30+ ESIKOT viikon 44 alkuun

Finnmar, ymmärrän kyllä mielipiteesi tuosta isälle kertomisesta, mutta kun tilanteita on tosiaan niin moninaisia... Itsekin olen tosiaan äitini menettänyt (tosin jo 15 v sitten), ja tilannehan olisi todennäköisesti täysin eri jos äitini eläisi. Isäni kanssa ollaan vuosien mittaan livuttu todella etäisiksi ja siihen on kyllä syynsä. Mutta tarkoitus ei ollut murehduttaa sinua tai ketään muutakaan, anteeksi jos toin surullisia muistoja mieleesi! *hali* Kyllä tämä tästä lutviutuu.



Ja nyt taas töihin... (vaikka motivaatio nolla) :o)

Finnmar: mie kyllä kerroin isälle raskaudesta jo melko pian plussaamisen jälkeen, itse asiassa kerroin ennen kierukan poistoa jo että aletaan kohta yrittämään jne. Meillä on isän kanssa ollut aikas läheiset välit viime vuosina, vaikka aiemmin olikin piiiiiitkiä aikoja ettei oltu missään tekemisissä, ei vaan osannut puhua mistään, tuntui etten tunne koko ihmistä. :( Mutta tosiaan ollaan onneksi lähennytty vuosien mittaan.

Nyt kun iskä on seurustellut tuon nykyisen naisensa kanssa (mitähän olisi, pari kolme vuotta) niin isä on muuttunut paljon, eikä tämä ole vain minun mielipide. Onhan sillä niitä naisia ollut vaikka minkälaisia, ja tämä on ollut ehdottomasti äidin jälkeen paras, mutta silti on valitettavaa että on muuttunut niin paljon. Aikaa meille lapsille ei enää meinaa löytyä, hyvä jos muistaa syntymäpäivinä soittaa. Kai se on sitten niin onnellinen sen naisen kanssa että muut unohtuu tms... En tiedä. Siitä on tullut paljon itsekkäämpi ja jossain asioissa jopa ylimielinen (ominaisuuksia joita inhoan ihmisissä). Aina pitää ensin siltä naiselta kysyä mielipide, puhuvat sitten " yhdellä suulla" kaikesta. Onhan se kiva että on sellainen kumppani josta välittää ja jonka mielipidettä arvostaa jne. mutta jotenkin tämän naisen myötä koko isän arvomaailmakin on muuttunut pinnallisemmaksi ja ehkäpä hän itse sanoisi itseään hienostuneemmaksi. ;)

En tiedä, ärsyttää silti kun on välillä sitä omaa rakasta isää ikävä kuin pikkutytöllä! Lapsena olin sellainen isin tyttö kunnes jäin veljeni varjoon kaikessa ja välit alkoivat viilentyä isän ja minun välillä. Vanhempieni eron jälkeen (olin silloin 14) en oikeastaan enää " tuntenut" koko isää, ja se sattui! Ja sattuu tämä " uusi menettäminenkin" , itkettää nyt taas niin pirusti, miten sitä onkin niin herkässä mielentilassa............



Ei mutta nyt tämä on taas tätä itkun sekaista isäjuttua vaan, parempi että minäkin lopetan tältä erää. En enää muista mitä teillä muilla oli kertomisia.



Palailen illalla ja koitan skarpata! :)









Tutanna 19+1









ps. Ettei vaan tulisi nyt väärinkäsitystä, niin painotan vielä ettei kenenkään teidän sanomisista paha mieli minulle tullut, nämä isä-asiat ovat vaan vielä aika arkoja ja saavat tällaisen raskaushormoonihuuruissa kulkevan todella väsyneen " pikkutytön" välillä aika lohduttomaan mielentilaan...



pps. Kävin tuon väsymyksen takia tänään verikokeissa työterveyshuollossa, aamulla saan tulokset. Tuntui töissä etten jaksa millään pysyä hereillä niin soitin siinä lähellä olevalle työterveyshoitajalle (käyn siis eri paikkakunnalla töissä kuin missä asun, joten neuvolaan olisi ollut matkaa yhden verikokeen takia turhan paljon), joka passittikin sitten hemoglobiinia mittuuttamaan, samalla katsotaan tulehdusarvot kuulemma. Jos jotain siinä näkyy, niin tilaan sitten huomenna ajan neuvolaan.



pps. iloista iltapäivää muille, eiköhän se mullakin tästä iloksi muutu kun lähden ensin haravan varteen ja sitten kaverin luokse kylään. :)

Pakko vielä yks kommentti heittää, elikkäs ei todellakaan ollut mitenkään tarkoitus moittia, kunhan vain esitin oman mielipiteeni. Omakin isä osas kyllä olla tosi jurpo aikoinaan tietyissä asioissa ja lykkäs nokkaansa asioihin, jotka ei sille kuulunu. Piti mua aina ihan pikkutyttönä vaikka kuinka tuli meikäläiselle ikää... Rentoutui sitten vasta kun menin naimisiin, oli sitten ehkä huolissaan pikkutytöstään tai jotain.

Mutta näin. Toivottavasti saatte kuitenkin välinne isiinne kuntoon, mullakin oli opiskeluaikana muutama vuosi niin, ettei paljon muuta asiaa ollu kuin että rahaa tarvin. No, se onkin sitten taas jo ihan toinen stoori.



