Lue keskustelun säännöt.
Nancy kirjan lukeneet! Mikähän olisi Nancyn diagnoosi tänä päivänä?
14.01.2010 |
Kirjasta käy ilmi että se teeskentely, manipulointi ja vanhempien määräily ja uhkailu eivät ainkaan skitsofreniaan liity, joka sille silloin diagnosoitiin. Koko skitsofreniasta tiedettiin hyvin vähän silloin. Epäilen, että diagnoosi olisi pitänyt olla joku ihan muu. Mitenköhän tämän päivän lääketiede osaisi tuota tyttöä auttaa? Muuten, hyvä kirja, suisittelen lukemaan.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjolla oleva voi saada ystäviä ja olla erittäin älykäs.
Autistinen tuskin jaksaisi sellaista vauhdikasta elämää ja pyöritystä mitä Nancylla oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16 yläpeukkua Nancyn autistiseksi ehdotuksessa ja kolme alapeukkua. Huoh..! Taitaa olla joku muotidiagnoosi.
Lukekaa enemmän ja luulkaa vähemmän. Oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ollut vauvasta asti vaikea. Epäilisin sen sairastavan psykopatiaa. Jos en muista väärin niin aika tunteeton muiden tunteista. Pari kertaa luin sen kirjan, lapsena ja vuosia vuosia sitten.
Hyvin vois olla vaan ihan psykopaatti.
Itse bipolaari ja sairaalassa ja hoidoissa joutunut tutustuun vähän kaikenlaisiin mielisairairauksiin ja tuohon Nancyyn ei oikein mikään sinällään sovi.
Toinen vanhemmistani oli psykopaattinen ja se ilmenee aivan käsittämättömillä tavoilla, mikään ja kukaan ei ole niin sekava käytöksessään ja puheissaan ja sekunnin sadasosassa kuin nappia painamalla muuttuu täysin eri ihmiseksi.
Ja kaiken hulluuden lisäksi psykopatiaa ei edes luokitella mielisairaudeksi, vaikka kukaan ei ole niin häiriintynyt kuin psykopaatti.
Nostetaan nyt vielä esiin sellainenkin yksityiskohta, että Nancy pystyi elämään normaalia ja lääkkeetöntä elämää perhekodissa, missä oli tiukat rajat ja lämmin ilmapiiri.
Eli vuorovaikutuksen häiriötä veikkaisin minä.
On niin kauan kun lukenut, mutta se muistan että siinä äidissäkin oli kyllä jotain vialla,
se miten se elämä sitten loppu niin siinä muuta tarvita kun se raju päihteiden käyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostetaan nyt vielä esiin sellainenkin yksityiskohta, että Nancy pystyi elämään normaalia ja lääkkeetöntä elämää perhekodissa, missä oli tiukat rajat ja lämmin ilmapiiri.
Eli vuorovaikutuksen häiriötä veikkaisin minä.
Perhekodissa, jossa on jatkuva valvonta. Ei ketään ihmistä voi normiperheessä jatkuvasti valvoa.
Uskon, että hän saattoi vammautua synnytyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostetaan nyt vielä esiin sellainenkin yksityiskohta, että Nancy pystyi elämään normaalia ja lääkkeetöntä elämää perhekodissa, missä oli tiukat rajat ja lämmin ilmapiiri.
Eli vuorovaikutuksen häiriötä veikkaisin minä.
Perhekodissa, jossa on jatkuva valvonta. Ei ketään ihmistä voi normiperheessä jatkuvasti valvoa.
Uskon, että hän saattoi vammautua synnytyksessä.
Hän joka tapauksessa käyttäytyi hyvin, menestyi opinnoissaan ja oli täysin lääkkeetön, mikä oli perhekodin pitäjien ehtona, sillä he eivät uskoneet lääkkeisiin.
Aika erikoinen tuo Nancyn vamma, jos oireili vain lääkittynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisikohan jommankumman vanhemman päihteidenkäyttö aiheuttaa tuollaisia oireita?
Vähän kauhulla olen seurannut nuorison päihteidenkäyttöä, niin pojat kuin tytötkin käyttävät vähän kaikkea mitä maailmalta löytyy ja sit jos tulee vahinkoraskaus...
ns. erityislapsien määrä, onko se lisääntynyt vai puhutaanko asiasta enemmän kun tieto lisääntyy
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ollut vauvasta asti vaikea. Epäilisin sen sairastavan psykopatiaa. Jos en muista väärin niin aika tunteeton muiden tunteista. Pari kertaa luin sen kirjan, lapsena ja vuosia vuosia sitten.
