Tekö tosiaan olette valmiita riistämään lapselta isän erotessa?

jossa vuoroviikkosysteemiä kokeiltiin lapsen kanssa jotain puoli vuotta, mutta lopulta se purettiin, koska lapsi alkoi oireilla voimakkaasti jouduttuaan kahden kodin loukkuun. Nyt lapsi asuu äidillään viikot ja isän luona joka toinen vkl ja lapsi voi paremmin.

Minusta on surullista jos naiset uskovat tähän vanhemmuuden tasa-arvohömppään ja käyvät mielistelemään eksäänsä lapsen kustannuksella.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että vuoroviikkovanhemmuus on marginaalinen ilmiö.

Lapsella on se yksi pysyvä "pää koti" joka on minun luona. isän luona on jokatoinen vloppu pe-ti joskus viikollakin isä hakee lasta puistoon. Mutta pääsääntöisesti noin. Ei ihan täyttä viikkoa tule tuossa,mutta kuitenkin pidempi aika kuin vain vloppu:) Myöhemmin lapsen toiveiden mukaan pidennämme tai lyhennämme aikaa. Meillä vanhemmilla asunnot ovat lähekkäin,kaikki pysyy samana koulujen,tarhojen suhteen. uusille kumppaneille teemme selväksi kuviomme ja se on hyväksyttävä,lapsen etu menee edelle,olemme eronneet ja siitä on kannettava vastuu. Sovimme kaikista lapsen asioista ja kasvatus linjamme on suht samanlainen. Isä on oikein lämmin ja rakastava isä,isyydenstä minulla ei ole mitään moitittavaa exälle..hieno isä on lapsellemme,lämmin ja näyttää rakkautensa.



Mutta se että onko tämä sen hyväksyttävämpää,pari pv lisää niin olisimme mekin jo viikko viikko systeemillä? Ja sittenkö tämäkin olisi tuomittavaa,parin päivän perusteella?

KUKAAN asiantuntia ei tue ajatusta, että lapsi asuu yksin kotonaan ja vanhemmat vierailevat. Se nimittäin juuri johtaa turvattomuuden tunteeseen, kun lapsi on kodin ainoa pysyvä asukas. Lapsi jää silloin vastuuseen aivan liian paljosta. Kumpikaan vanhemmista ei todellisuudessa eron jälkeen enää panosta tähän entiseen yhteiseen kotiin silloin, kun siellä asutaan vuorotellen. Eronneiden kommunikaatio toimii harvoin täydellisesti, jolloin lapsia aletaan käyttää viestinviejinä yms. Lisäksi kun tulee uusia kumppaneita, kuten väistämättä tulee, heidän ja uusien lapsien kanssa tulee isoja ongelmia. Tuo järjestely on lapsille hyvä vain siirtymäkautena, ei pysyvästi. Ero on aina traumaattinen, mutta pahinta on, jos lapsi menettää ehjän perheen lisäksi vielä toisen vanhempansakin.

joka käy joka toinen viikko asumassa. Uusien kumppanien ja uusien lasten kanssa tulee aina ongelmia, ja se reissulapsi on todellinen kärsijä: ei omaa kotia missään!

Lapsella vain yksi koti. Siitä mä olen ehdoton. Ja etävanhempi on lapsen elämässä läsnä enemmän, kuin tuon viikonlopun joka toinen viikko eli tapaamiset on suhteellisen vapaasti ja lastakin kuunnellaan.



Tämä vaatii kuitenkin vanhemmilta enemmän joustoa. Valitettavasti nykyisellään lapsi on se, joka joutuu joustamaan ja tekemään niin, kuin vanhemmat päättää.

vastaan silti 2, koska olen nähnyt riittävästi niitä riepoleltuja vuoroviikkolapsia. Vuoroviikkosysteemi ei sovi alle kouluikäiselle ja kouluikäisellekin se on haastava. Vanhemmillehan se toki on kiva.



