Parisuhdekriisi - analysoikaa mulle miehen sanoma lause

vaakakuppi olevan kääntynyt eron kannalle aika voimakkaasti.

samanlaista! Juuri noin mies joskus vastaa kun ehdotan jotain kivaa yhteistä, millä voisimme parantaa välejämme.



Se kolahtaa kovaa kun toinen ei vaan välitä, ei ikävöi, eikä kaipaa..



Olen itse ajatellut että mies on kyllästynyt ja ahdistunut ja kaikki yhteinen tällä hetkellä ahdistaa. Tarvitsee aikaa ajatella ihan muita asioita.



Siinä on vaan riskinä se, että ehkä se kaipuu ei enää tulekaan, vaan mies huomaa pärjäävänsä ja nauttivansa elosta itsekseen / muiden kanssa.



Siispä itse olen "kierona naisena" järjestänyt tilanteen jossa olen ollut mahdollisimman ihana ja saanut miehen lupaamaan jatkosta, jotta en menentä häntä sen takia ettei tavata pitkään aikaan ja mies saa tilaisuuden löytää jotain muuta eikä enää edes tahdo palata.

vielä positiivisen pilkahduksen, hän ei ilmiota, että en missään tapauksessa lähden matkalle, vaan että ainakaan nyt ei kiinnosta. Näen toivonkipinän, että häntä saattaa myöhemmin kiinnostaa... Olenko vain yltiöoptimistinen??

ap

Hän ei halua suunnitella mitään, eikä yhteinen matka hänen mielestään ole hyvä idea. Tämä päivänselvä.



Taustalla on varmasti useampia tekijöitä. Ensinnäikin hänellä on stressi ja silloin usein tulee sellainen olo, että kaikki matkailu ja suunnittelu on lisätressiä ja eikös siitä pitäisi päästä eroon eikä hankkia lisää. Ei siloin jaksa.



Toisenakin mies kokee vääräksi lähteä kanssasi matkalle, kun kerran on selvittämätön kriisi. Rahantuhlausta lähteä sinne riitelemään. Parempi riidellä kotona: yhtä kurjaa mutta vähemmän menee rahaa.



Kolmantenakin, päättelen siitä, että sinä"tiesit ongelmista mutta et sitä että ne ovat vakavia" mies on yrittänyt selvittää asiaa jo jonkun aikaa, mutta sulle ei selviä. Sä et ota vakavasti. Ehkä se on jo kyllästynyt. Ehkä sun täytyis tehdä jotain oikeasti merkittävää asian eteen ennen kuin se uskoo.



Neljäntenäkin. EHkä se on jo kokonaan luovuttanut. EI enää halua sun kanssa mitään.

omaa aikaa itselleen ja olla ihan vaan yksikseen.

Noin nuoressa suhteessa aika heikolta vaikuttaa. Vaikka työstressiä onkin niin kanavointi ongelmia selkeästi ja et kertonut minkälaisia ristiriitoja yms. ongelmia teillä on.



Näin miehenä tulee tietenkin noi sänkypuuhatkin mieleen eli onko paineita ja ongelmia sielläkin osastolla ja ne ongelmat vaikuttaa korostavasti kaikkiin muihinkin parisuhteen osa-alueihin, valitettavasti minullakin kokemuksesta.



Vakavuutta lisää tuo haluttomuus selvittää. Liekö uutta heilaa hakusessa? Onko miehellä paljon suhteita takana eli onko taipuvainen vaihtamaan nopeaan tahtiin kun ensihuuma laantuu?

Ihanaa että on muitakin! Mies lähtee nyt ulkomaille pariksi viikoksi työmatkalle, joten ei nähdä, mutta on sovittu, että tulee sieltä suoraan minun luokseni (monimutkainen lapsenhoitokuvio, lapsi ei miehen vaan minun, jossa auttaa). Oi kunhan vaan tulee se hetki, että hän tulee, niin keksin jonkin kivan yllätyksen. Toivon että ikävä alkaa kalvamaan sillä välin miestäkin... ap

ei jaksa ajatella niin pitkälle..eikä pidä siitä että joka hetki on aikataulutettu. Anna hänen olla ja odota jos hän ottaisi yhteyttä ja tekisi ehdotuksia... jos tekee niin pohdi sitten ja jos ei tee niin ei ole mitään pohdittavaakaan...katso ulos aurinko paistaa, mene rannalle, bongaa perhosia ja ajattele että olet terve, sinulla on töitä. Ota kirja ja relax and enjoy!

