Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapset eivät saa harrastaa enää urheilua ilman kilpailua.
06.07.2011 |
Tältä ainakin tuntuu kun kuulee tuttavaperheiden lasten harrastuksista, jotka vievät leijonanosan vapaa-ajasta. Lasta viedään harrastukseen 3-5 kertaa viikossa, loma-aikaan on leirejä ja muuta toimintaa. Ehkä lapsi tuosta jopa nauttii, mutta silti välillä kummastuttaa vanhempien toiminta. Heille tuntuu olevan todella tärkeää, että lapsi pärjää lajissa ja lastan "piiskataan" parempiin suorituksiin ja missään nimessä harjoituksia ei voi jättää väliin.
Pidän liikuntaa ja urhelua itsekin tärkeänä, mutta meidän lapset ei moiseen rumbaan lähde mukaan. Liikuntaa harrastetaan sitten muilla keinoin jos seuroihin liittyminen tarkoittaa jatkuvaa rumbaa.
Kommentit (185)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jopa sitä, että se koulunkäynti on tärkeällä sijalla eikä jokaikinen vuosi lapsi lähde kolme kertaa kouluajalla jollekin perheen yhteiselle lomamatkalle ja lapsen kokeita, esseitä ja muita suorituksia pitää sitten keräillä, mankua ja vonkua viime hetkillä. Mutta joskus sille lapselle se harrastus on moninkertaisesti koulua tärkeämpi ja vanhemmat kuskaavat lomakohteisiin lukuisia kertoja vuodessa aina, kun harrastuksessa on vähän helpompoi kausi. Ei se harrastus aina tee lapsesta hyvää koulunkäyjää (vaikka aika usein näin kyllä onkin).
Minä säälin näitä harrastuksen tosissaan ottavia lapsia yläkouluiässä. Koulunkäynti on rankkaa ja kun siihen liitetään joka päivä se sama harrastus ja viikonloppuisin kilpailuja, on selvää, että lapsi alkaa palaa loppuun. Mietin usein, eivätkö vanhemmat vain suostu näkemään sitä.
Oma lapseni aloitti 5-vuotiaana jalkapallon kerran viikossa kesällä. Lapsi oli innoissaan ja sai kulutettua energiaansa harrastukseen, jossa oli kuitenkin selkeitä sääntöjä. Olimme koko perhe innoissamme. Pian kävi kuitenkin selväksi, että 6-vuotiailla olisikin harjoitukset jo kaksi kertaa viikossa ja kouluikäisillä harrastusta olisi koko vuoden, 10-vuotiailla kolme kertaa viikossa sekä joka viikonloppu jotakin peliä tms. Harjoituksista poissaoloja ei katsota hyvällä.
En ymmärrä, miksi sen yhden litmasen takia kaikki muut pikkupojat joutuvat samaan rumbaan. MInusta 6-vuotiaalle on aivan liikaa, jos harrastusta on jo kaksi kertaa viikossa.
Ystäväni 6-vuotiaalla oli keväällä balettiharjoitukset joka viikonloppu sen normaalin tunnin lisäksi. Ja viikonloppuisin ne harjoitukset kestivät lähes kaksi tuntia. Edelleenkin 6-vuotiailla!
On ihan ok, että harrastus sitoo myös vanhempia ja että harrastukseen panostetaan. Mutta kun se panostus alkaa olla jo aivan pienillä yli sen kiva-vaiheen, ollaan hukassa. MInusta pitäisi tunnustaa se tosiseikka, että suurin osa lapsista on pitämässä vain hauskaa ja että ne muutamat tosi lahjakkaat voisivat käydä ihan omissa ryhmissään tavallisen ryhmän lisäksi treenaamassa - vähän isompina.