Minusta optimi olisi, että etävanhempi tapaisi lasta paitsi joka toinen viikonloppu niin myös ainakin yhtenä, mieluummin useampana arki-iltana. Lisäksi puhelin ja netti on keksitty. Etävanhempi joutuu toki näkemään vaivaa yhteydenpidossa mutta vanhemman etu ei ole se tärkein.

että lasta ei pompotella, vaan että lapsella on YKSI KOTI. Olisin valmiimpi vaikka itse olemaan se viikonloppuvanhempi, mutta niin itsekäs en haluaisi olla, että pompottelisin lasta kahden kodin välillä.

Minusta vuoroviikkoäiti on 1500 x itsekkäämpi kuin virikeäiti... Niistä ei voi puhua edes samana päivänä. Virikelapsi sentään on joka ikinen yö omassa kodissaan, eikä raukka joudu seilaaman kahden erilaisen maailman välillä.

Vuoroviikkosysteemissä lapsi saa kaksi etävanhempaa, eikä lapsella ole omaa kotia, on vain äiskän ja iskän kämpät. Mutta eihän se vanhempaa kiinnosta.

Mikäli vanhemmat eroavat on lapsella joka tapauksessa KAKSI kotia!! Ihan riippumatta paljonko niissä aikaa viettää. Näin ainakin pitäisi olla vaikka selkeästi näistä viikonloppuvierailijoista etävanhemmat ja etävanhempipuolet puhuvat vierailijoina, tunkeilijoina normaalielämässään. Vuoroviikkoäitihän onkin todella itsekäs salliessaan lapselle myös isän, kunnon äidin pitäisi laittaa kampoihin joka helvetin tapaamisesta ja tehdä isän ja lapsen suhteesta mahdottomuus. Parempihan se on että lapsella on yksi koti ja jumalainen äiti, siellä paskalla iskällä on joskus käytävä vai? Mutta eihän sitä äitiä sellainen kiinnosta, äitikruunu pitää saada kiiltämään vaikka lapsi voisi isänkaipuussaan kuinka pahoin! Onneksi viimeaikaisissa asiantuntijoiden kannan otoissa tuo perinteinen joka toinen viikonloppumalli on leimattu vanhaksi ja poistuvaksi, toivottavasti jatkossa lapset myös erossa saavat pitää kaksi vanhempaansa, kaksi kotia kun valitettavasti on siitä lähtien joka tapauksessa.

että lasta ei pompotella, vaan että lapsella on YKSI KOTI. Olisin valmiimpi vaikka itse olemaan se viikonloppuvanhempi, mutta niin itsekäs en haluaisi olla, että pompottelisin lasta kahden kodin välillä.

Minusta vuoroviikkoäiti on 1500 x itsekkäämpi kuin virikeäiti... Niistä ei voi puhua edes samana päivänä. Virikelapsi sentään on joka ikinen yö omassa kodissaan, eikä raukka joudu seilaaman kahden erilaisen maailman välillä.

Vuoroviikkosysteemissä lapsi saa kaksi etävanhempaa, eikä lapsella ole omaa kotia, on vain äiskän ja iskän kämpät. Mutta eihän se vanhempaa kiinnosta.

Mikäli vanhemmat eroavat on lapsella joka tapauksessa KAKSI kotia!! Ihan riippumatta paljonko niissä aikaa viettää. Näin ainakin pitäisi olla vaikka selkeästi näistä viikonloppuvierailijoista etävanhemmat ja etävanhempipuolet puhuvat vierailijoina, tunkeilijoina normaalielämässään. Vuoroviikkoäitihän onkin todella itsekäs salliessaan lapselle myös isän, kunnon äidin pitäisi laittaa kampoihin joka helvetin tapaamisesta ja tehdä isän ja lapsen suhteesta mahdottomuus. Parempihan se on että lapsella on yksi koti ja jumalainen äiti, siellä paskalla iskällä on joskus käytävä vai? Mutta eihän sitä äitiä sellainen kiinnosta, äitikruunu pitää saada kiiltämään vaikka lapsi voisi isänkaipuussaan kuinka pahoin! Onneksi viimeaikaisissa asiantuntijoiden kannan otoissa tuo perinteinen joka toinen viikonloppumalli on leimattu vanhaksi ja poistuvaksi, toivottavasti jatkossa lapset myös erossa saavat pitää kaksi vanhempaansa, kaksi kotia kun valitettavasti on siitä lähtien joka tapauksessa.

