Selittäkäämä MIKSI lapsi ei voisi tuntea oloaan kotoisaksi vuoroviikko asumisessa?

Asiaa 35! Tuntuu että nämä vastustaja äidit pitävät itseään parempana ja arvokkaampana,lapselle rakkaampana vanhempanan! Ymmärrän sen että viikko-viikko vuorosysteemi ei ehkä ole kaikkeinparas ratkaisu jos isä on kylmä,etäinen,ei kiinnostu lapsen asioista eikä ole haluka ottamaan häntä viikoksi, mutta otta kun näin nyt on vaan sovittu ja tuo lapsi sattuu olemaan olemassa..näin on tosi monella. Meillä isä on lämmin,rakastava,sellanen hössöttäjä isä, osoittaa rakkautensa ja hemmottelee lapsiamme kun ovat hänen luonaan. olisi sääli riistää heiltä isä.

vanhemmalla ei ole valtaa siihen miten lapsi kokee asiat.



Voi vaan tehdä parhaansa.

että lapsi ei saa käydä isänsä luona ollenkaan, jos ei siitä ensin sovita äitipuolen kanssa. Vaikka äitipuoli olisi poissa, ja isä hoitaisi lapsenhoidon. Ja me, jotka emme sitä ymmärtäneet, olimme vain joitan tyhmiä tai katkeria, jotka emme ymmärtäneet, että jos on omistusasunto, sinne ei saa mitään vieraita lapsia päästää ilman uuden vaimon lupaa.



Eli ei näillä lapsilla mitään koteja ole, heittopusseja, reppanat. Ja pitkässä suhteessa sen ensi-ihastus haihtuu, rakkaus on jotain ihan muuta. Tämä sille, joka niitä kiksejä kaipasi.

mieheni tytär, kohta 12-v. asuu vuoroviikkosysteemillä vanhempiensa luona. Molemmissa on omat huoneet ja tavarat. Kotien etäisyys n. 2 km.



Ero on aina raskas kokemus lapselle ja se, miten vanhemmat pystyvät lapsensa parasta ymmärtämään ja toteuttamaan, määrää paljon, kuinka lapsi erosta selviää.



Perinteinen mallihan on ollut, että eron jälkeen lapsen isä vain katoaa lapsen elämästä. Nykyisin on yleensä toisin ja isät haluavat kasvattaa lastaan ja elää hänen kanssaan isän ja lapsen elämää eronkin jälkeen.



Asumisjärjestelyistä keskutellessa on mielestäni oleellista lähteä siitä, että lapsella on eron jälkeenkin läheiset suhteet molempiin vanhempiinsa. Tässä tilanteessa vuoroviikkoasuminen on usein paras ratkaisu. Viikonloppuisä tai -äiti jää armotta lähes täysin lapsensa arjesta ulos. Joillekin se voi ollakin paras ratkaisu.



Ihanteellisinta olisi tietysti, että parisuhteet aina kestäisivät auvoisina eikä lasten tarvitsisi kokea vanhempiensa eroa.

lapsuudessani rankkana sen, että aina kun kävi isällä, äiti nalkutti aivan kamalasti. Ennen isälle menoa ja sieltä kotiin tultuani, kerran kuussa olin viikonlopun.

Uteli kaikkea, haukkui isää, yritti, että en olisi mennyt sinne edes siksi viikonlopuksi, syytteli minua jne.

Isää ei saanut kutsua rippijuhliin, siitäkin sai kuulla, vaikka en edes kutsunut että "kyllä minä sinut tunnen, sinä tietysti haluaisit isäsi sinne kutsua, etkös vaan", vaikka miten vakuuttelin, että en halua, koska en halunnut taas kuunnella sitä äidin nalkutusta.

Minua stressasi eniten vanhempien erossa juuri se että äiti haukkui isää ja kaikkea mitä isä teki, ja haukkui myös minua, kun olen niin sinisilmäinen ja tyhmä, että en tajua millainen paska ukko isä on.

Eiköhän siellä vuoroviikkoasumisten taustalla ole myös tällaisia tapauksia, tuskin kaikki ovat niin auvoisia kuin annetaan ymmärtää.

Lapselle tämä on tosi hankalaa, kahden aikuisen välillä palloittelu. Aina pitää miettiä, mitä toinen vanhempi tästä ajattelee, aina on kuitenkin ajateltava sen vanhemman etua, vaikka julkisesti puhutaan lapsen edusta.

...jolla oli koti äidin luona ja viikonloppuisä, josta vuosien mittaa täysin vieraannuin kunnes teini-ikää lähetessä meillä ei enää ollut mitään jaettavaa - - - olisin mielummin asunut kahta kotia. Se ei olisi ollut minulle lapsena mikään ongelma, pelkästään rikkaus.



Tunnen muuten pari perhettä, joilla on kaksi tai useampi koteja vaikka vanhemmat eivät ole eronneet. Ovat erittäin varakkaita ihmisiä. Koti voi olla esim. Helsingissä, Oulussa, Lontoossa ja Espanjan aurinkorannikolla.

