Lue keskustelun säännöt.
Sääliksi käy pojan kaveria.
02.07.2011 |
Poika (7v) oli eilen kaverinsa kanssa lähipuistossa/lähialueella leikkimässä sekä puistossa uimassa. Ens alkuun kaverin mummo oli mukana koska kaverilla kaksi pienempää sisarusta. Iltapäivällä poika soitti ja pyysi jos voivat tulla meille leikkimään. Mikäs siinä, ajattelin... Tuli ruoka-aika (noin klo 17) ja aloimme syömään. Tarjosin ruokaa myös tälle kaverille joka soitti ja kysyi lupaa saa syödä meillä, ei saanut. Sanoi,että syövät myöhemmin.
Pojat katsoivat vielä elokuvankin ja menimme pikaisesti miehen kanssa kauppaan. Olimme pois noin 45min. Kotiin tulimme noin klo 19 ja kuulin kun tämä kaveri kysyi voiko jo tulla kotiin koska on nälkä. Ei kuulemma voinut. Tässä vaiheessa tein lapsille rieskarullat sekä maniskoita. Hyvin maistui kaverille eväät (söi kaksi rieskaa) ja maniskat päälle. En vaan voinut katsoa vierestä kun toisella nälkä. Olivat luonaan syöneet puistossa klo 12. Noin klo 20 kaveri lähti kotiin.
Koko viime viikko mennyt hieman samoilla linjoilla. Lapset potkitaan ulos eikä päästetä kotiin. Ovat ulkona kutakuinkiin aamusta iltaan eikä päästetä kotiin. Omituista touhua. Meillä hoidettiin havat ja kiusaamiset ym viime viikolla. Meillä juostiin juomassa. Kaveri ja sen sisarukset yleensä yksin ulkona vaikka nuorin 3v.
Sääliksi käy lapsia. Ihan kun vanhemmat eivät välitä ollenkaan missä menevät. Itse soitan joskus ja kysyn missä ovat jos en partsilta näe/kuule.
Kommentit (24)
On muuten vahvaluontoinen kaveri.
Jos lapset haluaa olla koko päivän ulkona, niin se on ok, muutoin ei.
Ruokaakin lapsen pitää saada siinä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 vuotta meni, ennenkuin osasin sano ei.
Enään en anna numeroani kenellekkään vanhemmalle.
Kuopus nyt 7v. ja saa sopia itse tapaamisensa.
Enkä suostu enään mihinkään yksipuolisuuteen ja jokainen syököön kotonansa.
2 vuotta meni, ennenkuin osasin sano ei. Enään en anna numeroani kenellekkään vanhemmalle. Kuopus nyt 7v. ja saa sopia itse tapaamisensa. Enkä suostu enään mihinkään yksipuolisuuteen ja jokainen syököön kotonansa.
Olen "tuntosarvet" tarkkana nykyään lapseni kavereiden ja heidän perheiden kanssa ja osaan nykyään toimia toisin kuin aikaisemmin. Odotan vastavuoroisuutta lapsien vierailuihin ja autan pyydettäessä, mutta osaan asettaa rajani joita ei ylitetä.
mutta vastaavan ikäinen poika kyseessä, isä muutti pois ja notkuu nyt päivät yksinään pihoilla kun "Kotiin ei saa mennä, saisinko mä teiltä vettä juotavaksi?". On se niin mukavaa että äidillä on uusi poikakaveri!