Lue keskustelun säännöt.
Nancy kirjan lukeneet! Mikähän olisi Nancyn diagnoosi tänä päivänä?
14.01.2010 |
Kirjasta käy ilmi että se teeskentely, manipulointi ja vanhempien määräily ja uhkailu eivät ainkaan skitsofreniaan liity, joka sille silloin diagnosoitiin. Koko skitsofreniasta tiedettiin hyvin vähän silloin. Epäilen, että diagnoosi olisi pitänyt olla joku ihan muu. Mitenköhän tämän päivän lääketiede osaisi tuota tyttöä auttaa? Muuten, hyvä kirja, suisittelen lukemaan.
Kommentit (175)
[quote author="Vierailija" time="14.01.2010 klo 18:15"]
Kaikki vähänkin vaativat/hankalat tapaukset, hoidetaan nykyisin saman linjan mukaan: lääkkeillä pöhnään ja harvajaksoisia keskusteluja. Ei siinä diagnoosilla paljoa ole väliä.
[/quote]Niinhän sekin hoidettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koliikki,hapenpuute synnytyksessä..sitten lähdetään hoitamaan väärin ja saadaan aikaiseksi syrjäytynyt vihainen ja pelokas lapsi joka ei osaa enää käyttäytyä oikein koska on oppinut että hän on paha.
Mahtava kirja!
Luin jostain, että synnytyksen jälkeiset komplikaatiot aiheuttavat suuremman riskin sairastua skitsofreniaan, juuri esimerkiksi tämä hapenpuute mitä Nancyllakin ilmeni heti synnyttyään. Skitsofreniaa veikkaisin minäkin Nancyn kohdalla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 14:29"]
Nancy tosiaan oli erossa äidistään 4 vuorokautta ja heti kotiin päästyä oli vauvalle palkattu hoitaja kahdeksi viikoksi, jotta Nancyn äiti saisi levätä synnytyksestä. Kun hän sitten jäi ensimmäistä kertaa vauvan kanssa kahden, Nancy itki koko ajan ja äiti sai jo tuolloin päähänsä, että hän ei osaa hoitaa vauvaa oikein ja lapsi itkee siksi, koska vihaa häntä.
Äiti itse kuitenkin kirjoittaa, että vauva rauhoittui auton liikkeessä, että olisko ollut koliikkia. Unilääkkeitä Nancy alkoi saada jo 3 kuukauden iässä ja annostusta lisättiin myöhemmin. Karsastus ja roikkuva kieli alkoivat oireilla vasta näiden lääkkeiden käytön aloittamisen jälkeen.
Nancyn ollessa noin puolivuotias äiti oli niin kovin huolissaan, kun lapsi halusi vaan kontata paikasta toiseen, eikä istunut kiltisti paikallaan. Nancy halusi myös kiipeillä huonekalujen päälle ja äiti oli kauhuissaan. Puistossa Nancy sai raivarin, kun äiti otti hänet kiinni ja halusi laittaa paikalleen istumaan ja taas äiti oli vakuuttunut, että Nancy on viallinen, kun muiden vauvat istuivat kiltisti paikoillaan ja leikkivät.
Voi olla, että Nancylle jäi jotain ongelmia vaikeasta synnytyksestä. Voi olla, että hänellä oli tarkkaavaisuushäiriö tms. Hänellä varmasti oli emotionaalisesti hyvin intensiivinen tempperamentti, mutta Nancyn äiti sen "hirviön" loi. Kun lukee sitä kirjaa Nancyn vauva-ajasta, Nancy vaikuttaa ihan tavalliselta lapselta, se äiti ei vaan kestä sitä lapsen tarvitsevuutta ja syyttää siitä koko ajan lasta!
[/quote]Oli selvästi levoton, jos itki koko ajan (kimeä, jatkuva itku on aivovaurion merkki), liikkui kun muut keskittyivät ja kiipeili mihin tahansa. Äiti oli kokematon ja nuori. Hänen perheessäänhän ei ollut muita lapsia. Kai hän luotti aikansa oppaisiin. Nuorempi siskokin pistettiin leikkikehään ja 2-vuotias vanhempi touhusi itse viereisellä leikkikentällä, huh.
Vanhemmat hakemalla hakivat diagnoosia ja hoitoa, mutta lääkärit eivät tietäneet mitään, eivätkä tapansa mukaan ohjanneet jatkotutkimuksiin.