Mutta näin ne hormoonit tuo kaikenlaista pintaan. Mä oon muutenkin ollut aivan yliherkkänä viimeiset viikot, itku ja nauru tulee milloin mistäkin.



Leppoisaa tiistai-iltaa kaikille. Sain muuten muutaman ikkunan pestyä... Yes!

Finnmar

Tutanna: Ymmärrän hyvin tuntemuksesi isäsi suhteen. Olen itsekin ollut ns isän tyttö, semmoinen, jota isä kutsuu prinsessakseen jne. Ja täytyy myöntää, että sattui kun isän nykyinen vaimo tuli kuvioihin. Olimme äitini sairauden aikana tulleet entistä läheisimmiksi isäni kanssa ja sitten äitini kuoltua (jo 11 vuotta sitten) hän yhtäkkiä etääntyi. Alkoi seurustella tämän nykyisen vaimonsa kanssa ja kai pelkäsi etten hyväksyisi tätä.



Noh, siihen soppaan liittyi kaikenlaista salailua, erityisesti suhde piti salata äitini sukulaisilta, kun tämä heilastelu alkoi heti pari kuukautta kuoleman jälkeen (uskon kuitenkin isäni olleen fyysisesti " uskollinen" niin kauan kuin äitini eli). Ja ymmärrän hyvin, että myös äitini sairauden aikana isäni kaipasi aikuista juttukumppania. Mutta ennekuin pääsimme nykyisiin mukaviin ja läheisiin väleihimme, monta vaihetta piti käydä läpi, eikä aina kyynelittäkään selvitty.



Toivotan sinulle pitkää pinnaa ja jaksamista. Se mikä meillä auttoi asiaa oli se, että puhuin asioista suoraan isälleni ja välillä sitten itkettiin yhdessä. Vaikeaa on tietysti, jollei isäsi " antaudu" tällaisiin keskusteluihin ja vähän siltä vaikuttaakin, että hän on tällainen tyypillinen suomalainen jörrikkä. Kuitenkin heissäkin on omat hienot puolensa, joita pitäisi vain jaksaa kunnioittaa. Oletko muuten yrittänyt jutella isäsi kanssa siitä millaisen ukin/vaarin roolin hän sinun lapseesi haluaa? Se voisi ehkäpä avata aivan uusia ulottuvuuksia isä-tytär suhteeseenne. Mutta jaksamista!



terv.

Sukkula

Ensin Solemiolle valtavan paljon onnea!!! Tulethan kertomaan kuulumisia taas kun ehdit. Me muut täällä perässä tullaan... tuntuu väillä että aika menee niiin hitaasti. Onko se sitten Toukkiksen vuoro seuraavana?

Tuohon isäkeskusteluun en voi ottaa kauheasti kantaa, mutta niinhän se on että tunteet tässä herkistytyvät yhdellä jos toisella osa-alueella. Itseäni surettaa se, että meidän vaavilla on yksi isovanhempi, mun äiti, joka sekin asuu kaukana täältä, Joensuussa. Niin Tutannalle tiedoksi että miehän olen Joensuusta lähtöisin :) Asuin siis siellä lapsuuden/nuoruuden päivät, kunnes sitten opintojen vuoksi muutin pois ja sille tielle jäin.

Rva Sukkulalle: toivottavasti olosi kohenee ja pääset sinne Prahaan. Joko muuten aloitit sen neulomisen? Mulla tuli kans kauhee vimma tehdä omin käsin jotain... no, viikonloppuna sain aikaiseksi yhden potkupuvun, ei kyllä tullut niin hieno kuin aluksi luulin :( Sitten totesin, että kokeilenpa neulomista, jospa se sujuisi paremmin. Siitä vaan käsityölehtiä ostamaan ja selaamaan, mutta eihän suomeksi ole paljon mitään!? Kääk! Saksan kielen taidoilla en pääse kehumaan... lehden ostin ja ihastelen kuvia ja mietin josko kokeilisin jotain...Mutta kun tuntuu, että muutenkin ajatus pätkii, harhailee ja eikä tajua asioita niin onkohan liian suuri urakka kokeilla neuloa saksaksi saati italiaksi. Eli jos jollain on vinkkejä, mistä löytyy kivoja vauvan vaateohjeita ihan suomeksi niin kiitos vinkatkaa mulle!

Mahaan kuuluu hyvää, kasvaa tasaista vauhtia ja liikkeitä tunnen jo vaikka kuinka paljon :)

Illan jatkoa,

Rudis 22+0 (muistaakseni...)

RouvaSukkula: mie olen yrittänyt saada juteltua isän kanssa juuri näistä ukkiasioista ym. mutta kun hänellä ei ole aikaa keskustella... Aikaa ei ole silloin kun käyn kylässä, itse piipahti vain meillä pikapikaa, puhelimessa ei ole koskaan sopiva aika puhua, milloin on ylitöissä, milloin juuri menossa tenniskentälle, milloin saunaan lähdössä, milloin mitäkin. Vaikka tiedän että sitä kiinnostaa tämä vauva-asia, niin silti tuntuu siltä ettei sitä kiinnosta pätkääkään kun sillä ei ole aikaa pysähtyä kuuntelemaan ja juttelemaan. Mistään.

