Työuupumuksesta masentunut mies: mikä auttaisi?

ja terapiaan. Voihan olla ettei lääke edes ole hänelle sopivin? Niitä joudutaan joskus hakemaan mikä on paras kenellekin.



Meillä juuri vaihdettiin miehellä lääkitystä. On ollut kuin persuksiin ammuttu karhu toisinaan.



Sen kestää kun ajattelee että aikansa kutakin, meillä siis pieni 7kk vauva ja sisarensa 4v.



Mutta jos siis miehen olo ei kohene, on syytä kyllä yrittää uudelleen lääkärin vastaanotolle. Ja jotenkin pitää noita asiantuntijatehtäviäkin jakaa useammalle tarvittaessa. Pitkä sairasloma kuulostaa teillä kyllä hyvin tärkeältä.



Jaksamista!

Ei se vieläkään sama ole. Oli perfektionisti ja painoi töitä kuin hullu ja tuossa oli siitä kiitos. Firma käytti hyväkseen ja mies sen jälkeen masentuneena monta vuotta eikä saanut juuri mitään aikaiseksi. Kamala tilanne. Jos teillä on talous kunnossa niin mies yksin vaikka lomalle kuukaudeksi ulkomaille, jotain totaalista muutosta ja vapautusta masentavasta ilmapiiristä ja asioista. Se miehelläni auttoi hieman ainakin, pääsi suurimman yli ja sitten liikuntaa pirusti. Sun pitää nyt jaksaa!

ehkäpä Siperia opettaa?

Itse irtisanouduin aivan vastaavan takia, ja uutta duunia vaikea löytää, koska vaatimukset ovat aivan JÄRJETTÖMIÄ tuolla alalla - osittain tämän laman takia. Vaaditaan kahden (tai kolmen) ihmisen työtehtävät yhdeltä.

Ei vain pidä hyväksyä sellaista työtä että käy juuri noin kuin AP:lle. Itselleni ainakin Siperia opetti, kovan kautta.

mutta jos mies ei opi rajaamaan työtehtäviään ja hallitsemaan stressiä, ei paranemista ole luvassa. Eiköhän sun lomahaaveesi ole aika toissijaisia jos mies on sairas...

eikä jaksa kuin maata?

Ei kai tossa auta kuin aika, terapia ja oikea lääkitys. Voimia sinne ja paranemista miehellesi!

vakavan masennuksen kymmenen vuotta sitten. En ole vielä töissä, enkä ole varma menenkö enää koskaan.

Masennuslääkitys ei paranna ketään hetkessä, yleensä hoidon tehoa ja sopivuutta voidaan ensimmäisen kerran kuukauden kuluttua.



Uupunut ihminen on oikeasti väsynyt eikä jaksa kovin paljon. Usein olo pahenee sairausloman alettua ja tulee erilaisia fyysisiäkin oireita. Toivottavasti lääkäri tapaa miestäsi viikon kahden välein näin kesälläkin.



Masennuslääkitys ei poista ongelmaa, sitä voidaan alkaa käsitellä kun vointi paranee sen verran, ettei oleminen ja eläminen vie ihan kaikkia voimia.



työuupumuksesta hiljalleen toipuva

Mies irtisanoutui työstään kolmisen vuotta sitten eikä ole vielä kunnossa. Töitä tekee tarpeen mukaan, mutta pitää tarkkaan katsoa ettei ota liikaa kun uupuu helpolla. Itse olen myös kokenut kovia työelämässä ja voin sanoa että kerran nujerrettu ei toivu ehkä koskaan täysin vaan on helposti nujerrettavissa aina uudestaan.

Mies irtisanoutui työstään kolmisen vuotta sitten eikä ole vielä kunnossa. Töitä tekee tarpeen mukaan, mutta pitää tarkkaan katsoa ettei ota liikaa kun uupuu helpolla. Itse olen myös kokenut kovia työelämässä ja voin sanoa että kerran nujerrettu ei toivu ehkä koskaan täysin vaan on helposti nujerrettavissa aina uudestaan.

