Miksi annatte kakaranne huutaa kaupassa?

taitaa olla sellainen nössö, joka hipsuttaa kiltisti perässäsi ja tuleva koulukiusattu ja työelämässä jää äänekkäämpien varjoon. hah.

"Ensi kerralla kun kakaranne huutaa, minä tule komentamaan jos ette itse saa kakaraanne hiljaiseksi!"



Mä luulen, että se lapsi huutaisi kahta kauheammin sinun komentamisesi jälkeen. Pyytäisin vartijan paikalle. Minulla on oikeus käydä kaupassa vaikka lapseni huutaakin. Sitä paitsi minulla on velvollisuus opettaa lapselleni, miten kaupassa käyttäydytään. Ja se ei onnistu harjoittelematta.

ap:lla ei ole lapsia. Kyllä ne mielipiteet sitten muuttuu,kun hankit omia .D

kun saan kiksejä siitä että av:n mielenterveyspotilaat alkavat lämmetä siitä kiljunasta. Hahaa. Vedetään pennun kanssa kassojen jälkeen ylävitoset, että hyvin saatiin kuumenemaan se yksikin akka.

Joko hitosti kiljuva kakara tai sitten hiljainen nössykkä.. Eiköhän lastenkin kohdalla parasta ole se, että huono käytös pyritään rajoilla ja rakkaudella saamaan pois. Jos lapsi jo kymmennettä kertaa kiljuu kaupassa kuin palosireeni, niin siihen pitäisi puuttua eikä vain alistua kohtaloonsa. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. On kuitenkin myös hyvinkasvattetuja lapsia, jotka oikeasti osaavat käyttäytyä kaupassa..

ellei ole tilanne että on vaan se yksi tilaisuus käydä kaupassa. Silloin tietty yritän suoriutua ulos niin nopeasti kuin mahdollista. Tällainen on käynyt muistaakseni 2 kertaa viimeisen 6 v aikana, kummallakin kerralla huutaja on ollut alle 1 v.

up

"Mä inhoan huutavia ja juoksevia lapsia, mulkaisen sen verran pahasti että lopettavat sen aina :)"



Kun se ei vaan toimi. Mulkoilevat pahemmilla ja pahemmilla ilmeillä. Vääntävät naamansa ruttuun ja vaikka millekä mutkalle. Vaikea pitää itse pokkaa. Lapsi ei välitä. Vaikka näyttää päällepäin normaalilta, on kehitysvammainen. Toinen ihmistyyppi on se, joka tulee lässyttämään, mutta kun lapsi ei kuule kunnolla eikä ymmärrä puhetta. Tilanne vain pahenee noista lässyttäjistä, kun lasta pelottaa lähelle tunkeva vieras ihminen.

joku äiti huudatti noin 3v tyttöään oikein urakalla. Syytä en tiedä, mutta kauppa raikui eikä äiti tehnyt elettäkään vaientaakseen karjuntaa vaan hoki, että "minä en anna periksi, sinä tiedät kyllä". Se huuto oli suorastaan helvetillistä, äitiä ei katsottu säälien vaan halveksien.



Kauppa ei ole se paikka, jossa lapsia kasvatetaan!

Pojalla neurologinen häiriö, hän saa raivareita ja sitä huutamsita ei saa kukaan loppumaan. Minulla on kyllä muitakin lapsia ja he osaavat käyttäytyä.



Ja ihan tasa-arvolain mukaan vammaisilla ihmisillä on oikeus kulkea kaupassa siinä missä sinullakin. Mulkoile ihan niin paljon kun huvittaa, tai komenna vaan. katsotaan kuinka käy. Käyttäytyessäsi uhkaavasti lapseni edessä rosiksessa olet sinä en minä=)

Yleensä se on kaupassa hyvin kiltisti ja tottelee, mutta jos se sattuu saamaan raivokohtauksen, ei siinä varsinaisesti auta mikään. Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi kasvattaa lastani, vaan siitä, että tuo lapsi nyt vaan on ihan sekopää raivostuessaan.



Käyn kaupassa lasten kanssa lähes joka päivä, koska mies on pitkän päivän töissä ja minä lasten kanssa kotona (koska olen vanhempainvapaalla). Voisin tietysti laittaa miehen työpäivän jälkeen kauppaa tai mennä yksin itse, mutta menen mieluummin vaikka jumppaan tai ollaan kaikki yhdessä kotona.

