni luona nyt kymmenisen päivää ja ihanaa on ollut. On niin hienoa nähdä toisenkin innostus, ja kertoa parhaimmille ystäville raskaudesta, joille asia ei ollut kyllä mikään yllätys.



Niin, ja takana on siis siskoni synnytys, hän sai ihanan ison pojan viime viikolla. Kokemus oli ainutlaatuinen, ja onneksi synnytys sujui suhteellisen hyvin. Vain ponnistusvaihe pitkittyi ja kesti lähemmäs 2 tuntia... Omaakin odotuksen päätepistettä ajatellen tuo synnytyskokemuksen jakaminen oli todella hyvä juttu: Minkäänlaista pelkoa ei jäänyt, ja uskon, että kyllä minäkin siitä sitten selviän!



On aivan mahtavaa että meitä on näin paljon! Harmi kun ei vain kunnolla hahmotu kuka kukin on, mutta ehkä tässä ajan kanssa. Ja se on erityisen kivaa, että moni on tulossa OYS:iin synnyttämään ja vielä samoihin aikoihin.



Sina-H:n fiiliksiä komppailen: Aina välillä pitää miettiä, että olenko oikeesti raskaana ollenkaan, ja sitten muistan, että ne menkathan on jääny tulematta :) Olen ehkä vähän väsynyt, ja ehkä vähän herkkä itkemään, ja ehkä aavistus äklötystäkin on havaittavissa jos en muista syödä jotain säännnöllisin väliajoin. Mutta pääosin olo ei ole mitenkään erilainen...



Mulla tuli alkuviikosta vähän veristä vuotoa, jolloin jo säikähdin, että kesken menee, mutta onneksi se loppui sitten siihen. Pelkään jotenkin edes uskoa siihen, että vauva pysyisi mukana, ja varmistelen kokoajan itselleni, ettei vielä tiedetä onko siellä edes sydäntä, tai vauvaa ollenkaan...



Itse joudun myös sokerirasitukseen takuuvarmasti iän ja painon puolesta, sitä on nyt 78 kiloa lyhyessä 164 sentin pituudessa. BMI:t paukkuu, vaikka en mitenkään hirveen lihavaksi itseäni koekaan. Mutta tuonkin takia, olisi todella kiva jos paino nousisi maltillisesti. Aionkin jatkaa aktiivista liikuntaa niin pitkälle kun vain pystyn, ja vaihdan joogaan ja pilatekseen kun ei spinning enää suju. Jos siis vaan tuntemukset sallii sen.



Itselläni ei ole mitään erityistä kantaa pinon uusimiseen, kirjottelen uusimpaan pinoon, ja voin kyllä lukea pitkiä ketjuja yhtä hyvin kuin lyhyempiäkin!





Ytteliini 6+5

Mulla mitat normaalisti samat kun Ytteliinillä. Raskausaikana paino nousee maksimissaan 5kg. Se on hassua, mutta normaalisti kilpparin vajaatoiminnan takia mun aineenvaihdunta on hidas ja paino on vähän ylärajoilla,liikuin tai söin miten vaan. Mutta kun olen raskaana mun kroppa voi niin hyvin ja aineenvaihdunta pelaa loistavasti, siksi paino pysyy niin hyvin kurissa ilman sen kummempaa suunnitelmaa.



Kahdessa edellisessä raskaudessa oon joutunut tohon sokerirasitukseen, mutta nyt ajattelin kyllä kieltäytyä siitä. Joudun siihen ton BMIn takia ja sit kaikki on kuitenkin ollut hyvin, kun BMI tulee tästä ed.mainitsemasta sairaudesta. Se on niin inhottava rasitus että en halua enää mennä sinne.



Täällä kanssa öklötys on koko ajan, mutta ei vielä niin pahana. Kertaakaan en ole oksentanut. Koko ajan oksettaa, eikä edes syöminen auta, mutta sen sietää kun on pakko. Tytöt vähän ihmettelee miksi äiti ei jaksa pelleillä leikkipuistossa niin paljon, mutta vielä ei heille kerrota, koska sitten sen tietää ihan kaikki ;)



Millä rv:llä eka ultra on? En malttais odottaa...

