Selittäkäämä MIKSI lapsi ei voisi tuntea oloaan kotoisaksi vuoroviikko asumisessa?

kerran on teistä vuoroviikkovanhemmista niin ihanaa ja vaivatonta ja stressitöntä, niin ettekö voi luoda sitä peruskotia, jossa asuu se LAPSI, ja sitten vanhemmat vuoroin tulevat sinne lapsen luo asumaan?

Tiedätte itsekin, että jo ajatus kahdesta kodista tuntuisi aivan kamalalta.

En ymmärrä, miten tällainen asuminen voi Suomessa olla edes laillista. Onneksi en tunne yhtään tuollaista äitiä, jolle exän miellyttäminen on tärkeämpää kuin oma lapsi.

Jos se vuoroviikkoasuminen kerran on teistä vuoroviikkovanhemmista niin ihanaa ja vaivatonta ja stressitöntä, niin ettekö voi luoda sitä peruskotia, jossa asuu se LAPSI, ja sitten vanhemmat vuoroin tulevat sinne lapsen luo asumaan?

Ja tiedät sen itsekin

Lapsen kannalta olisi varmasti parempi, että olisi yksi koti, jossa lapsi asuisi ja vanhemmat sitten vuoroviikottelisivat.



Kummallakin vanhemmalla voisi olla oma koti ja sitten yhteisesti se lapsen koti. Tai jos kaikki sujuu niin hyvin, niin voihan se vanhemman "oma" kotikin olla yhteinen :D.

olisi se joka siirtyy, idea on järjetön, mutta kun lasta pompotellaan, se on ihan ok ?

Jotain tämän tyylistä osasin odottaakin vuoroviikkofaneilta...

Jos se vuoroviikkoasuminen kerran on teistä vuoroviikkovanhemmista niin ihanaa ja vaivatonta ja stressitöntä, niin ettekö voi luoda sitä peruskotia, jossa asuu se LAPSI, ja sitten vanhemmat vuoroin tulevat sinne lapsen luo asumaan?

Ja tiedät sen itsekin

mutta kuka aikuinen haluaa asua kahdessa kodissa, jos voi asua vain yhdessä?

Jos se vuoroviikkoasuminen kerran on teistä vuoroviikkovanhemmista niin ihanaa ja vaivatonta ja stressitöntä, niin ettekö voi luoda sitä peruskotia, jossa asuu se LAPSI, ja sitten vanhemmat vuoroin tulevat sinne lapsen luo asumaan?

Ja tiedät sen itsekin

Lapselle se on aivan ok ja jopa tosi kivaa. Aikuisen etu menee aina lapsen edelle, lapsi on se joka sopeutuu.

Mihin katosi se täälläkin jatkuvasti julistettu lausahdus kun äiti voi hyvin, lapsikin voi hyvin? Sitä käytetään aina kun äiti haluaa omaa aikaa tai baariin tai mitä milloinkin jotta jaksaa sitten olla taas parempi äiti.

Eikö se pädekään tähän?

Ihan karsea kriisinpaikka huomionkipeälle kotiäidille se, että joku toinen äiti saa mennä ja tulla vapaasti jopa joka toinen viikko! Kyllähän se tekee äidistä Huonon Äidin, ainoastaan isit saavat tuollaista tehdä..!



Hei haloo: monessa maassa tämä on ihan normi käytäntö, että lapsella on kaksi kotia. Siinä ei ole mitään kummallista, jos homma toimii ja lapsen "opettaa" siihen. Lapsi kestää aika paljon, jos häntä rakastetaan ja hänelle kasvaa terve itsetunto- tähän muuten kuuluu mm. se, ettei itke aikuisiällä juurettomuutensa perään ;).

Ihan karsea kriisinpaikka huomionkipeälle kotiäidille se, että joku toinen äiti saa mennä ja tulla vapaasti jopa joka toinen viikko! Kyllähän se tekee äidistä Huonon Äidin, ainoastaan isit saavat tuollaista tehdä..! Hei haloo: monessa maassa tämä on ihan normi käytäntö, että lapsella on kaksi kotia. Siinä ei ole mitään kummallista, jos homma toimii ja lapsen "opettaa" siihen. Lapsi kestää aika paljon, jos häntä rakastetaan ja hänelle kasvaa terve itsetunto- tähän muuten kuuluu mm. se, ettei itke aikuisiällä juurettomuutensa perään ;).

joissa lapsilla normaalisti on 2 kotia eikä 1.

Ja miksi ihmeessä nimenomaan suomalaiset kahden kodin lapset ovat juurettomia ja käyvät terapiassa itkemässä sitä, että eivät kykene elämään kenenkään kanssa.

Ne, jotka ovat vuoroviikkoa vastaan, eivät voi uskoa, että se toinenkin vanhempi on lapselle rakas, läheinen ja turvallinen ja pystyy luomaan lapselle kodin. Se on ymmärrettävää - eivät kai he muuten olisi siitä ihmisestä eronneet. Lapsi voi kuitenkin kokea toisella tavalla. Lapsella pitää olla oikeus rakastaa molempia vanhempiaan ja elää heidän kanssaan.