Se on niin kovasti vuosia puhunut siitä että odottaa kovasti ukiksi pääsyä, niin ehkä minä sitten olen odottanut erilaista suhtautumista ja ottautumista tässäkin vaiheessa. En tiedä. Jospa sillä kuitenkin tuli joku kriisi itselle kun tajusi oikeasti tulevansa ukiksi, se kun on itse sellainen nuorekas menijä. Taisi iskeä tajuntaan se, että on vanhentunut huomaamattaan. ;)

No, en tiedä, toivon kovasti että vielä se vanha kunnon isäukko ja tuleva ukki sieltä esiin putkahtaa, viimeistään keväällä sitten. Eihän tässä voi muuta kuin itse yrittää. Olenkin sille " väkisin tuputtanut" mm. neuvolakuulumisia tekstiviesteillä kun ei kerran puhua ehdi. Onhan tuolta aina vastaus tullut, ja mielissään on tuntunut olevan kun olen asioista kertonut. Vastauksena on tullut yleensä aina, että muista nyt välttää nosteluja ja rehkimistä tms huolehtivaa sävyä. Kaipa se on vaan siihen tyytyminen tässä vaiheessa.



Mutta se isäkeskustelusta minun osaltani tältä erää. :)





Siirrytäänkö seuraavaan aiheeseen, eli MIEHIIN...!?!



Oli taas tänään kuin perseelle ammuttu karhu kotona odottamassa kun tulin töistä. Kaikki maailman asiat tuntui ottavan päähän, minäkään en ole osannut tehdä mitään oikein kuulemma taas ja niinpäin pois...

En jaksanut kuunnella vaan jätin sen meuhkaamaan yksinään ja menin haravoimaan. ;)

Tiedän ihan tasan tarkkaan mikä (tai oikeastaan mitkä asiat) sitä oikeasti risoi, ja että tulee töistä anteeksipyydellen illalla kotiin. Sillä oli lohjennut eilen illalla hammas, eikä ollut nyt saanut nukuttua kuin pari tuntia, lisäksi ei saanut varattua hammaslääkäriaikaa päivystykseen kun numero oli koko ajan varattu. Jääkaapista ei mitään ruokaa hypännyt suoraan lautaselle ja koirankarvapallerot pyörivät nurkissa. Olikos vielä jotain muuta... Ai niin roskapussi oli liian täysi, tiskikone tyhjentämättä ja tuuli oli levitellyt lehtikasan rappusten eteen... Ja piti lähteä iltavuoroon töihin kun tiedossa oli tosi tylsä päivä kun hommia oli vähän.

Eikös kuulostakin ihanalta. ;)



Kaikkeen tuohon hermoamiseen kului varmaan viimeisetkin energiat, voi raukkaa.

Laitoin ruuan uuniin ja käskin vahtia sen itse, menin ulos enkä tullut sisään ennen kuin se oli lähdössä töihin. Olihan tuo jo hieman paremmalla päällä kun maha oli täynnä, mutta hyväntuulisuus oli kyllä tooooodella kaukana, kulmat kurtussa lähti töihin.

Näitä päiviä aina tulee, yleensä kylläkin yövuoroviikoilla... Olenkin ristinyt " oireilun" yövuorosyndroomaksi. Koko mies on välillä ihan tillin tallin kun unirytmi on sekaisin jne. Toivottavasti pääsee joskus pois noista yövuoroista, ne ei ole kyllä " terveellisiä" .

Me jo suunniteltiin miehelle oma nukkumapaikka siltä varalta että vauva sitten huutaa yöt. Kun tuo ukko oikeesti tarvii unta kuin pikkulapsi. Sille laitetaan varasänky kylppäriin korvatulppien kera, joten jos vauveli on kovaäänistä sorttia, niin voi vetäytyä sinne nukkumaan rauhassa. Lupasi sitten viikonloppuisin antaa minun nukkua kunnolla. Kylppäri on meillä talon vastakkaisessa päädyssä makkareihin nähden, välissä on paksu tiiliseinäkin, joten sinne ei pitäisi huuto kuulua, ainakaan jos vielä laittaa ne korvatulpat.



Mutta, sinne on vielä aikaa, koitetaas nyt selvitä tästä väsymyksestä ensin.





Kaverin luona piipahtaminen oli mukava piristysruiske. Onkin jo puolitoista vuotta pyytänyt heidän " uutta kotiaan" katsomaan... Nolottaa ihan kun en ole saanut aikaiseksi käydä. Vaikka toisaalta eihän se kaverikaan ole meillä käynyt! Asuu siis tuolla n. 40km:n päässä toisella paikkakunnalla. Niillä on 5- ja 6-vuotiaan tytöt ja 1,5-vuotias poika. Oli mukava olla siellä, lapset oli intona nulle marsuaan esittelemässä ja koirasta + vauvasta kyselemässä ym. Luottavaisia ja rohkeita lapsosia, pienikin kiipesi syliin vaikka ekaa kertaa nähtiin. :) Pitää kyllä käydä toistekin, ja sanoihan tuo kaverikin nyt tyttöjen kanssa tulevan kylään. Selvisi mullekin ihan vastottain että meidän miehet on leikkineet pienenä keskenään, jospa nekin sais jotenkin " salaa" tutustumaan uudelleen. ;)





Rudisko se sanoi olevansa entinen Joensuun tyttö? Vai kuka se oli? Täältähän löytyy siis linkkejä tänne päin enemmänkin, miekin tunnen taas piirun verran enemmän kuuluvan tähän jengiin. ;)





MUtta nyt pitänee lopetella, alkaa tuo kello olla melkoista paljon.





