Lue keskustelun säännöt.
Tekö tosiaan olette valmiita riistämään lapselta isän erotessa?
25.06.2011 |
Tuohon viikko viikko asumus keskuteluun pohjautuen..Kumpi asia on mielestäsi tärkeämpää:
1. Se että lapsella on läheiset/lämpimät välit KUMPAANKIN vanhempaan,sekä isään että äitiin. Kumpikin elää arkea lapsen kanssa vuoroviikko systeemillä.
vaiko
2. Se että lapsi etääntyy isästään, kun tapaamiset harvenee, nähdään 2 kertaa kuussa vlopun ajan. Lapsi kasvaa ja isä alkaa jäädä ulkopuolelle lapsensa elämästä,eikä pysy perässä mitä lapsen elämässä tapahtuu. Lapselle on ahdistavaa mennä isälle kun isä käy kokoajan vain vieraammaksi,erityisesti murrosiässä.
Vastaa 1 tai 2.
Itse vastaan 1.
Kommentit (42)
alkoholin käytöstä, ni ihan turha pohtia tälläsiä juttuja. Yleensä se on se että isä hyvin vähän viettää aikaa perheensä kanssa, ja muut asiat, esim harrastukset ovat tärkeempiä. En ole koskaan nähnyt että äidit huvikseen hakevat eroa, yleensä se on niin että toinen joutuu tekemään kaiken, ja sitten ei enää ole pitkä matka toisistaan erkanemisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että paras tilanne lapselle on, että hänellä on biologiset vanhemmat, jotka häntä rakastavat ja asuvat hänen kanssaan. Eli perhe ei ole hajaantuneena eri puolelle Suomea.
Kaikki muut vaihtoehdot ovat huonompia, ja lapsi saa jokatapauksessa käydä läpi monta ristiriitaista tunnetta ennenkuin oppii hyväksymään asian, että hänen vanhempansa eivät enää rakasta toisiaan ja perheidylli on särkynyt.
jos me eroaisimme, niin mieheni erinomaisena isänä ilman muuta viettäsi lapsensa kanssa aikaa ainakin yhtä paljon kuin minä.
Sen sijaan hänen ex-vaimonsa elämäntyylin tuntien voin todeta, että Suomessa lapsen äiti saa kärsiä vakavasta alkoholiongelmasta, esim. kadota vaikka viikoksi ryyppäämään, joutua putkaan, saada rattijuoppoustuomion sekä kärsiä vakavista mielenterveysongelmista itsemurhayrityksineen, ja silti sossun tädit näkevät äidin lapsen ensisijaisena huoltajana.
Miesten aseman parantamiseksi erotilanteessa pitäisi Suomessa tehdä paljon! Ihmettelen, että poliitikot ovat niin laimeita tässä asiassa.
Itse näkisin niin, että lapsi tarvitsee sekä elkeästi "oman kodin" joka on ykkönen, että kiinteät suhteet molempiin vanhempiin. Tämä järjestyy niin, että lapsi asuu jomman kumman vanhemman luona valtaoan aikaa, on etävanhemman luona joka toinen viikko pitkän viikonlopun (to-ma) ja etävanhempi on lapsen päivittäiseä arjessa mukana. Esim. hakee hoidosta vaikka onkin toisen hoitovuoro, vie harrastuksiin vaikka onkin toisen hoitovuoro jne.
Tämä toteutuu vain jos eronneet vanhemmat ovat aikuisia, järkeviä, vastuuntontoisia, lapsen parasta ajattelevia ja pystyvät opimaan asioista keskenään.
alkoholin käytöstä, ni ihan turha pohtia tälläsiä juttuja. Yleensä se on se että isä hyvin vähän viettää aikaa perheensä kanssa, ja muut asiat, esim harrastukset ovat tärkeempiä. En ole koskaan nähnyt että äidit huvikseen hakevat eroa, yleensä se on niin että toinen joutuu tekemään kaiken, ja sitten ei enää ole pitkä matka toisistaan erkanemisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse näkisin niin, että lapsi tarvitsee sekä elkeästi "oman kodin" joka on ykkönen, että kiinteät suhteet molempiin vanhempiin. Tämä järjestyy niin, että lapsi asuu jomman kumman vanhemman luona valtaoan aikaa, on etävanhemman luona joka toinen viikko pitkän viikonlopun (to-ma) ja etävanhempi on lapsen päivittäiseä arjessa mukana. Esim. hakee hoidosta vaikka onkin toisen hoitovuoro, vie harrastuksiin vaikka onkin toisen hoitovuoro jne.
