30+ ESIKOT viikon 44 alkuun

Maanantai-aamua kaikille!



Kertokaahan siskot, että ovatko nämä nyt niitä supistuksia, kun sattuu vatsan oikealle puolelle. Tuntuu erityisesti, kun ajattelen stressaavia asioita. Tuntuu siltä kuin kiristyisi ja taas välillä hellittäisi. Alkoi aamulla bussissa työmatkalla ja siirtyminen metroon tapahtuikin jo köpöttelyvauhtia.



Itse asiassa alavatsan kipristely ja kipuilu alkoi eilen, kun tyhmä menin nostelemaan tavaroita. Siivottiin alakerran varastoa ja askarteluhuonetta miehen kanssa. Jotenkin miehen piti kehittää itsensä vihaiseksi ja oli tosi pahalla tuulella ja paiskoi tavaroita menemään meidän touhuillessa. Sillä seurauksella, että tunsin etten auttanut häntä riittävästi ja riittävän nopeasti (tyypillistä kilttiä tyttöä, ottaa itseensä heti!) ja reuhkasin sitten vähän liikaa. Loppuajan puhisinkin sitten portailla istuen, vatsaani pidellen. Mikä ihme siinä on, ettei asioita voi tehdä hyvillä mielin, vaan pitää olla kärttyinen kuin perseeseen ammuttu karhu? Noh, tunnistan itsessänikin tuon toimintamallin: kun pitää tehdä jokin epämiellyttävä homma, kehitän kunnon suuttumuksen, jotta saan itseeni draivia.



Vaan nytpä jokainen stressaava ajatus aiheuttaa nipistyksiä mahaan, ei kiva! Saikulle kotiin en halua, kun alan stressata entistä enemmän nähdessäni kys. homman.



Meillä on menossa remontin seuraava vaihe: Eli puretaan alakerrasta yksi seinä ja vanha avotakka. Tarkoituksena on hyödyntää samaa hormia ja laittaa yläkertaan kunnon varaava kaakeliuuni. Onko kellään kokemuksia kaakeliuunin hankkimisesta olemassaolevaan taloon?



Uusi auto saatiin tosiaankin torstaina juuri ennen meidän Esikkojen tapaamista. Subaru on kyllä osoittautunut todella kivaksi ajaa!



Leppoisaa viikon alkua teille kaikille!



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (26+3)

Ensin alkuun täytyy kertoa kaikille asiasta kiinnostuneille, että Toton patologin vastaukset tulivat ja kyseessä oli vain karvatupin tulehduksesta aheutunut " kasvain" , olen ollut niin helpottunut ettei mitään rajaa!!! Tänään käytiin poistattamassa tikit ja nyt voidaan jatkaa normaalia elämää!!!! Kiitokset kaikille tuesta!



Omaan mahaan ei kuulu kummempia. Tänään alkaa se Manipuran jooga, ihan mielenkiinnolla odotan, että millaista se on.



Viikonloppuna tuli herkuteltua ihan älyttömästi. Ensin perjantaina sisko oli käymässä ja sitten lauantaina meillä oli jo perinteeksi muodostuneet halloweenbileet. Saas nähdä onko paino ja sokerit nousseet, keskiviikkona olisi neuvolakäynti...



Terveisin Swheatie 32+0

Hei,



meidän poika näki nyt sitten vihdoin päivänvalon viime tiistaina 25.10. rv:lla 42+1. Pikkumiehen strategiset mitat on 3562 g ja 53 cm. Synnytys oli 24 tunnin maraton, mutta epiduraali toi hyvin helpotusta. Lopulta päädyttiin sektioon pitkittyneen avautumisvaiheen ja vauvan virhetarjonnan vuoksi.