Kiitos, edes yksi järkevä kannanotto tähän keskusteluun.

että lasta ei pompotella, vaan että lapsella on YKSI KOTI. Olisin valmiimpi vaikka itse olemaan se viikonloppuvanhempi, mutta niin itsekäs en haluaisi olla, että pompottelisin lasta kahden kodin välillä. Minusta vuoroviikkoäiti on 1500 x itsekkäämpi kuin virikeäiti... Niistä ei voi puhua edes samana päivänä. Virikelapsi sentään on joka ikinen yö omassa kodissaan, eikä raukka joudu seilaaman kahden erilaisen maailman välillä. Vuoroviikkosysteemissä lapsi saa kaksi etävanhempaa, eikä lapsella ole omaa kotia, on vain äiskän ja iskän kämpät. Mutta eihän se vanhempaa kiinnosta.

Mikäli vanhemmat eroavat on lapsella joka tapauksessa KAKSI kotia!! Ihan riippumatta paljonko niissä aikaa viettää. Näin ainakin pitäisi olla vaikka selkeästi näistä viikonloppuvierailijoista etävanhemmat ja etävanhempipuolet puhuvat vierailijoina, tunkeilijoina normaalielämässään. Vuoroviikkoäitihän onkin todella itsekäs salliessaan lapselle myös isän, kunnon äidin pitäisi laittaa kampoihin joka helvetin tapaamisesta ja tehdä isän ja lapsen suhteesta mahdottomuus. Parempihan se on että lapsella on yksi koti ja jumalainen äiti, siellä paskalla iskällä on joskus käytävä vai? Mutta eihän sitä äitiä sellainen kiinnosta, äitikruunu pitää saada kiiltämään vaikka lapsi voisi isänkaipuussaan kuinka pahoin! Onneksi viimeaikaisissa asiantuntijoiden kannan otoissa tuo perinteinen joka toinen viikonloppumalli on leimattu vanhaksi ja poistuvaksi, toivottavasti jatkossa lapset myös erossa saavat pitää kaksi vanhempaansa, kaksi kotia kun valitettavasti on siitä lähtien joka tapauksessa.

Yhteiskunta (ja monet perheet) maksavat tuon kahden kodin systeemistä muutaman kymmenen vuoden kuluttua aika hurjia summia. Kahteen kotiin tottunut ei opi elämään vain yhtä kotia, joten tulossa on perheitä, joissa vanhemmat vaeltavat paikasta toiseen pysähtymättä minnekään. Kun on lapsesta asti tottunut siihen, että ihmissuhteisiin ei kuulu pitkäjänteisyys, ei aikuisena kykene sitoutumaan.

Höperöt. On täysin kiinni vanhemmasta ja tämän kyvystä luoda suhde lapseen, millaiseksi suhde muodostuu. Omat vanhempani erosivat kun olin äeljä, kövin isäni luona (toisessa kaupungissa, hui) joka toinen viikonloppu neljäntoista vuoden ajan. Lisäksi tietysti lomat: osa joululomasta, hiihtoloma, kuukausi kesällä... Välini isääni ovat läheiset, samoin isäni perheeseen syntyneisiin sisaruksiini.



Kiitän molempia vanhempiani siitä, että he pystyivät hoitamaan asiat hyvässä hengessä keskenään ja molemmat suvut ja uudet puolisot mahtuivat syntymäpäiville, rippijuhliin ja ylppäreihin. Äitini edisti suhdettani isääni: kun olin liian pieni matkustamaan ja isällä ei ollut autoa, äiti vei minut isälle ja haki. Isäni vietti aikaani kanssani, eikä esimerkiksi jättänyt minua mummilaan. Olen siis kiertänyt PoriJazzit ja muut jo pienenä.



