Miksi annatte kakaranne huutaa kaupassa?

En tajua miten toiset jaksavat stressata tuntemattomien lasten itkuista. Enemmän stressaa jos omat lapset käyttäytyvät huonosti.

se on hauska huomata, kuinka tiettyyn "luokkaan" kuuluvien ihmisten lapset eivät huuda kaupassa (ja jos huutavat, niin vanhemmat saavat lapsen lopettamaan sen huutamisen nopeasti hiljaisella äänellään. Sitten on se tietty "luokka" joiden lapset saavat tehdä mitä vaan, eikä kunnioitusta vanhempiin löydy pätkän vertaa. Lisäksi tämä jälkimmäinen lapsonen ei tottele vanhempiaan tippaakaan, jolloin vanhemmat alkavat itse huutamaan lapselle. Mistäköhän se lapsi on sen huutamisensa oppinut?

Ei kai kyse olekaan ollut siitä, että heitä ei voi ojentaa. Ennemminkin siitä, että "perinteinen" ojennus ei tehoa ja pitää etsiä muita kenoja. Ja etsiessäkin on kai syötävä eli kauppareissut on välttämättömiä?



t.33, jonka lapset eivät ole 7-9v (vaan 2 ja 3,5), eivät ole kehitysvammaisia eikä ole mitään "vaihetta. Ovat täysin tavallisia lapsia, joista lähee ääntä ja jotka eivät VIELÄ ymmärrä missä ääntä saa käyttää ja missä ei. Eikä ole edes kyse nicopettereistä tai janica-jessicoista. Ärsyttää yleistys.

asiakas, että rikokseen syyllistyttyään häntä asiakkaana kaivattaisiin. Jos joku siis todella lähtisi viemään jonkun lasta ulos. Mieheni on kauppias ja kyllä se on se "ojentaja", joka kaupasta lähtee, eikä se huutava lapsiperhe, joka tuo muuten meille paljon enemmän tuloja, kuin joku minkkiturkkitätönen. Ja ei tarvitse kuin käyttäytyä uhkaavasti muita asiakkaita kohtaan, niin heti jos huomaamme, niin ulos vaan. Meidän kauppaan on kaikki asiakkaat tervetulleita. Terv. Kauppiaan kauhea akka

vaan käskee äidin viedä sen huutavan kersan ulos.

Ehkä kävin juuri kaupassanne. Siellä yksi mamma syötti lapselleen maksamttomia ostoksia ja äidin isompi puristeli suklaapatukoita. Tosiaan kaupan akka ei noterannut mitenkään. Minä en halua maksaa toisten ostoksia (korotettuina hintoina) enkä halua ostaa lasten puristelemia tuotteita joten olen teidän entinen asiakas.

ymmärrän kyllä sen, että lapset saavat huutoraivareita joskus, mutta sellaisia vanhempia en ymmärrä, jotka eivät reagoi tähän mitenkään kaupassa. Olin kerran kaupassa samaan aikaan, kun n. 4-vuotias lapsi kirjaimellisesti KIRKUI koko kaupassaoloajan. Äiti ja isä vain tekivät rauhassa ostoksia, eivätkä olleet huomaavinaan lasta (kadehdin kyllä heidän hermojaan).



Miten tällainen lapsi sitten oppii koskaan käyttäytymään kaupassa? Olen itse kahden lapsen äiti ja kuopus on pari kertaa aloittanut show:n kaupassa - olen tehnyt selväksi ettei se käy. Kun sanominen ei auttanut, lähdettiin menemään ja lujaa. Autossa sai sitten huutaa huutonsa ja ostoksille menin vasta myöhemmin illalla yksin-

Täällä vaaditaan olemaan ottamatta huutavia lapsia mukaan kauppaan, toisaalla sitten kivitetään se vanhempi, joka on uskaltanut lähteä shoppailemaan ILMAN lasta (ks. lomamatkaketju) :oD

puutteessa elävät vanhat piiat ulos kaupasta...varmasti sinutkin ap!

kurpalle joka tuli käskemään lastani olemaan hiljaa kaupassa...tämä kun lauloi joululauluja ja kovasti ihastutti muita asiakkaita.

olen todistanut perhettä, jossa lapset kiljuivat kauppa raikuen vanhempien puuttumatta asiaan mitenkään. Kysymys ei todellakaan ollut mistään taaproista, jotka nyt ääntään kokeilevat missä sattuu, vaan ihan vähintään eskari-ikäisistä tytöistä. Siinä se perhe keskellä Prismaa seisoi ringissä ja lapset kiljui minkä ehtivät.