Asiaa 35! Tuntuu että nämä vastustaja äidit pitävät itseään parempana ja arvokkaampana,lapselle rakkaampana vanhempanan! Ymmärrän sen että viikko-viikko vuorosysteemi ei ehkä ole kaikkeinparas ratkaisu jos isä on kylmä,etäinen,ei kiinnostu lapsen asioista eikä ole haluka ottamaan häntä viikoksi, mutta otta kun näin nyt on vaan sovittu ja tuo lapsi sattuu olemaan olemassa..näin on tosi monella. Meillä isä on lämmin,rakastava,sellanen hössöttäjä isä, osoittaa rakkautensa ja hemmottelee lapsiamme kun ovat hänen luonaan. olisi sääli riistää heiltä isä.

että vuorotteluasumisen sijaan lapsella voisi olla ihan muuten vain kaksi kotia, joissa molemmissa hän saa olla juuri silloin kun itse tahtoo. Osalla lapsia on juuri näin eli he voivat koulusta mennä isälle illaksi ja sieltä äidin luoksen kotiin nukkumaan. Tai olla isällä perjantaista maanantaihin, jos se sattuu olemaan kaikille hyvä ratkaisu sen sijaan että lapsi olisi yksin kotona, koska on sovittu niistä viikoista eikä niistä jousteta edes vanhempien työvuorojen mukaan.

Juurettomuus voi tulla ihmiselle muutakin kautta. Karjalan evakkojen jälkeläiset ovat kuulemma usein juurettomia, vaikka olisivat eläneet lapsuuden yhdessä paikassa.

Lailla pitäisi kieltää moinen lapsenrääkkäys.

sodan takia kotinsa jättämään joutuneita vanhempien itsekkyyden takia kahta kotia asuviin? Todella?

...jolla oli koti äidin luona ja viikonloppuisä, josta vuosien mittaa täysin vieraannuin kunnes teini-ikää lähetessä meillä ei enää ollut mitään jaettavaa - - - olisin mielummin asunut kahta kotia. Se ei olisi ollut minulle lapsena mikään ongelma, pelkästään rikkaus.

Tunnen muuten pari perhettä, joilla on kaksi tai useampi koteja vaikka vanhemmat eivät ole eronneet. Ovat erittäin varakkaita ihmisiä. Koti voi olla esim. Helsingissä, Oulussa, Lontoossa ja Espanjan aurinkorannikolla.

Että nuo perheet siirtyvät kodista toiseen PERHEENÄ, ei niin, että yksi-kaksi lasta vaan vaihtaa kotia milloin minnekin vanhempien mielen mukaan?

Ihan karsea kriisinpaikka huomionkipeälle kotiäidille se, että joku toinen äiti saa mennä ja tulla vapaasti jopa joka toinen viikko! Kyllähän se tekee äidistä Huonon Äidin, ainoastaan isit saavat tuollaista tehdä..!

Hei haloo: monessa maassa tämä on ihan normi käytäntö, että lapsella on kaksi kotia. Siinä ei ole mitään kummallista, jos homma toimii ja lapsen "opettaa" siihen. Lapsi kestää aika paljon, jos häntä rakastetaan ja hänelle kasvaa terve itsetunto- tähän muuten kuuluu mm. se, ettei itke aikuisiällä juurettomuutensa perään ;).

äidilleen.

Koska äiti ei Tietenkään ole tehnyt MITÄÄN väärin. Lapsi voi sitten terapiassa itkeskellä ihan rauhassa.

Mutta kyllä on lapsessakin jotain vikaa, jos oikeasti kokee juurettomuuden tunteensa haittaavan aikuisiällä niin paljon, että siksi pitää terapiaan mennä...



Kyllä äiti varmasti mokailee siinä sun tässä, mutta en käsitä tätä nykyistä suomalaista ajatusmaailmaa siitä, että lapsen äidin tulisi olla ns. synnitön, puhdas ja viaton olento, jonka elämä pyörii pelkän lapsen ympärillä. Erota ei saa, ja jos sen virheen tekee, sitten ei ainakaan alkaa seurustelemaan uudestaan. Laastarisuhteet erikseen, mutta onko oikeasti realistista elää näiden kuvitelmien mukaan..?



Ja mitä tulee sitten lapsista, jotka kasvatetaan siihen, että kaikki on heidän ympärillään tapahtuvaa: itsekeskeisiä, tyytymättömiä ja pilalle lellittyjä. Minusta on suorastaan pelottava ajatus, miten osa sossupuolen ihmisistä pitää sellaista ratkaisua hyvänä, jossa LAPSI ASUU YKSIN KODISSAAN JA VANHEMMAT VIERAILEVAT SIELLÄ(vrt. "lapsi kärsii kahdesta kodista"). Voi pientä prinssiä tai prinsessaa yksin linnassaan..! Aikuisilla on niin kova kiire ottaa huomioon lapsensa, että unohtavat asemansa kokonaan.



Ja silloin syntyy epävarmuutta, tuskaa, turhaa kipuilua.

Noin todellakin voi lapsi nähdä tuollaisen asumismuodon.

Minusta on suorastaan pelottava ajatus, miten osa sossupuolen ihmisistä pitää sellaista ratkaisua hyvänä, jossa LAPSI ASUU YKSIN KODISSAAN JA VANHEMMAT VIERAILEVAT SIELLÄ.

Off topic: Minä olen roikkunut av:lla vuositolkulla ja tämän ketjun ansiosta olen alkanut ajatella, että tässä roikkumisessa ei ole mitään järkeä. Tämä mustavalkoinen ajattelu alkaa ahdistamaan.

"..kokeilkaapa niin että lapsella yksi koti jossa vanhemmat vuoroviikoin asuvat.

[/quote]

"

"..kokeilkaapa niin että lapsella yksi koti jossa vanhemmat vuoroviikoin asuvat.

"

että tällainen tilanne vaatisi KOLME asuntoa? Kenellä on varaa ylläpitää omaa sekä lapsen asuntoa? Ainakin pääkaupunkiseudulla tällainen järjestely olisi täysin mahdoton. Ehkä jossakin perähikiällä tuollainen voisi onnistuakin, mutta useimmiten taloudelliset realiteetit tulevat vastaan.