Oletko mukana/harkinnut tukiperhetoiminnassa?

Vai eikö vaan kiinnosta, kun ongelmat eivät kosketa omaa perhettä. Mutta auttavathan ihmiset esim. kehitysmaidenkin lapsia. Mikseivät suomalaisia lapsia? Kuitenkin vähällä vaivalla saa lapselle onnellisen mielen.

Joten se karahtaa siihen.

viikonloppuna just mietittiin ja sanoi että varmaan kidnappais lapsen kun sydän vuotas verta jos olis joku paha tilanne... ymmärrän kyllä.

huolittaisiin koska asumme " köyhässä" lähiössä kerrostaloasunnossa ja omia lapsia on monta sekä ovat pieniä. On ainakin sellainen käsitys.

Sijoitus tapaukset ovat erikseen, mutta nämä tukiperhelapset tulevat pääsääntöisesti aika hyvistä kodeista, syinä tukiperheen tarpeseen ovat mm. köyhyys, yksinhuoltajuus, teiniäiteys, riitaisa avioero, vanhemman masennus, puolisin kuolema tms

laitoin tonne jo aloituksenkin 2,5v lapsesta jolle tarvitsisin hoitajaa.

Kiinnostais kyllä, mutta en tiedä mitä siihen " vaaditaan" !

*saako tukiperhe mitään rahallista korvausta?*

http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/tukiperhe.php

Omat lapset jo sen verran isoja, että ymmärtävät asian ja jaksan itsekin paremmin nyt kuin jos omat olisi vielä pieniä.



Suosittelen lämpimästi. Näin omat lapsetkin saavat kokemusta erilaisuudesta ja toivottavasti oppivat ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta.



Meidän tapauksessamme hoidokkimme on aurinkoinen ja helppohoitoinen. Teemme ihan samoja juttuja kuin tavallisenakin viikonloppuna. Tavallista perhe-elämää, ei mitään sirkushuveja.



Ja lapsen vanhemmat saavat vähän lepoa ja saavat viettää toisten lasten kanssa välillä ns. " normaalia elämää" . Antavat aikaa perheen muille lapsille.



Tästä saamme kyllä korvauksen, joka ei päätä huimaa. Mutta kukapa tähän rahan takia ryhtyisikään.



Jos vähänkään kiinnostaa, niin kunnan vammaispalvelusta pitäisi saada tietoa. Kannattaa kyllä asia puida todella tarkkaan, ettei perheelle ja lapselle koidu turhia pettymyksiä. Perhehoitajistakin on muuten huutava pula!

vielä tässä nyt tukiperheeksi, kun omat voimat on 365 päivää vuodessa tosi koetuksella. Suurperhe ilman tukiverkostoa on aikamoisen rankkaa. Lisäksi kun pääkaupunkiseudulla asutaan ja neliöitä on jotain 10 per nuppi, niin eihän tänne mahdukaan. Sama tilanne asunnon ja jaksamisen suhteen kaikilla ystäväperheilläkin.

mutta niistä kai vois saada soskulta takaisin? Meillä tukiperhelasten kanssa siis on " sirkushuveja" koska tuen tarve on nimenomaan virikkeiden puutteessa, vanhemmat eivät jaksa viedä lapsiaan uimahalliin, museoon, reissuun.. Ollaan käyty puuhamaassa, tivoleissa ym.

Mutta siis kyse on kulukorvauksesta ja puolet on tavallaan hoitopalkkiota, vaikka eipä palkkio päätä huimaa, kun n.10 e /vrk

Välillä ollaan kyllä itse mietitty kukahan hoitas meidän lapsia tuolla summalla vuorokauden ;)

Mutta vakavasti ottaen kun itsellä on voimavaroja ja halu auttaa niin miksei sitten auttas. Ja lapsen ilo kyllä palkitsee!

iloinen asia elämässä!

Ja jos ei halua/pysty esim. kerran kuussa niin miksei sitten hiihtolomalla, kesälomalla..? Myös lomakoteja tarvitaan lisää!

Oli mahtavaa aikaa:) ja nyt odotellaan sijaislasta.



Tukiperhelapsesta saimme hoitopalkkion (n. 20¿/vrk)+ kulukorvauksen (n.17¿/vrk). En tiedä onko kuntasidonnainen, mutta noin eräässä pienessä kaupungissa siis.



Lapsi oli 9kk kun aloitimme ja 2½v. kun tuentarve oli ohi. Oli meillä jossain vaiheessa jopa 15pv/kk, mutta yleensä taitavat olla sellaisia että tulevat esim. yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa ja kesällä vähän pidemmäksi aikaa. Tietty tuettavan perheen tarve ratkaisee ja sen päättä sosiaalityöntekijät.



Nyt siis odotamme sijaislasta. Jos joku lapsi tarvitsee kodin ja vanhemmat sekä siskon niin täällä on tilaa sylissä ja sydämessä:)

...ja jossain vaiheessa mielessä olikin, että voisimme omien lastemme leikkikaveriksi ottaa viikonloppuisin tai kesällä vieraita lapsia. Mutta sen jälkeen kun veljeni " ei - maatilalla - kasvaneet" lapset olivat meillä viikon hoidossa, niin totesin Kiitos ei. Omat lapset kun ovat maatilan vaaroihin oppineet ja ymmärtävät varoa meille niin päivänselviä asioita. Niin enpä edes osannut kuvitella minkälaista se on, kun lapset ei yhtään ymmärrä varoa traktoria, lietelaaria, sarvipäisiä eläimia, kuivaajan kuilua, rehutornin tikkaita jne jne. Olin saada sydänslaagin noin 100 kertaa päivässä vieraiden lasten kanssa! Huh, ei meille kaupunkilaislapsia minun vastuulleni, kiitos.

myös sitä kuinka paljon omat lapset jaksavat. Esim. kouluikäisellä tukiperhelapsella voi olla lähes 10 vuoden lastensuojelu " ura" takana ja välillä esim. sijoituksia laitoksiin. Biologisesta perheestä riippuen esim. kielenkäyttö ja hygienian taso voivat säikähdyttää.

en kuitenkaan katsonut sitä tarpeelliseksi, vaikka muita hoitajia ei lapsille olekaan. ajatuksena hieno ja mahtava. kerroin nyt vaan siksi, kun tuntuu tuo yleinen käsitys olevan että kaikki tukiperhettä tarvitsevat olisi jotenkin häiriintyneitä tms...

Mieheni oli muutaman vuoden kahden silloin hyvin pienen lapsensa yksinhuoltaja (siis eivät minun lapsiani, vaan edellisestä liitosta). Kahtena kesänä lapset olivat muutaman viikon kesäkodissa maalla, siis tukiperheessä, jotta isä sai hiukan huilata. Itse asiassa teki silloin kyllä töitä suurin piirtein vuorokauden ympäri, kun kerrankin oli mahdollisuus keskittyä vain töihin. Ei ole mikään hulttio tai päihdeongelmainen eivätkä lapsetkaan mitään erityishoitoa vaativia.



Olen itse ollut PeLalla töissä ja harkitsemme tukiperheeksi ryhtymistä kunhan nuo omat lapset tuosta hiukan kasvavat.

täyttä työtä vuorokauden ympäri joka ikinen päivä ja yö. Mitähän sä mahdat tarkoittaa? varmaan niitä perheitä, joilla aikuisilla on joskus omaa aikaa tai kumppanin kanssa kahdenkeskistä aikaa edes kerran viidessä vuodessa.

tarve ei ole 2 vuodessa yhtään vähentynyt, päinvastoin kasvanut.