Ollut oikeastaan jo 3v mutta viime syksynä psykoosi ekan kerran. Lääkkeitä kokeiltu useita ja terapiaa ei vielä ole aloitettu. Työuupumus minullakin. Nainen tosin.

Miten miehenne tulevat toimeen? Itse pitkästyin sairaslomalla kotonakin. Minulle ei vaan sopinut se nukkuminen päivisin. Olin sitten netissä ja sekin tylsää. Entä miten tulette toimeen? Aika rankkaa tippua varmaan asiantuntijan palkasta sairaseläkkeeseen joka 600 takuueläke....huoh.

nyt vain kunnolla relata ainaki pari viikkoa, siis että hoidat lapset, kodin, kaiken. Oisko jos saisit hänet suostuteltua kavereidensa/kaverin kanssa johonkinki risteilylle tai muuhun pienelle reissulle tuulettumaan? itse muistan kun olin romahduksen partaalla samasta asiasta niin kunnon lomareissu johonkin ettei tarvinut siivota tai tehdä ruokaa itse auttoi todella.

lievä masennus viime syksynä. Olin 9 vkoa pois töistä ja sinä aikana työtehtäväni järjesteltiin uudelleen (nyt mun entisiä hommia tekee 3 ihmistä) ja mulle annettiin muita töitä. Aluksi tein töitä kuulostellen, nyt jo pidempään ihan normaali tahtia, välillä ylitöitäkin ja tiukempaa tahtia.



Ekat sairaslomaviikot nukuin kaikki päivät ja yöt. Jaksoin kyllä tehdä koululaiselle välipalaa jne, mutta muuten nukuin. Sitten n. kuukauden jälkeen aloitin varovasti liikunnan ja aloin käydä ihmisten kanssa kahvilla, lenkillä jne. Juttelin monien kanssa ja purin tilannettani. Mulla oli kova halu parantua ja päästä takaisin normaaliin elämään.



Tilanne ei ollut niin ruusuinen miltä nyt vaikuttaa, vaan jouduin tylysti ilmoittamaan töihin, että en voi palata, jos ei asioita järjestellä uudelleen. Työnantaja valitsi sen tien, että mua autetaan, vaikka jälkeenpäin olen kuullut pomojen taholta vittuiluakin. Kuitenkin koen olevani tärkeä lenkki työssäni ja parhaiten hyödyksi normaalityötaakan alla. Työterveys oli onneksi asiantunteva ja sain mm. psykologin palvelut, joista esimiehet eivät tienneet mitään.

Ei se burnoutista parane, jos ei duunilolot muutu. Mulla kesti paraneminen vuosia ja nykyisin teen perushommia asiantuntijatehtävien sijaan.

itse en aloittaisi tuota lääkitystä. Mulla oli lääke ja siitä eroon pääsy oli helvettiä. Kokeilin neljä kertaa lopettaa lääkkeen mutta en vain pystyny kun vierotusoireet oli niin pahat. Oksetti, tuli kuumetta, päätä särki useita päiviä putkeen. Lopulta en kestäny vaan aloitin lääkkeen uudelleen. lopulta pävsin eroon lääkkeestä toisen masislääkkeen avulla. Siitäkin tuli oireita mutta kestin ne.

Niin ja lääke ie parannu burnouttia, jos mikään ei duunissa muutu...

Vertaistukea kaipaan. Meillä 5- ja 3-vuotiaat lapset ja molemmat vanhemmat töissä. Mieheni tosin on niin perusteellisen uupunut vaativista asiantuntijatehtävistään, että on ollut jo vuoden verran todella stressaantunut.

Pari kuukautta ollut univaikeuksia, kasvavaa ärtymystä ja uupumusta. Kävi työterveyslääkärillä ja -psykologilla. Sai Venffalaxin-lääkkeet ja kuukauden saikkua nyt aluksi. Myöhemmin varmaan lisää.