Tämä(kään) asia ei ole mustavalkoinen. Homma ei toimi käytännössä niin kuin näiden idealististen "Lapset hiljaa tai ulos"-ihmisten pääkopassa. Vaikka kuinka mulkoilette, uhkaatte käydä lapseen käsiksi ja vänkkäätte, että asialle on vain kaksi ääripään ratkaisua, niin pieleen menee.



Ensin pitää ymmärtää niinkin yksinkertainen asia kuin että lapsi ei ole aikuinen. Lapset ovat kärsimättömiä, lapsilla on uhmaikää, lapset kiukuttelevat ja kokeilevat rajojaan. Mikään näistä ei ole kiistämätön todiste huonosta kasvatuksesta tai siitä, että vanhemmat (tai vanhempi) ei osaa hommiaan. Aivan varmasti jokainen vanhempi kokee sen enemmän tai vähemmän rasittava, kun oma lapsi järjestää julkisella paikalla show'n. Jokainen täyspäinen ihminen tajuaa kyllä sen, että kaikilla ei vain ole mahdollisuutta jättää pientä lasta jonkun hoitoon kauppareissun ajaksi.

Järkipuhe ja toruminen toimivat joskus, mutta eivät aina. Ei voi mitään. Deal with it. Jos huutava lapsi on totaalinen päivänpilaaja, niin kannattaa itsekin opetella hieman löysäämään pipoa. Mikäli lapsi yrittää saada kaupassa haluamansa huutamalla, olisi nimenomaan parempi, jos vanhempi ei antaisi periksi. Lapsi oppisi, ettei huutamalla saa tahtoaan läpi ja kotona voi tulla jonkin sortin pieni rangaistuskin riehumisesta. Antamalla periksi lapsi oppii, että huutaminen kannattaa.

Ette voi ottaa muita asiakkaita huomioon! Ensi kerralla kun kakaranne huutaa, minä tule komentamaan jos ette itse saa kakaraanne hiljaiseksi! Kaupassa on muitakin asiakkaita kuin sinä ja se saatanan meluava kakara, niin jos ei kakara ole hiljaa lähtee se ulos kaupasta!

Aika harvoin kaupassa törmää kiukkuavaan lapseen.

Joku väsynyt taapero saattaa joskus itkeä mutta ei oo haitannu...

Keltikankaat ja kumppanit on aivopesseet mammat temperamentteineen.

Kyllä minun nuoruudessani riitti isän tai äidin katse ja pari sanaa ja käyttäydyttiin. Samoin on omien lasteni kanssa. Ja rakkkautta ja hellyyttä saavat siitä huolimatta yllin kyllin.

Ja omat lapseni ovat todella erilisilla luonteilla (vai pitääkö sanoa temperamentti) varustettuja.

T. neljän lapsen työssäkäyvä äiti, joka käy 2-3 kertaa viikossa katraansa kanssa (myös isä joskus mukana)kaupassa.

mun oma äitini kertoi että jo hänen lapsuudessaan paasattiin ihan samaa :D itse en edes muista milloin viimeksi olen nähnyt vanhempia jotka ei olis millään tavalla puuttuneet huutavaan lapseen. Tosin nykyään ei enää anneta litsareita vaan kasvatetaan vähän inhimillisemmin!

eli 7-9-vuotiaita. Ton ikäiset ei enää kiukuttele ja akrju vaikka olsiivat huonosti kasvatettujakin. Tajuavat jo että se on noloa. Eli jos näet tuon ikäisiä karjumassa voit olla melko varma että lapsi ei ole aivan normaali. Ja silloin taas ei välttämättä kasvatuksella tai sinun ärsyyntymisellä ole asian kanssa mitään tekemistä.



Muista että voit saada itsekin haastavan lapsen tai dementoitua vanhuksena(huudella ohikulkijoille hävyttömyyksiä=)Ei elämä ole niin mustavalkoista ja kannattaa välillä yrittää ymmärtää kanssakulkijoitakin. Haukut voi osua joskus myös omaan nilkkaan=)

Onko sulla ollut uhmaikäistä lasta? Sille ei välttämättä voi mitään. Vaikka kuinka haluaisi ja päällään seisoisi. Syödäkin pitäis ja aina sitä ei saa hoitoon. Naapureita saattaa ärsyttää vielä enemmän jos se huutaa illalla ja yöllä nälkäänsä.

