Opettajan auktoriteetista ja "väärällä alalla olemisesta"

noin avuton olet. Toivottavasti et ole lapseni tuleva opettaja, koska voin luvata, että tuolla asenteella olet hankaluuksissa kanssani. Enkä ole enää kovin mukava siinä vaiheessa, vaikka muuten olenkin.

ja mustavalkoinen. En usko, että opettajalla "jokon on auktoriteettia" tai sitten "ei ole auktoriteettia". Kyse on vuorovaikutuksesta ja ryhmät ovat aina erilaisia ja muuttuvia. Ja yksilöt ovat erilaisia keskenään. Kyse on myös ryhmädynamiikasta.



Minä itse tekisin tuossa tilanteessa niin, että tarttuisin noihin "häiriköihin". Yrittäisin ratkaista sen miksi ovat sellaisia. Käytökseen löytyy yleensä joku syy.



Ei ole mitään vippaskonsteja, jotka tehoavat aina ja joka paikassa. Myös kympin tyttö voi olla hyvä opettaja, kuten myös tarkkiksen kasvatti poika. Jokainen tekee työtä omalla persoonallaan. Uskon, että työ opettaa vuosien varrella. Jos vaan jaksaa hyväksyä sen, että oppiminen on loputonta.



On harhaa ajatella, että koulutustuubista juuri ulos tullut opettaja voisi olla vielä hyvä opettaja tilanteessa kuin tilanteessa. Kestää vuosia kasvaa hyväksi opettajaksi.



Tämä nyt minun näkemykseni, opetusalalla vasta neljä vuotta valmistumisen jälkeen työskennellyt

1. Jos opettajan ns. auktoriteetti riittää pitämään kurissa luokasta 21 oppilasta, mutta 2 on aivan pitelemättömiä, mitä asialle voi tehdä? Muuttaa toimintatapojaan.



2. Mitkä ovat nämä mystiset keinot, joilla häiriköt saadaan kuriin? Ihan konkreettisesti? Yleensä positiivisen puolen näkeminen näissä lapsissa, jotka nyt koet häiriköiksi. Ja sen positiivisuuden palkitseminen.



3. Mitä tämä auktoriteetti yleensä on? Voisiko joku vähän demystifioida sitä? Rautalangastakin saa vääntää? Se on reiluutta toisia kohtaan.



4. Mitä te oikeasti haluatte? Opettajan joka hallitsee koko luokan ja on tasapuolinen kaikkia kohtaan.

Olen ope, olen opettanut monen ikäisiä. 10-vuotiasta aikuisiin. Positiivisuuden palkitseminen, tasapuolisuus, oppilasita ja opettamisesta pitäminen ovat ne konstit, joilla minä olen operoinut.

Tottakai aina sattuu ja tapahtuu kaikkea luokassa, mutta perustyörauha ja hyvät välit oppilaisiin tulevat em. tavalla. Minulla siis. :)

Siis oppilaat kohdataan ihmisinä ja yksilöinä. Jos joku hakee kovasti rajoja, ne rajat asetetaan.



Minä esim. yläkoulun opena teen aluksi hyvin selvät säännöt tunneille: tunnille tullaan ajoissa, tunnilla on työrauha, tehtävät tehdään tunnilla/kotona. Jos joku näistä poikkeaa, niin sitten käytän (välillä aika reilustikin) ns. omaa aikaani oppilaan kanssa asian selvittämiseen.



Esimerkiksi olen erään oman valvontaluokkani oppillaan kanssa istunut korvaamassa luvattomia poissaoloja oppitunneilta syksyn aikana varsin monta tuntia. Istuimme ja keskustelemme. Keväällä hänellä ei ole ollut yhtään luvatonta. Tekemättömät kotitehtävät tehdään välitunnilla/koulun jälkeen. Oppitunti ei koskaan ala ennen koko porukan rauhoittumista. Pari kertaa on harjoiteltu hiljaa olemista välitunnin puolelle... jne.



Eli säännöt pitää olla selvät ja niistä täytyy pitää kiinni. Vaikka tästä voisi kuvitella minun olevan todellinen tiukkis, niin todellisuudessa tuntini ovat rauhallisia (ihan hiljaa ei toki tarvitse olla, mutta asiassa pysytään) ja koen olevani ihan pidetty opettaja.

