Lue keskustelun säännöt.
Miksi äiti on hyeena toiselle äidille?
02.07.2011 |
Moni tuttu on perheytynyt eli moni tuttu nainen on äitiytynyt. Vaikka suurin osa tuntemistani äideistä on täysipäisiä, heidän juttuja kuunnellessa puistattaa. Ehkä hieman eri syystä kuin kuvittelisi.
Olen ollut tyrmistynyt, järkyttynyt ja täynnä absurdia kiukkua kuullessani, miten naiset toisiaan kohtelevat lapsivuoteen äärellä ja vauvaantumisen vaivoissa. Sitä kuvittelisi, että itsekin äitiytynyt ymmärtäisi toista äitiä, empatiaa pukkaisi ja sympatiaa säteilisi. Vaan ei. Mikään ei tunnu olevan niin kusipäisen tuomitseva, fanaattinen ilkeilijä, ala-arvoisen arvosteleva ja saatanallisen syyllistävä kuin äiti on toiselle äidille.
Eräälle naiselle imetys osoittautui fyysisesti mahdottomaksi hormonaalisen syyn takia. Rankkaa ja itkettäväähän se oli, mutta kamalinta oli tuttu-, sukulais- ja sisarnaisten kyseenalaistamaton paheksunta ja ilkeily. Miten itsekäs paska ämmä, ettei vauvaansa imetä! Tämä paheksunta ja arvostelu aloitettiin tietenkin sanallakaan kysymättä, olisiko asian taustalla jokin syy. Kyllä lapsettomalla naisella käy ensimmäisenä mielessä, että eihän KUKAAN nainen vattumaisuuttaan ja silkkaa paskamaisuuttaan jätä lastaan imettämättä. Näillä sisaräideillä ei käy.
Eräs nainen oli ensimmäisen lapsensa saatuaan hieman masentunut ja väsynyt: kaikki oli uutta ja olo hirvittävän epävarma. Kaiken lisäksi hän oli kerännyt raskauden aikana painoa tuntuvasti, eikä paino ihan heti lähtenytkään putoamaan synnytyksen jälkeen. Nainen sanoi, että pahinta oli se, miten tutut, tuntemattomat ja vieläpä neuvolan tätsyt marmattivat ja säksättivät, kuinka hän oli saattanut päästää itsensä "moiseen kuntoon". Se teki varmasti hyvää tuoreen äidin psyykelle ja minäkuvalle. Hemmetin läski, vähän voisit kattoo!
Eräs ensikertalainen kyseli keskustelupalstalla, millainen toimenpide on lapsivesipunktio ja sattuukohan se paljonkin. Ensimmäinen vastaaja oli kahden lapsen äiti, jonka mielestä vain itsekkäät ja hemmotellut ämmät menevät punktioon, koska haluavat päästä helpolla ja natsimielisesti tahtovat tappaa kaikki vammaiset. Juuri näin, hyvä mammalahko! Tuo vastaus varmasti selvensi asioita ja auttoi tulevaa äitiä eteenpäin, eikö vaan?
Joka ainoa akka, joka on kerran haaravälinsä levittänyt miehelle ja sieltä lapsen synnyttänyt, on yhtäkkiä kaiken äitiyden ja kaiken vauvatieteen tohtori. Etusormi ojossa he läksyttävät sisariaan vääristä valinnoista ja kerettiläisistä linjauksista. On vain yksi oikea totuus ja se on jokaisen fanaatikon oman pään näkemys. Kuten evankeliumia, tätä omaa äitiyden pyhää totuutta pitää päästä levittämään, erityisesti oman äitiytensä kanssa kamppaileville kanssaäideille.
Ei siis olla läsnä, ei kuunnella, ei anneta toiselle tilaa - ei tarjota aitoa tukea, empatiaa ja ystävällistä lempeää apua. On paljon hauskempaa (ilmeisesti) väijyä kuin hyeena, josko joku äitilaumassa näyttäisi heikolta. Sitten joukolla kimppuun ja arvostelemaan, tuomitsemaan, piikittelemään ja kertomaan, miten itse tietää hemmetisti paremmin kaiken.