Miten selviätte te äidit, joiden mies on masentunut? Kauanko kestää, että tilanne kohenee? Kuulin, että lääkkeeseen syntyy paha riippuvuus ja se pelottaa minua.

Lomanikin alkaa just ja mies on vain sängynpohjalla. En mä tällaista lomaa halunnut. :(

Niin ja lääke ie parannu burnouttia, jos mikään ei duunissa muutu...

mutta masennuslääkitys auttaa saamaan itsensä sellaiseen kuntoon, että voi tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen ja vaatia niitä muutoksia. Se muutosten vaatiminen ei masentuneelta ja väsyneeltä onnistu.

Etsi uusi terve mies. Tuollaisesta tuskin kohenee entisekseen.

Tilanne ei ollut niin ruusuinen miltä nyt vaikuttaa, vaan jouduin tylysti ilmoittamaan töihin, että >> en voi palata, jos ei asioita järjestellä uudelleen

Vuosia on jo menty siten, että toinen (mies) on uupunut töistä. Eli arki menee niin, että mies käy töissä ja sit kotona lepäilee. Mä käyn töissä, hoidan lapset, kaupat, ruuat, siivoukset, pyykit, pihatyöt jne. Kuinka kauan pitää sit puolison jaksaa, kun toinen on kiukkuinen ja töstänsä väsynyt. Itsestä tuntuu vaan, että se on laiska eikä viitsi tehdä mitään

Meillä ihan sama juttu. Mies on selvästi ollut jo useita vuosia työuupunut ja varmaan masentunutkin, lääkitsee itseään oluella eikä liiku. Töitä vaan paiskii hullunlailla ja välillä lamaantuu niin ettei sängystä ylös nouse. Apua ei tietenkään hae. Työterveys varoitteli ikäkausitarkastuksessa korkeasta verenpaineesta ym. mutta ei tuo johtanut mihinkään. En oikein jaksaisi aina vaan tukea ja ymmärtää.

Meillä ihan sama juttu. Mies on selvästi ollut jo useita vuosia työuupunut ja varmaan masentunutkin, lääkitsee itseään oluella eikä liiku. Töitä vaan paiskii hullunlailla ja välillä lamaantuu niin ettei sängystä ylös nouse. Apua ei tietenkään hae. Työterveys varoitteli ikäkausitarkastuksessa korkeasta verenpaineesta ym. mutta ei tuo johtanut mihinkään. En oikein jaksaisi aina vaan tukea ja ymmärtää.

Mun exä oli tuollainen. Ei ymmärtänyt että kotonakin pitää tehdä jotain. Mies oli vaan äkäinen ja väsynyt. Ei viitsinyt tehdä mitään sen eteen että tilanne duunissa helpottaisi. Minä lähdin ja en ole katunut.

Joku sanoi, että venfalaksiini on paha. Luin foorumeilta, että koukuttaa pahasti. Lääkkeen on määrännyt työterveyslääkäri eikä psykiatri, olen huolissani, mutta mies vähän välittää eikä halua mennä psykiatrille. Mikä olisi parempi vaihtoehto? Huomenna aikoo aloittaa lääkkeen, ei ole vielä aloittanut.



Aika vahvalla lääkkeellä aloitetaan ihmiselle, jolla ei ole masennustaustaa ja nytkin ehkä keskivaikea/lievä masennus, jonka on aiheuttanut pitkään jatkunut stressi töissä.



Toki olen myös huolissani miehestäni, joku väitti että asetan loman pilalle menemisen miehen edelle. Olen kyllä tätä kesän hengähdystaukoa odottanut, mutta ilmeisesti tämä meneekin siihen, että minä teen kaiken. En tykkää. Olen varmaan itsekäs, mutta ei voi mitään että harmittaa.



Taloudellisestikaan ei mitenkään überhyvin pärjäillä, toimeen kyllä ollaan tultu. Mies ei ole edes ottanut selvää sairaspäivärahansa suuruudesta ja minulla on vain määräaikainen työsopimus, jonka uusimisesta ei ole takeita.