pitkiä suhteita vain. ex-avioliitto oli todella hankala ja ongelmainen, ja miehellä vielä purkamatonta painolastia siitä. Sänkypuuhat sujuu, joskus aiemmin kun on ollut hankalaa niin mies on sanonut että ainoa asia joka oikeasti sujuu on seksi, ja se sitten sujuukin! En usko että on uutta, en vaan jotenkin usko.

Arjen ristiriidat liittyy mm lapsenhoitoon, lapsi on minun ja työaikojen takia mies on joutunut paljon olemaan lapsen kanssa, olosuhteiden pakosta. siihen liittyen ollut kaikenlaista vääntöä, välillä ei ole kestänyt lapsen kanssa oloa yms, olen kuitenkin valmis nyt vähetämään lapsenhoitovastuuta häneltä kun vaan tiedän että asia hiertää häntä näin paljon. Omaa aikaa olen nyt hänelle valmis antamaan, tarvin sitä itsekin nyt, sen mies tietää, ettei suinpäin tarvi mihinkään rynnätä, vaan edetä pikkuhiljaa omaa tahtia. ap

Loukkaantunut. Kokee että tarvitsee omaa aikaa, ei yhteistä. Harkitsee ehkä eroa koska ei käsitä miten normaaleja ristiriidat ym. ovat etenkin pitkässä parisuhteessa.



t. lähes saman kokenut viime vuonna, miehen sanoista typertynyt

kehotan sinua olemaan todella tarkkana, että mies ymmärtää, että lapsi ja sinä olette paketti, joka tulee kerralla, ei niin, että lapsi voidaan sysätä syrjään tai lukita huoneeseensa tai ehkä antaa pois.



Toki siis ymmärrän, että vuoden vanhassa suhteessa haetaan vielä paikkoja ja että miehellä ehkä on ollut liian suuri vastuu lapsesta, mutta korostan vielä kerran, että kun ryhtyy suhteeseen lapsellisen naisen tai miehen kanssa, on tajuttava, että se lapsi on ja pysyy eikä häviä mihinkään ja että arjen sujumiseksi myös toisen aikuisen on joustettava ja oltava se perheellinen.



En sinuna, ap, alkaisi joustaa liikaa. On väärin antaa miehelle vaikutelmaa kuin ongelma lapsi voisi kadota ja sinä voisit jotenkin rajata sen koskemaan vain omaa elämääsi. Etkö oikeasti kaipaakin sitä vanhemmuuden jakamista ja todellista perhe-elämää eikä vain villia suhdetta ja seksiä? Mies nimittäin haluaa tuota jälkimmäistä.

ei roikuskella, pohdiskella, arpoa, lomailla yms sun kanssa.

Mielestäni miehen vastaus tarkoitti, että hän ei innostu matkasta ("nyt" ja "ainakaan" on lievennyksiä, ettei repliikki vaikuttaisi niin tylyltä) ja että hän ei halua suunnitella kanssasi mitään.

Mielestäni miehen viesti ei ole kovinkaan vaikeaselkoinen.

Uteliaisuudesta kysyn, oliko miehen vastaus puhuttu kasvokkain vai tekstari tms?

Olen kanssani samaa mieltä. Ristiriidat lapsen hoidosta tuli ehkä siitä, että mies joutui tilanteeseen liian nopeasti, samantien tavattuamme (oli sattumien summa, ei alkuperäinen taroitukseni) oli jo 1-3 iltaa ja pari aamua yksin vastuusta lapsesta, sekä viikonloppuisin kun olin töissä. Nyt kun ajattelen asiaa, olisivat he molemmat tarvinneet aikaa rauhassa tutustua toisiin ja totutella. Lapsi oli mustasukkainen ja vastusti miestä, ja miehellä meni hermot. Sittemmin tilanne rauhoittunut ja lapsi hyväksynyt miehen, ja kaikki ok, mutta tiedän, että häntä edelleen ahdistaa nuo asiat, sekä myös minua, koska kannan kaunaa miehelle niistä kerroista kun hänellä meni hermot lapseen. Miehellä on hirveä työstressi, ja tiedän, että häntä on ahdistanut kun aina joutuu lähteen kesken töistä kun pitää hakea minun lapsi päiväkodista yms.