Perjantaina kotiuduttiin sairaalasta ja nyt opetellaan vauva-arjen pyörittämistä kotosalla. Ihan mukavasti on alku mennyt, poika vaikuttaa suht rauhalliselta, siis ainakin vielä :)



Hyviä vointeja kaikille vielä odottaville!



t. SoleMio ja Pikkumies 6 vrk

Hui, kävin lukemassa joulukuisten palstaa ja nyt sinne on syntynyt jo ensimmäinen vauva viikolla 33+4. Itsellä on tänään menossa 33+5, joten tuon vauvelin syntymä pisti miettimään! Itselläni ei tosin ole ollut muita vaivoja kuin väsymystä. Viikonloppunakin nukuin kymmenen tunnin yöunia :)



RouvaSukkula: En tiedä, ovatko tuntemuksesi supistuksia, mutta ole varovainen remonttipuuhissa! Meillä oli muutto raskauviikollani 28 ja innostuin samoin tekemään kaikenlaista niin paljon, että vatsaa alkoi nipistelemään. Se meni levolla ohi, joten ota sinäkin varovaisesti :) Kaakelitakasta vielä: Vanhemmillani on vastaavanlainen urakka loppusuoralla. Kuulemma kaakelitakan kuivattaminen vie aikaa paljon kauemmin kuin esimerkiksi vuolukivitakan, mutta lopputuloksen pitäisi olla tosi hieno. Heillä projekti on vienyt kai kokonaisen kuukauden, mutta toisaalta heillä ei ollut aikaisempaa takkaa pohjalla, joten lattiaa piti vahvistaa ja piippukin muurata (? tai rakentaa muuten). Voin toki kysellä äidiltäni lisää takkakuvioista, jos kiinnostaa?!



Swheatie: Ihana uutinen, että Toton hännän suhteen kävikin noin hyvin. Takuulla superhelpottavaa :)



Me innostuimme viikonloppuna tekemään vauvantarvikehankintoja. Löysimme suhteellisen edullisen pinnasängyn, jonka saimme puoleen hintaan, koska kyse oli esittelykappaleesta. Nyt se on jo koottuna hoitopöydän (jonka anoppi osti) vieressä. Lisäksi hankimme kaikenlaista pientä: vaatteita " sukupuolivärillä" (tiedämme, kumpi on tulossa, kuten Omenapuussa oli puhetta), tuttipullon, toisen hupullisen pyyhkeen sen äitiyspakkauksessa olevan lisäksi, kylpyammeen sekä söpön pehmomobilen. Alkoi melkein päätä huimaamaan. Vaikka kuluttaminen ei ole odotuksen ydin, niin kyllähän tuo ostaminen ja tavaroiden hankkiminen kotiin on aika konkreettista toimintaa. Jännä ajatella, että jonkin ajan kuluttua kaikki nuo tarvikkeet ovat käytössä.



Tänään iltapäivällä on neuvola.



Katja 33+5

Sinun viestisi oli tullut tuossa välillä, kun kirjoitin omaani. Ihana kuulla vauvauutisia. Paljon onnea teille vanhemmille sekä pikkupojalle :) Hienoa, että arki on alkanut sujumaan hyvin ja että kaikki meni muutenkin hienosti pitkittyneen synnytyksen ja sektion jälkeen!



30+ Esikoilla alkaa olla pian vauvoja jo niin, että oma pino tuolla Vauva-puolellakin voisi olla kiva juttu!

Takaisin töissä, eikä motivaatio ole yhtään parempi... no kai tämä tästä, kunhan selkävaiva ei vaivaisi. Nyt muutaman päivän levon jälkeen (ei päätetyöskentelyä) se tuntuu hiukan paremmalta, mutta huomenna menen vielä fysikaaliseen.



Mulla oli eilen huono päivä- (mielialan heittoja)- räjähdin miehelle melkein syyttä suotta ja sitten itkeskelin kaikki mahdolliset kerralla, muutenkin oli sellainen pisteliäs olo- kun tuli soittoja kaverilta ja tädiltä, en oikein jaksanut niiden juttuja. Kaveri ehdotti että menisin hänen luokseen iltakahville (oli kello 20.30)- haloo... ajomatka on yli puolituntia... ei oikein tässä vaiheessa moiset spontaanit kyläilyt innosta- ihan ok, jos aikaisemmin sovitaan, mutta ei noin myöhään jaksa lähteä, etenkin herätys tänään oli jo klo 6. Lisäksi tämä kaveri oli aikaisemmin halunnut lähteä koiralenkille sunnuntaina ja sovittiin että hän soittaa lauantaina, mutta mitään ei kuulunut... Täti taas jaksaa jankuttaa minulle, että minun pitäisi nyt ottaa yhteyttä isääni ja kertoa raskaudesta yms. ja minä en ymmärrä että miksi hemmetissä (ja sanoinkin sen)- minulla on aika monta perustelua miksi minun ei tarvitse tai en halua sitä liikettä tehdä- jotain vastuuta oltava vastapuolellakin! Ja tätini ei taas tätä ymmärrä ja taisi loukkaantua vastauksestani.



