Meidät todellakin paapotaan ja hyysätään pilalle!

Aiheesta oli erinomainen artikkeli Hesarin kuukausiliitteessä eilen ja samansuuntaiset ajatukset ovat pyörineet mielessä jo pitkään. Suomessa eläminen on yksinkertaisesti liian helppoa. Meille jää liikaa aikaa valittaa, kehittää neurooseja ja tuijotella napojamme. Kehitämme ihan käsittämättömiä hysteerisiä kohtauksia milloin mistäkin (ajatelkaa oikeasti, jos joku tulisi ulkoavaruudesta, tai edes Väli-Amerikasta, ja lukisi kaikki sikainfluenssa-uutiset, umpihulluina pitäisi) ja meiltä on täysin kadonnut käsitys elämän realiteeteista.



Siis ihan sellaisista kuin:

-Jos ei saa ruokaa, kuolee ennen pitkään nälkään

-Ruoka ei (yleensä) tipahda taivaasta

-Varmaa on vain, että jokainen meistä kuolee, kaikki muu on epävarmaa ja elämää ei voi ikinä täysin hallita

-Ihan jokainen meistä todellakin kuolee, ennemmin tai myöhemmin

jne.



Nykyisin, kun joku kuolee, sen pitää aina olla jonkun vika. Sama juttu, kun joku sairastuu tai loukkaantuu. Jos rattijuoppo ajaa ulos, se on poliisin vika. Jos vauvalla on synnynnäinen vamma, se on äidin vika (ihan varmasti söi desinfioimattoman mansikan tai pieraisi väärään aikaan raskausaikana.) Jos 95-vuotias isomummo kuolee keuhkokuumeeseen lonkkamurtuman takia sairaalassa ollessaan, se on sairaalan vika. Jos salama iskee, on vika puolustusvoimien. Jos joku on lihava, se on Pekka Puskan vika jne.



Media tietysti rahastaa näillä hysterian luomisillaan, mutta ihan asiallisetkin laitokset näyttävät menettäneen järkensä. Meitä varoitetaan nykyisin siitä, että jos huomenna on 29 astetta lämmintä, niin silloin on kuuma. Tai jos lämmintä onkin -35 astetta, niin silloin on kylmä ja voi olla vaarallista jäädä ulos hankeen koisimaan. Lapsia ei enää saa päästää kesällä ulos, koska silloin aurinko saattaa paistaa. Eikä talvella, koska silloin on kylmä. Ja D-vitamiinia pitää ehdottomasti syödä talvisin, koska aurinko ei paista. Syksyllä ja keväällä on märkää, paljosta vetoa, kohta kielletään ulkoilu sateellakin (siihen varmaankin voi hukkua tai jotain...)



Päiväkotien pihoilta poistetaan alle metrin korkuisia kiviä, koska lapset voivat pudota niiltä ja satuttaa itsensä. Näin siitä huolimatta, että nykylasten ja -nuorten vakavin terveysuhka on liikunnan ja ulkoilun puute. Liikunnan puute vaikuttaa niin ylipaino-ongelmaan ja sen terveyshaittoihin, motoristen taitojen heikkouteen ja siitä seuraavan onnettomuusalttiuteen ihan vanhainkotiin asti ja toki siihen, että motorisesti heikkotaitoinen ei aikuisenakaan todennäköisesti tule nauttimaan liikunnasta. Nuorten suurimpia terveysriskejä ovat myös mielenterveysongelmat ja liikunta ja ulkoilu tutkitusti ennaltaehkäisee tehokkaasti esim. masennusta. Lisäksi hyvällä tai huonolla kunnolla on ihan omat terveysvaikutuksensa muusta riippumatta.



Kaveri kertoi, kuinka hän oli kesälomareissullaan viime viikolla nähnyt maakuntalehden, jonka etusivun uutinen oli, että auringonpaisteesta huolimatta monet vanhemmat olivat uskaltaneet päästää lapsensa ulos viime viikolla. Ihan oikeasti!



Erityisesti tämä tietysti tulee esiin lapsien kohdalla, mutta myös aikuisten. Aurinkoa ja grilliruokaa pitää pelätä, mutta mitäpä siitä, jos kaataa viikonlopun aikana parikymmentä litraa olutta mahaansa, siinä ei toki ole mitään riskiä. Ja lastenkin kohdalla voitaisiin joskus keskittyä olennaiseen. Siis esim. siihen, että kasvattaisi ja ohjaisi lastaan niin, että hän pärjää sosiaalisissa suhteissa, sietää auktoriteetteja ja pettymyksiä, oppii tekemään töitä, syö kohtuullisen terveellisesti ja säännöllisesti, liikkuu paljon ja nukkuu riittävästi. Sillä lapsi pötkisi jo pitkälle - jos mitään yllättävää ei satu (ja kuten todettua; koska vain ja kenelle tahansa voi sattua.)