Ajattelen, että voisin vähän vähentää tuota lapsenhoitovastuusta tällä hetkellä, ja antaa miehelle enemmän aikaa ja huomiota, jotta hän tuntisi kuuluvansa perheeseemme miehenä, ei vain lapsenvahtina.

Sehän on selvää ettei kaikki miehet (oletteko vielä nuoria?) ole isä-tyyppisiä ja sitten kun lapsi ei ole oma ja hoitelee toisen lasta niin hieman asenne vammaisella tietysti alkaa stressi painaa ja pollaa pakottaa.



Toki jos haluat miehen pitää niin teet kuten suunnittelitkin.

Luin nyt täsmennyksesi ja onhan tuo selvää että jos noi nopeassa tahdissa uudessa suhteessa ajautuu viikonloppu vahdiksi ja arkisin keskeytyy työtkin niin vähemmästäkin pää hajoaa. Täytyy kyllä nostaa hattua miehellesi ja perua noi "ei isätyyppi" puheet täysin. Arvelen että suurin osa miehistä olisi varmaan nostanut kytkintä. Kiteytytkin hyvin tuossa aiemmin että sänkypuuhat toimii niin arvelen että ne ja että olet ihmisenä hyvä (ei tärkeysjärjestyksessä) on pitänyt miehen luonasi.

että on sinulle vain ilmainen lapsenvahti. Ymmärrän miestäsi, että haluaa aikalisän.

mutta täytyy kyllä omaksi puolustukseksi sanoa, että olen aina järjestänyt lapsenhoidon muulla tavoin kun miehellä on harrastus (säännöllisesti 2 kertaa viikossa), työpaikan illanvietto, joku ennalta tiedetty pitkä palaveri yms. Eli ei ole oikeasti koskaan joutunut jättämään mitään väliin lapsen hoidon takia, ja aina olen varmistanut häneltä että käykö nämä ja nämä ajat. Ja aina on käynyt. toki on niitä kertoja, että hänelle on tullut päivän aikana lisää hommaa töissä, ja sitten on joutunut lähtemään kesken pois kun on pitänyt hakea lapsi päiväkodista. ap

mutta täytyy kyllä omaksi puolustukseksi sanoa, että olen aina järjestänyt lapsenhoidon muulla tavoin kun miehellä on harrastus (säännöllisesti 2 kertaa viikossa), työpaikan illanvietto, joku ennalta tiedetty pitkä palaveri yms. Eli ei ole oikeasti koskaan joutunut jättämään mitään väliin lapsen hoidon takia, ja aina olen varmistanut häneltä että käykö nämä ja nämä ajat. Ja aina on käynyt. toki on niitä kertoja, että hänelle on tullut päivän aikana lisää hommaa töissä, ja sitten on joutunut lähtemään kesken pois kun on pitänyt hakea lapsi päiväkodista. ap

mutta hyvää hyvyyttäsi järjestät lapselle sijaishoidon siksi aikaa että mies pääsee harrastamaan tai illanviettoon? Miksi sinä et hoida omaa lastasi?

tainnut tehdä samantapaisen aloituksen ihan vähän aikaa sitten.



Anna sille miehelle nyt aikaa olla omissa oloissaan ja miettiä elämäänsä.



Sinä olet ihan riippuvainen miesystävästäsi. Hanki oma elämä. Ei miehet halua mitään ripustautujia, kun ovat juuri vapaalle jalalle päässeet.



Eikä tekisi pahaa sinullekaan tutustua hieman itseesi ja kasvaa henkisesti itselliseksi naiseksi. Se kyllä onnistuu parisuhteessakin, jos vain tahtoa on.

Mies ei halua yhtään mihinkään kanssasi.