Öö, nyt en ihan tajunnut, että mikä on ongelma? Ihan tosissasi katsot, että on 10-vuotiaan pojan kannalta ongelma, jos hänellä on futistreenit 3 kertaa viikossa (ja mahd pelit vielä viikonloppuna). Oletko kysynyt lapselta onko hänestä tuo liikaa? Jos on, niin toki sitten pitää höllätä. Jos sen sijaan lapsi futiksesta tykkää, niin 3-4 viikossa ei tosiaan ole liikaa. Hän pelaa sitä todennäköisesti joka päivä kuitenkin...Toki on ihan eri asia, että onko tuo ongelma vanhemmille--> tuon ikäinen ei vielä itse pääse kulkemaan harkkoihin. Etenkin jos teidän harrastuspaikka on kaukana kotoa, niin tokihan tuo voi olla vanhemmille haastavaa. Mutta on ihan turha puhua, että tuo määrä kertoja olisi lapselle jotenkin liikaa, siis olettaen että lapsi lajista tykkää. Ja huom. etenkin futiksessa on muuten valtaosassa seuroja sellaisiakin ryhmä, jotka pelailevat harvemmin.
Useimmiten nykyaikana näissä lasten harrastusongelmissa se ongelma ovat vanhemmat. Monet ovat "entisiä suurlupauksia", jotka haluavat tavoitteellisesti, että meidän raijasta tulee se seuraava supertähti. Ja sen mukaan sitten reenataan. 5-6-vuotiasta aletaan ihan tosimielellä harjoittamaan johonkin tiettyyn lajiin. Ei hyvä. Lisäksi tähän samaan ryhmään kuuluvat ns. harrastusten haalijat. Heidän mielestä totta kai 7-vuotiaalla pitää olla vähintään 2 ohjattua harrastusta.
Toinen ääripää on sitten tässäkin keskustelussa nähtävät vanhemmat, jotka eivät tajua sitä, että monet lapset itse haluavat harrastaa erittäin aktiivisesti. Vanhemmat tekevät asiasta ongelman, vaikkei sitä ole olemassa.
Nämä molemmat ääripäät usein unohtavat puolueettomasti arvioida sitä omaa lasta: mitä hän oikeasti (ei vain vanhempien mieliksi!!!) haluaa? Tämä on se kaikkein tärkein asia. Istuttaa lapseen liikkumisen ilo, joka kestää läpi elämän. LIsäksi harrastukset opettavat sosiaalista kanssa käymistä.
Silti myös niillä lapsilla pitäisi olla oikeus harrastaa ryhmäliikuntaa, jotka eivät ole niin kilpailuhenkisiä ja joille riittää kerran viikossa treenaaminen.
Perheen yhteinen loma-aika menee lapsen leirien ja harjoitusten ehdolla. Kesäiset kyläilyt eivät sovi perheen kalenteriin kun lapsella on se ja se leiri tms. Harrastus menee siis kaiken muun edelle. Tätä en tosiaankaan ymmärrä.
ap
jos toiset haluaa harrastaa??
Onko mieleesi tullut, että
1. lapset oikeesti nauttii siitä harrastuksestaan?
2. lapsilla on paljon kivoja kavereita siellä harrastuksen parissa?
3. leirit, turnaukset yms. harrastusmatkat voi oikeesti olla tosi kivoja?
4. vanhemmatkin tutustuu toisiinsa siellä kentän reunalla
5. turnausmatkat on vanhemmillekin kivoja ja oikeesti lomaa ja vapaata ja vaihtelua arkeen.