Minä varmaan tekisin niin, että poistaisin tunnilta + merkkaisin poissaolon jokaiselle häirikölle. Ottaisin myös yhteyttä vanhempiin.

noin avuton olet. Toivottavasti et ole lapseni tuleva opettaja, koska voin luvata, että tuolla asenteella olet hankaluuksissa kanssani. Enkä ole enää kovin mukava siinä vaiheessa, vaikka muuten olenkin.

Ope harvoin joutuu tekemisiin niiden "kunnollisten" lasten vanhempien kanssa.

ovat diagnoosin saaneita, lääkitys jäänyt väliin eikä keskittymiskykyä yhtään jäljellä? Silloinko myös ihan tämä positiivisuus puree yksinään? Voi kun asiat olisivatkin noin yksinkertaisia. Jos oppilas on liki sairaalakoulukunnossa, ollaan jo aika vaikeassa tilanteessa - oli sitä auktoriteettia vaikka miten paljon.

ovat diagnoosin saaneita, lääkitys jäänyt väliin eikä keskittymiskykyä yhtään jäljellä? Silloinko myös ihan tämä positiivisuus puree yksinään? Voi kun asiat olisivatkin noin yksinkertaisia. Jos oppilas on liki sairaalakoulukunnossa, ollaan jo aika vaikeassa tilanteessa - oli sitä auktoriteettia vaikka miten paljon.

Alakouluissa on varmasti paljon lapsia, jotka ovat siinä rajamailla tarvivatko jo jotain erityishoitoa vai ei. Koita siinä sitten ohjata heitä kun samalla on 20 muuta lasta, joiden oppiminen on sinun vastuullasi.

kuin toisilla. Osa lapsista on niin vaikeita ja/tai huonosti kasvatettuja, ettei niiden kanssa normaalilla auktoriteetilla varustettu aikuinen pärjää. Ehkä jossain on niitä luontaisia tyyppejä, jotka pärjäisi paremmin, mutta miten ihmeessä ne kaikki opettajaksi hakeutuisi...? Ihmisiä, vaikuttavia tyyppejä, tarvitaan muillakin aloilla ja monilla muilla aloilla on mahdollisuus tienata paljon enemmän, niin miksi ihmeessä se parhaimmisto haluaisi opettajiksi ainoastaan? Ala kuin ala, niin ei kaikki ole niin loistavia työssään. Keskinkertaisiahan suurin osa on ja se on hyväksyttävä. Jos me halutaan parhaimmat tykit yhteiskunnassa juuri opettajiksi, niin palkaksi sitten 10 000 Euroa/kk, niin johan on valinnanvaraa.



Ei opettajan, hoitajan, lääkärin tai vaikka siivojankaan tarvi olla aina se ylisuorittaja. Yksilölliset erot näkyy ja ei aina voida vaan haukkua, jos ei ole se suurimmilla taipumuksilla ammattiinsa oleva.

Ehkä jostain joskus voisi tulla, mutta suurin osa on moniongelmaisia ja useammalla diagnoosilla varustettuja. Lisäksi persoonallisuushäiriöt: narsistinen ph tai jopa psykopatia ovat tyypillisiä. Hyvin monilla on tyyliin asperger, adhd ja päälle narsismi. Miten tuollainen ihminen voisi toimia opettajana?

Minä en ole opettaja. Mutta pisteet kuitenkin nopeista päätelmistä. Olen villin, mutta tottelevaisen koululaisen äiti, joka on opettanut lapselleen, että opettajaa kuunnellaan.

Tuollainen "hankaluuksilla" uhkailu on aika ala-arvoista ja arvostan nyt taas entistä enemmän poikani ihanaa opettajaa, jolla on sydän paikallaan ja jota lapset rakastavat. Paitsi niiden kahden perheen lapset, joilla on ollut valitettava epäonni syntyä juuri tuollaisiin "hankaluuksia mun kaa luvassa keletana"-perheeseen.

noin avuton olet. Toivottavasti et ole lapseni tuleva opettaja, koska voin luvata, että tuolla asenteella olet hankaluuksissa kanssani. Enkä ole enää kovin mukava siinä vaiheessa, vaikka muuten olenkin.