Kalenteri on täynnä sekä työkokouksia, että tähän raskauteen liittyviä menoja- on tätä fysikaalista hoitoa, hammaslääkäriä, neuvolaa ja ultraa, melkein joka päivä jotakin, joten on työn ja tuskan takana muistaa kaikki- vaikka ne merkittynä onkin sekä tietokoneelle että kännyyn. Vali-vali, stressi taitaa vähän vaivata...



Minuakin on vaivannut meidän alavaraston kaoottinen tilanne (ilmeisesti pesänrakennusvietti on alkanut vallata mieltä) ja miehen on pitänyt sitä alkaa siivota, mutta ei ole vieläkään saanut aikaiseksi, sekin suututtti eilen. Hain sitten itse sieltä pari laatikkoa ja kassia setvittäväksi ja sainkin niitä järjestykseen- kunhan vain saisin miehen heittämään pois (tai siis esim UFF:lle) vaatteitaan ,joita on aivan tuhottomasti- tämä on nimittäin minun miehekkeeni raivostuttavin piirre ;o) Se säilöö yli 10 v. vanhoja vaatteitaan (joita ei ole koskaan meidän yhdessä ollessa- 7½ v. - käyttänyt) ja väittää että tulee kyllä vielä käyttämään niitä joskus... no, onhan ne varsin siistejä merkkikuteita, mutta enpä usko että ne silti päälle enää eksyy...



Muutenkin on minua himottaa päästä siivoamaan kaikkia kaappeja (eteisen kävin läpi jo perjantaina) laatikoita, oikein ällöttää kun ajattlee niitä sotkuja ;o)

Aivan ensimmäiseksi hirmusti onnea SoleMiolle potrasta pojasta! Levollista kuulla että arki on lähtenyt hyvin käyntiin - perästä tullaan...

Tulehan kertomaan tarkemmin kuulumisia kun aikaa liikenee. Niin ja perustakaahan Seireenin ja Marin kans pino vauvapuolelle, liityn sitten kohtapuoliin seuraanne ;)



RouvaSukkula: Supparissa masu menee ihan kovaksi, eikä pitäis käydä kipeää, vähän vaan tuntuu ilkeältä. Mutta älä sie tyttöhyvä enää rehki tuollalailla, ei se vauveli tykkää! Kyllä tuo vihlominen on aina sen merkki että pitää ottaa rauhallisemmin, oli se sitten supistus tai ei. Mie nostelin vähän aikaa tietosanakirjoja tässä taannoin ja johan alko semmoset vihlomiset ja vinkumiset että oksat pois. Ne on niin herkkiä nuo meidän masuasukit.



Omalle masuasukille kuuluu pelkkää hyvää. Lauantai-iltana alkoi supistella niin että piti jo kello ottaa näkösille! Kolme tuntia tuli supistuksia vartin välein, mutta ne tais olla harjoitussuppareita kun eivät sattuneet yhtään ja loppuivatkin sitten puolenyön aikaan. Mutta kyllä me jo vähän hysteerisinä täällä miehen kans hiristiin että nytkö se alkaa - KÄÄK. Kyllä sitä ihminen on pöljä, ensin tietentahtoen hankkiutuu raskaaksi ja sitten saa paniikkikohtauksia ku synnytys lähestyy. HOHHOIJAA!

Mutta vielä siis ollaan yhtenä kappaleena ja aikeissa lähteä kampaajalle. Sitähän mie sanoinkin tuolle vaaville la-iltana, että älä vielä synny ku mulla on maanantaina kampaaja :) Ja isänsä sanoi, ettei saa ennen keskiviikkoa tulla ku sillon mennään vasta tutustumaan Kättärille.



Kampaajan jälkeen mennäänkin tekemään tuosta minun leasingautosta paperit ALD:lle, ostetaan se omaksi. Ihanaa, ei tarvinnu alkaa taas siihen koeajorumbaan. Ja illalla vielä Ikeaan ostamaan se hoitopöytä, jonka jokunen muukin Esikko on tainnu ostaa? Totesin viikonloppuna etten halua mitään viritelmiä kylpyhuoneeseen vaan OIKEAN hoitopöydän. Eli huomenna ei jouda pinoutumaan kun pitää uudelleenjärjestellä vauvanvaatteet :D



Mutta nyt pitää jo rientää ettei myöhästy.