6. jos harrastuksia on vaikkapa 4 kertaa viikossa, niin sillä aikaa voi vanhemmat käydä kaupassa, lenkillä, koiraa ulkoiluttamassa, juttelemassa muille vanhemmille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jopa sitä, että se koulunkäynti on tärkeällä sijalla eikä jokaikinen vuosi lapsi lähde kolme kertaa kouluajalla jollekin perheen yhteiselle lomamatkalle ja lapsen kokeita, esseitä ja muita suorituksia pitää sitten keräillä, mankua ja vonkua viime hetkillä. Mutta joskus sille lapselle se harrastus on moninkertaisesti koulua tärkeämpi ja vanhemmat kuskaavat lomakohteisiin lukuisia kertoja vuodessa aina, kun harrastuksessa on vähän helpompoi kausi. Ei se harrastus aina tee lapsesta hyvää koulunkäyjää (vaikka aika usein näin kyllä onkin). Minä säälin näitä harrastuksen tosissaan ottavia lapsia yläkouluiässä. Koulunkäynti on rankkaa ja kun siihen liitetään joka päivä se sama harrastus ja viikonloppuisin kilpailuja, on selvää, että lapsi alkaa palaa loppuun. Mietin usein, eivätkö vanhemmat vain suostu näkemään sitä. Oma lapseni aloitti 5-vuotiaana jalkapallon kerran viikossa kesällä. Lapsi oli innoissaan ja sai kulutettua energiaansa harrastukseen, jossa oli kuitenkin selkeitä sääntöjä. Olimme koko perhe innoissamme. Pian kävi kuitenkin selväksi, että 6-vuotiailla olisikin harjoitukset jo kaksi kertaa viikossa ja kouluikäisillä harrastusta olisi koko vuoden, 10-vuotiailla kolme kertaa viikossa sekä joka viikonloppu jotakin peliä tms. Harjoituksista poissaoloja ei katsota hyvällä. En ymmärrä, miksi sen yhden litmasen takia kaikki muut pikkupojat joutuvat samaan rumbaan. MInusta 6-vuotiaalle on aivan liikaa, jos harrastusta on jo kaksi kertaa viikossa. Ystäväni 6-vuotiaalla oli keväällä balettiharjoitukset joka viikonloppu sen normaalin tunnin lisäksi. Ja viikonloppuisin ne harjoitukset kestivät lähes kaksi tuntia. Edelleenkin 6-vuotiailla! On ihan ok, että harrastus sitoo myös vanhempia ja että harrastukseen panostetaan. Mutta kun se panostus alkaa olla jo aivan pienillä yli sen kiva-vaiheen, ollaan hukassa. MInusta pitäisi tunnustaa se tosiseikka, että suurin osa lapsista on pitämässä vain hauskaa ja että ne muutamat tosi lahjakkaat voisivat käydä ihan omissa ryhmissään tavallisen ryhmän lisäksi treenaamassa - vähän isompina.
Kiitos - erittäin hyvä kirjoitus ! Ja täyttä asiaa.
Kun puhutaan liikunnan harrastamisesta - lapsilla tai aikuisilla - niin useimmat tarkoittavat ihan oikeasti vain harrastamista. Että voisi harrastaa liikuntaa ihan vain huvin vuoksi ja omaksi ilokseen, mutta voisi tehdä sen ryhmässä. Seuroissa liikunnan harrastaminen taas nähdään vain keinona saada jäseniä, joista aletaan muokkaamaan urheilijoita. Harrastusryhmät ovat sitä varten, että siellä seulotaan jyvät akanoista ja saadaan kiinni niistä lapsista, joista seura voi kasvattaa seuraavan menestyvän huippu-urheilijan. Seuralla on tarkoitus saada siitä huippu-urheilijasta meriittiä. Ei seuran intressissä ole ratkaista koko Suomen kansan ylipaino- tai veltostumisongelmaa.
urheiluseuroissa ollut harrasteluryhmiä, vaan silloinkin seurat treenasivat kilpailijoita ja sitä harrasteluliikuntaa harrasteltiin ystävien kanssa. Me mentiin pihalle pelailemaan pesistä, jalista, jääkiekkoa, jäälle luistelmaan, uimaan järveen tai uimahalliin. Eihän siihen harrasteluihin mitään seuraa tarvitse. Pienet lapset vanhempien kanssa ja isommat ystävien kanssa. Ei ole urheiluseuran intresseissä olla lastenvahteja.
Kyllä se harrastaminen ryhmässä on ihan eri kuin käydä esim yksin uimassa. Ihan eri fiilis harrastaa jos on ryhmä ja "valmentaja" joka kertoo mitä tehdään ja tietyt ajat milloin uidaan. Verrattuna siihen, että mennään vaan kaverin kanssa uimaan T 16, jonka lapsi olisi halunnut harrastaa uintia
miksi pitää olla valmentaja ja ajat, milloin uidaan, jos kuitenkin haluaa vain harrastaa. Eikö sitä 'vain harrastaa' ole just se, että mennään vain kaverin kanssa uimaan? Kuten kirjoitin, niin myös silloin ennen vanhaan urheiluseuroissa harrastettiin just niin, että valmentaja johtaa just sen takia, että aika tai suoritus paranee. Muuten mentiin esim. yleisurheilukentälle harjoittelemaan ja harrastamaan vaikka korkeushyppyä kavereiden kanssa, neuvottiin 'asiantuntijoina' toisia.