Tämä toteutuu vain jos eronneet vanhemmat ovat aikuisia, järkeviä, vastuuntontoisia, lapsen parasta ajattelevia ja pystyvät opimaan asioista keskenään.
on että isä olisi jotenkin huonompi vanhempi? En usko että läheskään suurinosa edes näistä viikko viikko systeemeistä menisi niin kuin yllä kuvailitte. Uskon että on myös niitä isiä jotka aidosti haluavat sen viikon viettää lapsensa kanssa ja vaalia myös omaa isyyttään. Miksi aina oletetaan että se ero on tullut sen vuoksi että mies ei ole tehnyt kotihommia jne.. ja tuskin kukaan nyt voi suostua vuoroviikko systeemiin jos tietää että isä on vaikka reissutyössä eikä koskaan kotona???
Me erosimme vaikka mies teki kotitöitä,oli täydellinen isä ja huomoi minua. En vain pystynyt antamaan anteeksi aikaisempia mokia. Siitä joku nappaa hyvän miehen itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsen ykkösen itse avioerossa isästäni vieraantuneena lapsena.
Tietysti tämä niin kauan kuin oikeasti ON kaksi rakastavaa vanhempaa jotka pystyvät kotia ylläpitämään.
Sellainen vaihtoehto, jossa lapsilla olisi yksi koti ja vanhemmat vuorottelisivat toimisi ja olisi ihanteellinen niin kauan kuin vanhemmilla ei ole uusia puolisoita. Mutta pariutumisen tarve ja tarve perhe-elämään on ihmisillä suuri, ei ole oikein lapsiakaan kohtaan jos aikuiset luopuvat uusista ihmissuhteista lasten "edun" vuoksi. Liian suuri uhraus lasten vuoksi, liian iso henkinen lasku lasten maksettavaksi vaikka maksua ei heille haluttaisi tietoisesti sälyttää.
Aikuisten onnellisuuteen pyrkivä, tasapainoinen elämä koituu lopulta lastenkin hyväksi.
Kuitenkin täytyy olla kaikkien osapuolien (myös uusien kumppanien) valmiita tekemään uhrauksia ja kompromisseja, jotta kaikilla osapuolilla olisi kohtuulliset oltavat, varsinkin lapsilla. Siksi esimerkiksi pitäisi viimeiseen asti välttää eri paikkakunnille muuttamista tai koulumatkojen venymistä kohtuuttomiksi vuoroasumisen vuoksi.
parasta olisi vuoroviikkoasuminen siten, että vanhemmat asuisivat parin sadan metrin säteellä toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isä on uraohjus, jonka kanssa lapsella olisi pitkät hoitopäivät ja varmaan myös iltaisin lapsenvahteja, koska isällä myös silloin menoja.
minä taas olen valmiimpi luopumaan urastani, asettamaan lapsen etusijalle hänen ollessaan pieni (eli siis alle rippikouluikäinen) ja olemaan enemmän läsnä.
isän olisi lapsen kanssa aina silloin, kun hänellä olisi oikeasti mahdollisuus eli on raivannut kalenteriinsa aikaa eli esim. joka toinen viikkoa pitkä viikonloppu ja lomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lasta ei pompotella, vaan että lapsella on YKSI KOTI. Olisin valmiimpi vaikka itse olemaan se viikonloppuvanhempi, mutta niin itsekäs en haluaisi olla, että pompottelisin lasta kahden kodin välillä.
Minusta vuoroviikkoäiti on 1500 x itsekkäämpi kuin virikeäiti... Niistä ei voi puhua edes samana päivänä. Virikelapsi sentään on joka ikinen yö omassa kodissaan, eikä raukka joudu seilaaman kahden erilaisen maailman välillä.
Vuoroviikkosysteemissä lapsi saa kaksi etävanhempaa, eikä lapsella ole omaa kotia, on vain äiskän ja iskän kämpät. Mutta eihän se vanhempaa kiinnosta.
Joku oikeasti meinaa, että lapselle on ahdistavaa mennä joka toinen viikonloppu isälle, mutta ei ole ahdistavaa vaihtaa kotia JOKA VIIKKO?
En usko, että edes av-mamma voi olla näin tyhmä.
P.S. Onko näitä vuoroviikkolapsia oikeasti edes olemassa? Tunnen lukuisia eroperhelapsia, mutta ei kukaan asu vuoroviikkoja vanhempiensa luona, vaan äidin luona ja vkl isällä. Taitaa tämä vuoroviikkokeskustelu taas olla paljon melua tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tutkimuksissakin todettu ja terve järkikin sen jo sanoo, että vuoroviikkosysteemi ainakin pienille lapsille on suuri stressitekijä, koska pieni lapsi ei pysty vaihtamaan kiintymyksen kohdetta niin nopeasti vaan saman turvallisen aikuisen on oltava läsnä koko ajan. Vanhempi lapsi kestää tuon paremmin. En valitse kumpaakaan, surullista tuo vaan on.