Valitettavasti olen myös yksi niistä äideistä, jonka lapset siellä kaupassa meluaa ja KARJUU! Miehen työn takia joudun kuitenkin melko useinkin asioimaan kaupassa 3,5v. ja 2v. lasteni kanssa. Isompi on aina ollut helppo lapsi ja hänen kanssaan ei ole mitään ongelmaa kaupassa käynnissä tai missään muussakaan. Mutta, 2v. on ihan mahdottoman uppiniskainen ja hänen kanssaan arki on muutenkin melko haastavaa + kauppareissut helvettiä. Olen omasta mielestäni ihan ok kasvattaja, mnutta selvästihän jossain on menty metsään. Eli nyt kaikki superkasvattajat (ap mukaanlukien) vinkkejä!!!! Tukistamista yms. en suostu kokeilemaan, muu ratkaisu on löydyttävä. Jäähyt ei auta.

Kokemus vaan on osoittanut karvaasti ettei sitä tietoa yhtään paremmin näillä nurisijoillakaan ole, kunhan halutaan aukoa päätä, katsella nenänvartta pitkin ja osoitella sormella. Kun itseä v**uttaa, puretaan se helpoimpaan kohteeseen kuten maahanmuuttajaan tai lapsiperheisiin.



Kyllä meilläkin on aikoinaan huudettu kaupassa ja muuallakin, mutta siihen ei ole auttanut muu kuin viedä lasta ihmisten ilmoille ja monen monta kertaa toistaen selvitetty miten käyttäydytään - meillä ei normaali elämä ( johon kaupassakäynti kuuluu) jää paitsioon kun taapero ja joku tuntematon heikkohermo niin määrää. Mistäs sinä tiedät jostain randomista vastaantulevasta kakarasta, onko sillä jokin vaihe päällä joka korjaantuu harjoittelemalla vai huutaako se siksi kun ei kasvateta? Jos sinua risoo huutaminen, kukaan vanhempi tuskin katsoo pahalla jos YSTÄVÄLLISESTI menet vaikkapa juttelemaan lapselle - pientä tämä hämää niin, että kiukuttelu unohtuu. Haukkumalla, "ojentamalla" tai edes sillä uhkailemalla todellakin saatat itse lentää ulos kaupasta.

onkohan ap ollut mun kanssa tänään samassa kaupassa. yleensä suhtaudun ymmärtäväisesti lasten möykkäämiseen kaupassa, koska itsellänikin on lapsia. he tosin aina käyttäytyvät hyvin kaupassa. Mutta tänään herranjestas sentään oli kyllä eräs äiti helisemässä kun kauppa raikui oikeasti kun sikaa olisi tapettu. Se ei enää ollut itkua vaan hysteeristä karjumista ja riehumista. Kaksi vanhempaa sisarusta eivät myöskään osanneet käyttäytyä. Vanhemmat sisaruksen jopa kiipeilivät ja roikkuivat kassahihnan reunoilla, että jouduin työntämään oman lapseni kärryt sivuun, jotta riiviöt eivät olisi rojahtaneet hänen niskaansa. Äiti ei saanut mitään kuria lapsiinsa, mutta ei kyllä kauheasti yrittänytkään. Olin niin kiitollinen, että omani istui kiltisti ja katseli ihmeissään.