Nyt eletään nykyaikaa. Nykyään lasten ja perheiden kiinnostuksen kohteista kilpailee niin paljon eri tahoja, että voi olla vaikea löytää riittävästi kavereita pelaamaan jalkapalloa juuri kun omakin lapsi ehtisi. Olisi kätevämpää, kun peli tapahtuisi seurassa, jolloin paikalla on varmasti riittävästi samasta lajista kiinnostuneita lapsia.
Toiseksi miksi olet sitä mieltä, ettei lapsilla ole oikeutta aikuisen ohjaukseen, jos hän ei ole kiinnostunut kilpailemisesta lajissaan. Kyllä vähemmän harrastavakin hyötyisi ihan oikeasta asiantuntijaohjauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jopa sitä, että se koulunkäynti on tärkeällä sijalla eikä jokaikinen vuosi lapsi lähde kolme kertaa kouluajalla jollekin perheen yhteiselle lomamatkalle ja lapsen kokeita, esseitä ja muita suorituksia pitää sitten keräillä, mankua ja vonkua viime hetkillä. Mutta joskus sille lapselle se harrastus on moninkertaisesti koulua tärkeämpi ja vanhemmat kuskaavat lomakohteisiin lukuisia kertoja vuodessa aina, kun harrastuksessa on vähän helpompoi kausi. Ei se harrastus aina tee lapsesta hyvää koulunkäyjää (vaikka aika usein näin kyllä onkin). Minä säälin näitä harrastuksen tosissaan ottavia lapsia yläkouluiässä. Koulunkäynti on rankkaa ja kun siihen liitetään joka päivä se sama harrastus ja viikonloppuisin kilpailuja, on selvää, että lapsi alkaa palaa loppuun. Mietin usein, eivätkö vanhemmat vain suostu näkemään sitä. Oma lapseni aloitti 5-vuotiaana jalkapallon kerran viikossa kesällä. Lapsi oli innoissaan ja sai kulutettua energiaansa harrastukseen, jossa oli kuitenkin selkeitä sääntöjä. Olimme koko perhe innoissamme. Pian kävi kuitenkin selväksi, että 6-vuotiailla olisikin harjoitukset jo kaksi kertaa viikossa ja kouluikäisillä harrastusta olisi koko vuoden, 10-vuotiailla kolme kertaa viikossa sekä joka viikonloppu jotakin peliä tms. Harjoituksista poissaoloja ei katsota hyvällä. En ymmärrä, miksi sen yhden litmasen takia kaikki muut pikkupojat joutuvat samaan rumbaan. MInusta 6-vuotiaalle on aivan liikaa, jos harrastusta on jo kaksi kertaa viikossa. Ystäväni 6-vuotiaalla oli keväällä balettiharjoitukset joka viikonloppu sen normaalin tunnin lisäksi. Ja viikonloppuisin ne harjoitukset kestivät lähes kaksi tuntia. Edelleenkin 6-vuotiailla! On ihan ok, että harrastus sitoo myös vanhempia ja että harrastukseen panostetaan. Mutta kun se panostus alkaa olla jo aivan pienillä yli sen kiva-vaiheen, ollaan hukassa. MInusta pitäisi tunnustaa se tosiseikka, että suurin osa lapsista on pitämässä vain hauskaa ja että ne muutamat tosi lahjakkaat voisivat käydä ihan omissa ryhmissään tavallisen ryhmän lisäksi treenaamassa - vähän isompina.
Kiitos - erittäin hyvä kirjoitus ! Ja täyttä asiaa.
Niin, milloin harrastus menee "yli sen kiva-vaiheen"? Kertoisitko tämän?
Totta kai, jos näin on, niin on selvää, että jotain pitää tehdä - oli kyse 6- tai 16-vuotiaasta lapsesta/nuoresta.
6-vuotiaalle futisharkat 2 kertaa viikossa...niin mikä oli ongelma? En ihan tajunnut. Moni 6-vuotias futiksesta innostunut pelaa pihalla joka päivä joka tapauksessa, joten mikä on ongelma jos on ohjatut harkat kahdesti viikossa?
