30+ ESIKOT viikon 44 alkuun

joka oli siisti ja hyväkuntoinen (ei myöskään kolaroitu). Britaxhan on tunnettu laatumerkki, tämä Rock-a-tot on kuitenkin han perusmalli, mutta minä katsoin sen kuitenkin kelpaavan meille. Kaukalon käyttöaika on kuitenkin aika lyhyt ja meillä ei matka-ajoa paljon tule -ja muutenkin todennäköisesti vähän autolla liikutaan- kun täältä Itä-Hgistä on kätevämpi liikkua julkisilla.



Olivera & ' Charlie' 27+3

Eikös nyt ole vielä viikon alkupuoli joten voi jatkaa tähän ketjuun... ei kai se niin tarkkaa ole. :o)



Juu, kuten arvelinkin, en päässyt koko päivänä töistä nettiin kun sijaista perehdytin. Äänikin on ihan käheänä kun olen höpöttänyt koko päivän. Mitenhän sitten jos tässä viitisen viikkoa perehdyttää niin pystynköhän puhumaan joulukuussa enää mitään.. Tosin sijainen vaikuttaa niin fiksulta ja pätevältä että oppii mun hommat varmaan alta aikayksikön. Sitten voinkin jäädä hyvällä omallatunnolla sairikselle loppuajaksi. ;)



Turvakaukalosta sen verran että me ostettiin Gracon Autobaby meidän pikkuautoon (ehkä kerroinkin tän jo, en muista), ihan vaan sen " paikalleennapsautustoiminnon" vuoksi. On vaan sen verran painava kaukalo että en tiedä miten näillä käsivoimilla jaksaa kantaa kaukalon autoon vauvoineen päivineen. Nyt pitäisi jaksaa tehdä viime hetken treenejä, edes jotain ylläpitävää - mutta sitä on niin laiska ettei jaksa kuin mussuttaa herkkuja illat pitkät.



Olin tosiaan samassa perhevalmennuksessa kuin Olivera eilen. :) Synnytysvideo oli vähän hassu, teillä on varmaan muillakin ollut se sama, missä nainen menee hillittynä ja hallittuna synnyttämään ja kätilöllä on aikaa rupatella vaikka kuinka. Ite varmaan menee piipaa-autolla hermorauniona, hih. Video olikin tosi vähäverinen (onneksi!), ihan kuin oltaisiin joskus jopa koulussa terveystiedon tunnilla katsottu joku paljon rankempi versio.



Tänään on tuntunut siltä kuin vauva potkisi järjettömän kovaa välillä suoraan alaspäin, ainakin välillä vihlaisee ja tulee virtsarakkoon hurja paineen tunne. Nyt on ollut päivisin hiljaiseloa ja kotona illalla sitten enemmän vipellystä. Mun puolesta saisi vaikka potkia koko ajan, kun hiljaiselosta toki huolestuu vieläkin. Ehkä vauvasta mun työpäivät on niin tylsiä että parempi vaan nukkua.



Cindillä onkin tosiaan jännät paikat! Jokohan kohta alkaa tapahtua kunnolla... Ja Toukkis varmaan seuraa pian perässä. :)



Jaipurille ja Sukkulalle mukavia reissuja! Ja Tutannalle kärsivällisyyttä miehen kanssa, ajattele niin että ei ole ainakaan tylsää elää suht temperamenttisen miehen kanssa. Mun avokki on enemmän sellaista lehmänhermoista sorttia, jonka kanssa ei voi edes riidellä... olisi niin mukavaa päästä joskus vähän purkautumaan.



Hyviä vointeja kaikille!



susumi

rv 29+3



ps. Suizalle piti vielä kommentoida että tylsä pomo sulla jos puhuu sairaslomalaisista pahaa, ei se kyllä ole pomon (eikä kenenkään muunkaan) asia kommentoida toisten sairauksia ja poissaoloja selän takana. Mutta varsinkaan pomon!