Olen vuosien saatossa kirjan lukenut useamman kerran.Tuolla se on pölyntymässä mutta en hävitännyt.Etsinytkö kirjasta humeisiin kuollutta veljeäni 37 vuotiaana aikonaan? Henkilön persona en ala märitää enkä ylensäkään kenenkään.Kun en ole alan ihminen milään muotoon,ei oikeutta määritellä,arvailla ketään.Olenko sit tosikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri tuota kirjaa. En tietenkään voi tietää, millaista Spungenien arki on ollut, mutta kirjan perusteella varhaislapsuudessaan Nancy oli ihan vaan haastava lapsi, johon nuori epävarma äiti ei osannut muodostaa kiintymyssuhdetta. Omakin esikoiseni on uhannut monet kerrat leikata vaatteeni silpuksi - en tiedä itkeäkö vai nauraa, kun Deborah pokkana selittää kuinka silloin tajusi lapsessa olevan jotain pahasti pielessä. Huvittavinta tai karmaisevinta oli se, miten Deborah petti miestään jonkun vanhan patun kanssa, ja syynä ihan vaan se, että Nancy oli niin kamala! Tuli vähän sellanen fiilis, että vahinkotyttären syyksi pistettiin tuossa perheessä ihan kaikki. Ja lisää lapsia piti tietty saada pienillä ikäeroilla...
Myöhemmin Nancy alkoi nähdä harhoja ja kävi väkivaltaiseksi, mutta se on oma lukunsa...
Itsekin kiinnitin huomiota miten nancyn täysin luonnollisetkin reaktiot pistettiin heti demoneiksi. Ihmettelin myös miten äiti ei puuttunut mihinkään nancyn oikutteluihin kuten pikkusisarusten kilpailuttamiseen jne vaan rauhassa ensin seurasi vierestä.
Lisäksi lähtö eläintarhaan oli sellainen esimerkki mitä kuka tahansa niin pieni tekisi. Meilläkin riidelty lähtiessä ovella ja päiväkotiotannan perusteella parissa muissakin perheissä samat murheet. Meillä on taisteltu monet kerrat matkalle lähdöstä, mutta kaikki ollut ihan puhdasta uhmaa mikä helpottunut jämäkällä otteella.
Se nancyn syyllistäminen kaikesta oli kyllä outoa..
Vierailija kirjoitti:
Mikä kirja , kenen kirjoittama , alkoi kiinnostamaan!
Deborah Spungen: Nancy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin tästä ketjusta ajatuksen saaneena lukemaan nyt pitkästä aikaa Nancya. Olen lukenut tuon aiemmin nuorena, ja muistikuvani kirjasta oli äiti, joka demonisoi lastaan eikä myöskään uskaltanut asettaa rajoja lapselleen. Nyt kun aloitin uudestaan lukemaan, niin kyllähän se on lähes selvää, että jonkinlaisia vuorovaikutuksen ongelmia oli yhdistettynä toki traumaattiseen synnytykseen, verensiirtoihin vauvana yms. Tässä muutamia alun esimerkkejä:
-Kun Nancy syntyi, äiti sai lastenhoitajan kotiin ja äitiä pelotti hoitaa vauvaa ilman lastenhoitajaa. Kun lastenhoitaja lähti ensimmäistä kertaa lomalle, niin vauva itki paljon ja äiti valitti, kuinka vauva vihaa häntä.
-Äiti kuvaili kuinka Nancysta huomasi jo muutaman kuukauden iässä, että hän oli erityislaatuisen älykäs. Itkuinen ja vaikea, mutta älykäs. Ihan todella Nancy saattoi olla älykäs ja vanhemmat nyt aina pitävät lapsiaan tulevina Einsteinä, mutta Nancyn äidillä tämä ajatus älykkäästä vauvasta/taaperosta/pikkulapsesta vaikuttaa paljon heidän väliseen vuorovaikutukseen. Muistelen, ettei oikein ikinä pitänyt Nancya avuttomana ja pienenä lapsena.
-Ilmeisesti samasta ylivertaisesta älykkyydestä johtuen äiti päästi hänet leikkimään ulos muiden lasten kanssa 2-vuotiaana kun äiti oli itse sisällä kotona. Toki tämä oli 50-lukua, mutta samassa kappaleessa äiti kauhisteli kuinka mahdoton ja toisista lapsista poikkeava lapsi oli, kun tuolloin 2-vuotiaana ajautui riitoihin muiden isompien lasten kanssa yksin ulkona ollessaan ja tuli itkien kotiin, kuinka kukaan ei halunnut leikkiä tämän kanssa. Äidin mukaan Nancyn käytös aiheutti sen (siis 2-vuotiaana) että muut lapset vieroiksuivat tätä. Siis isommat lapset kiusasivat Nancya ja äiti ajatteli sen tällä tavalla.