Siis tuo kakkonen! Tunnen ihan samanlaisen prinsessaäidin, jonka kultapoju on mm. vaihtanut koulua kolmesti vuoden aikana koska OPETTAJA oli "ihan tyhmä". Joka kerralla. Oikeasti.



Sama poika on laiska, pilalle lellitty ja viettää vapaa-aikansa lähinnä pelaillen pelejä tai ryypäten. Ei tarvitse opiskella eikä käydä töissä, vaikka ikä on kohta 20. Äiti "ymmärtää" loputtomasti.

Ovatko kympin pojat yhtä arveluttavia opettajia kuin kympin tytöt? Vai saako pojat kymppejä lahjakkuuden vuoksi ja tytöt istumalihasten?



Opettajan koulutukseen ja työhön liittyy paljon puuduttavan tylsiä työtehtäviä. Kympin oppilailla on yleensä sietokykyä - lahjakkuuden lisäksi - istua ja tehdä näitä työvaiheita, vaikka aina ei niin huvittaisikaan. Miksi siis parjata ihmisiä, joilla on kyky tehdä töitä myös "istumalihaksilla", kognitiivisten kykyjen lisäksi? Sehän on vain hyvä piirre.



Ja kuka sanoo, että nykyään kympin tytöt ovat kilttejä! Mitä kiltteydellä edes tarkoitetaan? Sitä, ettei kännää joka viikonloppu itseään oksennuskuntoon - ei kait se tee kenestäkään hyvää opettajaa? Vai miellyttämistä? Eihän se, ett äpärjää koulussa hyvin, tarkoita että sitä tehdään miellyttämisen vuoksi vaan siksi, että ymmärretään, mitä elämässä menestymiseen tarvitaan, ja ollaan valmiita tekemään sen eteen töitä. Se ei onnistu lahjattomilta, joten sinnikkyyden lisäksi pitää olla myös vähintään normaali älykkyys, mielummin vähän ylikin.

Ovatko kympin pojat yhtä arveluttavia opettajia kuin kympin tytöt? Vai saako pojat kymppejä lahjakkuuden vuoksi ja tytöt istumalihasten? Opettajan koulutukseen ja työhön liittyy paljon puuduttavan tylsiä työtehtäviä. Kympin oppilailla on yleensä sietokykyä - lahjakkuuden lisäksi - istua ja tehdä näitä työvaiheita, vaikka aina ei niin huvittaisikaan. Miksi siis parjata ihmisiä, joilla on kyky tehdä töitä myös "istumalihaksilla", kognitiivisten kykyjen lisäksi? Sehän on vain hyvä piirre. Ja kuka sanoo, että nykyään kympin tytöt ovat kilttejä! Mitä kiltteydellä edes tarkoitetaan? Sitä, ettei kännää joka viikonloppu itseään oksennuskuntoon - ei kait se tee kenestäkään hyvää opettajaa? Vai miellyttämistä? Eihän se, ett äpärjää koulussa hyvin, tarkoita että sitä tehdään miellyttämisen vuoksi vaan siksi, että ymmärretään, mitä elämässä menestymiseen tarvitaan, ja ollaan valmiita tekemään sen eteen töitä. Se ei onnistu lahjattomilta, joten sinnikkyyden lisäksi pitää olla myös vähintään normaali älykkyys, mielummin vähän ylikin.

Itse olin ns. kympin tyttö ja niin oli kaveritkin. Olimme reippaita koulussa ja teimme välttämättömän, mutta meillä oli muutakin elämää: harrastettiin, hengattiin kavereiden kanssa ja kyllä, ryypäättiinkin alaikäisenä, jos sitä halutaan pitää meriittinä. Läksyjä tehtiin, kun jaksettiin ja kokeisiin luettiin viimeisenä iltana. Itseasiassa suurin osa kympikin oppilaista on ihan tavallisia laiskiaisia. Se käsitys, että kympin oppilaat on introvertteja, sosiaalisesti kyvyttömiä ja lukevat itsensä uuvuksiin jo peruskoulussa on ihan huttua. Harva kympin oppilaskaan lukee enempää kuin muut. Toisilla vaan on koulujutuissa enemmän lahjoja kuin toisilla.