Nancy oli myös liian älykäs liian pienenä, mikä aiheutti megaluokan ahdistusta synnynnäisen lisäksi. Luulisin, että hän oli aivovauriotapaus, psyko/sosiopaatti, jolla oli korostuneita tuskatiloja. Aivokuori ei toiminut kunnolla synnytyksen ja sen jälkeisen keltaisuuden sekä lääkityksen takia. Tämä vaikeutti aivoalueiden normaalia yhteistoimintaa.
Todettakoon, että olen tuntenut henk.koht.ihmisen joka oli selvästi synnytyksen vaurioittama, vaikkei paha ollutkaan. Myös hän (levoton,pakonomainen työntekijä) oli ollut hapenpuutteessa ja itkuinen/keltainen, eikä ollut ehkä täysin terve. Hänen lapsillaan on kaikilla ollut omat vaikeutensa hyvää tarkoittavan, mutta vaurioittavan kotielämän takia. Suvussa oli muutenkin liikaherkkyyttä. Ko.nainen sairastui varhaiseen dementiaan ja kuoli alle 70 v.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 05:19"]
Olen unohtanut koko kirjan, tää oli ihan lemppari teini-iässä vaikkakin rankkaa luettavaa. Muistan ikuisesti kohdan jossa Nancy veti ihan käsittämättömän hirveet raivarit mutsille kun banaani katkesi eikä sitä voinut "korjata". Vaikkaan epävakaata persoonallisuutta, impulssihäiriötä ja antososiaalista persoonallisuushäiriötä. Eikä ne huumeet ainakaan parantaneet tilannetta...
[/quote]Eli sekundaaripsykopaatti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi helvetti. Mua ahdistaa tuo kirja, vaikken sitä ole edes lukenut. Pitäisi varmaan lukea. Kun olin 10-vuotias, kaksisuuntainen äitini kertoi mulle itku kurkussa lukeneensa Nancyn ja kehotti minuakin lukemaan sen, kuvailikin kirjan tapahtumia minulle. Muutamaa kuukautta myöhemmin tappoi itsensä. En ollut vaikea lapsi mutta sittemmin minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö ja epävakaa persoonallisuus. Mietinpä vaan, rinnastiko äiti Nancyyn minut vai itsensä. Enkä tiedä, voinko koskaan hankkia omia lapsia, jos haluan katkaista tämän mielenterveysongelmien noidankehän.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 02:58"]Persoonallisuushäiriötä ei diagnosoida alle 18-vuotiaalle, skitsofrenia kylläkin.
[/quote]
Kylläpä minun lapselleni vaan kummasti diagnosoitiin epäluuloinen persoonallisuushäiriö hänen ollessaan 16-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 16:57"]
Hyi helvetti. Mua ahdistaa tuo kirja, vaikken sitä ole edes lukenut. Pitäisi varmaan lukea. Kun olin 10-vuotias, kaksisuuntainen äitini kertoi mulle itku kurkussa lukeneensa Nancyn ja kehotti minuakin lukemaan sen, kuvailikin kirjan tapahtumia minulle. Muutamaa kuukautta myöhemmin tappoi itsensä. En ollut vaikea lapsi mutta sittemmin minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö ja epävakaa persoonallisuus. Mietinpä vaan, rinnastiko äiti Nancyyn minut vai itsensä. Enkä tiedä, voinko koskaan hankkia omia lapsia, jos haluan katkaista tämän mielenterveysongelmien noidankehän.
[/quote]Musta tuli normaali, vaikka äitini intoutui vertaamaan mua Nancyyn- todellisuudessa kärsin sairaan kodin (ja äidin) aiheuttamista ongelmista.
Oikeasti olen ollut perheen tervein ihminen isän kanssa.
Aina on toivoa.
Eikö Nancylla ollut syntyessään todella korkea bilirubiiniarvo ja veret piti vaihtaa kokonaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 17:13"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 02:58"]Persoonallisuushäiriötä ei diagnosoida alle 18-vuotiaalle, skitsofrenia kylläkin. [/quote] Kylläpä minun lapselleni vaan kummasti diagnosoitiin epäluuloinen persoonallisuushäiriö hänen ollessaan 16-vuotias.
