Lue keskustelun säännöt.
Halusin viettää tänään lasten kanssa "laatuaikaa", mutta haaveeksi jäi taas...
27.06.2011 |
Enkä tarkoita tässä "laatuajalla" sitä että muuten halua lasten kanssa olla, tai että pelkkä mukava kotona olo ei riittäisi, vaan sitä että välillä kun tulee tunne että nuo muksut kasvaa liian isoiksi liian äkkiä, enkä ehdi olemaan heidän kanssaan tarpeeksi/nauttimaan seurastaan tarpeeksi/antamaan heille huomiotani tarpeeksi, kun energia ja suurin osa ajasta menee arjen velvollisuuksien hoitamisessa (työssäkäynti, kotityöt, ruoanlaitto, pyykkääminen, jne asioiden hoito)
ja sitten toisinaan sitä miettii ja aikoo että nyt kun on vapaapäivä töistä, sitä viettää mukavaa ja leppoisaa laatuaikaa lasten kanssa, että itse saa nauttia heidän seurastaan ja heille jää mukavia muistoja lapsuudesta...
...ja sitten siitä aiotusta mukavasta päivästä tulee kaikkea muuta kuin mukava.
Tänään oli/on vapaapäivä ja suunnittelin siis mukavaa kesäpäivää lasten kanssa, että käydään ensin kiertämässä kirpputoria yhdessä, annan heille rahaa että voivat ostaa jotain mukavaa itselleen jos löytävät. Ja sitten mentäisiin paikalliseen kivaan kahvilaan, voitais syödä jätskiannokset ulkoterassilla ja höpötellä mukavia. Ja sen jälkeen voitais ostaa jokin kiva uusi ulkopeli ja pelata pihalla kesäpäivästä nauttien.
Ja mitä tästä sitten tulikaan:
Esikoinen (9 v.) ryhtyi kiukuttelemaan heti alkuunsa, ettei tahdokaan kirpputorille ja että siellä on tylsää ja valivalivali.
Kuljeskeli kirppiksellä valittaen ja mököttäen.
Ja kuulemma ei löytynyt mitään ostettavaakaan.
Nuorempi (3 v.) taas sai jonkun hyperkohtauksen ja otti kirppiksellä lasten kärryt, juoksi ympäriinsä niiden kanssa, nosteli kärryihin kaikenlaista kamaa ja rupesi parkumaan kun vein tavaraa takaisin paikoilleen. Sitten kun piti lähteä, hän säntäili karkuun kirpputorilla ahtaista väleistä ja juoksi suunapäänä käytävillä ihmisten väistellessä. Ja minä perässä.
Autoon jouduin kantamaan hänet tiukassa otteessa kainalossani. Ja lapsi pisti vastaan minkä kerkisi.
Sitten sain lapset rauhoiteltua ja lupailin jäätelölle menoa, ja mentiinkin sitten sinne kahvilaan.
Nuorempi hamstrasi tiskiltä ties mitä, räpelsi kaikkea kielloista huolimatta ja yritti availla alhaalla tarjolla olevia limsapulloja (ei onneksi saanut auki kun ehdin hätiin!) ja sitten juoksenteli ympäri kahvilaa ja kävi rämppäämässä pelikoneita yms. Minä yritin saada ostokset nopeasti maksettua, ja kahvitarjottimen jätskeineen äkkiä johonkin pöytään että saan käteni vapaaksi ja pääsen hakemaan lapsen pöytään.
Pöydässä hörpin kahvini supernopeasti, kun lapset tappelivat jätskiannoksistaan ja pienempi ei meinannut millään pysyä aloillaan, karkaili kahvilan ovelle ja jouduin juoksemaan perään ettei pyrähdä ulos ja autojen alle. (ulkoterassilla syömisen päätin unohtaa jo alkuunsa, sen verran vilkkaalla tuulella oli). Isompi taas alkoi mankumaan rahaa että kävisi viereisellä kioskilla ostoksilla. Kielsin sen sanoen, että tarvitsee vielä käydä yhdessä kaupassa ostamassa se ulkopeli, säästetään rahat sinne.
Kun saatiin jätskit syötyä, lähdettiin toiseen kauppaan. Laitoin pienemmän kärryyn istumaan, koska hän tosiaan oli niin vilkkaalla päällä että olisi varmasti taas juossut ympäri kauppaa. Lapsi alkoi parkumaan ja kiukuttelemaan heti, ei tykännyt yhtään, yritti koko ajan kiivetä kärrystä pois, vääntelehti, huusi ja itki ja repi hyllyjen välissä kulkiessamme esim. vaatteita alas rekeiltä (onneksi ei mitään särkyvää saanut alas!) ja repi mm. yksistä housuista hintalapun veks.