-Äiti toistuvasti koki, että Nancyn syntymä esti häntä toteuttamasta omia haaveitaan
-Äiti kuvaa jokseenkin demonisoiden tilanteita, joissa Nancy osoittaa ikätasoista vierastamista muita ihmisiä kohtaan
-Kun Nancy n. vuoden ikäisenä sai pikkusisaruksen ja oli mustasukkainen niin äiti kuvasi kuinka häntä "kylmäsi" kun Nancy irrotti vauvan käden äidin sormesta. Siis Nancy toimi aivan kuten kuka tahansa mustasukkainen taapero ja äiti loi mielessään hänestä psykopaatin kuvaa. Muutenkin äidillä oli vaikeaa uskoa lääkäreitä, että 2-vuotiaat saavat raivareita useamman kerran päivässä. Koko kirjan alku on lähes sen kuvaamista, kuinka Nancy oli alusta alkaen "viallinen" ja muista poikkeava. Siis hyvin pienenä.
Myöhemminhän Nancy oli väkivaltainen ja muistaakseni vanhemmat eivät koskaan asettaneet hänelle rajoja. En ole varma tästä, voin päivittää kirjan tapahtumia, jos haluatte sitä mukaan kun luen. Ainakin nyt alusta tuntuu, että muistelin suhteellisen oikein kirjan. Äiti piti lastaan älykkäämpänä kuin muita lapsia ja ei oikeastaan koskaan asettunut hänen eteen aikuisena, vaan jo pienenä Nancy joutui kantamaan itseään isompana kuin onkaan. Samaan aikaan äiti koki suurta epävarmuutta omasta vanhemmuudesta ja teki kaiken mitä kukakin lääkäri milloinkin neuvoi, toki lääkäreilläkin ollut iso vastuu tässä, määränneet mm. Nancylle vauvana unilääkkeitä, mikä varmasti on ollut yksi huumeriippuuteen liittyvä tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin kirjan kirjaston poistomyynnistä ja luin ensi kertaa teinivuosien jälkeen. Minusta Nancy sai huonot eväät jo synnyttyään, oli kauan sairaalassa ilman vanhempiaan ja koki verensiirtoja jotka olivat varmasti pelottavia ja kivuliaita. Kun äiti sai Nancyn kotiin, hän ei osannut olla tämän kanssa.
Samaistuin voimakkaasti Nancyn äitiin. Tulin raskaaksi 18vuotiaana ja lapsen isä ilmoitti ettei aio olla kuvioissa mukana, minulla oli jokin ruusuinen nukkeleikki-kuva äitiydestä mielessä ja olen tosiaan ainut lapsi jolla ei ollut vauvoista mitään kokemusta. Tyttärelläni on adhd ja lieviä autistia piirteitä, kun hän oli pienempi kuvittelin lapsen vihaavan minua ja kun kasvoi, pelkäsin omaa lastani. Päiväkodissakin pelättiin, ne raivarit oli ihan hirveitä.. pelastava enkeli oli oma isäni jolla oli kyky saada mun tyttäreen, sanotaan vaikka Niinaksi, kontaktia ja saada tyttö rauhoittumaan. Niina oli ihan papan tyttö ja isän kuolema, kun Niina oli 14 toimi mielestäni laukaisuna päihdeidenkäyttöön. Alkoholia, lääkkeitä, liimaa.. you name it.
Niina sai diagnoosin vasta 19vuotiaana mikä oli mielestäni ihan liian myöhään! Nykyään on työkyvyttömyyseläkkeellä ja alkoholi maistuu, välit meillä on ihan ok mutta aika nihkeät. Lähinnä yhteydenotot kokee rahaa, anna rahaa tupakkaan, anna rahaa ruokaan ym. Lisäksi Niina kokee että suosin nykyisen mieheni kanssa syntyneitä kahta poikaa, sanotaan Juuso ja Jesse. Niina oli siis 16 kun Juuso syntyi ja pari vuotta myöhemmin tuli Jesse. Kieltämättä poikien kanssa on ollut paljon helpompaa kun eivät ole erityislapsia ja puoliso ollut tukena ja apuna.
Vierailija kirjoitti:
Aloin tästä ketjusta ajatuksen saaneena lukemaan nyt pitkästä aikaa Nancya. Olen lukenut tuon aiemmin nuorena, ja muistikuvani kirjasta oli äiti, joka demonisoi lastaan eikä myöskään uskaltanut asettaa rajoja lapselleen. Nyt kun aloitin uudestaan lukemaan, niin kyllähän se on lähes selvää, että jonkinlaisia vuorovaikutuksen ongelmia oli yhdistettynä toki traumaattiseen synnytykseen, verensiirtoihin vauvana yms. Tässä muutamia alun esimerkkejä:
-Kun Nancy syntyi, äiti sai lastenhoitajan kotiin ja äitiä pelotti hoitaa vauvaa ilman lastenhoitajaa. Kun lastenhoitaja lähti ensimmäistä kertaa lomalle, niin vauva itki paljon ja äiti valitti, kuinka vauva vihaa häntä.