Minusta erotilanteen pelko ei ole syy pysyä yhdessä, mutta vanhemmat voivat silti miettiä miten asumisensa järjestävät eron jälkeen.Minusta ideaalitilanteessa lapsilla on yksi pääasiallinen koti, mutta he käyvät säännöllisesti toisen vanhemman luona (mielellään lähellä) ja tämä vanhempi osallistuu heidän päivittäiseenkin elämäänsä. Teininä kadehdin niitä kavereitani, joiden vanhemmat asuivat samassa kaupungissa ja jotka kulkivat oman halunsa mukaan kummankin luona. Kieltämättä inhosin viikonloppulähtöjä joskus, mutta ne olivat olosuhde: elämä vain oli niin, enkä siitä mitenkään erityisemmin traumatisoitunut.

jos me eroaisimme, niin mieheni erinomaisena isänä ilman muuta viettäsi lapsensa kanssa aikaa ainakin yhtä paljon kuin minä.

Sen sijaan hänen ex-vaimonsa elämäntyylin tuntien voin todeta, että Suomessa lapsen äiti saa kärsiä vakavasta alkoholiongelmasta, esim. kadota vaikka viikoksi ryyppäämään, joutua putkaan, saada rattijuoppoustuomion sekä kärsiä vakavista mielenterveysongelmista itsemurhayrityksineen, ja silti sossun tädit näkevät äidin lapsen ensisijaisena huoltajana.

Miesten aseman parantamiseksi erotilanteessa pitäisi Suomessa tehdä paljon! Ihmettelen, että poliitikot ovat niin laimeita tässä asiassa.

isien ja miesten vähän aktivoitua?? Ihan oikeasti?Turha valittaa "sosiaaliämmistä", kun ei itse ole valmis sosiaalialan hommiin ryhtymään, kun niistä maksetaan niin vähän.

Ihan samalla lailla kuin bisnesmaailmassa jyllää äijien mafia, sossupuolella vallassa on naiset. EI se nyt niinkään voi mennä, että naisten täytyy joka kentällä taistella sekä itsensä että miesten puolesta. Jotain voi niiltä äijiltäkin vaatia.

Yhteiskunta (ja monet perheet) maksavat tuon kahden kodin systeemistä muutaman kymmenen vuoden kuluttua aika hurjia summia. Kahteen kotiin tottunut ei opi elämään vain yhtä kotia, joten tulossa on perheitä, joissa vanhemmat vaeltavat paikasta toiseen pysähtymättä minnekään. Kun on lapsesta asti tottunut siihen, että ihmissuhteisiin ei kuulu pitkäjänteisyys, ei aikuisena kykene sitoutumaan.

Erolapset joutuvat pienestä asti tottumaan että heillä on kaksi kotia ja ihmissuhteisiin ei kuulu pitkäjänteisyys. Siitä miten tuo kahden kodin malli on toteutettu ei liene suurta eroa, onko vuoroviikkosysteemi, joka toinen viikonloppu vai siltä väliltä. Uskon tavallasi että yhteiskunta joutuu hurjia summia maksamaan tämän erobuumin vain jatkuessa ja vanhempien toistellessa mantraa oikeudestaan omaan onneensa. Osa voi varmaan kärsiä vuoroviikkosysteemistä, osa taas vanhemansa hylkäämiskokemuksesta joko kokonaan tai viikonloppusysteemillä. Lapsethan jo joka tapauksessa vaeltavat kahden kodin väliä viikonloppusysteemilläkin ja ihan traumatisoivaa ja etäännyttävää on varmasti sekin! Sekin miten lapsi tulevaisuudessa reagoi eroon riippuu lapsesta ja olosuhteista. Joku ei kykene sitoutumaan ja ymmärtää vanhemmuuden kokemallaan tavalla, luopumisena. Itse taas isäni hylkäämänä viikonloppulapsena tiedän ettei ero ole minulle vaihtoehto ilman todellisia ongelmia (alkoholismi, väkivaltaisuus jne.) Aina on selvitty huonommastakin hetkestä parisuhteessa kun tahtoa on ollut molemmilla, näin jo 20 vuotta. Ei tarvitse elää kulississa vaan sitä ihan normaalia elämää iloineen ja suruineen.

