G: Moniko on selvinnyt tukistamisesta ilman traumoja?
Täällä ainakin yksi :) Muistan muutaman nykäisyn ja pari luunappia, jotka tulivat ihan aiheesta. Olen täysipäinen, enkä ole ikinä lastani nipannut tai edes aikonut. En siis hyväksy väkivaltaa, mutta en usko että pienestä nykäyksestä kenenkään elämä menee raiteiltaan...
Rakastan äitiäni aivan yhtä paljon muutamasta nyppäyksestä huolimatta ja uskon, että hänen ansiostaan olen "kunnon kansalainen"!
Tukkapölly on aivan eri asia, ja sitä en hyväksy missään nimessä. Tämä on gallup, keuhkoojat älkööt vaivautuko ;)
Kommentit (53)
henkisene kehitykseen...vink vink 12!
tai toisilla lukukykyyn?
sanoin jo etten ole saanut kuritusta lapsena. olisi kenties tarvinnut??
12
uhkaamalla. Huomaahan sen mitä aiheuttaa.
mitä itse et ole kokenut? Miten voit halveksia jotakuta jos itse et ole joutunut samaan tilanteeseen? Taidatkin olla henkisesti vielä kypsymätön?
haukkau toista draamagueeniksi ja sanoa suoraan että itsekin ois hakannut samassa tilanteessa jos kerran ei koskaan ole itse sitä kokenut? Nro 12 et sä ainakaan mikään järjen jättiläinen ole!
miksi nämä "pahoinpidellyt" tulevat tähän ketjuun kommentoimaan kun nimenomaan kysyttiin, kuka EI kärsi traumoista...
Kysymys oli tukistamisesta tai luunapeista, ei mistään selkäsaunoista tai sairaalareissuista. Alustuksessa kerroin jo, etten hyväksy väkivaltaa. Tukistamista on monenlaista, mutta en usko että yksi tukasta kiinni ottaminen lapsen elämää pilaa, (jollei revi).
gallup on sellainen, jossa on vain yhden mielipiteen ilmaisuja? Surkea nyt ainakin.
oli kyse sitten henkisestä tai fyysisestä väkivallasta...jossain vaiheessa se alkaa tuntua jopa normaalilta ja sitten alkaa tuntua oikeutetulta. Samaa sanovat kotonaan hakatut naiset.
sain trikotillomanian ja siitä olen koko ikäni kärsinyt
"Lapsihan sopeutuu kaikkeen
oli kyse sitten henkisestä tai fyysisestä väkivallasta...jossain vaiheessa se alkaa tuntua jopa normaalilta ja sitten alkaa tuntua oikeutetulta. Samaa sanovat kotonaan hakatut naiset. "
Eli tuo oli mulle tuttua lapsuutta, jonka jotenkin vielä kuvittelin olevan suht onnellinen, vaikka oikeasti olin arka, pelokas, ahdistunut, murrosiässä jo kahdesti masentunut tyttörukka :(
Sellainen näkymätön Ninni, jonka suojelukeino oli olla olematta tiellä ja olla olematta mistään mitään mieltä. Nyt harjoittelen uhmaikää. Olen tyytyväinen, että omat lapset uhmaavat sentään, vaikka omassa äitiydessänikin on parannettavaa mielestäni.
t.24
remmiä pari kertaa, mutta tiesin kyllä silloinkin olleeni ilkeä. Eli ei traumoja niistäkään kerroista. Perusluottamus ei horjunut; tiesin, että täysin odottamatta ei voi tulla sapiskaa.
sain lapsena. Ei niistä ole jäänyt mitään traumoja ja hyvissä väleissä ollaan vanhempien kanssa. Omaa lastani en aio kurittaa fyysisesti. Oman kuritukseni hyväksyn sillä koen että se kuului sen ajan kasvatustapoihin.
gallup on sellainen, jossa on vain yhden mielipiteen ilmaisuja? Surkea nyt ainakin.
Googletapa ajankuluksi gallup ;) -aloittaja-
otantaa? Miten voit tehdä tästä mitään johtopäätöksiä? Jokaista kymmentä vastannutta kohti voi olla sata sellaista joille jäänyt raumoja mutta eivät saa vastata tähän älykkääseen avaukseesi :D
mutta en muista - eli en usko jääneen traumoja. Ikinä en ole saanut piiskaa tms rajumpaa kurittamista.
traumat jäi ja koskaan en ole lastani fyysisesti itse kurittanut. Mieheni on myös saanut lyöntejä ja pahempia selkäsaunoja ja ksokaan ei kurittaisi lasta.
Meillä on 6v vallaton poika ja puheella mennään ja muilla keinoilla, väkivaltaa ei meidän perheessä käytä kukaan. Mies on selvästi traumatisoitunut itse, ollut nuorena väkivaltainen ja kumpikaan meistä ei koe että fyysinen kuritus olisi tehnyt meille hyvää, päinvastoin.
Henkisiä ongelmia on ollut molemmilla, nykyään on helppo huomata mikä vaikutus fyysisellä kurituksella on omaan käytökseen esim. murrosiässä ollut.
Aikuisen tukistaminen ja luunappien anto on väkivaltaa mutta jos puolustuskyvöttömälle lapselle tehdään näin niin se ei jostain syystä joidenkin ihmisten mielestä näin ole, onneksi laki on lasten takana kuitenkin.
haukkau toista draamagueeniksi ja sanoa suoraan että itsekin ois hakannut samassa tilanteessa jos kerran ei koskaan ole itse sitä kokenut? Nro 12 et sä ainakaan mikään järjen jättiläinen ole!
eli jos olisin saanut kuristusta se olisi traumatisoinut minut, mutta kun en ole olen vain muuten vajaa? molempi huonompi.
minusta turha syyttää omasta vajavaisuudesta kun joku tarttunut hiuksiin joskus. pumpulissako pitäisi kasvaa? ei tukasta tarttuminen ole pahoinpitelyä! hakkaaminen on
12
muistan kyllä elävästi sen pahan mielen kun tajusin että oma äiti satuttaa.
isoäiti luunappeja. Henkistä väkivaltaa oli myös (eli haukuttiin tyhmäksi ja tumpeloksi ja hitaaksi ja ties miksi milloinkin).
Kyllä, kun silmäni avautuivat, traumoja on jääänyt. Kauan luulin sinisilmäisesti, että kaikki ok ja onnellinen lapsuus, mutta etenkin omien lasten saamisen jälkeen olen uskaltanut nähdä totuuden.