Niinhän siinä kävi, että rautatabletteja pitäisi lähteä ostamaan, hemppa oli vain 101. Soitin neuvolaan ja antoivat hyvin perusteelliset ruokailuohjeetkin, mitä pitää ottaa rautapitoisten ruokien kanssa ja mitä välttää, samoin kuin niiden tablettien kanssa. Nyt kun vielä jaksaisi sinne apteekkiin mennä... On ollut taas niiiiiin vetämätön olo koko päivän, oikein silmiä polttaa kun tekis vaan mieli mennä nukkumaan. Ihan outo tunne kun on juuri monen monituista viikkoa hehkuttanut ylenpalttista energisyyttä. ;)



Mies sitten soitti eilen ennen töistä tuloaankin jo, ja pyyteli anteeksi ym. Se on tosiaan myös juuri kuin siinä yhdessä mainoksessa jossa se mies ei löydä niitä haarukoita jne. Tietää sen itsekin, nauretaan yhdessä usein sen käyttäytymiselle nälkäisenä ja väsyneenä. :) Onkohan tämä kovinkin yleistä miesten keskuudessa...? Se on kyllä huippu mainos, niin osuva että!



Tänään tuli töissä yhden lapsen äiti kysymään: " Hei, onkos sulla maha?" Meinasin revetä nauruun; kaikillahan nyt maha on! Ymmärsin kuitenkin mitä hän tarkoitti, joten sanoin vaan että on. Tällä viikolla onkin nyt sitten ilmeisesti erityisen selvästi maha näkynyt koskapa melko moni on uskaltanut tulla suoraan siitä kysymään. Ja mikäs siinä, komeahan se jo onkin. :)



Ai niin, piti kertoa toinenkin hauska juttu mikä sattui töissä. Neljävuotias tyttö kyseli mikä sen minun vauvan nimi on, vastasin ettei sitä vielä tiedä koska eihän se näy tuosta mahan läpi onko siellä tyttö vai poika. No, tämä tyttö oli sitä mieltä, että kyllä sen jo tietää. Kun kyselin että onkos se sitten tyttö vai poika, niin hän totesi että se on koira!!! Ei meinannut tulla naurusta loppua meillä työntekijöillä. ;)

Pitääkin kysyä ensi viikon rakenneultrassa, että jos nyt ei sukupuolta näy, niin voisivatko edes kertoa onko se koira vai ihminen! ;)



Joku naureskeli siellä meidän kylppärissä nukkumis-suunnitelmille. Meillä on oikeesti aikas iso kylppäri, kyllä sinne hyvin sänky mahtuisi ja tilaakin jäisi vaikka toiselle mokomalle! ;) En nyt ihan tarkkoja neliöitä osaa sanoa, mutta jos veikkaan että 8, niin ei varmaan mene kovin paljoa pieleen. Pesukone on kodinhoitohuoneen puolella, joten sekään ei ole tilaa viemässä. Lattialämmitys löytyy myös. Eli tervetuloa vaan meidän kylppärihotelliin jos täällä päin liikutte ja yöpaikkaa olette vailla! ;)



Mie taidankín tästä lähteä köllöttelemään, väsyttää niin kamalasti. Jospa sitä vielä illemmalla jaksaisi vähän koirankin kanssa kävelyllä käydä. Ne rautatabletit käyn kyllä vasta huomenna apteekista hakemassa, en jaksa millään enää lähteä kaupunkiin asti.





Cindille voimia tosikoitokseen, taitaa olla menoa nyt! :)





Jeps, öitä.









Tutanna 19+2

Onnea SoleMiolle pojasta!



Minä täällä valvon ja odotan koiran synnytystä. Vielä ei yhtään pentua ole tullut mutta merkit viittaavat että tänä yönä laumamme kasvaa.



Otan minäkin osaa isäkeskusteluun. Minä kuulun niihin joilla ei ole isää eli en ole isääni nähnyt. Sen tiedän että isäni vanhemmat olisivat halunneet nähdä minut mutta äitini on sanonut että otan yhteyttä vanhempana jos niin tahdon. Jostain syystä en ole asiaa edes miettinyt saatikka ottanut yhteyttä. Hyvin olen pärjännyt ilmakin. Vauvallamme pappa tulee olemaan äitini nykyinen mies.