Tämä(kään) asia ei ole mustavalkoinen. Homma ei toimi käytännössä niin kuin näiden idealististen "Lapset hiljaa tai ulos"-ihmisten pääkopassa. Vaikka kuinka mulkoilette, uhkaatte käydä lapseen käsiksi ja vänkkäätte, että asialle on vain kaksi ääripään ratkaisua, niin pieleen menee. Ensin pitää ymmärtää niinkin yksinkertainen asia kuin että lapsi ei ole aikuinen. Lapset ovat kärsimättömiä, lapsilla on uhmaikää, lapset kiukuttelevat ja kokeilevat rajojaan. Mikään näistä ei ole kiistämätön todiste huonosta kasvatuksesta tai siitä, että vanhemmat (tai vanhempi) ei osaa hommiaan. Aivan varmasti jokainen vanhempi kokee sen enemmän tai vähemmän rasittava, kun oma lapsi järjestää julkisella paikalla show'n. Jokainen täyspäinen ihminen tajuaa kyllä sen, että kaikilla ei vain ole mahdollisuutta jättää pientä lasta jonkun hoitoon kauppareissun ajaksi. Järkipuhe ja toruminen toimivat joskus, mutta eivät aina. Ei voi mitään. Deal with it. Jos huutava lapsi on totaalinen päivänpilaaja, niin kannattaa itsekin opetella hieman löysäämään pipoa. Mikäli lapsi yrittää saada kaupassa haluamansa huutamalla, olisi nimenomaan parempi, jos vanhempi ei antaisi periksi. Lapsi oppisi, ettei huutamalla saa tahtoaan läpi ja kotona voi tulla jonkin sortin pieni rangaistuskin riehumisesta. Antamalla periksi lapsi oppii, että huutaminen kannattaa.

.... ap:llä itsellään ei ehkä ole lapsia. Tai jos on, niin se on se yksi kiltti, helppo lapsi. Sit ap pitää itseään loistokasvattajana. Myönnän, itse olin ekan jälkeen samanlainen. Sit tuli toinen ja tipuin maan pinnalle. Olen siis täysin tavallinen, välillä onnistunut ja välillä epäonnistunut.

Nicopettereiden ja Janica-Jessicoiden mammat älähtivät.

Ok, kaikilla niillä meluavilla ja ympäriinsä juoksentevilla 7-9-vuotiailla herrantertuilla on siis vain joku "vaihe", tai kehitysvamma, minkä takia heitä ei voi ojentaa.

Voimia teille vanhemmille. On varmasti raskasta.

vähän paremmin vierasta kuin omaa vanhempaansa. Tai sitten ei..

jos on tiedossa että lapsi lähes aina saa huutokohtauksen kaupassa niin häntä ei pidä ottaa mukaan.

Mihinkäs ne lapset pistetään kaupassakäynnin ajaksi? Esim. 1 ja 2,5 vuoden ikäisten lasten yksin jättäminen lienee mielestäsi parempi vaihtoehto? Pitäiskö ne jättää kotiin vai sitoa liekaan kaupan ulkopuolelle?

Vai oletko sitä mieltä, että lapsiperheiden ei pitäisi käydä lainkaan ruokakaupassa? Mistäs lapsille sitten ruoat ja vaipat hankitaan?

Vai pitäiskö lapset sitoa pakkopaitaan ja teippi suun päälle? Ettei vaan vahingossakaan tule ääntä.

Sulla ei taida itselläsi olla lapsia.

vanhempiensa, miten he muuten oppisivat miten tulee toimia ja käyttäytyä - lapsilla kun vaan sattuu olemaan erilaisia temperamentteja ja osalla kestää kauemmin oppia asiat.

Olin aiemmin sitä mieltä, ettei lasta tarvitse pienenä ottaa mukaan kauppaan. Turhaan lähtisi sinne houkutusten keskelle huutamaan ja vaatimaan. Vasta sitten mukaan kun osaa olla hiljaa ja totella.

Mutta kun se oppiminen ei mene niin. Ainakin omalla kohdalla lapset ovat oppineen sitä paremmin käyttäytymään kaupassa (ottamaan toisia huomioon rauhallisella käyttäytymisellä, sietämään houkutuksia, pysymään sovitussa esim. karkkien tai lelujen kanssa jne.), mitä nuorempana heitä olen kauppaan mukaan ottanut oppimaan.

Toki temperamentillakin on osuutensa. Rauhallinen poikani oppii melkein vain seuraamalla ja yhdellä sanomisella, vilkas tyttö ei meinaa pysyä edes nahoissaan houkutusten keskellä. Tai jos uhmakohtaus osuu just kauppaan, parhaani mukaan yritän siitä lapseni kanssa selvitä. Välillä tulee ääntä enemmän, välillä vähemmän.

Miksi kaupassa, markkinapaikalla, muuten pitäisi olla hiljaista? Eri asia joku kirjasto, kirkko tms. missä hiljaisuus on todella perusteltua.