HYvää yötä ja kauniita unia kaikille. :)







sussu ja massu 19+1

tänään oli sitten ensimmäinen perhevalmennus- jossa oltiin tosiaan yhtä aikaa Susumin kanssa :o). Synnytyksestä puhuttiin, ei tullut mulle mitään uutta oikeastaan- miehelle supatin ja käänsin samalla osan. On nuo kipulääkitykset ja epiduraalin laitot ja muuten sairaalamaailma koulutuksen kautta tuttua ja nythän sitä on tullut opiskeltua omatoimisesti vielä lisää. Ensi kerralta odotan enemmän, imetyksestä on kiva kuulla lisää. Synnytysvideo oli siisti, mutta kyllä siitä oikeasti kuuli kuinka kipeää se sillekin naiselle teki, olin jotenkin herkistyneessä mielentilassa ja melekein kyyneleet silmissä sitä katsoessa, ehkä ajatus että kohta meilläkin on tuollainen nyytti rinnalla ja tuo kokemus läpikäytynä.



Saatiin tänään myös äitiyspakkaus ja ihan hyvähän tuo on- mies ihmetteli tavaran määrää :o). Itse en ole hirveä mintunvihreä-fani, mutta hyviähän nuo vaatteet ovat ja jos vihreitä ei muualla käytä niin kotona kyllä varmasti.



Isä-keskusteluun: minulla myös tilanne, että isäni ei edes tiedä raskaudestani. Meillä kun ei ole ollut mitään yhteyttä yli kahteen vuoteen :o( Olen juuri pohtinut mitä minun pitäisi tehdä, ehkä kerron hänelle (laitan viestin) kun vauva on syntynyt. Viimeiset yhteyden otot minun puoleltani isään olivat äidin kuoltua reilut kaksi vuotta sitten. Valitettavasti en saanut isältä mitään tukea äidin sairauden aikana (hän ei siis ottanut minuun mitään yhteyttä äidin sairauden aikana- noin 3 vuoteen). Pyysin apua äidin kuoleman jälkeen käytännön asioiden järjestelyihin, mutta hän oli kiireinen (eläkkeellä!) eikä ehtinyt... sen jälkeen luovutin... varmaan tämä on suomalaisen ikääntyvän miehen ongelmia: ei osata puhua ja kohdata vaikeita asioita (sairaus ja kuolema- varmaan kaikkein vaikeimpia).



Olen kuitenkin onnellinen että miehellä on ihana perhe (minullahan ei ole edes sisaruksia) ja on minulla kuitenkin äitini sisarukset, joiden kanssa pidetään säännöllisesti yhteyttä. Erityisesti kummitätini (74v.) on minulle läheinen, hän on leski eikä omia lapsia ole, joten hänelle olen aina ollut erityisasemassa. Ei meidän tuleva lapsi nyt kuitenkaan ihan ilman kontakteja minun sukuni puolelta jää onneksi.

Olivera on ' Charliensa' kanssa viikoilla 27+2.

Ensimmäiseksi onnittelut SoleMiolle täältäkin päin *halaa* =)



Sitten isäkeskusteluun oma pieni heitto: meillä isä ja äiti erosivat minun ollessani n. 5 vuotias, jonkun aikaa isä jaksoi hakea meitä tapaamiselle uuden perheensä luo mutta sitten jäi sekin. Elatusapua ei maksanut, eli äiti elätti meidät 3 yksinhuoltajana pienellä palkallaan. Muutaman kerran isä sitten soitteli - muistan yhdenkin puhelun kun äiti huusi puhelimeen ja vähän aikaa sitten kuuntelin kuinka isä puhui uuden perheensä tyttärelle kuinka " isän on vaikea muistaa, että olet oma tytär..." . Sisko on kyllä saatuaan lapsia kiinnostunut isän puolen suvusta enemmän ja voisi melkein kuvitella olevansa yhteyksissä isäänkin mutta minua ei (ainakaan toistaiseksi) ole kiinnostanut pätkääkään, voipi itse ottaa yhteyttä jos mielii, numero löytyy - ainakin ennen naimisiin menoa ja nimen vaihtoa luettelosta. Mä olen vanhin, joten ehkä muistot on katkerampia tms....



Ja sitten muihin miehiin ;P - meillä pätee niin hyvin se Atria mainos " hyvä ruoka, parempi mieli" . Jos vaan se verensokeri pääsee laskemaan niin mies kehittää riidan vaikka mistä, ja hyvänä apuna on jos on vielä nukkunut huonosti. Siinä pitää sitten vaan yrittää jaksaa sen kärtyhuipun yli, muuten menee omatkin hermot.



Ja kolmanneksi mielenkiintoisiin " ällötysasioihin" - tänä aamuna heräsin 5.12 siihen, että meinasi tulla pissa sänkyyn. Nyt sitten supistelee - en kyllä ole saanut mitään rytmiä selville ja tulee sellaista " kananmunavalkuaislimaa" veriviiruilla höystettynä - ja vessassa on saanut ravata jo ainakin 6-8 kertaa tänä aamuna. Eli saapi nähdä josko tästä ruvettaisiin jakautumaan. Pitäisi mennä petaamaan vauvan sänky, kun kiskaisin sieltä vielä kamat pesuun häthätää ja kun maanantaina sorruin ostamaan Antsun harsovaippoja 9.99e/12 kpl/68x68cm, niin piti nekin lykätä vielä aamulla koneeseen. Tässä vaan on se sama " ongelma" kuin koko raskaudessanikin, ei satu - ei tunnu.



