Lue keskustelun säännöt.
Halusin viettää tänään lasten kanssa "laatuaikaa", mutta haaveeksi jäi taas...
27.06.2011 |
Enkä tarkoita tässä "laatuajalla" sitä että muuten halua lasten kanssa olla, tai että pelkkä mukava kotona olo ei riittäisi, vaan sitä että välillä kun tulee tunne että nuo muksut kasvaa liian isoiksi liian äkkiä, enkä ehdi olemaan heidän kanssaan tarpeeksi/nauttimaan seurastaan tarpeeksi/antamaan heille huomiotani tarpeeksi, kun energia ja suurin osa ajasta menee arjen velvollisuuksien hoitamisessa (työssäkäynti, kotityöt, ruoanlaitto, pyykkääminen, jne asioiden hoito)
ja sitten toisinaan sitä miettii ja aikoo että nyt kun on vapaapäivä töistä, sitä viettää mukavaa ja leppoisaa laatuaikaa lasten kanssa, että itse saa nauttia heidän seurastaan ja heille jää mukavia muistoja lapsuudesta...
...ja sitten siitä aiotusta mukavasta päivästä tulee kaikkea muuta kuin mukava.
Tänään oli/on vapaapäivä ja suunnittelin siis mukavaa kesäpäivää lasten kanssa, että käydään ensin kiertämässä kirpputoria yhdessä, annan heille rahaa että voivat ostaa jotain mukavaa itselleen jos löytävät. Ja sitten mentäisiin paikalliseen kivaan kahvilaan, voitais syödä jätskiannokset ulkoterassilla ja höpötellä mukavia. Ja sen jälkeen voitais ostaa jokin kiva uusi ulkopeli ja pelata pihalla kesäpäivästä nauttien.
Ja mitä tästä sitten tulikaan:
Esikoinen (9 v.) ryhtyi kiukuttelemaan heti alkuunsa, ettei tahdokaan kirpputorille ja että siellä on tylsää ja valivalivali.
Kuljeskeli kirppiksellä valittaen ja mököttäen.
Ja kuulemma ei löytynyt mitään ostettavaakaan.
Nuorempi (3 v.) taas sai jonkun hyperkohtauksen ja otti kirppiksellä lasten kärryt, juoksi ympäriinsä niiden kanssa, nosteli kärryihin kaikenlaista kamaa ja rupesi parkumaan kun vein tavaraa takaisin paikoilleen. Sitten kun piti lähteä, hän säntäili karkuun kirpputorilla ahtaista väleistä ja juoksi suunapäänä käytävillä ihmisten väistellessä. Ja minä perässä.
Autoon jouduin kantamaan hänet tiukassa otteessa kainalossani. Ja lapsi pisti vastaan minkä kerkisi.
Sitten sain lapset rauhoiteltua ja lupailin jäätelölle menoa, ja mentiinkin sitten sinne kahvilaan.
Nuorempi hamstrasi tiskiltä ties mitä, räpelsi kaikkea kielloista huolimatta ja yritti availla alhaalla tarjolla olevia limsapulloja (ei onneksi saanut auki kun ehdin hätiin!) ja sitten juoksenteli ympäri kahvilaa ja kävi rämppäämässä pelikoneita yms. Minä yritin saada ostokset nopeasti maksettua, ja kahvitarjottimen jätskeineen äkkiä johonkin pöytään että saan käteni vapaaksi ja pääsen hakemaan lapsen pöytään.
Pöydässä hörpin kahvini supernopeasti, kun lapset tappelivat jätskiannoksistaan ja pienempi ei meinannut millään pysyä aloillaan, karkaili kahvilan ovelle ja jouduin juoksemaan perään ettei pyrähdä ulos ja autojen alle. (ulkoterassilla syömisen päätin unohtaa jo alkuunsa, sen verran vilkkaalla tuulella oli). Isompi taas alkoi mankumaan rahaa että kävisi viereisellä kioskilla ostoksilla. Kielsin sen sanoen, että tarvitsee vielä käydä yhdessä kaupassa ostamassa se ulkopeli, säästetään rahat sinne.