Jos mies muuttuisi alkoholisti mulkeroksi tmv niin sitten on varmaan parempi tuo vaihtoehto 2.
Muissa tapauksissa en eroaisi. Piste. Se että lapsilla on ehjä koti on tärkeämpää kuin se, että olen itse onneni kukkuloilla kokoajan. Elämä on ja aina ei voi voittaa. Joskus tuntuu tylsältä mutta silti yhdessä ollaan.
ja alkaa olla aika suosittu monessa ero perheessä. Tämä vloppu isä juttu on jo aika vanha juttu.
Mutta ap tässä siis kirjoittelee ja ideanani oli se tilanne jossa isä on OIKEASTI hyvä ja osallistuva isä, ei ole mitään työmatka kuvioita, pitkiä työpäiviä,pitkiä välimatkoja jne jne, vaan että isän elämä mahdollistaa vuoroviikko asumisen ja että isä oikeasti haluaa sitä myös itsekkin. Musta olisi väärin riistää se mahdollisuus isältä ja lapselta.
Tietysti tänne kirjoittaa heti ne joiden ex mies tekee 12h päiviä ja ei ole koskaan ollu kovin osallistuva,herranjestas,en minäkään lastani sellaiselle isälle antaisi,joka ei edes välitä lapsesta. ahdistaisi antaa vaikka vain vlopuksi. Mutta idea oli se että tilanne,vanhempien välit ja isän kiinnostus olis kaikki reilassa.
KUKAAN asiantuntia ei tue ajatusta, että lapsi asuu yksin kotonaan ja vanhemmat vierailevat. Se nimittäin juuri johtaa turvattomuuden tunteeseen, kun lapsi on kodin ainoa pysyvä asukas. Lapsi jää silloin vastuuseen aivan liian paljosta. Kumpikaan vanhemmista ei todellisuudessa eron jälkeen enää panosta tähän entiseen yhteiseen kotiin silloin, kun siellä asutaan vuorotellen. Eronneiden kommunikaatio toimii harvoin täydellisesti, jolloin lapsia aletaan käyttää viestinviejinä yms. Lisäksi kun tulee uusia kumppaneita, kuten väistämättä tulee, heidän ja uusien lapsien kanssa tulee isoja ongelmia.
Tuo järjestely on lapsille hyvä vain siirtymäkautena, ei pysyvästi.
Ero on aina traumaattinen, mutta pahinta on, jos lapsi menettää ehjän perheen lisäksi vielä toisen vanhempansakin.
Lapsen vuoroviikkoasuminen on monissa eri selvityksissä (esim. Lahtiharju, Cacciatore, Keltikangas-Järvinen) todettu vanhempien kannalta mukavaksi järjestelyksi, koska siinä vanhemmuus puolittuu, saa vapaan viikon lapsesta jne. Eikä vuoroviikkosysteemi tee siitä paskasta isästä tai äidistä yhtään sen parempaa vanhempaa kuin se oli avioliitonkaan aikana, joten kärsijänä on lapsi. Eikä se vuoroviikkoasuminen ole yhtään sen ongelmattomampaa kuin vaikka viikonlopputapaamiset. On lapsia, jotka käyvät isällään joka toinen viikko, mutta eivät välttämättä näe silloin isää lainkaan. Tulee sopimuksen kirjanin täytettyä, mutta ei sen henki.
Sillä tavalla maksimoidaan sekä lapsen turvallisuudentunne että vanhempien läsnäolo.
Jos todella rakastaa lastaan, toimii näin. Lapsen vuoroviikkoasuminen on monissa eri selvityksissä (esim. Lahtiharju, Cacciatore, Keltikangas-Järvinen) todettu vanhempien kannalta mukavaksi järjestelyksi, koska siinä vanhemmuus puolittuu, saa vapaan viikon lapsesta jne. Eikä vuoroviikkosysteemi tee siitä paskasta isästä tai äidistä yhtään sen parempaa vanhempaa kuin se oli avioliitonkaan aikana, joten kärsijänä on lapsi.
Eikä se vuoroviikkoasuminen ole yhtään sen ongelmattomampaa kuin vaikka viikonlopputapaamiset. On lapsia, jotka käyvät isällään joka toinen viikko, mutta eivät välttämättä näe silloin isää lainkaan. Tulee sopimuksen kirjanin täytettyä, mutta ei sen henki.