Maanantainjatkoja Esikot!



Toukkis ja papu 38+4

Ihanaa maanantaita kaikille!



Töissä on ihan liian vilinää ja minä se vaan istun ja teen töitä. Iltapäivällä on koulutuksen veto ja onneksi olen ennättänyt valmistella kaiken jo. Kiire viikkoa tulossa ,mutta olen valmistautunut ottamaan kaiken rennosti, jos en ennätä tehdä niin hups sitten en ennätä.



Mahaakaan ei kuulu mitään ihmeitä. Vauveliinus on alkanut potkia paljon enemmän ja se on kyllä tosi ihanaa. Kun eihän sitä muuten edes muistaisi. Poikakaverikin on onnistunut saamaa kädelleen joitain napakoita potkuja. Luin eilen illalla että vauva on jo 17 cm pitkä... tosi iso. Parin viikon päästä vasta rakenneultra. Muuten olisin hermona kun en näe vauvaa siinä välissä, mutta nuo potkut kyllä sanoo jo että kaikki on kunnossa.... eli maailman tyytyväisin täällä HEI (no ehkä vähän väsyttää... no milloinpa ei....).



Jaksaskohan tänään hakea siskolta vauvatavarakuorman... en tiiä. Sisko kyllä varotti että toinen sisko oli laittanut ihan hirveitä tavaroita kuormaan... ja sen uskon... meidän suvussa siis roudataan vaikka rikkimenneitä ja ihan kulunneita tavaroita toisille lainaa... ei siis ole mitään rajaa...



Miten niitä suonikohjuja voi ehkäistä????? Milloin tulee aloittaa tosi toimet... suvussa ongelmana raskauden aikana..



Kirsi 18+0 + ' erkki'

Huh kun iltapäiväväsymys iski. Kiva lukea teidän juttuja, ei tässä oikein muuhunkaan just nyt kykenisi. Tänään on koko päivä ollut repaleinen, kun oli neuvola kello 11 ja siinä keikassa meni kaksi tuntia. Siellä kuuluivat sydänäänet hyvin, JIPPII! Syke oli samoissa kuin viimeksi, 145. Mun poikafiilis on edelleenkin vahva, saapa nähdä. Muutenkin kaikki oli mallillaan, ihanaa. Tosin terkkari vähän pelotteli, kun lennän loppuviikosta sinne Itävaltaan, ja mä jouduin alkuraskauden piikittämään hepariinia masuun, jottei tulisi tukoksia, sanoi että pitää ehdottomasti sisatautilääkäriltä varmistaa että on ok. Olin kyllä varmistanut asian, mutta _tottakai_ huolestuin taas. Onneksi mieskin oli kuulemassa aiemmin sen sisätautilääkärin vakuuttelut, neljä korvaa parempi! Nyt lokakuun puolivälissä - just silloin kun teihin liityin - mut todettiin " tavikseksi" , sain lopettaa pistokset kun jotkut arvot oli laskeneet normaaliin. Se oli älytön helpotus. Ja tuskin tuo lentokaan nyt mitään vaikuttaa, olisihan se lääkäri sanonut! Samoin Itävallan lääkäri - konsultoin vielä nimittäin molempia, kun tohon viimeksi mainittuun tuli niin läheinen suhde hoitojen aikana. Mutta laskettelun terkkari kielsi, voi kuulemma joku hörhö tulla vaikka päälle ja voi käydä pahastiikin.



Onnea SoleMiolle pojasta! On aina yhtä ihanaa kuulla että taas on saatu turvallisesti vauva maailmaan! Ja hyvä että Toukkis on vielä yhtenä kappaleena suppareista huolimatta, ehditte vielä hyvässä lykyssä tutustumaankin kättäriin ennen lähtöä! Myötätuntoa rva Sukkulalle, toivottavasti kivut menevät ohi, ja kyllä ne varmaan levolla menevätkin.

Ja Oliveralle myös tsemppiä! Ajattele että kaikki on masussa mitä parhaiten kun omat hormonit noin heittelee.