Kun saatiin jätskit syötyä, lähdettiin toiseen kauppaan. Laitoin pienemmän kärryyn istumaan, koska hän tosiaan oli niin vilkkaalla päällä että olisi varmasti taas juossut ympäri kauppaa. Lapsi alkoi parkumaan ja kiukuttelemaan heti, ei tykännyt yhtään, yritti koko ajan kiivetä kärrystä pois, vääntelehti, huusi ja itki ja repi hyllyjen välissä kulkiessamme esim. vaatteita alas rekeiltä (onneksi ei mitään särkyvää saanut alas!) ja repi mm. yksistä housuista hintalapun veks.
Isompi ryhtyi kinuamaan kalliita leluja (joihin meillä ei tosiaankaan varaa) ja minun ehdottamani ulkokeilapelit yms. halvat eivät kelvanneet alkuunkaan.
Kuljettiin siis kaupassa pienemmän kiljumisen, huudon ja kiukuttelun säestämänä, isomman mankuessa ja valittaessa vieressä ja minä yritin toisella kädellä työntää kärryjä ja toisella pitää pienempää aisoissa ja toistelin ärtyneenä "Nyt hiljaa! En osta! Kunnolla nyt!"-mantraa.
Päädyin sitten ostamaan saippuakuplapullon ja roudaamaan seurueemme mahdollisimman nopeasti ulos kaupasta.
No sitten päästiin kotiin ja ulos. Mukulat juoksi ympäriinsä, aina toinen kaatui ja huusi tai toinen kiusasi toista ja sitten tuli tappelua saippuakuplista ja minä huusin pihalla kun hinaaja.
Että näin mukava päivä meillä. Jää varmaan lapsille niitä mukavia muistoja lapsuudesta.. äiti huutaa kiukkuisena eikä osta mitään mitä lapset haluaa... hoh-hoijaa.
Tarvitsee varmaan odottaa vähintään 5-10 vuotta että näiden kanssa voi tehdä jotain MUKAVAA ilman että menee huudoksi ja ärtymykseksi... onneksi pääsen taas huomenna töihin lepäämään!
Kommentit (30)
semmoista se väliin on tenavien kanssa. Kaikista paras kun ei itse odota mitään, yrittää itse suhtautua leppoisasti päivään lasten kiukutteluista huolimatta. Sen olen huomannut, että on mjelkein enemmän sääntö kuin poikkeus jos odotukset ovat korkealla niin alas tullaan ja rytinällä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislapsen äitinä mulla on samanlaisia kokemuksia. Ei hirveästi kannusta miettimään extra-juttuja, kun lopputulos voi olla itkua ja hampaiden kiristystä.
Sitä olisin kuitenkin kysynyt, että millä tavoin valmistelit katraan tähän päivään? Meillä helpottaa se, että kertoo etukäteen että ensin tehdään tätä, ja sitten tätä. (Ja nimenomaan että jätskiä tms. kivaa on sitten lopuksi). Ja senkin voi käydä läpi, mitä voidaan ostaa, ja mihin rahat ei riitä.
"mennään puuhalandioihin"-sarjaa. Ei ne mitään muuta ehdottelekaan.
Ei mulla ole varaa lähteä sellaisiin lasten kanssa, ja sijaitsevatkin niin kaukana meiltä.
Uimarannalle EN todellakaan lähde nuorimman kanssa ainoana aikuisena/vahtijana. On sellainen salamannopea pyrähtelijä/karkuun juoksija, että pelkään koko ajan hänen hukkuvan.
ap
Olisitte menny puistoon tai rannalle, mukaan lasten kavereita ja hyvät eväät.
Ja jos ostat saippuakuplia niin osta nyt herranjumala jokaiselle oma pullo! Tai mielellään kaks kun se eka kuitenkin kaatuu maahan.
Mä olin just kahden kolmivuotiaan ja kolmen muun lapsen kanssa ja hyvin meni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota sinne mukaan eväät ja omat saippuakuplat.