Sanot, ettei harjoituksista poissaoloja katsota hyvällä. Hm, jos tosiaan puhut alle 10-vuotiaiden harkoista, niin taitaa teidän seuranne/valmentajanne olla erikoistapaus. Ei tosiaan ole normaalia, etteiköä harkoista voisi ihan hyvin olla poissakin, vaikka toki pyrkimys on pääsääntöisesti osallistua. IHan eri asiasta puhutaan sitten jossain 15-vuotiaiden kilparyhmissä, joissa voikin edellyttää erittäin säännöllistä osallistumista.
...että ihan muutamista lajeista, nimittäin taitoluistelusta ja baletista, olen kuullut oikeasti aika hurjia tarinoita ihan pienten osalta. Siis tyyliin, että jo vaikkapa 8-vuotiailla on neljät treenit viikossa ja toiminta on erittäin kilpailu-/tavoiteorientoitunutta ja vakavamielistä. Tätä en itsekään ex-urheilijana tajua, kun kyse on kuitenkin noin pienistä lapsista.
34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi niin tyhmä, että pakottaisi lapsen harrastamaan taisteluiden kera, käyttäisi siihen kaiken vapaa-aikansa itsekin (kuskaamiseen,talkoisiin, seuraamiseen jne) ja sitten vielä maksaisi siitä itsensä kipeäksi.
miksi pitää olla valmentaja ja ajat, milloin uidaan, jos kuitenkin haluaa vain harrastaa. Eikö sitä 'vain harrastaa' ole just se, että mennään vain kaverin kanssa uimaan? Kuten kirjoitin, niin myös silloin ennen vanhaan urheiluseuroissa harrastettiin just niin, että valmentaja johtaa just sen takia, että aika tai suoritus paranee. Muuten mentiin esim. yleisurheilukentälle harjoittelemaan ja harrastamaan vaikka korkeushyppyä kavereiden kanssa, neuvottiin 'asiantuntijoina' toisia.
Ohjattu ryhmäliikunta on eri asia kuin vain itsekseen tai kaverin kanssa hauskanpito - kaikelle toki paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi niin tyhmä, että pakottaisi lapsen harrastamaan taisteluiden kera, käyttäisi siihen kaiken vapaa-aikansa itsekin (kuskaamiseen,talkoisiin, seuraamiseen jne) ja sitten vielä maksaisi siitä itsensä kipeäksi.
Kommenttisi perusteella et varmasti missään lajissa ole itse ollut mukana. No, eihän lasta tietenkään pitkässä juoksussa suoranaisesti pakottaa voi mitään harrastamaan. Sen sijaan erittäin vahvaa painostusta jotkut vanhemmat todellakin harrastavat. Kyse on vanhempien omasta kunnianhimosta - halutaan, että lapsi menestyy/harrastaa, vaikkei se lapselle niin tärkeää tai kiinnostavaa olisikaan. Kyllä, tällaisia vanhempia kyllä löytyy joka lajista, vaikkakin toki he ovat pieni vähemmistö. Tämä liittyy suoraan siihen isoon ongelma-asiaan, eli monen vanhemman käsityskyvyttömyyteen lapsen harrastuksen tarkoituksesta. Harrastuksen ei ole tarkoitus palvella millään lailla vanhemman ambitioita, vaan lapsella on oltava kivaa harrastuksessaan oli se sitten kuinka tavoiteellista tahansa.
olisi niin tyhmä, että pakottaisi lapsen harrastamaan taisteluiden kera, käyttäisi siihen kaiken vapaa-aikansa itsekin (kuskaamiseen,talkoisiin, seuraamiseen jne) ja sitten vielä maksaisi siitä itsensä kipeäksi.
Kommenttisi perusteella et varmasti missään lajissa ole itse ollut mukana. No, eihän lasta tietenkään pitkässä juoksussa suoranaisesti pakottaa voi mitään harrastamaan. Sen sijaan erittäin vahvaa painostusta jotkut vanhemmat todellakin harrastavat. Kyse on vanhempien omasta kunnianhimosta - halutaan, että lapsi menestyy/harrastaa, vaikkei se lapselle niin tärkeää tai kiinnostavaa olisikaan. Kyllä, tällaisia vanhempia kyllä löytyy joka lajista, vaikkakin toki he ovat pieni vähemmistö. Tämä liittyy suoraan siihen isoon ongelma-asiaan, eli monen vanhemman käsityskyvyttömyyteen lapsen harrastuksen tarkoituksesta. Harrastuksen ei ole tarkoitus palvella millään lailla vanhemman ambitioita, vaan lapsella on oltava kivaa harrastuksessaan oli se sitten kuinka tavoiteellista tahansa.