[/quote]Mielellään kai odotetaan että ko henkilö on täysi-ikäinen mutta joskus tapaus on niin selkeä tai on hänelle itselle parempi saada diagnoosi ajoissa että näin tehdään.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 16:57"]
Hyi helvetti. Mua ahdistaa tuo kirja, vaikken sitä ole edes lukenut. Pitäisi varmaan lukea. Kun olin 10-vuotias, kaksisuuntainen äitini kertoi mulle itku kurkussa lukeneensa Nancyn ja kehotti minuakin lukemaan sen, kuvailikin kirjan tapahtumia minulle. Muutamaa kuukautta myöhemmin tappoi itsensä. En ollut vaikea lapsi mutta sittemmin minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö ja epävakaa persoonallisuus. Mietinpä vaan, rinnastiko äiti Nancyyn minut vai itsensä. Enkä tiedä, voinko koskaan hankkia omia lapsia, jos haluan katkaista tämän mielenterveysongelmien noidankehän.
[/quote]Ei mikään ihme että ahdistaa. Voimia sinulle ja toivoottavasti joskus ja piankin elämä voittaa ilmaisun joka merkityksessä kohdalalsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 10:23"]
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) on psyykkinen häiriö, joka vaikuttaa tarkkaavaisuuteen ja kykyyn keskittyä tehtäviin.
älä sekoita päihteitä diagnoosin tekemiseen!
[/quote]Vaikuttaa se muuhunkin. Monilla vangeilla on se, ja siihen liittyy muutakin kuin levotonta hillumista.
Jollakin aikapommilla voi olla ADHD ja persoonallisuushäiriö samassa. Tiedän perheen, jossa ollaan ylivilkkaita ja psykopaatteja.Ovat tehneet mm.henkirikoksia.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 21:33"]
Yli vuoden vanha ketju, mutta vastaanpa nyt kuitenkin... Kirjan kun olen lukenut elämän varrella useampaan kertaan ja omasta kirjahyllystäkin löytyy.. (Jännä muuten kun tuon kirjan näkee aina jotenkin eri tavalla riippuen siitä paljonko itsellä on kulloinkin ikää...)
Veikkaisin, että Nancyn ongelmat pohjautuvat sinne syntymään ja aivojen happivajaukseen. Tokihan kyseessä voisi olla jo ihan sikiöaikaisia juttuja, jokin geenivirhe tms.
Kirjassahan Nancyn äiti kertoo, kuinka Nancy oli jo laitokselta lähtien kiukkuinen ja itki jatkuvasti. Huusi yötä päivää ja ikään kuin "taisteli" jotain näkymätöntä vastaan, huitoi nyrkeillään jne.
Myös lapsuuden karsastus ja äidin kuvaus siitä, kuinka Nancylla pikkulapsena tuntui olevan "vaikeuksia pitää kieli suussaan" sopisivat hyvin aivovaurioon.
Toisaalta syntymässä saatu aivovaurio, joka Nancyn käytöksestä päätellen olisi ollut aika paha, vähän poissulkeutuu sillä, että hän oli hyvin älykäs, jopa siinä määrin että koulussa siirettiin ennen aikojaan ylemmälle luokalle.. motorista kömpelyyttä hänellä toki oli.
Mutta usein syntymässä happivajauksesta kärsineillä lapsilla on koulussa oppimisvaikeuksia, pahimmissa tapauksissa he ovat jopa lievästi kehitysvammaisia jne. mikä taas ei sovi Nancyyn.
Monet ovat olleet sitä mieltä, että Nancylla olisi ollut skitsofrenia, mutta itse en olisi niin varma... Hänen harhaisuutensa saattaa johtua ihan yksinkertaisesti siitä, että häntä lääkittiin vauvasta asti, oli unilääkettä ja rauhoittavaa ja ties mitä, puhumattakaan siitä kuinka tujua tavaraa tuollaiset lääkkeet ovat siihen aikaan olleet nykypäivään verrattuna. Eihän tuollaisia nykyään vauvoille tai pikkulapsille annettaisi.
Ja tietenkin teini-ikäisenä alkanut huumeiden käyttö.
Itselläni ei ole oikein tarkkaa ajatusta siitä, mikä Nancylla olisi voinut olla, ainakin jokin paha persoonallisuushäiriö mahdollisesti. Ja eipä tuota varmaksi tule kukaan tietämäänkään, nykyään lääkärit voivat vain arvailla sen perusteella mitä tietoa Nancysta on kirjoista saatavilla, eikä kyseistä ihmistä voi enää tutkia.