Saapi nähdä, onnistunko pitämään paikkani ennen Toukkista vai kiilaatteko te ohi ja jäätte tänään suoraan tutustumisesta sisälle =)



Hyviä vointeja tuleville mammoille ja kaikkien masuasukeille!

Marja ja Teuvo-Tellervo 39+3

jospa tämä nyt olisi sitä ja jakautuminen alkaisi.



Susumi: minäkin sain maanantaina tietää (meillä kun tiedotetaan niin ajoissa...), että minä aloitan tiimiini rekrytoidun uuden henkilön perehdyksen tänään. Eli uusi aloittaa tänään nyt minulla on tämä 6 viikkoa aikaa perehdyttää, sitten jonkun muun täytyy jatkaa... Vähän tylssää tällä varoitusajalla, mutta minkäs teet.

Huitelin eilen keskustassa siskoni kanssa ja illalla olin niin väsynyt, että vaikka luin pinoamme, en jaksanut kirjoittaa mitään. Päivä kaupungilla toisaalta virkistikin. Oli ihana istuskella kahviloissa ja kierrellä siellä sun täällä.



Teillähän on ollut pitkät ja todella syvälliset isäkeskustelut. Luin pohdintojanne mielenkiinnolla ja tunteella. Itse en osaa oikeastaan osallistua millään tavalla, koska minulla on tosi " peruskoti" : äiti on minulle huomattavasti läheisempi, mutta isäkin totta kai tärkeä. Viime vuosina tosin isä tuntuu vanhentuneen kymmenen vuotta. Hänelle on tehty muutama pallolaajennus ja ne varmaan ovat häntä vanhentaneet. Vanhemmillani on ikäeroa vain vuosi, mutta äiti tuntuu niin paljon nuoremmalta. Lisäksi isä on alkanut viime vuosina " vahtia" äitiä kotona eli äitini ei saa " rauhaa" ollenkaan, kun isä haluaa koko ajan jutella. Ehkä tuo johtuu siitä, että isä on eläkkeellä (vaikka hänellä onkin harrastusmenoja harva se päivä) ja äiti vielä muutaman vuoden työelämässä? Mutta tosiaankin minulla on niin perussuhteet vanhempiini kuin olla vaan voi. Se on hienoa, ja vasta nyt aikuisena osaan sitä arvostaa kunnolla. Nuorempana otin kaiken itsestäänselvänä, mutta isän sydänsairaus ja äidin rintasyöpäpelko (onneksi muuten syöpää ei ole; se selvisi jokin aika sitten!) ovat totta kai saanet miettimään kaikenlaista. Kirjoitinpas pitkästi isäasiaa, vaikkei minulla ollutkaan asiaa ;-)



Omaan napaan kuuluu myös maanantainen neuvolakäynti. Nyt vauveli on älynnyt kääntyä raivotarjontaan. Ihanaa ja helpottavaa! Haluan, mikäli mahdollista, alatiesynnytyksen. Totta kai vauva ehtii näillä viikoilla kääntyä vielä muutaman kerran. Muutenkin kaikki oli hyvin. Painoni oli nyt noussut peräti 650 grammaa viikossa, mutta se on kuulemma ok, koska koko raskauden aikana painoa on kertynyt kaikkiaan vasta seitsemän kiloa. Seuraava neuvola onkin sitten jo ensi viikon torstaina ja ensi viikolla meillä alkavat Haikaranpesän valmennuksetkin.



Cindi: Sinulla taitaa nyt olla tosi jännät paikat!!! Kuten myös Toukkiksella. Ihanaa, että lisää 30+ esikkojen vauvoja alkaa tulla maailmaan.



RouvaSukkula: Kyselin äidiltäni (isäkeskusteluun sen verran, että en muuten koskaan soita isälle, vaan aina äidille) heidän kaakeliuunistaan. Vanhempani olivat hankkineet Kermansaven takan, koska äidin mukaan ko. firmalla on parhaimmat ja kauneimmat valikoimat. Koska äidillä ja isällä ei ollut aikaisemmin uunia tai takkaa (talo on 70-luvulla rakennettu, nyt täysin remontoitu omakotitalo), täytyi heidän vahvistaa lattiaa ja teettää myös savupiippu, jotka nostivat takan kokonaishintaa tuhannella eurolla. Kaikkiaan uunin rakennuttaminen tuli maksamaan noin 6000€, josta kaakelitakan hinta oli muistaakseni 4800. Takan hinta riippuu tietenkin sen koosta sekä valittavista kaakeleista, kuinka paljon haluatte koristekaakeleita jne. Työ kesti kokonaisuudessaan kuukauden verran ja nyt kaikki on kuulemma valmista ja kaunista :)

Ja vielä: Oikein ihanaa Prahan matkaa! Minä päivänä lähdette? Kuten aikaisemmin kirjoittelimme, on kaupunki iiiiihana ja varmasti nyt syksyllä tosi tunnelmallinen.



Rudis: Hauskaa, että olet Joensuusta kotoisin. Täällä alkaa tosiaan olla useitakin Joensuu-yhteydellä varustettuja odottajia :) Itse en ole Joensuusta kotoisin, mutta opiskelun ja työn merkeissä viihdyin siellä yli 12 vuotta. Ikävä on, koska parhaat ystäväni asuvat siellä. Ylihuomenna saan vieraakseni yhden ihanan ystäväni.



