Lue keskustelun säännöt.
Nancy kirjan lukeneet! Mikähän olisi Nancyn diagnoosi tänä päivänä?
14.01.2010 |
Kirjasta käy ilmi että se teeskentely, manipulointi ja vanhempien määräily ja uhkailu eivät ainkaan skitsofreniaan liity, joka sille silloin diagnosoitiin. Koko skitsofreniasta tiedettiin hyvin vähän silloin. Epäilen, että diagnoosi olisi pitänyt olla joku ihan muu. Mitenköhän tämän päivän lääketiede osaisi tuota tyttöä auttaa? Muuten, hyvä kirja, suisittelen lukemaan.
Kommentit (175)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli vuoden vanha ketju, mutta vastaanpa nyt kuitenkin... Kirjan kun olen lukenut elämän varrella useampaan kertaan ja omasta kirjahyllystäkin löytyy.. (Jännä muuten kun tuon kirjan näkee aina jotenkin eri tavalla riippuen siitä paljonko itsellä on kulloinkin ikää...)
Veikkaisin, että Nancyn ongelmat pohjautuvat sinne syntymään ja aivojen happivajaukseen. Tokihan kyseessä voisi olla jo ihan sikiöaikaisia juttuja, jokin geenivirhe tms.
Kirjassahan Nancyn äiti kertoo, kuinka Nancy oli jo laitokselta lähtien kiukkuinen ja itki jatkuvasti. Huusi yötä päivää ja ikään kuin "taisteli" jotain näkymätöntä vastaan, huitoi nyrkeillään jne.
Myös lapsuuden karsastus ja äidin kuvaus siitä, kuinka Nancylla pikkulapsena tuntui olevan "vaikeuksia pitää kieli suussaan" sopisivat hyvin aivovaurioon.
Toisaalta syntymässä saatu aivovaurio, joka Nancyn käytöksestä päätellen olisi ollut aika paha, vähän poissulkeutuu sillä, että hän oli hyvin älykäs, jopa siinä määrin että koulussa siirettiin ennen aikojaan ylemmälle luokalle.. motorista kömpelyyttä hänellä toki oli.
Mutta usein syntymässä happivajauksesta kärsineillä lapsilla on koulussa oppimisvaikeuksia, pahimmissa tapauksissa he ovat jopa lievästi kehitysvammaisia jne. mikä taas ei sovi Nancyyn.
Monet ovat olleet sitä mieltä, että Nancylla olisi ollut skitsofrenia, mutta itse en olisi niin varma... Hänen harhaisuutensa saattaa johtua ihan yksinkertaisesti siitä, että häntä lääkittiin vauvasta asti, oli unilääkettä ja rauhoittavaa ja ties mitä, puhumattakaan siitä kuinka tujua tavaraa tuollaiset lääkkeet ovat siihen aikaan olleet nykypäivään verrattuna. Eihän tuollaisia nykyään vauvoille tai pikkulapsille annettaisi.
Ja tietenkin teini-ikäisenä alkanut huumeiden käyttö.
Itselläni ei ole oikein tarkkaa ajatusta siitä, mikä Nancylla olisi voinut olla, ainakin jokin paha persoonallisuushäiriö mahdollisesti. Ja eipä tuota varmaksi tule kukaan tietämäänkään, nykyään lääkärit voivat vain arvailla sen perusteella mitä tietoa Nancysta on kirjoista saatavilla, eikä kyseistä ihmistä voi enää tutkia.
Mutta luulisin, että jos Nancy yhä eläisi, (hänhän olisi nyt 57-vuotias) niin luultavasti hänen tilansa olisi kyetty paremmin kartoittamaan, ja hän olisi ehkä saanut apua.. Sikäli mikäli hän olisi sitä edes halunnut.
jonkin sortin autismi. synnytyksessa happivaje ja pieni aivovaurio.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 08:20"]
On voinut olla osin sekaisin myös lääkkeistä! Esim. Tuo jonkun mainitsema Atarax.. meillä 3v atoopikko saa sitä silloin tällöin ja "tillttaa" ihan täysin. Ravaa ympäriinsä, itkee ja nauraa, koko seuraavan päivän on unelias. Sen pitäisi siis auttaa nukkumaan, mutta ennen nukahtamista tyttö on pari tuntia kuin kännissä.
[/quote]
Aah, Atarax. Saa virran sammumaan heti. Harmi, ettei sitä enää määrätä mulle.
Oliskohan hän alkanut käyttämään huumeita ilman sitä vauvasta aloitettua vahvaa lääkitystä, ts tavallaan hän on ollut narkomaani koko ikänsä, ensin vain lääkärien luvalla ja toimesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että kyseessä on adhd ja autismi. Nykypäivänä olisi selvinnyt paremmin. Olisi saanut oikeanlaisen lääkityksen ja lääkkeettöntä hoitoa. Uskon, että Nancyn oireet pahenivat, kun lääkittiin väärin eikä saanut kunnollista ohjausta. Siihen aikaan kovasti uskottiin rangaistuksiin ja muihin huonoihin kasvatusmenetelmiin, joiden tänä päivänä tiedetään olevan haitallisia lapsen kehitykselle. En usko siihen, että ongelmat johtuisivat äidistä tai vanhemmuudesta. Se on tyypillistä, että vanhempia syytetään lapsen tällaisista ongelmista, vaikka kyseessä on neurologiset poikkeavuudet, ei kasvatuksen tulos.