En usko, että puoletkaan äideistä kuuluu siihen fanaattiseen mammalahkoon, jonka jäsenistöä kammoan syvästi - eikä heitä mielestäni koskaan pitäisi päästää lasten lähellekään, saati muutenkaan kulkemaan vapaana ilman kuonokoppaa. Siitä huolimatta pitää kysyä, että mikä helvetti teitä äitejä oikein vaivaa? Käyttekö te toisten kimppuun siksi, että kompensoitte omaa epävarmuuttanne - että on kiva lyödä lyötyä, koska itse tuli aikoinaan pahasti lyödyksi samassa tilanteessa? Vai mistä tuo kaikkinainen julmuus ja sisarten välisen empatian puute johtuu?
Lapsettoman naisen silmissä tuo touhu on mielipuolista ja kieroonkasvanutta. Kyllähän sitä hyeenatouhua harjoitettiin joskus kaksikymppisenä, kun miehistä taistoa käytiin, mutta että juuri siinä tilanteessa, jolloin nainen on varmasti heikoimmillaan tai herkimmillään muuten vaan? Ei ymmärrä. Vaikka en tajua puoliakaan juuri äitiytyneen naisen ajatuksista tai olotiloista, tajuan minä nyt helvetti sen verran, että tässä kohtaa ollaan empaattinen olkapää edellä ja rohkaistaan niin paljon kuin mahdollista. Jokaisen kun on vanhemmuuden tiellä oma tiensä löydettävä.
Kyllä, minulla voi olla rajujakin näkemyksiä ja mielipiteitä siitä, miten ihmiset penskojaan kasvattavat, mutta eipä niitä näkemyksiä tarvitse juuri synnyttämästä tulleen äiteen naamaan hieroa. Vauvaa kun ei vielä juurikaan kasvateta, sitä yritetään pitää hengissä ja hyvissä kantimissa.
Tuore äitinainen on varmaan vielä niin herkillä ja hennoilla vesillä, ettei hän kykene puolustautumaan. Itse sitä tuumisi, että jos joku sisaräitee tai sukulaismamma hyökkäisi länkyttämään tuubaa, sitä tulisi vedettyä raikuva korvapuusti päin näköä. Sen jälkeen voisi sanoa, että "uppista, nuo äitiyshormonit pistävät välillä pään ihan sekaisin, kauhiaa sentään":)
Yrittäkää siis jaksaa pitää puolenne ja viettäkää aikaa vain tervepäisten ja empaatiakykyisten naisten keskellä. Olitte sitten äitejä tai ette. Toivottavasti äitien ja naisten välinen sisarsolidaarisuus vahvistuu ja hyeenat katoavat vähemmistön hyiseen hämärään.
Kommentit (9)
Haluan vastata tähän, koska olen miettinyt asiaa jo usean vuoden ajan ja olisin voinut kirjoittaa samoin sanoin kuin sinä muutama vuosi sitten.
Sittemmin olen itse äitiynyt, mutta löydän helposti googlaamalla vanhoja keskustelun aloituksiani netistä ajalta, jolloin olin vielä lapseton. Muistan siis hyvin, mitä tuolloin ajattelin.
Aloitan esittelemällä muutaman perusperiaatteen, jotka olen vuosien varrella kehitellyt. Itse pyrin noudattamaan näitä.
1. Lähde siis perusasetelmasta, että uskot ihmisten olevan hyviä tai ainakin neutraaleja. Elä elämääsi tämän asetelman mukaan niin kauan, kuin se näyttää pitävän paikkansa. Toimi myös itse niin, että keskustelet ihmisten kanssa hyväntahtoisesti. Älä ammenna toisten epäonnistumisista. Muista myös, että yhteiskuntamme ei järjestä mitään "äitiyden henkistä kypsyyskoetta" ja kaikenlaisista naisista tulee äitejä. Ihmisten elämän varrella tapahtuu kaikenlaista ja asioita jää tapahtumatta. Olemme tunneolentoja, ja on suurta kehitystä, kun oppii olemaan fiksusti toisten kanssa. Se ei ole sisäsyntyistä.