Isompi ryhtyi kinuamaan kalliita leluja (joihin meillä ei tosiaankaan varaa) ja minun ehdottamani ulkokeilapelit yms. halvat eivät kelvanneet alkuunkaan.
Kuljettiin siis kaupassa pienemmän kiljumisen, huudon ja kiukuttelun säestämänä, isomman mankuessa ja valittaessa vieressä ja minä yritin toisella kädellä työntää kärryjä ja toisella pitää pienempää aisoissa ja toistelin ärtyneenä "Nyt hiljaa! En osta! Kunnolla nyt!"-mantraa.
Päädyin sitten ostamaan saippuakuplapullon ja roudaamaan seurueemme mahdollisimman nopeasti ulos kaupasta.
No sitten päästiin kotiin ja ulos. Mukulat juoksi ympäriinsä, aina toinen kaatui ja huusi tai toinen kiusasi toista ja sitten tuli tappelua saippuakuplista ja minä huusin pihalla kun hinaaja.
Että näin mukava päivä meillä. Jää varmaan lapsille niitä mukavia muistoja lapsuudesta.. äiti huutaa kiukkuisena eikä osta mitään mitä lapset haluaa... hoh-hoijaa.
Tarvitsee varmaan odottaa vähintään 5-10 vuotta että näiden kanssa voi tehdä jotain MUKAVAA ilman että menee huudoksi ja ärtymykseksi... onneksi pääsen taas huomenna töihin lepäämään!
Kommentit (30)
2,6 ja 9 vee täällä. Taitavatkin olla aika "normaaleja".... Uimarannalla käydään, kun sää vain sallii, ja mukaan otetaan vielä lasten kavereita niin paljon kuin autoon mahtuu ;D Isommat uivat sievästi, pienin menee kyllä aika suinpäin veteen, mutta kellukkeet pitävät pinnalla. Toisten hiekkaleluihin ei kosketa ilman lupaa, vaikka tyhmä äiti olisikin unohtanut omat lelut kotiin.
Mitä taas tulee tuohon teidän juttuun, niin tosiaan taisi olla ehkä enemmänkin äidin käsitys laatuajasta tuo. Kirppikset on helvettiä lapsille, minä käyn niillä, mutta yleensä max 2 lasta mukana, ja sovitaan, että katsellaan vaikka 3 väliä ja sitten pois. Kahvilan sijasta olisin varmaan ennemin ostanut jätskit jostain kaupasta ja mennyt puistoon syömään, siellä saa kirmata ja paahtaa ympäriinsä mielensä hyviksi. Jos pienempi on päivähoidossa, ja aamupäivän ulkoilu ja siinä energian purkaminen on jäänyt väliin "laatuaikapäivänä", niin tokihan lapsi sitten energian purkaa siellä, minne pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi rauhallisempi, mutta kyllä niitten kanssa uimarannalla pärjäs siinäkin vaiheessa kun nuorin oli 2 ja toiset 4- ja 6- vuotiaat. Todella oudolta kuulostaa, että yksi aikuinen ei pärjäisi yhden taaperon kanssa, vaikka olis vilkaskin tapaus. Tietysti, jos ei ole lapseen minkään valtakunnan otetta, niin kai se on mahdollista. Mitään lekotteluahan se rannalla ole ei pienen kanssa ole, eikä siellä kovin kauan jaksa välttämättä olla.
Ja pistä nyt se 9- vuotiaasi johonkin uimakouluun, jos uimataito yhä huono! Ihan ystävyydellä sanon, on Suomessa elintärkeä taito, johon kantsii satsata.
Sehän on vaan hyvä, jos lapsi ei pelkää vettä ja uskaltaa sukeltaa. Hyppämään ei tummassa vedessä pidä päästää, mutta mitäs muutakaan sen rannalla pitäis tehdä, kun juosta suoraa päätä veteen?
Sehän se idis on, että sä oot siinä vieressä ja vahdit, että nousee myös pintaan? Ja yleisistä rannoista löytyy kyllä niitä, joissa on just matalapohjaista rantaa tuollaisille uimaanopettelijoille. Vai asutko ihan maalla?