Nancy oli aikakautensa uhri, ei osattu tutkia tarpeeksi eikä diagnosoida oikein. Skitsofreniaan en usko mutta olisiko voinut olla paha, jopa psykoottinen, masennus? Myös adhd oli erittäin todennäköisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa ottaa kantaa, mutta muistan vieläkin miten pohjattoman surullinen olo tuli, kun luin kirjan nuorena. Ensin Nancy oli niin pieni, että "sellaisia ne lapset ovat" ja sitten hän olikin jo niin vanha, että olisi pitänyt aiemmin puuttua :( No, vähän sitä samaahan se nyky-Suomessa. Lapsellani on Aspergerin syndrooma, mutta käytännössä aika helppo tapaus, kun vain ei kuormitu liikaa. Hän oli erikoisimmillaan ihan pienenä, mutta "voi nämä lapset ovat vielä niin pieniä" (neuvolassa, kerhossa jne. kuultua). Sitten kun ongelmat räjähtivät käsiin alakoulun loppupuolella, olikin jo tosi kiire hakea diagnoosia ja saada apua. Murrosikäistä ei juuri voi mikään vähempää kiinnostaa kuin jotkut keskustelukäynnit ties millä valmentajalla. Pikkukoululaisena tai ennen kouluikää olisi ollut paljon helpompaa. Mutta joo, on sitä edistystäkin tapahtunut sitten Nancyn aikojen.
Ikivanha ketju, mutta luin Nancyn juuri uudelleen noin 30 vuoden jälkeen. Näin keski-ikäisenä ja itsekin äitinä aivan erilainen lukukokemus kuin teininä.
Nancyn äiti on kirjan kertoja ja tietysti kirjoittaa oman subjektiivisen näkemyksensä asioista. Silti hän luo kuvan nuoresta, naiivista, kypsymättömästä äidistä, joka ei kestä vauvansa tarvitsevuutta eikä ymmärrä normaalia lapsen kehitystä.
Vauvat itkevät, saattavat valvoa, ovat tarvitsevia... Tästä äidistä se on epänormaalia ja niinpä lapsi alkaa saada vahvaa unilääkettä jo kolmikuisena. Lapsen opetellessa ryömimään ja kiipeilemään, on tämäkin äidistä rasittavaa ja epänormaalia. Lapsesta hakemalla haetaan vikoja.
Myöhemmin Nancyn kasvaessa uhmaikäiseksi näitä "kohtauksia" kauhistellaan ja lasta käytetään eri lääkäreissä, jotka toteavat Nancyn olevan älykäs ja temperamenttinen, mutta vailla kiintymyssuhdetta ja huomiota. Tämä on ongelman ydin.
Nancyn syyksi laitetaan äidin uskottomuus, lapsi sai hakeutumaan vieraan ukon seuraan ja ylläpitämään suhdetta vuoden verran. Nancy tuntui olevan syntipukki vähän jokaiseen perheen ongelmaan.
Tunnekylmä, kypsymätön, tietämätön ja narsistinen äiti sekä olematon kiintymyssuhde ja vauvasta lähtien käytetty huumelääkitys tekivät Nancystä sellaisen kuin hän oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykääpä katsomassa Nancy Spungen -facebooktililtä valokuvia Nancysta!
Hän oli kaunis nainen. Kirjassa Deborah Spungen haukkuu kovin sanoin Nancyn ulkonäköä, se oli hänelle liian punk. Olisipa Nancy saanut hyväksynnän kotipiiristä, edes ulkonäölleen.
Valokuvauksellinen Nancy facebookissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan ettei Nancylle olisi riittänyt yksi diagnoosi. Aika hurjaahan se meno oli. Ainakin ad/hd varmaan olisi ollut, ehkä se skitsofrenia ja varmaan päälle vielä jokin persoonallisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Valokuvauksellinen Nancy facebookissa.
Ja tuo tyyli :) !!
Vaatteiden, aurinkolasien, kenkien ja asusteiden yhdistely toimii visuaalisesti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä kirja , kenen kirjoittama , alkoi kiinnostamaan!
Hän on enintään kaksikymppinen noissa valokuvissa. Kirjaa lukiessakin on muistettava hänen ikänsä. Hän ei ikinä ehtinyt kasvaa aikuiseksi.
Kaksikymppiset ihmiset ovat vielä tosi nuoria. Sen jokainen varmaan ymmärtää sitten joskus kolmekymppisenä itse.
Siellä valokuvissa Nancy on Iggy Popin ja David Bowien ja monien muiden seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä kirja , kenen kirjoittama , alkoi kiinnostamaan!
Deborah Spungen - Nancy
Kirja on elämäkerrallinen teos Nancysta Nancyn äidin näkökulmasta.
Maallikko olen, mutta veikkaisin jotain neurologista syytä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että kyseessä on adhd ja autismi. Nykypäivänä olisi selvinnyt paremmin. Olisi saanut oikeanlaisen lääkityksen ja lääkkeettöntä hoitoa. Uskon, että Nancyn oireet pahenivat, kun lääkittiin väärin eikä saanut kunnollista ohjausta. Siihen aikaan kovasti uskottiin rangaistuksiin ja muihin huonoihin kasvatusmenetelmiin, joiden tänä päivänä tiedetään olevan haitallisia lapsen kehitykselle. En usko siihen, että ongelmat johtuisivat äidistä tai vanhemmuudesta. Se on tyypillistä, että vanhempia syytetään lapsen tällaisista ongelmista, vaikka kyseessä on neurologiset poikkeavuudet, ei kasvatuksen tulos.
Nancy ei ollut mikään autistinen!
Nancy sai jo nuorena kavereita itseään vanhemmista ihmisistä. Hän solmi ihmissuhteita. Hän asui omillaan ja matkusteli. Hän osasi olla myös tunteisiin vetoava.
Ja hän oli todistetusti älykäs.
Hän pukeutui näyttävästi ja loi oman tyylin ulkonäöllisesti.
Autismin kirjolla oleva voi saada ystäviä ja olla erittäin älykäs.
Nancylla oli punk-syndrooma.