2. Muistuta itseäsi siitä, että toisten onni on tässä maailmassa myös ennen pitkää sinun onnesi. Naapureiden hyvinvoivista lapsista tulee empaattisia lapsia, hyviä pomoja, työtovereita, kavereita ja esikuvia, jopa lapsiesi puolisoita. Vaikka olisit ollut kilpailuhenkinen muussa elämässä, yritä muistaa, että kilpailuhenkisyyden viljely lapsissasi ja vanhemmuudessa lisää aggressiota, ei pura sitä.
3. Älä katkeroidu. Sinulla on tämä elämä, etkä pääse kropastasi kenenkään toisen kroppaan. Elämme vain kerran.
4. Ystävyydessä ei kannata vaatia liikaa. Kateus ja pettymykset kuuluvat ihmisten tunteisiin. Opi sietämään sitä, että ystäväsi ovat sinulle kateellisia tai ovat joskus närkästyneitä tai pettyneitä. Kyetäkseen pitämään yllä ihmissuhteita täytyy sietää ystävän epätäydellisyyttä. Älä siis ahdistu liikaa siitä, että ystäväsi ei aina ole täysillä iloissaan puolestasi. Kyse on hänen henkisestä kehittymättömyydestään, jota sinun ei pidä ottaa liian vakavasti. Se on hänen kamppailuaan itsensä kanssa, jota voit toki tukea eteenpäin. Esimerkiksi kateus on inhottava tunne kateutta tuntevalle itselleen, ei sen kohteelle.
5. Mutta tärkein asia, jonka haluan jakaa, on viimeinen. Pidä asiat yksinkertaisina, älä pyri katsomaan vääryyttä liian monimutkaisesti. Jos sinut lytätään tai sinulle nauretaan, jos et voi imettää, ilkkujassa on jotain vikaa. Pidä tästä ajatuksesta kiinni. Henkisesti tasapainoinen ihminen arvostaa empaattista ihmistä, ja empaattinen ihminen on miellyttävää seuraa. Hakeudu siis empaattisen ja miellyttävien äitien seuraan, ja pidä ilkkujia oikeutetusti kehittymättöminä. Älä tee heistä sen suurempaa ongelmaa. On myös paljon äitejä, jotka ovat kehittymättömiä ja kokevat vahingoniloa toisten vaikeuksista ja halua arvostella, mutta he tiedostavat, että he haluavat kehittyä paremmiksi ihmisiksi. Maailma on lukuisten sattumien summa ja ihmisten elämä sen mukaista. Älä yritä hallita sitä, vaan pidä ajatuksesi myönteisinä ja yksinkertaisina. Nauti hyvästä seurasta ja mukavista naisista. Heitäkin on, ja vielä useampi nainen haluaisi olla kuin he.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan väärässä ketjussa mukana... mut jostain näitä sikiää.
Miksi naiset syyllistävät toisia äitejä. Minulla on 2 vanhempaa lasta hoidossa, koska 2v ja 3v ITSE haluavat sinne ja tykkäävät leikkiä kavereidensa kanssa mieluummin kuin lojua kotona väsyneen äidin kanssa, joka hoitaa vauvaa.
Ovat myös miehen lomien aikaan hoidossa ja vauva äidilläni, että pääsemme välillä viettämään yhteistä aikaa ja näin suhteemme kukoistaa.
Mutta ei, aina on joku ämmä huutamassa ja kitisemässä ja tuomitsemassa. Miksi äiti on toiselle äidille susi. Ei mitään ymmärrystä riitä. Vai ovatko ne vain kateellisia kun joutuvat itse olemaan lastensa kanssa.