Mutta luulisin, että jos Nancy yhä eläisi, (hänhän olisi nyt 57-vuotias) niin luultavasti hänen tilansa olisi kyetty paremmin kartoittamaan, ja hän olisi ehkä saanut apua.. Sikäli mikäli hän olisi sitä edes halunnut.
[/quote]Aivovaurio EI SULJE POIS älykkyyttä.
Psykopaatti Christer Petterssonilla oli aivovaurio ja äo 130!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän asiasta ohi, minua on tuo atarax alkanut pelottaa, se on siis minulle tuttu tosiaan jo tuosta Nancy- kirjasta aikoja sitten. MUTTA, sitten minulle lääkäri kirjoitti sitä, unilääkkeeksi. Edelleenkään en ole sitä uskaltanut hakea, enkä kokeilla, vaikka tiedän että se on vuosikymmeniä vanha lääke, vahva antihistamiini/toisin sanoen allergialääke.
En luota YHTÄÄN lääkäreihin, varsinkaan kun kysymys on ihmisen mielenterveydestä tai nukkumisvaikeuksista. Kyllähän he kultaiset reunat saavat selitettyä kaikkeen, mutta kovasti epäilyttää se jatkuva lääkkeiden tuputtaminen.
Tunnen monia ihmisiä vuosien varrelta, jotka mielialalääkkeitä/unilääkkeitä ovat syöneet, mutta
en yhtäkään ihmistä joilla se tilanne olisi lääkkeillä paremmaksi muuttunut, päinvastoin
Minun veikkaukseni on psykopatia/sosiopatia ja jotain häikkää äiti-lapsi-suhteessa, rakkauden ja läheisyyden puutetta.
Tulee mieleen se yksi tutkija, professori tms joka teki aivokuvauksia rikollisista. Päätti sitten kuvata myös oman päänsä ja tulos oli, että hän oli psykopaatti. Mutta hänellä oli ollut erinomainen lapsuus ja hyvät vanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 08:20"]
On voinut olla osin sekaisin myös lääkkeistä! Esim. Tuo jonkun mainitsema Atarax.. meillä 3v atoopikko saa sitä silloin tällöin ja "tillttaa" ihan täysin. Ravaa ympäriinsä, itkee ja nauraa, koko seuraavan päivän on unelias. Sen pitäisi siis auttaa nukkumaan, mutta ennen nukahtamista tyttö on pari tuntia kuin kännissä.
[/quote]
Minulle on määrätty Ataraxia ihottuman kutinaan. Nykyisin käytän lääkettä, joka ei väsytä. Aikoinaan parikymppisenä otin tuota lääkettä ja noin puolen tunnin, tunnin kuluttua olin täysin veto pois enkä voinut mitään muuta kuin nukkua. Yritin joskus lähteä ulos otettuani sitä, mutta en pystynyt. Halusin vain nukkua. Uni oli syvää ja olin täysin kanttuvei aamuun asti ja aamullakin vielä pökkyrässä. Ei tullut raavittua ihoa, joten kyllä se siihen vaivaan auttoi.
En ymmärrä miten joku voi saada siitä hepulikohtauksen?
Mä uskon, että ne vanhemmat tosiaan tekivät kaikkensa. Äiti oli nuori ja epävarma, lapsi moniongelmainen. Äidin ja kotiolojen osoittaminen sormella tällaisissa tapauksissa on julmaa. Eiköhän Deb ja perhe kärsineet tarpeeksi koko Nancyn elämän ajan ja vielä sen jälkeenkin negatiivisen julkisuuden myötä. Varmasti kysyivät itseltään sata ja tuhat kertaa, missä meni pieleen.
Tottakai kirja on minäminäminä -meininkiä, koska Deb kirjoittaa omasta näkökulmastaan. Kertoo kirjassa rehellisesti myös itsemurhamietteistään, syrjähypyistä, avio-ongelmista, itsesyytöksistä - ts. ei tee itsestään pyhimystä. Perhe ei ole myöskään ymmärtääkseni puhua pukahtanut Nancysta Debin ulostulon jälkeen, eli antavat tyttären levätä rauhassa.
Toivottavasti myös heillä on rauha nykyään.
terapiasta ole välttämättä yhtään mitään hyötyä. Sekös vasta pistää epätoivoiseksi, kun kaikki keinot on jo käytetty.
myös sen, ettei se muistanu kaikkea mitä teki eli mihin liittyy pskoosit ja väkivalta.
Täytyypä lukea uudestaan;)