Mitähän vielä oli mielessäni... En muistakaan. Milloin Jaipur matkaat Itävaltaan?



Mukavaa keskiviikkoaamua,



Katja rv tasan 34

...Cindille kanssa, toivottavasti jakaantuminen tapahtuu pian! :)



Itselleni ei kuulu kummempia. Yö meni aika levottomasti, en löytänyt hyvää asentoa ja vessassa piti ravata vähän väliä. Lisäksi toinen käsi oli aivan puutunut ja aamulla aivan karmea nälkä, vaikka olinkin syönyt ennen nukkumaan menoa.



Onneksi ei tarvitse mennä enää töihin, en jaksaisi kyllä oikeasti enää. Tänään on neuvola + neuvolan perhevalmennus. Lisäksi joka viikolle tässä kuussa on joku Haikaranpesän valmennus. Että ollaan sitten ainakin perehdytty asioihin :))



Unikko69, olin siellä joogassa ihan siellä toisessa laidassa viimeinen. Mustat vaatteet + viininpunainen college. Nyt en osaa yhdistää nimeä ja naamaa varmuudella, mutta ensi kerralla varmastikin. Laitetaanko neilikat rintaan? ;) Myös Modesty oli siellä muuten. Luento alkoi mielestäni silloin 21.11 klo 17.45 eli heti joogan jälkeen, mutta eiköhän siinä ole evästauko välissä.

Minä pidin kyllä tuosta joogasta, ainoa oli tosiaan, että se ohjaaja tuntui ainakin aluksi jotenkin kauhea kireältä. Lisäksi nuo ääniharjoitukset tuntuivat aluksi aika hassuilta, kun ei ole tottunut. Lisäksi vaavi aloitti pippaloinnin juuri, kun olisi pitänyt rentoutua :) Mutta kyllä minulla ainakin lähti veri kiertämään ja tuli ihan rentouduttuakin. Mitäs Modesty, mitä pidit joogasta???



Terveisin Swheatie 32+2

... sen verran, että mieheni on Joensuusta kotoisin ja hänen äitinsä asuu siellä edelleen, että täältäkin löytyy yhteyksiä Joensuuhun päin, jos en ole asiasta vielä maininnut :)



T. Swheatie la 26.12

Isäkeskusteluun: Mun vanhemmat ovat yhä naimisissa. Samoin mieheni vanhemmat. Toivon, että pystymme ottamaan mieheni kanssa heistä mallia avioliiton kestossa. :) Vaikka ei se kuulemma ole helppoa ollut kummallekaan pariskunnalle. Nyt sen kuitenkin huomaa, että eläkkeellä heillä on paljon seuraa toisesta ja he arvostavat parisuhdetta eri tavalla kuin " ruuhkavuosina" .



Meidän isä on sellainen suomalainen jörrikkä jolle vaikeista asioista tai tunteista puhuminen on ollut ihan mahdotonta. Hän on pehmentynyt vuosien varrella, kun on menettänyt koko muun perheensä, siskon (jo lapsuudessa), äidin, isän ja veljensäkin. Joskus mietin, että helpommallakin ihminen voisi päästä. Isä on täydellisyydentavoittelija, kilpailuhenkinen, tosi suorituskeskeinen ja konservatiivinen. Nämä asiat on aiheuttaneet ongelmia mulle ja veljelleni. Juttelimme joskus aiheesta. Mutta toisaalta isä osaa myös olla lempeä, anteeksiantava ja hän on kasvattanut meidät ajattelemaan asioita itse. Hän on minulle tosi rakas, taidan olla isän tyttö. :)



Ruddycat: kyselit neuleohjeita. Tässä vastikään odotus-palstalla oli sama kysymys, johon oli tullut jonkin verran nettilinkkejä vauvan neuleohjeisiin. Laitapa hakuun sana " neule" tms niin eiköhän ala löytyä. Viimeisimmässä Pirkka-lehdessä oli muuten myös simppelin oloisia vauvanneuleohjeita. Äitini näytti myös mulle jotain käsityölehtiä. Hänellä oli kaksi vauvanneulenumeroa. Niitä kannattaa käydä etsimässä kirjastosta. Itsekin aloittelin neuletta vähän aikaa sitten, mutta selkä on nyt niin kipeä, etten taida enää pystyä kutomaan nuttua loppuun. :-( Makuulta kutominen on vähän hankalaa. :)



Lene rv 28+1

Lomalla ollaan ja on niin kiirettä että hätäisesti olen käynyt lukemassa pinoa. Mulla on ollut kaksi päivää vimmainen siivous- ja sisustuspuuska, joka vain jatkuu. Outoa. Joku muukin taisi kirjoittaa siitä että alkuraskaus meni aivan kamalan väsymyksen kourissa, keskiraskaus " vain" väsymyksen, ja näköjään se energisyys alkaa nyt loppuraskaudessa sitten. Harmi että nyt alkaa fysiikka pettämään. Eilen innostuin kaiken muun lisäksi nostelemaan muutaman pahvilaatikon ja sen kyllä huomasi illalla ja viime yönä. Jalat lähti saunan jälkeen alta ja mies sai taluttaa sänkyyn. Oli niin kummallisen tuntuista että nauratti.