Juuri kun on tottunut taas elämään yhdessä kodissa, onkin vuoro siirtyä toiseen ja erota yhdestä perheestä. Miltä se mahtaa tuntua?

Ne, jotka pitävät vuoroviikkosysteemiä hyvänä eivät halua katsoa tosiasioita silmiin. Malli käy heille parhaiten, kun molemmat vanhemmat haluavat saada lapsen ja halutaan vanhempien pysyvän tasaveroisina. He kuitenkin unohtavat, että ei voi saada kaikkea sen jälkeen, kun on erottu. Vuoroviikkosysteemi on hyvä yritys paikata aiheutettua tuskaa, mutta vahingollinen lapselle. Vuoroviikkosysteemiin päätyvät eivät ole kyenneet kunnolla eläytymään lapsen osaan tilanteessa, vaan koittavat peitellä hyvillä puolilla sitä osaa asiasta, mitä eivät halua kohdata. Ja monestihan asian kohtaaminen kunnolla on liiankin vaativaa, kun molemmat vanhemmat pitävät kynsin hampain kiinni vaatimuksestaan saada lapsi asumaan luokseen.

Joku aikuinen kirjoitti asuvansa kahta kotia. Tiesitkö, että aikuinen on eri asia kuin lapsi? Ensinnäkin lapsen käsityskyky, ajanhahmotuskyky ym. ovat täysin erilaiset kuin aikuisella. Tilanne on täysin eri, ja toisaalta, kuten tästäkin aiheesta on voinut lukea, moni aikuinenkin pitäisi kahden kodin säännöllistä vuoroasumista hyvin stressaavana ja rasittavana.

Minä "voin uskoa", että toinenkin vanhempi on rakas jne. Silti päätyisimme eron sattuessa ehdottomasti tilanteeseen, jossa lapsilla olisi yksi koti. Toinen vanhempi saisi tavata lapsi niin paljon kuin mahdollista ja pysyisi hyvin paljon lasten elämässä. Lapset saisivat mennä yökylään ym. ihan vapaasti, mutta kahden kodin malli vahingoittaisi lapsia mielestäni niin itsestäänselvästi, että en voisi ryhtyä sellaiseen.

Hei haloo: monessa maassa tämä on ihan normi käytäntö, että lapsella on kaksi kotia. Siinä ei ole mitään kummallista, jos homma toimii ja lapsen "opettaa" siihen. Lapsi kestää aika paljon, jos häntä rakastetaan ja hänelle kasvaa terve itsetunto- tähän muuten kuuluu mm. se, ettei itke aikuisiällä juurettomuutensa perään ;).

Ja miksi ihmeessä nimenomaan suomalaiset kahden kodin lapset ovat juurettomia ja käyvät terapiassa itkemässä sitä, että eivät kykene elämään kenenkään kanssa.

siellä toisessa kodissaan kuin nro 30!

30 eroaa sillä muista peruseroperhemammoista, että hän on aina iloinen ja pirtsakka, ja opettaa lapsia toistamaan mantraa "tämä on hauskaa ja minä olen hieno ihminen", jolloin lapsista kasvaa terveellä itsetunnoilla varustettuja selviytyjiä, jotka eivät kärsi juurettomuudesta, tai jos kärsivät, eivät sitä kenellekään itke.

Kärsijöitä ovat sitten mahdolliset omat jälkeläiset ja oma puoliso, kun syvälle kätketyt ja vaiennetut, kielletyt itkut ja murheet alkavat purkautua aikuisiällä.

Mihin katosi se täälläkin jatkuvasti julistettu lausahdus kun äiti voi hyvin, lapsikin voi hyvin? Sitä käytetään aina kun äiti haluaa omaa aikaa tai baariin tai mitä milloinkin jotta jaksaa sitten olla taas parempi äiti.

Eikö se pädekään tähän?

voi äidin hyvinvoinnin takaaminen aiheuttaa lapselle jopa pahoinvointia. Eikä tietenkään tämä ole ainoa esimerkki, jossa äidin oman onnen tavoittelu aiheuttaa pääasiassa kärsimystä lapsille. Voisi olla hyvin paikallaan monelle nykyäidille ajatella ensin sitä lasta eikä keskittyä vain omaan napaansa. Äitiys on myös luopumista omista vapauksista ja oman navan ympärillä pyörimisestä, ja ellei siihen ole valmis, ei ole valmis äidiksi.

että viikko viikko systeemi olisi raskasta lapselle ja tarumaattista kun joutuu aina eroamaan rakkaata ja jättämään sen toisen perheen viikoksi aina. MUTTA EIKÖ TRAUMAATTISEMPAA OLE SE ETTÄ LAPSI JOUTUU ERKAANTUMAAN SIITÄ TOISESTA VANHEMMASTA LÄHES KOKONAAN??? Ei mikään 2 kertaa kuussa vloppuna ja pari kertaa viikolla puistossa korvaa sitä menetystä toiseen vanhempaan!! Teillä ketkä puhutte tästä,ei isä ehkä ole niin aktiivinen? Meillä lapsi on oikein isin tyttö ja isälle lapsi on ihan ykkönen,siis herranjumala! en voisi kuvitella että erottaisin nuo kaksi viikoiksi toisistaan..siinä jos missä lapsi kärsisi.ENEMMÄN. ällöttää TOLLANEN ajatus maailma että se äiti on aina se tärkein,ei isä voi olla ei mitenkään. meillä ollaan kyllä tasavertasia ihan oikeasti.

että heillä ei ole omaa kotia, on vaan äidin ja isän koti. Sitä en tiedä miten oma lapsesi kokeea asian.