Jep. Olisin jollain tasolla parempi ihminen, jos olisin lapseton. Olen kirjoittanut näin ennenkin. En olisi koskaan joutunut tutustua ihmisen pahuuteen ja ilkeyteen samassa mittakaavassa. Juoruamiseen, kyttäämiseen, arvosteluun, vertailuun, mustamaalaamiseen, joita vanhemmat harrastavat toisiaan ja toisten lapsia kohtaan.
Luulen, että osasyy on se, että vanhempana olo on nykyään helvetin kovaa. Kova elämä ei jalosta vaan tekee rumaksi. En tiedä. Vanhempana olo on monelle kovia pettymyksiä lastensa suhteen. Ehkä sekin saa ilkeäksi mielen? Jos kaikesta treenaamisesta huolimatta lapsi ei koulussa osoittaudukaan Einsteiniksi.
Tekstisi on täyttä totta. Tuo naisten petollisuus ja julmuus kukkii tälläkin palstalla. Mikä ihme siinä on, että äitiyden myötä naisesta tulee vapaata riistaa?
Voisin kuvitella, että se johtuu alhaisesta itsetunnosta: mollimalla toista nostetaan oma äitiyis korkeammalle ja voidaan heti olla niin hyviä äitejä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdallani huomasin arvostelun ja painostuksen alkavan jo heti raskauden alkuvaiheesta. Lisäksi olen huomannut että myös kiusaamista äitien kuskuudesta löytyy. Esimerkiksi minua ei oteta vakioporukan leikkipuisto keskusteluihin, sillä he olettavat minun olevan "teini äiti". Se ärsyttää paljon, sillä jos he viitsisivät tutustua minuun, he ehkä olisivat toista mieltä. Näytän nuorelta, mutta lähestyn jo kolmeakymppiä ja olen korkeakoulut käynyt, että elämäntilanne olisi aivan sama mutta ei väkisin...Joten ollaan tyttären kanssa leikkipuistossa kahdestaan ja arviolta 35 v äipät juttelevat tiiviissä ringissä keskenään.
kun en allekirjoita mitään sun älämölöstä. Päinvastoin olen saanut paljon vertaistukea ja hyviä ystäviä äitiyden myötä.
Mielläpäin perhekerhoihin mahtuu niin imettävät kuin pullosta juovatkin, läskit ja laihat.
Mun uuteen tuttavapiiriin kuuluu noita kaikkia ja myös mm. uraäitejä ja koti-isiä.
Av:lla minäkin olen mummoäiti mutta en onneksi tosielämässä vaikka jotkut äitiystävät onkin melkein 20 vuotta nuorempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naiset syyllistävät toisia äitejä. Minulla on 2 vanhempaa lasta hoidossa, koska 2v ja 3v ITSE haluavat sinne ja tykkäävät leikkiä kavereidensa kanssa mieluummin kuin lojua kotona väsyneen äidin kanssa, joka hoitaa vauvaa.
Ovat myös miehen lomien aikaan hoidossa ja vauva äidilläni, että pääsemme välillä viettämään yhteistä aikaa ja näin suhteemme kukoistaa.
Mutta ei, aina on joku ämmä huutamassa ja kitisemässä ja tuomitsemassa. Miksi äiti on toiselle äidille susi. Ei mitään ymmärrystä riitä. Vai ovatko ne vain kateellisia kun joutuvat itse olemaan lastensa kanssa.
Jokainen äiti kun ajattelee vain oman lapsensa parasta- jos hän tekee näin, mutta joku toinen tekee eri tavalla- se tuomitaan helposti, vaikka tosiasiahan on, että se eri tavalla tekevä äitihän ajattelee myös oman lapsensa parasta!
Valitettavasti syyllistyyn tähän itsekin välillä, varmaan meistä jokainen, jollain tavalla. Oli syytä tai ei, voisi sanansa kaikki miettiä paremmin, kun toisen äitinä olemista ruvetaan ruotimaan-tai olisiko sittenkin parempi olla vain hiljaa.