Mä olin just kahden kolmivuotiaan ja kolmen muun lapsen kanssa ja hyvin meni!
Mun 3-vuotias juoksee rannalla suinpäin veteen, sukeltelee yms. eikä pelkää yhtään mitään, vaikkei todellakaan osaa uida eikä mitään.
Yrittää jatkuvasti laiturille ja hyppiä sieltä alas niinkuin muutkin.
Ei meinaa pysyä uimarannan alueella, vaan koko ajan on vauhti päällä, juoksentelee päättömänä ihan minne sattuu, ja juoksee kovaa.
Vie toisten (täysin vieraidenkin) hiekkaleluja, ja saa itkupotkuraivarit, kun kiellän. Heittäytyy siis selälleen/mahalleen hiekalle, viskoo sitä toisten päälle ja huutaa ja hakkaa jaloillaan ja käsillään maata.
Ei puhettakaan että räpiköitäisiin siivosti rannan matalassa osassa, istuskeltaisiin nätisti viltin päällä, leikittäisiin vain omilla leluilla keskittyneenä hiekkalinnan rakentamiseen tms.
Että ole siinä sitten rannalla, _juokset_ oikeasti koko ajan perässä ja pelkäät silti että lapsi hukkuu, ja siinä sivussa pitäisi yrittää pitää sitä isompaakin mukulaa silmällä, että pysyy pinnalla. Osaa uida mutta uimataito ei ole kovin kehuttava vielä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti 3-vuotiaan kanssa ei tosiaan maata aurinkoa ottaen, vaan vieressä vahditaan.
Jos lapsi on noin rajaton, niin miten kuvittelet jonkun kirppisreissun tai kahvilassa käymisen olevan heistä kivaa?
Oikeasti 3-vuotiaan kanssa ei tosiaan maata aurinkoa ottaen, vaan vieressä vahditaan.
Jos lapsi on noin rajaton, niin miten kuvittelet jonkun kirppisreissun tai kahvilassa käymisen olevan heistä kivaa?
samanlainen pienenä, anoppi ainakin sanoi niin.
Jaa miten kuvittelin kirppisreissun oman rahan kera, tai kahvilassa jätskillä käymisen olevan lasten mielestä kivaa.. no enpä tiedä. Joskus viihtyvät kummassakin, tänään eivät viihtyneet. Osaisinpa ennustaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli uimassa lähes koko ajan, välillä viilettivät eri suuntiin, mutta tottelivat mua hyvin kun käskin takasin. Kumpikin teki hölmöjä temppuja, mutta kyllä ne itsensä veden pinnalla piti. Ei kannata olla niin hysteerisen pelokas, ei lapsi heti kuole vaikka sukeltaiskin välillä, jos olet koko ajan vieressä ja nostat sit ylös jo välillä pludaa. Itse pitää toki olla vedessä myös. Välillä sitten filtille jätskille ja rannalla hippaa et tulee lämmin, ja hiekkalelut toki mukana et on rauhallisempaakin tekemistä. Isommat leikki keskenään, myös vedessä, mut kaikki ui hyvin ja rannalla on myös vahdit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenna sellaseen sitten, ok?
3-vee päiväkodissa sitten siinä päiväkodin leikkipuistossa. Eli joo, huomenna sellaiseen, muttei äidin kanssa.
ap
Molempia pitää vahtia ja kumpikin kerkeää tehdä vaikka mitä. Minustakin ap on vain viisas, jos ei yksin lähde noin energisen 3 v kanssa rannalle. Ei siinä nauti kukaan, ei edes se 9-vuotias, kun äiti juoksee maratonia 3 v:n perässä...
Ymmärrän ajatustasi kirppikselle lähdöstä. Meilläkin lapset nauttivat yllättävän paljon ihan tavallisesta, kiireettömästä kauppareissusta - oma rahahan olisi aivan ihanaa heistä! Mutta nyt on tuo 5 v ruvennut vähän joka asiasta valittamaan, joten meillä varmaan kävisi niin kuin teillä.