eli lapsi asuu mun luona pääasiassa aina (siis lapsella oma huone ja nukkuu suurimman osan öistä mun kotona). Tämä on siis lapsen ja mun yhteinen koti. Etäisä asuu noin 500 m päässä meidän kodista ja on mukana lapsen elämässä siten, että hakee lapsen joka päivä päiväkodista (mä vien aamulla), koska meidän työvuorot antaa mahdollisuuden siihen, että lapsen päiväkotipäivä on klo 9-15. Lisäksi joka toinen viikonloppu lapsi on yhden yön isällään.



Tämä on koettu meille parhaaksi, juurikin sen takia että lapsella on selkeästi yksi koti ja isän luona yökyläillään. Mutta kun lapsen isä on joka päivä lapsen kanssa tekemisissä ja hoitaa päivittäisiä asioita (esim tekee joka päivä päivällisen lapselle), ei pääse ikävääkään syntymään.



Kun lapsi kasvaa niin noita yökyläilyjen määrää kasvatetaan, mutta vuoroviikkosysteemiin ei mennä. Lomilla lapsi on siis 2-3 yötä/per isän lomaviikko. Tämä sitten taas mahdollistaa suhteet myös isänpuolen sukulaisiin.

Lapsella on se yksi pysyvä "pää koti" joka on minun luona. isän luona on jokatoinen vloppu pe-ti joskus viikollakin isä hakee lasta puistoon. Mutta pääsääntöisesti noin. Ei ihan täyttä viikkoa tule tuossa,mutta kuitenkin pidempi aika kuin vain vloppu:) Myöhemmin lapsen toiveiden mukaan pidennämme tai lyhennämme aikaa. Meillä vanhemmilla asunnot ovat lähekkäin,kaikki pysyy samana koulujen,tarhojen suhteen. uusille kumppaneille teemme selväksi kuviomme ja se on hyväksyttävä,lapsen etu menee edelle,olemme eronneet ja siitä on kannettava vastuu. Sovimme kaikista lapsen asioista ja kasvatus linjamme on suht samanlainen. Isä on oikein lämmin ja rakastava isä,isyydenstä minulla ei ole mitään moitittavaa exälle..hieno isä on lapsellemme,lämmin ja näyttää rakkautensa.

Mutta se että onko tämä sen hyväksyttävämpää,pari pv lisää niin olisimme mekin jo viikko viikko systeemillä? Ja sittenkö tämäkin olisi tuomittavaa,parin päivän perusteella?

aika paljon piempään luonasi kuin vain viikko? Ja mielestäni on hyvä, jos asioista puhutaan lasten kanssa, ja kysytään heidän mielipidettänsä ihan vilpittömästi.

tapauksia sit täällä huutelee et vuoroviikko ysteemi on perseestä ja todellisuudessa tilanne hänellä itsellään on ollut ihan kauhea "koulun jälkeen en tiennyt mihin osoitteeseen tänään menisin"..siis haloo. Yleensä vuoroviikko systeemi ei tosiaan ole noin sekava,se on se sovittu viikko eikä niistä poiketa,vanhempien työvuorot sovitaan sen mukaan jotta aikuinen on illat kotona ja lapsella on kummassakin kodissa KAIKKI tarvittavat tavarat. naurettavaa ees puhua mistään vuoroviikko systeemistä jos ei hommat ole kunnossa. Älkää arvostelko sen mukaan vaan olettamuksena että kaikki on ok.