teet harvinaisen pikaisesti ja varsinkin vääriä johtopäätöksiä;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun puhutaan liikunnan harrastamisesta - lapsilla tai aikuisilla - niin useimmat tarkoittavat ihan oikeasti vain harrastamista. Että voisi harrastaa liikuntaa ihan vain huvin vuoksi ja omaksi ilokseen, mutta voisi tehdä sen ryhmässä. Seuroissa liikunnan harrastaminen taas nähdään vain keinona saada jäseniä, joista aletaan muokkaamaan urheilijoita. Harrastusryhmät ovat sitä varten, että siellä seulotaan jyvät akanoista ja saadaan kiinni niistä lapsista, joista seura voi kasvattaa seuraavan menestyvän huippu-urheilijan. Seuralla on tarkoitus saada siitä huippu-urheilijasta meriittiä. Ei seuran intressissä ole ratkaista koko Suomen kansan ylipaino- tai veltostumisongelmaa.
urheiluseuroissa ollut harrasteluryhmiä, vaan silloinkin seurat treenasivat kilpailijoita ja sitä harrasteluliikuntaa harrasteltiin ystävien kanssa. Me mentiin pihalle pelailemaan pesistä, jalista, jääkiekkoa, jäälle luistelmaan, uimaan järveen tai uimahalliin. Eihän siihen harrasteluihin mitään seuraa tarvitse. Pienet lapset vanhempien kanssa ja isommat ystävien kanssa. Ei ole urheiluseuran intresseissä olla lastenvahteja.
Kyllä se harrastaminen ryhmässä on ihan eri kuin käydä esim yksin uimassa. Ihan eri fiilis harrastaa jos on ryhmä ja "valmentaja" joka kertoo mitä tehdään ja tietyt ajat milloin uidaan. Verrattuna siihen, että mennään vaan kaverin kanssa uimaan T 16, jonka lapsi olisi halunnut harrastaa uintia
miksi pitää olla valmentaja ja ajat, milloin uidaan, jos kuitenkin haluaa vain harrastaa. Eikö sitä 'vain harrastaa' ole just se, että mennään vain kaverin kanssa uimaan? Kuten kirjoitin, niin myös silloin ennen vanhaan urheiluseuroissa harrastettiin just niin, että valmentaja johtaa just sen takia, että aika tai suoritus paranee. Muuten mentiin esim. yleisurheilukentälle harjoittelemaan ja harrastamaan vaikka korkeushyppyä kavereiden kanssa, neuvottiin 'asiantuntijoina' toisia.
Nyt eletään nykyaikaa. Nykyään lasten ja perheiden kiinnostuksen kohteista kilpailee niin paljon eri tahoja, että voi olla vaikea löytää riittävästi kavereita pelaamaan jalkapalloa juuri kun omakin lapsi ehtisi. Olisi kätevämpää, kun peli tapahtuisi seurassa, jolloin paikalla on varmasti riittävästi samasta lajista kiinnostuneita lapsia. Toiseksi miksi olet sitä mieltä, ettei lapsilla ole oikeutta aikuisen ohjaukseen, jos hän ei ole kiinnostunut kilpailemisesta lajissaan. Kyllä vähemmän harrastavakin hyötyisi ihan oikeasta asiantuntijaohjauksesta.
Vertaus ennen vanhaan siksi, että ap otsikoi, että nykyään on näin ja näin.
Ja toiseksi, miksi jonkun harrastajaporukan vanhempi ei voi olla se aikuinen, joka ohjaa porukkaa? Tarvitaanko siihen harrastusporukaan joku asiantuntija, vai voisivatko lapset ja nuoret ihan yksinään sitten harrastaa? Juuri tuo on ongelma myös seuroissa, että sielläkään ei ole ohjatuissa harrastuksissa tarpeeksi porukkaa, kun perheen matka tai joku illan ruokailu osuu just siihen harjoitusaikaan. Minusta urheiluseuralla on selvä merkitys siinä, että siellä tähdätään kilpailuun ja harrastustoiminta on omaehtoista. Kirjoituksestasi tulee esiin se, että juurikin vanhemmat vaativat, että lapsilla pitäisi olla kaikissa harrastuksissa joku valmentaja, mutta ei sitten itse haluta olla se valmentaja tai ohjaaja. Nykyisin on personal trainerit, ehkä myös lapsille sellaiset?