1. Muuttaa toimintatapojaan miten?

2. Miten voi olal reilu muita kohtaan, jos jatkuvasti menee 90 % ajasta häirikön paimentamiseen?

3. Haluat opettajan, joka hallitsee luokan ja tilanteen. Jälleen kerran, miten se tapahtuu, jos 21 on ok, mutta 2 ei ja kaikkia sallittuja keinoja on kokeiltu? "Olemalla ammattitaitoinen". Yeah, right.

1. Jos opettajan ns. auktoriteetti riittää pitämään kurissa luokasta 21 oppilasta, mutta 2 on aivan pitelemättömiä, mitä asialle voi tehdä? Muuttaa toimintatapojaan. 2. Mitkä ovat nämä mystiset keinot, joilla häiriköt saadaan kuriin? Ihan konkreettisesti? Yleensä positiivisen puolen näkeminen näissä lapsissa, jotka nyt koet häiriköiksi. Ja sen positiivisuuden palkitseminen. 3. Mitä tämä auktoriteetti yleensä on? Voisiko joku vähän demystifioida sitä? Rautalangastakin saa vääntää? Se on reiluutta toisia kohtaan. 4. Mitä te oikeasti haluatte? Opettajan joka hallitsee koko luokan ja on tasapuolinen kaikkia kohtaan.

"Entäpä kun nämä kaksi oppilasta



ovat diagnoosin saaneita, lääkitys jäänyt väliin eikä keskittymiskykyä yhtään jäljellä? Silloinko myös ihan tämä positiivisuus puree yksinään? Voi kun asiat olisivatkin noin yksinkertaisia. Jos oppilas on liki sairaalakoulukunnossa, ollaan jo aika vaikeassa tilanteessa - oli sitä auktoriteettia vaikka miten paljon."



eivät ainakaan toimi juuri erityisoppilailla. Jos opettaja ei kykene näkemään lapsessa mitään muuta kuin hirviön, niin turha odottaakaan mitään muuta.

en ole koululaisen äiti, mutta tulevan sellaisen kylläkin. Lapseni on normaali lapsi, en tiedä mitä villillä tarkoitit. Kai ne kaikki on joskus villejä, joskus kilttejä, lapsia kaikki. Molemmat puolet löytyy minunkin lapsestani, ihan normaalina lapsena päiväkodin ja eskarin käynyt.

Mielestäni opettajan tulee kuitenkin tietää, mitä tarkoittaa auktoriteetti, ja miten sellainen lasten kanssa saavutetaan. Jos näin ei ole, en pidä opettajaa pätevänä, enkä halua omalleni sellaista opettajaa. Puuttuisin asiaan, ja valittaisin rehtorille, ja sen jälkeen hallinto-oikeuteen, jos tarvetta on. Sitä tarkoitin hankaluuksilla. Haluan, että lapseni saa käydä koulua normaalisti, riittävän pätevän opettajan johdolla, jolle _on_ selvää, mitä tarkoittaa auktoriteetti, ja miten sellainen lasten kanssa saavueteaan. Liian paljon on opettajia, joilla ns menee hermo lapsiin, jotka näkevät lapsissa vain negatiivisuutta, syyttelevät vanhempia, ovat epätasapuolisia lapsia kohtaan, eivät tiedä miten saavutetaan auktoriteettiasema lasten kanssa yms yms. En halua lastani sellaisen opettajan luokalle, ja jos sellaista ilmeisi, rupeaisin viemään asiaa valituksen muodossa eteenpäin.

Hänellä oli kuitenkin jatkuvia vaikeuksia luokan kolmen häirikön kanssa. Opettaja yritti parhaansa, mutta ei varmaan aina jaksanut suhtautua kauhean positiivisesti ja tasapuolisesti. Minusta olisi kuitenkin ollut kamalaa, että äitini olisi ryhtynyt vainoamaan tuon takia opettajaani tai vaatinut meille opeksi yhtä toista, jonka tunneilla kyllä oltiin hiljaa ja ojennuksessa, mutta joka ihan tasapuolisesti väheksyi kaikkia oppilaitaan.