-Äiti kuvaili kuinka Nancysta huomasi jo muutaman kuukauden iässä, että hän oli erityislaatuisen älykäs. Itkuinen ja vaikea, mutta älykäs. Ihan todella Nancy saattoi olla älykäs ja vanhemmat nyt aina pitävät lapsiaan tulevina Einsteinä, mutta Nancyn äidillä tämä ajatus älykkäästä vauvasta/taaperosta/pikkulapsesta vaikuttaa paljon heidän väliseen vuorovaikutukseen. Muistelen, ettei oikein ikinä pitänyt Nancya avuttomana ja pienenä lapsena.
-Ilmeisesti samasta ylivertaisesta älykkyydestä johtuen äiti päästi hänet leikkimään ulos muiden lasten kanssa 2-vuotiaana kun äiti oli itse sisällä kotona. Toki tämä oli 50-lukua, mutta samassa kappaleessa äiti kauhisteli kuinka mahdoton ja toisista lapsista poikkeava lapsi oli, kun tuolloin 2-vuotiaana ajautui riitoihin muiden isompien lasten kanssa yksin ulkona ollessaan ja tuli itkien kotiin, kuinka kukaan ei halunnut leikkiä tämän kanssa. Äidin mukaan Nancyn käytös aiheutti sen (siis 2-vuotiaana) että muut lapset vieroiksuivat tätä. Siis isommat lapset kiusasivat Nancya ja äiti ajatteli sen tällä tavalla.
-Äiti toistuvasti koki, että Nancyn syntymä esti häntä toteuttamasta omia haaveitaan
-Äiti kuvaa jokseenkin demonisoiden tilanteita, joissa Nancy osoittaa ikätasoista vierastamista muita ihmisiä kohtaan
-Kun Nancy n. vuoden ikäisenä sai pikkusisaruksen ja oli mustasukkainen niin äiti kuvasi kuinka häntä "kylmäsi" kun Nancy irrotti vauvan käden äidin sormesta. Siis Nancy toimi aivan kuten kuka tahansa mustasukkainen taapero ja äiti loi mielessään hänestä psykopaatin kuvaa. Muutenkin äidillä oli vaikeaa uskoa lääkäreitä, että 2-vuotiaat saavat raivareita useamman kerran päivässä. Koko kirjan alku on lähes sen kuvaamista, kuinka Nancy oli alusta alkaen "viallinen" ja muista poikkeava. Siis hyvin pienenä.Myöhemminhän Nancy oli väkivaltainen ja muistaakseni vanhemmat eivät koskaan asettaneet hänelle rajoja. En ole varma tästä, voin päivittää kirjan tapahtumia, jos haluatte sitä mukaan kun luen. Ainakin nyt alusta tuntuu, että muistelin suhteellisen oikein kirjan. Äiti piti lastaan älykkäämpänä kuin muita lapsia ja ei oikeastaan koskaan asettunut hänen eteen aikuisena, vaan jo pienenä Nancy joutui kantamaan itseään isompana kuin onkaan. Samaan aikaan äiti koki suurta epävarmuutta omasta vanhemmuudesta ja teki kaiken mitä kukakin lääkäri milloinkin neuvoi, toki lääkäreilläkin ollut iso vastuu tässä, määränneet mm. Nancylle vauvana unilääkkeitä, mikä varmasti on ollut yksi huumeriippuuteen liittyvä tekijä.
Päivitä vain!
Nancy ei ollut psykopaatti.
Hän oli tarvitseva ja itkuinen välillä aikuisenakin. Hän lievitti oloaan heroiinilla ja lääkkeillä ja muilla aineilla ja käytti niitä rappiolliseen tilaan saakka.
Hän yritti miellyttää ihmisiä ympärillään, muttei oikein tiennyt miten.
Hän yritti miellyttää miehiään.
Tunteet vaikuttivat Nancyyn voimakkaastikin, mutta hän oli eksyksissä niiden kanssa.
Hänen käytöksensä ei vain sovi psykopatiaan.
Minulle tulee mieleen sekä Nancyn tarinasta että tästä fiktiivisestä Poikani Kevinistä (jota tosin en ole kirjana lukenut) mieleen melko lailla sama sanoma. Kun äidin hyväksyntää ei voi mitenkään saada, äidin kauhistuskin kelpaa.
Olkoonkin niin, että voi, niin Nancyn käytös tai olemus ei vaikuta lainkaan autistiselta.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Autismi
Erikoinen ehdotus siis joltakin, kenties kirjaa lukematta tai sitten tietämättä mitä tarkoittaa olla autistinen.