mutta miestä eli eksää se ei kiinnostanut. Kyllä se meillä ainakin on ollut ihan siitä kiinni, että isää ei kiinnosta lapset pätkääkään. Ensin eivät vuoroviikot sovi isällä tai isä ei olekaan kotona, se toistuu aina vain useammin ja lopulta huomataan, että isää ei ole puoleen vuoteen kiinnostanut lapset lainkaan. Sitten sovitellaan uusi systeemi, joka sekin alkaa vähitellen rapautua ja lapset ovat lohduttomia. Mutta minkäs teet, enää en tätä jaksa - jos ei eksukkoa kiinnosta omat lapset, niin ei voi mitään. Mä haen nyt sitä yksinhuoltajuutta, kun lastenvalvojakin sitä suositteli. Ei tällaisesta tule yhtään mitään.

nainen ihan tosissaan, että kaikki miehet edes haluaa niitä lapsia itselleen joka toinen viikko??? Ei taatusti halua. Siellä on pieni osa näitä uusmoderneja isejä, jotka ovat valmiita vuorovanhemmuuteen, mutta suurin osa kyllä on ihan tyytyväisiä että ei tarvi mukuloita katsella kuin joka toinen viikonloppu...

Tyypillistä naisille olettaa, että miehet olisivat eron sattuessa valmiita tappelemaan lapsistaan. Eiköhän suurin osa olisi naama väärällään, jos joutuisi huolehtimaan lapsista joka toinen viikko.

Eli pientä realismia peliin naiset, kiitos!

Itse näkisin niin, että lapsi tarvitsee sekä elkeästi "oman kodin" joka on ykkönen, että kiinteät suhteet molempiin vanhempiin. Tämä järjestyy niin, että lapsi asuu jomman kumman vanhemman luona valtaoan aikaa, on etävanhemman luona joka toinen viikko pitkän viikonlopun (to-ma) ja etävanhempi on lapsen päivittäiseä arjessa mukana. Esim. hakee hoidosta vaikka onkin toisen hoitovuoro, vie harrastuksiin vaikka onkin toisen hoitovuoro jne. Tämä toteutuu vain jos eronneet vanhemmat ovat aikuisia, järkeviä, vastuuntontoisia, lapsen parasta ajattelevia ja pystyvät opimaan asioista keskenään.

Jälleen uusi syy ihmetellä tota Keltikangasta!



Itse olen eroperheestä ja meidän perheessä olisi kaivattu enempi vanhempia! Onko tuolla naisilla jotain tutkimustietoakin heittää? Ihan puhdasta faktaa lukuina? Koska en tätä käsitä!



Mutta hei; mitä muuta voikaan odottaa tuolta naiselta? Taitaa olla miesten vihaaja koko ihminen?

tärkeintä on varmasti se, että vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla mahdollisimman läheikkän. Siihen en osaa ottaa kantaa, miten aika pitäisi jakaa, mutta mitä enemmän molemmat vanhemmat ottavat osaa lasten elämään, sen parempi. Poislukien tietysti vanhemmat, joilla on jotain suuria alkoholi/päihde/väkivaltaongelmia elämässään.

Itse olen avioerolapsi ja asuin äitini kanssa Seinäjoella isäni asuessa Lapissa. Ikävä oli aina kova,meistä tuli läheisiä vasta kun aikuistuin. Nyt isäni terveys reistaa, asun entistä kauempana hänestä ja surettaa. Jos saan joskus lapsia mieheni kanssa, haluan ehdottomasti, että jos ero joskus tulee, minä en muuta takaisin kotikonnuilleni lasten kanssa tai yksin vaan kaikki pysyvät samalla paikkakunnalla.

Lapsen koti, isän koti ja äidin koti?

Harvemmin vanhemmat on niin hyvissä väleissä että jakaisivat keskenään sen toisen kodin, varsinkin jos jotain uusia kumppaneita ilmestyy kuvioihin