"pitää ymmärtää, että lapsi ei ole aikuinen" Tämä on sinun vakkari selityksesi aina kun lapsesi käyttäytyy huonosti eikä vika TIETENKÄÄN ole kasvatuksessa niin eipä tietenkää mitenkä se nyt niin voisi olla. Tosin lapsesi on kaveripiirimme ainut jolla on aina "joku tilanne" päällä. Milloin on väsynyt, nälkäinen, uhmaikä tai muuten vaan harmittaa. Joo älä vaan anna periksi kattelet vaan ihan rauhallisena kun lapses huuta ja häiriköi ehkä se armeijaan mennessä oppii kun kärsivällisesti vaan odottelet käytöksen paranemista.

"Olin kerran kaupassa samaan aikaan, kun n. 4-vuotias lapsi kirjaimellisesti KIRKUI koko kaupassaoloajan. Äiti ja isä vain tekivät rauhassa ostoksia, eivätkä olleet huomaavinaan lasta (kadehdin kyllä heidän hermojaan). Miten tällainen lapsi sitten oppii koskaan käyttäytymään kaupassa?"



Oletkohan nähnyt meidän perheen? Meillä nimittäin normaalin näköinen kehitysvammainen 4-vuotias, joka ei ymmärrä puhetta eikä kuule kunnolla. Ja saattaa tosiaan kirkua yhtämittaa kauppareissun. Lapsi oppii parhaiten tottumalla. Huomaa, ettei huutamalla saa muutosta tilanteeseen, vaan asiat menevät niin kuin menevät. Vastustaa aluksi kaikkea uutta, mutta lopulta kun on riittävän monta toistoa, tottuu ja lopettaa vastustamisen.

Meillä nimitäin saattaa vauva huutaa esim. märkää vaippaa (koska jos huonosti käy niin töräyttää kesken kauppareissun täyden lastin vaikka olisi just vaihdettu kuiva) tai sitten vaan hermostumista. Onko esim. hyvä jos vaihdan vaipan keskellä ruokakauppaa, kun ei tuo tunnu uskovan hyssyttelyjä tai mulkoiluja vierailta ihmisiltä?

Pieni huutelu ei musta haittaa. Lapset kuuluu hyvin olennaisena osana maailmaan ja elämään ylipäätään, ja siellä missä on lapsia, on aina myös ääntä ja melua.

Täyttä huutamista ja jatkuvaa karjumista (satunnaisia raivareita lukuun ottamatta) en hyväksy. Toisaalta ymmärrän esim. yh-äidin ongelman tässä kohtaa. Hänen voi olla hyvin vaikea käydä kaupassa, kun ei ole ketään kenelle lasta laittaa, ja osalla pienistä lapsista tuntuu olevan kehitysvaihe kun omaa ääntä on hauska kuunnella...[

Kaupassa käyttäydytään asiallisesti eikä huutaminen ole sitä

/i]

lapsi on tempperamentiltaan ja luonteeltaan sellainen, ettei vaan kestä kaupan tarjoamien ärsykkeiden määrää? Meillä alkaa kuopuksen kanssa nyt pikkuhiljaa helpottamaan, kun ikää on reilut 3 vuotta, ettei mene ihan mahdottomaksi kaupassa käyminen. ON ollut aikoja ja kertoja, jolloin olen itkenyt hyllyjen välissä, kun ei olla päästy eteen eikä taaksepäin, kun tuo pienin on vaan raivonnut ja raivonnut.

Ja kun yleensä se aina meni vielä niin, että alkureissun lapsi kesti ihan ok sen, että ei saa koskea, mitään ei saa jne. mutta viimeistään viimeisellä kolmanneksella alkoi rimpuilu ja säntäily ja "minä menen syömään nyt vanukkaan" sun muut. Ja ei, ei ole saanut herkkuja kaupassa, en tosin tiedä onko sekin ollut lapsen päätä sekoittavaa, kun meidän kaupassa on lähes aina maistiaisia, ja niitä ollaan yhdessä maisteltu.

Kyseessä on meidän kolmas lapsi, ja hänestä kyllä nki, että hän tiesi miten käyttäytyä pitäisi ja aina asioista juteltiinkin, mutta hänellä ei ollut vielä tarpeeksi työkaluja käsitellä noita asioita.

Nyttemmin homma tosiaan jo sujuukin. Mutta ap:n kaltaisen henkilön takia en olisi kyllä jättänyt täyttä ostoskärryä sinne hyllyjen väliin ja lähtenyt pois vain koska lapsi huusi. Oliko ap:lla vielä ehdotuksia siihen, että miten me olisimme koskaan saaneet mitään safkaa, jos kerran kaupassa ei olisi saanut käydä kun lapsi siellä alkoi huutamaan?