Siis joku aitaus, josta 3-v ei pääse karkuun? Pistät sen sinne juoksemaan itsensä väsyksiin ja vedät sillä aikaa terassilla lonkkaa ja luet vaikka kirjaa?
yritin kanssa tänä kesänä tehdä muutamana päivänä jotain "erityistä" kun olin yksin lasten kanssa päivät ja ajattelin että saatais kivoja muistoja lapsuuden kesistä. No, lopulta lapset ei suostunu liikahtamaan kotoa mihkään, mä pakkasin evästä, tavaraa ym. aamupäivän ja sitten turhautuneena karjuin lapsille kun niitä ei saanu liikkeelle ja päivä oli melkein puolessa.
Kun lopulta päätin että hyvä tunnelma on tärkeämpää kuin suoritukset niin helpotti. Lapset leikkivät aamupäivällä kotona ja lounan jälkeen mentiin vähäks aikaa rannalle tai puistoon. Iltapäivällä luettiin kirjoja. Kahvilassakin käytiin (lasten toiveesta). Lapset oli tyytyväisiä, minä en stressannut. Oli paljon mukavempaa kuin alkuviikosta kun yritin järjestää "hienoja" retkiä.
Lapset tykkää oikeastaan aika yksinkertaisista jutuista. Pääasia että olette yhdessä ja keskityt heihin.
Uimaranta voi olla tosi stressaavaa jos on uimataidoton, vilkas tai liikkuvainen lapsi. Me ollaan pidetty lapsella pelastusliivejä koko ajan rannalla just tän vuoksi. Silti ranta on yhdelle aikuiselle aika kurja eikä yhtään rentouttavaa.
Kiitos kun jaoit tämän kanssamme!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsista on kivaa resuta ympäri kirppiksiä ja kahviloita?
Laskepa, ap, kuinka monta kertaa avauksessasi esiintyy verbi "ostaa". Sekö on laatu-aikaa, ostamisestako syntyy kivat lapsuusmuistot?
Kysyitkö etukäteen mitä lapsesi haluavat tehdä kun äidillä on vapaapäivä? Kuunteletko heitä ylipäänsä ollenkaan, tunnetko heitä?
Aluksi tunsin harmia puolestasi, mutta lopussa rupesi jo hymyilyttämään.
Tulosta tuo teksi itsellesi ja pistä talteen! Luultavasti sinuakin hymyilyttää jo muutaman vuoden päästä tuo tarina ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsista on kivaa resuta ympäri kirppiksiä ja kahviloita?
Laskepa, ap, kuinka monta kertaa avauksessasi esiintyy verbi "ostaa". Sekö on laatu-aikaa, ostamisestako syntyy kivat lapsuusmuistot?
Kysyitkö etukäteen mitä lapsesi haluavat tehdä kun äidillä on vapaapäivä? Kuunteletko heitä ylipäänsä ollenkaan, tunnetko heitä?
Ostaminen on sitä harmaata arkea, ei kiehdo lainkaan. Ikää on kohta 40 v. ja varmaan marisisin jos joku pakottaisi kirpparille. Varsinkin lomalla teen vain pakolliset ruokaostokset.
Ymmärrän sua ap hyvin, yrittää tosiaan pitää mukavan päivän pois kotinurkista ja lapset onki toisella tuulella. En ymmärrä miksi joissakin vastauksissa syyllistetään kun yrittää järjestää mukavan päivän. Meilläkin on lapset tuollaisella päällä aina joskus ja silloin on kauppareissut ym. ihan mahdottomia. Mutta kuka sitä onnistuu ennustamaan miten päivä menee?? Ja mun mielestä tuo "päiväohjelma" kuulosti ihan hyvältä, meillä ainaski lapset tykkäisivät jos saisivat ostaa jotain ihan itse valitsemaa, oli se sitten kirppis tai normi kauppa (ja lapsilla ikää 4 ja 2 v.). uimisesta sen verran että en tosiaankaan lähtisi lasten kanssa kolmestaan rantaan, nuorimmainen semmoinen ikiliikkuja että mahdottomuus pysyä koko ajan perässä kun toistakin kuitenkin pitää pitää silmällä. Ja sitä vettä ei todellakaan tarvi olla syvästi kun voi jo käydä huonosti :(
Joskus on tarve purkaa omaa pahaa mieltä johonkin kun oikein ärsyttää ja sitä oloa ei kyllä helpota se että aletaan syyllistään ja arvosteleen niinkuin täällä yleensä aina käy...!! ja tällaisen päivän jälkeen en ihmettele vaikka ottaa päähän mutta toisena päivänä uudestaan paremmalla onnella :D
onhan sitä elämää kai muuallakin kuin kaupoissa!!!!