En olekaan vielä onnitellut Solemioa, joten onnea uudelle perheenjäsenelle ja tuoreille vanhemmille! Mahtaa olla jännittävää. Ja Cindillä on jännät paikat myös, tuohan kuullostaa lupaavalta :-)



Olipa helpotus Swheatie että Totolla ei ollut mitään vakavampaa. Hyvä tosiaan ettet antanut poistaa häntää. Sinne joogaan varmaan ehtisi vielä? Tällä viikolla on ollut aivan pakottava tarve puuhata täällä kotona, mutta voisin soittaa ja kysyä vieläkö sinne saisi tulla ensi viikolla. Olen kerran kokeillut joogaa, ja pidin siinä siitä liikkeissä kuunnellaan omaa kehoa ja pyritään keskittymään hyvään oloon.



Teillä on ollut kiinnostava isäkeskustelu eilen ja tänään. Oma isäsuhteeni on vähintäänkin kummallinen, joten voin sanoa että ymmärrän hyvin niitä jotka ovat luovuttaneet oman isänsä suhteen. Tilanteet voivat tosiaan olla niin erilaisia. On surullista, kun ei ole sellaista isää jonka kanssa olisi ns. " normaalit" välit. Minulla ei ole ikinä ollut. Sitä voi olla vaikea kuvitella jos oma isäsuhde on/on ollut edes suhteellisen normaali. Surullista myös jos on joutunut menettämään rakkaan isän, myötätuntoni kaikille joille on näin käynyt. Nämä äiti- ja isäsuhteet taitavat nousta pinnalle tässä raskauden aikana, jostain syystä :-)



Mutta nyt pesänrakennusvietti vaatii jatkamaan hommia! Anoppi tulee tänään tai huomenna tekemään tupatarkastuksen joten täytyy käydä ruokaostoksilla, ja jos vielä löytäisi jotain kivaa kotiin. Ihana aurinkoinen päivä tänäänkin!



Frida75 rv 29+4

Hyvä hyvä Cindi, koeta nyt jakaantua, niin tuun perästä. Pitäähän se nyt joku roti olla näissä jakaantumisissakin, sullahan on LA ennen minua :)

Mulla ei tuu vielä ees tuota limaa, mutta alakertaa repii välillä niin että huuto pääsee.

Aamupäivän olen yrittäny riehua ja siivota kämppää että voidaan jäädä tänään siltä tutustumisreissulta Kättärille :)



Isäkeskustelu on ollut mielenkiintoinen. Minun vanhemmat pysyivät loppuun saakka naimisissa, vaikka äidin mukaan he oli enää vain kämppiksiä loppuajasta. Lapsena olin poikamainen kun luulin isän halunneen poikaa - nyt vasta kuulin äidiltä että oli vartavasten halunnut tytön! Murkku - ja lukioiän isä oli mulle ilmaa, mutta tunne oli varmaan molemminpuoleinen. Ei puhuttu mitään toisillemme. Vasta yli kaks' kymppisenä välit alko taas lämmetä. Ja nyt loppuajasta ne oli suorastaan ihanteelliset. Ja senkin takia harmittaa ihan pirusti ettei isä ehtinyt nähdä tätä vauvaa. Isästä ois tullu oikeasti nyt pappa. Onhan se aina ollu pappa minun sisarpuolien lapsille mutta sanoi nyt kun kuuli että olen raskaana, että " Vihdoinkin minusta tulee oikea pappa eikä mikään keinopappa!" Äiti kyllä sano, että isälle riitti, että se kesällä näki että vatsa kasvaa ja vauva on tulossa (ja suku jatkuu), kun sen kunto romahti sitten niin nopeasti. Mutta joka tapauksessa, ymmärrän täysin niitä jotka ei halua olla isänsä kanssa tekemisissä tai kertoa vauvasta - en miekään ois silloin nuorempana kertonu.



Mutta nyt minun on pakko lähteä suihkuun - olen vielä pyjamasillani (hyvä siivousasu :D). Mies tulee kohta hakemaan ja lähdetään sinne tutustumisretkelle.



Illlalla ehkä enemmän...



Aurinkoista keskiviikonjatkoa joka mammalle ja masuasukille!



Toukkis ja Papu 38+6

Aurinkoista iltapäivää täältäkin. Meillä on täällä töissä nyt yksi yläasteikäinen harjoittelijatyttö (aluksi oli kyllä vaikea samaistua siihen ikään, mutta kun on normaali niin kivastihan se menee!), ja kiirettä on pitänyt sen ohjeistamisessa. Ensin olin aika järkyttynyt sen suomen kielen kirjoitustaidosta, ajattelen että tällainenkö se taso nykyään yläasteella on, mutta sitten selvisi että hän onkin puoliksi englanninkielinen. Ajattelin jo että lykkään sille jonkun Sillanpään tai vastaavan romaanin... niissä on niin ihanan eloisa kieli, ja niitä lukiessa tajuaa miten suppea oma sanasto onkaan!