miksi pitää olla valmentaja ja ajat, milloin uidaan, jos kuitenkin haluaa vain harrastaa. Eikö sitä 'vain harrastaa' ole just se, että mennään vain kaverin kanssa uimaan? Kuten kirjoitin, niin myös silloin ennen vanhaan urheiluseuroissa harrastettiin just niin, että valmentaja johtaa just sen takia, että aika tai suoritus paranee. Muuten mentiin esim. yleisurheilukentälle harjoittelemaan ja harrastamaan vaikka korkeushyppyä kavereiden kanssa, neuvottiin 'asiantuntijoina' toisia.
Ohjattu ryhmäliikunta on eri asia kuin vain itsekseen tai kaverin kanssa hauskanpito - kaikelle toki paikkansa.
Tämä on selvästikin näitä nykyajan juttuja, joita minunkaan ei ole ihan helppo tajuta, pakko myöntää.
Jos siis lapsi ei halua millään lailla tavoitteellisesti harjoitella, ja haluaa vaikkapa nyt uida kerran viikossa. Niin tähänkö nyt sitten vanhemmat kaipaavat ohjaajaa? En ihan hiffaa, anteeksi.
Silti myös niillä lapsilla pitäisi olla oikeus harrastaa ryhmäliikuntaa, jotka eivät ole niin kilpailuhenkisiä ja joille riittää kerran viikossa treenaaminen.
Lapsen loppuunpalaminen on kuitenkin aina aikuisen vastuulla. Lasta siis enisijaisesti suojellaan ja vaikka olisi innokaskin, kasvatus on rajojen asettamista - ettei se lapsi pala loppuun.
..vaikka treenaisi 3 krt viikossa. joka päivähän pitäisi urheilla 2h.
tämä on minusta nykyisin haasteellista, koska ei meidän "nurkilla" ainakaan pyöri lapsiporukoita, jolloin pelit, leikit, kisat jne. tulisi luonnostaan, vaan yleensä pitää aikuisena "organisoida" lapsi liikkumaan joka päivä 2h ajan. siinä on tekemistä ja onneksi seuroilla on harjoituksia ikää lisää tullen enemmän tarjolla.
..vaikka treenaisi 3 krt viikossa. joka päivähän pitäisi urheilla 2h. tämä on minusta nykyisin haasteellista, koska ei meidän "nurkilla" ainakaan pyöri lapsiporukoita, jolloin pelit, leikit, kisat jne. tulisi luonnostaan, vaan yleensä pitää aikuisena "organisoida" lapsi liikkumaan joka päivä 2h ajan. siinä on tekemistä ja onneksi seuroilla on harjoituksia ikää lisää tullen enemmän tarjolla.
Musta tässä ketjussa on puurot ja vellit sekaisin. Lapsen pitää liikkua 2 tuntia päivässä, eikä siihen tarvita ohjattua urheilua tai urheiluseuraa. Jos lapsi liikkuu kaverin kanssa esim. pyörällä, niin sehän on juuri sitä liikuntaa.
Ainakin ennen vanhaan itse liikuin ihan yksinkin pihassa, laskin mäkeä jne. Ja treenasin myös kahta eri urheilulajia, toinen talvilaji ja sitä talvella päivittäin, toinen kesälaji, ja sitä talvisin 2 kertaa viikko. Näin siis alakoulun ja yläkoulun aikoihin. En kyllä yhtään loppuunpalanut ollut silloin. Koulussa ka oli 8,7 - olisi tietysti voinut olla parempi, jos olisin ollut kotona lukemassa läksyjä ;D, mutta siis pärjäsin ihan hyvin.
Se, joka vertaa koko ajan nykyaikaa vanhaan aikaan, kun ei osaa elää ihan irrallaankaan.