Ja mies-keskusteluun sitten. Toukokuisissa kerronkin sunnuntaina että kävimme lauantaina mieheni veljen luona ja kerroimme raskaudestamme. Minulla sitten " vähän" pinna kiristyi sillä he ovat olleet ainoat jotka ovat häidemme jälkeen kyselleet " joko on vauva tulossa?" Ehkä ihan leikillään mutta meitä se on ottanut päähän kun tämä meidän vauvaprojekti on kestänyt yli vuoden. Annoin tulla sitten ihan isolla äänellä että voivat vastaisuudessa pitää suunsa tällaisista asioista kiinni sillä ne vauvan tulemiset ei aina ole itsestään selvyyksiä. Loppujen lopuksi meidän vierailu päättyi ennen kahvipöytään pääsyä. Kotimatkalla mies sitten motkotti minulle että olisi asian voinut vähän asiallisemmin ilmaista. Joo, oisi varmaan mutta ilmeisesti visti oli mennyt perille kun miehen veli yritti samana iltana soittaa minulle (jostain syystä en vastannut) ja lopulta soitti miehelleni ja pyysi anteeksi. Eivät olleet tienneet meidän vauvaprojektista....



Mitäs muita aiheita alkuviikosta on ollut?

Oma masu ihan ok. Viime yöt ovat olleet hiukan huonosti nukuttuja, yöllisen vessareissun jälkeen en ole saanut unta vaan olen valvonut useammankin tunnin ja aamulla ei sitten mieli ole sen takia parhaimmillaan.



Täytyy hakea tyyny ja laittaa lattialle torkkumaan koiran viereen.



t. Nasu +masu 11+5

Suiza: mä kävin kanssa sokerirasituksessa tiistaina. Sain tulokset jo eilen kun soitin neuvolantätille. Kaikki oli onneksi OK! Meidän beibi on vaan muuten suurta sorttia viikkoihin nähden. :)



Tutanna: tuo alhaisesta hemoglobiinista johtuva väsymys on kyllä tosi kokonaisvaltaista. Mullakin oli hemppa viime mittauskerralla 112 ja kyllä senkin on jo huomannut. Rautatabletti kannattaa ottaa illalla tai yöllä tyhjään mahaan C-vitamiinin (esim. tuoremehun) kanssa, niin se imeytyy parhaiten. Maitotuotteita ei saisi ottaa samalla. Toinen, mikä on yleistä ja aiheuttaa väsymystä raskauden aikana on magnesiumin puute. Se aiheuttaa myös lihaskramppeja (kansankielellä " suonenvetoa" ). Mulla oli sitä viikolta 16 eteenpäin. Jalkakrampit ja yletön väsymys loppuivat, kun aloin syömään magnesiumia.



Ehkä tämä isä-aihe on nyt niin kuuma, kun isänpäivä on ihan lähellä. Ainakin minä mietin omaa miestäni tulevana isänä, ja sitä millä lailla hän on erilainen ja millä lailla samanlainen kuin oma isäni. Ja kyllähän ne suhteet vanhempiin tosiaan korostuu näin (eka) lasta odotellessa. Sitä miettii, mitä haluaa tehdä eri lailla ja mitä samalla lailla kuin omat vanhemmat. Ettei toistaisi samoja virheitä, mutta toisaalta että ottaisi sitten ne hyvät jutut oman lapsenkin kasvatukseen.



Meitä ei esim. koskaan lyöty tai edes tukistettu vaikka olimme varmasti välillä aika kauheita. Siitä pyrin ottamaan vanhemmiltani mallia. Tätini tukisti minua kerran tosi kipeästi ja vaikka olin vain kolme, tajusin jo silloin, ettei sellaista saa tehdä, ja että hänellä ei ole itsehillintää. Vaikka sattui tosi paljon, en edes itkenyt, sillä olin niin pettynyt häneen. Purin vain hampaita yhteen. Se taisi raivostuttaa häntä vielä enemmän. Serkkuni sai samasta asiasta tukistuksen ja huusi kuin palosireeni. Hänellä oli varmasti vaikeampaa, kun oma äiti rankaisi sillä tavalla. Itse tiesin oman äitini rakastavan minua aina, ja että hän ei siksi tekisi minulle sellaista. Serkkuni perheessä tuo ei jäänyt ainoaksi kerraksi, kun tätini teki tuollaista. Luottamushan siinä meni lapsen ja äidin väliltä.



Lene rv 28+2