7 viikkoa tuli tanaan tayteen ja kavin tanaan ultrassa/sonogramissa. Joku hassunnakoinen olio siella masussa elelee ja sydankin kovasti sykkii. Oli tosi helpottavaa nahda etta kaikki on hyvin ja siella tosiaan on joku! pari paivaa on tuntunut ettei oireita ole ollut niin paljon kuin parina viime viikkona joten alkoi jo epailyttamaan jos jotain on tapahtunut.



Voikun tosiaan elokuu kuluisi pian niin saisi vahan mielenrauhaa viela enemman! pitanee uskoa etta kaikki menee hyvin loppuun saakka, ainakin kuulemma vahva sydan vauvalla jo on.



huomenna tulen Suomeen kolmeksi viikoksi, ihana saada ruisleipaa ja muita herkkuja pitkasta aikaa!

Ihania ultra-uutisia Palmunoksalla, onnittelut!Minun pitää odottaa vielä maanantaihin. Hieman jännittää koska olen lääkäriasemalla töissä ja menen täällä siihen ultraan ja jos siellä tulee huonoja uutisia niin tosi tylsää mennä sitten itkuisena maksamaan laskua. Enkä todellakaan halua että täällä vielä tiedetään asiasta.



Mooona: np-ultra on yleensä rv 12-13 paikkeilla. Ekassa neuvolassa ei sydänääniä vielä kuunnella koska ne eivät vielä noin alussa kuulu. Viime raskaudessa terkkarini sai tosin sydänäänet kuulumaan rv 7+6 kun pyysin mutta sanoi ettei ole koskaan niin aikaisin edes kokeillut ettei tule turhaa pettymystä. Olin silloin menossa seuraavana päivänä yksityiseen ultraan joten siksi uskalsin edes pyytää.



Minä olen 155 cm pitkä (?) ja painan 59 kg. Ekaa odottaessani lähtöpaino oli 52 kg, toista 53 kg ja kolmatta 57-58 kg. Eli olen normaalipainon ylärajoilla ja kyllä se ylimääräinen tässä vyötärönympärillä ikävästi lepää :(



Ekan kanssa painoa tuli 18 kg, toisen 20 kg ja kolmannen 16 kg, eli aivan liikaa joka kerta. Varsinkin kun viimeksi puhkesi loppumetreillä se gestaatiodiabetes. Se huomattiin vasta vikassa neuvolalääkärissä ja vahinko oli jo tapahtunut, vauva oli iso. Pissatestissä en koskaan jäänyt kiinni sokereista mutta rasitus loppumetreillä sen sitten kertoi.



Meillä on vauvat olleet hyvin erikokoisia, esikoinen 2820 g, keskimmäinen 3600 g ja kuopus 4400g. Tällä kaavalla seuraava olisi sitten 5,2 kg! No en tosiaan odota sellaista ja siksi pitää dieettiä noudattaa, tosin rehellisyyden nimissä ei se ihan ole onnistunut.



Kuopus syntyi sektiolla, onneksi. Sektiopäätös tehtiin laskettuna päivänä ja leikkauspäiväksi sovittiin seuraava aamu ja eiköhän se synnytys ehtinyt vielä illalla käynnistyö lapsiveden menolla (eka kerta). Painoarvio oli 4.2-5 kg ja hartiamitta antoi tuon hurjan 5 kg ja lääkäri sanoikin että uudelleensynnyttäjällä se pää vielä voi mahtua mutta sitten ollaankin pulassa jos jää hartioista kiinni. Tosin meidän kuopuksen päänympäryskin oli huima 39 cm eli kaikin puolin oli melkoinen jässikkä kun isosiskon py oli aikoinaan 34 cm.



Mutta hyvä mieli jäi tuostakin synnytyksestä ja toivuin sektiosta tosi hyvin. Mutta olisi ihanaa päästä taas synnyttämään alateitse :)

No taas ollaan aika lailla asioiden edellä tässä mutta saahan sitä haaveilla.



riinamirkka 7+0