Aivan järkyttävää toimintaa - kuin Hitlerin aikaan !! Sääliksi käy lasta jonka pitää lapsesta saakka "yrittää kunnolla" ja opetella lähes joka lajin "perusteet". Missä välissä teidän lapsi leikkii tai kiipeilee kavereiden kanssa puissa? Eikä lapselle tarvitse opettaa pitkäjänteisyyttä tai sinnikkyyttä, ne tulevat sitten vanhempana kyllä. Eipä käy kateeksi teidän arkeanne.
sisäänrakennetttu kilpailuvietti,jota käytetään valmentamisessa hyväksi. Ei kuitenkaan niin, että aina oltaisiin sekunttikello kädessä, maaleja laskettaisiin tai voittajaa juhlittaisiin. Pieni kilpailu motivoi lapsia parempiin suorituksiin. Elämässä joutuu kilpailemaan myös urheilun ulkopuolellakin. Meillä lapsi tykkää urheiluharrastuksista. On liikunnallisesti lahjakas ollut aina. On kiva, jos lapsi menestyy, mutta itse pidän tärkeämpänä että yrittää kunnolla ja oppii lajin kuin lajin perusteet etenkin hiihdon, luistelun ja uinnin. Meillä vanhemman opetuksia ei kuunnella yhtään, joten on parempi, että joku muu ohjaa ja ohjaa oikeisiin liikkeisiin ja tapoihin. Jos harrastus aloitetaaan, niin siellä käydään, poissaollaan vain sairaina. Opettaa pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä. Kaikea kun ei opi hetkessä. Ja itse osallistun aika moneen hommaan vapaaehtoisena, joten lapsi näkee senkin puolen harrastuksesta.
Meillä 8v. tyttö on harrastanut yleisurheilua 3-vuotta. kesällä harkat on 2x1,5h/vko (talvella 1h kerran viikossa). Kisoja silloin tällöin. Odotamme lapsen tekevän kisoissa parhaansa. Kilpailusuorituksissa kiinnitämme juuri huomiota siihen että lapsi yrittää tosissaan tehdä parhaansa. Se mihin se tulosluettelossa riittää on sivuseikka. Tuloksia vertailemme vain hänen omiin aiempiin suorituksiinsa. Kisoissa ja harjoituksissa on lapsen meilestä hauskaa. Siellä tapaa kavereita ja saa juosta,hyppiä yms.
Lpasemme harrastaa lisäksi ratsastusta. Kisoissa ei tässä lajissa vielä ole ollut. Katsotaan niitä sittenn kun taidot karttuvat.
Meilläkin sääntönä on että kun harrastus on aloitettu ja maksettu siellä käydään ellei ole kipeä tai muu tärkeä syy. Kaverin synttäreille saa mennä vaikka olisi harkat,jos haluaa.
Parit synttärit jätti omasta halustaa väliin keväällä kun ne menivät ratsastustunnin kanssa päällekkäin.
Syksyllä on lapsesta kiva kun saa kesän ahkeruudesta ahkeruuspalkinnon..
Pisteitä saa kisoihin ja harjoituksiin osallistumisesta.
Sanomattakin on selvää että lapsi haluaa sen isoimman pystin,joka annetaan kaikkein ahkerimmille..
Harrastuksistaan huolimatta lapsi ehtii aivan loistavasti leikkimään. Puissa kiipeilemisestä hän ei välitä. Nyt on ulkona pyöräilemässä kaverin kanssa ja aiemmin tänään oli ratsastamassa.
En ymmärrä miksi harrastukset olisivat pahasta ja jostain lapsen lapsuudesta pois.
Meidän lappsi on harrastanut reilu 3- vuotiaasta asti aina jotain. Ensin oli tenavajumppa ja nyt sitten muita harrastuksia.
Aina on mennyt mielellään harjoituksiin.
Alue: Aihe vapaa
miksi pitää olla valmentaja ja ajat, milloin uidaan, jos kuitenkin haluaa vain harrastaa. Eikö sitä 'vain harrastaa' ole just se, että mennään vain kaverin kanssa uimaan? Kuten kirjoitin, niin myös silloin ennen vanhaan urheiluseuroissa harrastettiin just niin, että valmentaja johtaa just sen takia, että aika tai suoritus paranee. Muuten mentiin esim. yleisurheilukentälle harjoittelemaan ja harrastamaan vaikka korkeushyppyä kavereiden kanssa, neuvottiin 'asiantuntijoina' toisia.