Huomenna on pakollinen kauppareissu, kun pitää ostaa sukulaisten syntymäpäivälahjoja. Saa nähdä, kenen hermot ensin prakaavat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta iisejähän nuo ovat, kun tämänkin jutun luki. 7, 5 ja 2, uimarannalle ja kauppaankin menen yksin heidän kanssaan ja hengissä päästy kotiin aina. Välillä hikeä puskee keskimmäisen kanssa, mutta rauhoittunut on sekin, kun pari kertaa vienyt kesken kauppareissun vaan kylmästi autoon ja sanonut että toiste ei tarvii kuvitella tulevansa mukaan, jos ei käytös muutu..
juu en minäkään näiden 7v ja 6v elohopean kanssa vielä vuosi sitten uskaltautunut rannalle ainoana aikuisena. Siitä ei olisi nauttinut kukaan.
Ja alkuperäisestä aloituksesta, kuulostaa tosi tutulta. Vaikka kuinka yrität suunnitella jonkun sellaisen pohjalle mistä "tiedät" lasten pitävän, niin jotenkin ne vaistoavat sen, että tää on nyt äidille Iso Juttu - ja Äidin Isot Jutut pitää aina pilata :(
Onneksi mulle on ihan lapsipsykologikin sanonut, että voi se olla totta että lapsi näin manipuloi vanhempiaan, muuten pitäisin itseäni ihan hulluna kun näin ajattelen.
peliä poikki jo kirpparin jälkeen, kun meni ihan läskiksi jo siellä? meidän 3veelle riittää laatuajaksi joko puisto tai pyöräileen tai jätskille. sulla oli liikaa ohjelmaa.
Toinen erityislapsen äiti täällä...ei tule meidänkään "kivoista" reissuista hevonkukkuakaan kun ylivilkas aistiongelmaisemme pilaa ne käytöksellään. Johtui se käytös sitten mistä tahansa, se on kuitenkin syynä lomamielen harmauteen...joten se siitä lässytyksestä.
Tänään otin riskin ja vein lapsen kävelemään ja kaupoille. Hulinaksi uhkasi mennä ja iltaa kohden pelkkää kiukuttelua, rähinää jne. Perkeleen vittu kun mitään ei voi tehdä...
ylivilkkaan aistiongelmaisen kanssa kauppaan yms sellaiseen ympäristöön mikä on mahdoton? jos itse kärsisit samoista oireista niin tuskin haluaisit mennä sinne missä oleminen käy ylivoimaiseksi...järki käteen ja aatelkaa lastenne parasta
Toinen erityislapsen äiti täällä...ei tule meidänkään "kivoista" reissuista hevonkukkuakaan kun ylivilkas aistiongelmaisemme pilaa ne käytöksellään. Johtui se käytös sitten mistä tahansa, se on kuitenkin syynä lomamielen harmauteen...joten se siitä lässytyksestä.
Tänään otin riskin ja vein lapsen kävelemään ja kaupoille. Hulinaksi uhkasi mennä ja iltaa kohden pelkkää kiukuttelua, rähinää jne. Perkeleen vittu kun mitään ei voi tehdä...
en ole se jolle vastaat, mutta samoja ongelmia ollut meilläkin, ja voi kiesus miten mökkihöperöksi voi ihminen tulla jos tuntuu, että seuraavan kerran pääsee ihmisten ilmoille 10 vuoden kuluttua! Meillä onneksi jo elämä helpottaa, ja lapsi on vasta 8.
konseptisi "kivasta" on aikuisen näkökulmasta päätetty ja ohjelmoitu. En minäkään tykkäisi kirppiksistä.
Kysy mitä lapset haluavat. Luultavasti juosta vapaana vaikka uimarannalla ja syödä eväsleipiä kylmälaukusta. Tai mennä "puuhalandiaan". Tai olla vesisotaa.
Ei niitä kiinnosta istua polvet sievästi ristissä kahviloissa.
Et kestä sitä, että he ovat pieniä ja villiintyvät.