Isäkeskustelu on kovasti kiinnostanut minuakin. Minä olen myös perusperheestä, isä ja äiti ovat tosi onnellisia yhdessä, ja sellainen suhde onkin mun haave. (pienillä muutoksilla toki :-) Niillä on aina ollut niin, että ovat toisilleen ne kaikista tärkeimmät ja sitten tulevat lapset. Ainakin näin aikuisena se tuntuu hyvältä, koska tosiasiahan on että lapset lentävät pois ja puolison kanssa toivottavasti elää koko elämänsä. Minullakin on ollut tosi vaikeaa keskustella isän kanssa, varsinkin nuorena, ja nyt vasta ihan viime vuosina oon löytänyt uudenlaisen yhteyden. Oon koittanut sitä tietoisesti rakentaa esim. niin että kun ollaan koko perhe yhdessä niin puhun isällekin (enkä vaan äidille) ja katson sitä silmiin jne. Jotenkin se isä-ressu tuntuu muuten olevan aina vähän ulkopuolinen, ei muista kavereiden nimiä jne. Tosiaan omiin vanhempiin on tullut raskauden myötä vähän erilainen suhe, aikuisempi ja sallivampi ja rakastavampi. Alkaa tajua että nekin on jo kohta vanhoja. Lähetän kovasti myötätuntoa kaikille joilla jompaakumpaa tai molempia vanhempia ei enää ole (maisemissa)!



Mä lähden Itävaltaan huomenna, kivaa! Rva Sukkulalle myös hyvää matkaa, toivottavasti supparit pysyy iisinä. Toukkikselle ja Cindylle pidetään peukkuja!



Mitäs muuta halusinkaan kommentoida? Ai Finnmarilla jo muut kommentoivat mahaa - sä olet viikon edellä, joten ehkä mullakin muut pian huomaavat. Olisi se ihanaa saada jo se kunnon masu. Kiva että Friidalla vihdoin energiaa piisaa! Mulla se riippuu täysin päivästä, yleensä ei riitä energiaa mutta sitten joskus ihan yllättäen sitä onkin vaikka kuinka. Ai niin, mä olen meidän perheessä se joka pitää pitää tyytyväisenä ruoalla ja unella eikä mies... muuten olen ihan mahdoton, tuntuu että pyörryn heti jos jommasta kummasta pulaa. :) Ja Tutannalla oli hauska kylppärijuttu, koska kun ajattelin omaa (ja helsinkiläiskylppäreitä ylipäänsä) niin vähän nauratti ajatus että minä (koska mies selviää vähemmällä unella ja on muutenkin hyväntuulisempi yksilö) sulloutuisin sinne nukkumaan. Ainoa paikka olisi pieni amme. Meillä on vielä se pesukonekin sinne sullottuna, josta kerroin jokin aika sitten, eli kylppäri on kyllä tosi täysi. Eikä siellä toimi patteri, joten se on myös jääkylmä, ja sitä mä inhoan!



Tänään on jooga, ihanaa! Saa näitä hartiajäykkyyksiä taas pois.

Voikaahan hyvin kaikki! - Jaipur



ps. Rudikselle vanhentuneita kiitoksia, lohdutit mua yli kuukausi sitten plussanneiden lapsettomien puolella kun vielä pelotti ja paniikki oli iso!!

Ai niin, tutannako se oli kun valitti väsymystä. Mä olin alussa ihan järkyttävän väsynyt, kunnes totesivat että olikin kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja väsymys helpottui sitten TOSI paljon hormoneilla. Joten jos hemppa on kunnossa niin kysy että voisiko se johtua kilpirauhasarvoista? Mä olin myös silloin väsymyksestä työkyvytön - ainakin nin kuvittelen, en käynyt vielä töissä mutta en jaksanut raahautua edes kirjakauppaan lukemaan vauvakirjoja (niitä innsbruckin ajan iloja, istua kahvilassa ja lukea vauvakirjoja, kun ei ollut muutakaan puuhaa)



Jaipuri taas

... olen taas alkuviikon käynyt lukemassa viestejä, mutten ole ehtinyt/ jaksanut kirjoittaa...



Nyt muutama rivi.. Aamulla kävin labrassa istuskelemassa / pisteltävänä kun oli sokerirasitustesti... aika pitkäveteistä kun kestää pari tuntia. Neuvolakäynnillä sitten viimeistään selvii tulokset.



Tällä viikolla on taas kädet menny huonompaan kuntoon ja särky on valvottanut öisin (alkaa olla vähän kooma-olo, kun on univelkaa..). Ajattelin aiemmin, että olisin vielä jokusen viikon yrittänyt sinnitellä töissä ja katsoa sitten vointia, josko tarvii saikkua, mutta nyt on varmaan pakko viimeistään ens viikon alusta käydä lääkärissä. Jos ei nukkuminenkaan enää onnistu kunnolla, niin alkaa olla voimat vähissä. Pomo varmasti repii pelihousunsa... Missään muualla KOSKAAN en muuten ole kokenut samanlaista syyllistämistä sairaslomista, kuin nykyisessä paikassa. Lisäksi pomo haukkuu muille työntekijöille aina sitä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) joka on sairiksella.... Ennenkokematonta!!



Maanantaina kävin naapurin luona vauvavaate ostoksilla, hänellä oli mielettömät kasat omien lasten vanhoja, eri kokoisia vaatteita... Lisäksi ostin söpön pinnasuojan sänkyyn. Niin ja lisäks oli tarjolla turvakaukalo BRITAX rock-a-tot, tiedättekö onko hyvälaatuinen??



Nyt pitää käydä ottamassa pienet torkut, väsyttää niin hirveästi!!



Suiza 27+5

.... vielä paljon onnea vauvelista!



Synnärikertomusta ja kotikuulumisia jäädään odottelemaan..



Suiza