Jos toinen vanhempi saisi pitää lasta luonaan niin paljon kuin haluaa, tapaamiset olisivat pitkiä jne niin silloinhan lapsi juuri asuisi molemmissa kodeissaan. Lapsi on myös kahden kodin systeemissä kirjoilla vain yhdessä kodissa, kuten sinunkin ehdottamassasi. Missä ero? Sinun systeemissäsi lapsi ehkä "muuttaisi" jopa useammin kuin viikko-viikko-systeemiss? Sekö se parannus olisi?

verrata keskenään. (Paitsi, että tässä tilanteessa ei ole edes kyse muutosta, vaan siirtymisestä).



Lapsella on molemmissa kodeissa itse sisustustetut huoneet, omat huoneet. Kukaan muu ei siinä omassa huoneessa asu kuin hän itse.



Aikuisella ei taas vastaavassa tilanteessa olisi omaa huonetta. Se pitäisi jakaa jonkun toisen (eli eksän) kanssa. Joku toinen siis kaivelisi hänen tavaroitaan, nukkuisi hänen sängyssään, sisustaisi hänen kotiaan toisella tavalla.

Eihän sellaisesta kukaan tykkää.

(Paitsi, jos molemmilla eksillä olisi omat makuuhuoneet ja omat olohuoneet, niin sitten ei)



Lapsi ei tee ruokaa, ei hanki päivittäistavaroita. Päivittäistavarat eivät ole hänen. Hänelle on samantekevää, onko kaapissa jotain vai eikö ole.



Aikuinen taas hankkii tavarat. Eihän se toimi, että aina kun muuttaa toiseen paikkaan, niin kaapeista on ruoka syöty, tai siellä on sellaista ruokaa, jota ei itse käytä.



Lapselle on sama, millainen siisteystaso kummassakin kotona on, kun hän tulee paikalle.



Aikuisilla on harvoin sama siisteystaso, eli todennäköisesti toisen hermot menisivät joka kerta, kun vaihtaa kotia. Toinen on aina sottaisempi ja jättänyt siivottavaa toiselle.



Ts. Ei voi verrata sitä, että lapsi ja aikuinen olisivat samalla viivalla.

lapselle esitetään kodit?

Olen kuullut, että eräässä perheessä lapsella ei ole mitään asiaa käydä esim. äidin kotona sillä viikolla, kun hän on isäviikollaan. Hän ei saa edes hakea tavaraa sieltä, jos ei ensin soita ja kysy lupaa.

Varmasti tulee kokemus, ettei kyse ole hänen kodistaan.

että heillä ei ole omaa kotia, on vaan äidin ja isän koti. Sitä en tiedä miten oma lapsesi kokeea asian.

lapsi kokee asian omalla tavallaan. Voit tehdä parhaasi, perustella asian, tehdä miehen kanssa yhteistyötä ja huolehtia, että kaikki sujuu mahdollisimman hyvin.



Silti lapsi saattaa tuntea, että järjestely on perseestä ja häntä heitellään paikasta toiseen.

Nämä jeesustelijat tosiaan unohtavat kokonaan, että vuoroviikkosysteemin vaihtoehtona on se, että lapsi näkee toista vanhempaansa hyvin vähän.



Mutta sehän ei näille mammoille taida olla ongelma, kun se syrjaytetty vanhempi on isä, jolla toki ei ole mitään väliä lapselle... Olen yleensä aina naistren puolella, mutta tässä olen kyllä nimenomaan LASTEN puollella, toisin kuin nämä tyypit, joiden todellinen motiivi näyttää olevan oman valta-aseman ja Pyhän Korvaamattoman Marttyyriäidin kruunun säilyttäminen.



Tietenkään jollekin yksivuotiaalle vuoroviikkosysteemi ei sovi. Vanhempien kohdalla en näe ongelmaa, jos vanhempien välit ym. on kunnossa. Järjen käyttö sallittu, eikö?

Koskaan ei tiedä, miten lapset kokevat minkäkin asian! Siksi sisarusten muistot lapsuudenkodista eroavat niin paljon. Yksi muistaa hyvän lapsuuden, toinen karmean lapsuuden.

lapsi kokee asian omalla tavallaan. Voit tehdä parhaasi, perustella asian, tehdä miehen kanssa yhteistyötä ja huolehtia, että kaikki sujuu mahdollisimman hyvin. Silti lapsi saattaa tuntea, että järjestely on perseestä ja häntä heitellään paikasta toiseen.