Ressitöntä iltapäivää kaikille! Itsellä tosin vähän turhankin ressitön olo, hyvä kun istua jaksan.

Onnitteluja poikavauvan johdosta SoleMiolle!

Ja muiden viesteihin viitaten: vointeja ja jaksamista meille muille tuota esikoistamme vielä niin kaihoisasti odottaville.



Täällä ei mitään ihmeitä, uusi viikko (18+1 tänään) lähtenyt aivan jees käyntiin. Viikonloppuna nukutti niin maan perusteellisesti ettei mitään tolkkua. Yleensä kun ulkoilen niin ei niin pahasti väsytäkään, mutta nyt veti ulkohommat aivan mehut pihalle. No, hyvää se raitis ilma kuitenkin teki. Maha alkaa näkymään pikkuhiljaa ja aivan kuin pieni potkujakin välillä tuntuis, lähinnä iltaisin kun ite rauhottuun makoileen sohvalle tai sänkyyn. Ei vaan näitä merkkejä oikein osaa lukea... Mahan alkaa tosiaan huomaamaan jo ainakin sellaiset immeiset, jotka osaa kattoa. Mut peitettyä kyllä saa, jos on sellasessa seurassa, ettei halua näyttää. Tänään mulla oli itse asiassa ekan kerran mammahousut jalassa ja kyllä olikin mukava ku ei kiristäny mistään. Kyllä mulle parit vanhatkin housut vielä menee mut ku ei aina viittis samoissakaan pökissä liikkua niin laitoinpa nyt sit noi mammikset koeajoon, ja hienosti toimi! ;-)



Ylävatsassa kyllä huomaa, että kohtu tuolta alhaalta on lähteny nousuun. Varsinkin heti syömisen jälkeen on aivan sellainen olo, että ruoka jäi jonnekin puoleen väliin mahaa roikkumaan ja turvottaa!!! No, niin kai ne sisäelimet sieltä joutuvat uudelleen järjestelyn kohteeksi...



Eipä tässä tämän kummempia näin maanantaina, pitänee lähteä kohta ruuan laittoon.

Hip hei!

Finnmar ja Tähti 18+1

Suuret onnittelut SoleMiolle poikavauvan johdosta!!! Näin me täällä klubissa pikkuhiljaa poksahdellaan, voidaan kohta porukalla siirtyä vauvapuolelle! :-)



RouvaSukkula: mullakin on juuri tuollaista vihlontaa ja etenkin ylävatsan kipristelyä, jos kävelen liian paljon ja nopeasti. Koirien kanssa lenkit on kutistuneet 15 minuutin löntystelyihin. Kipristely pahenee, jos on stressiä, joten jotain supistusten tapaisia ne taitaa olla. Ne on mulla pysyneet hyvin hallinnassa kun vältän kaikkea stressaavaa ja liikuntaa.



Lisäksi mulla on alkanut tulla tuonne alas paineen tunnetta istuessa. Ihan kuin vauva olisi tulossa ulos. Ei siis kipua, mutta painetta. Nyt kun en pysty ajamaan enää autoa selän takia, istun paljon toimistolla. Loppupäivästä tuo paineen tunne aina pahenee. Onkohan se vaarallista? Kohdunsuu oli kyllä hyvin kiinni ja kohdunkaula ihan normaali viime torstain neuvolalääkärissä. Kertokaa viisaammat onko saikun aika vai kuuluuko tämä asiaan?



swheatie: onneksi olit tiukkana tuon hännänpoistoasian kanssa. Olisi ollut kurjaa, jos koirasi olisi menettänyt koko häntänsä turhaan, kun kasvain ei ollutkaan vaarallinen. Kyllä sitä pitää olla lääkärissäkin kyseleväinen ja kyseenalaistava. Mun koirille on tehty paljon virhediagnooseja. Pelottaa mitenkähän paljon sitä pitää tietää ja kyseenalaistaa sitten kun oma lapsi sairastaa. Se on kuitenkin vielä paljon pahempi paikka kuin koiran sairaus. Pitänee löytää hyvä lastenlääkäri, johon voi luottaa.



SnowApple: mekin käytiin vauvantavaraostoksilla viikko sitten. Minä lastasin mukaan ammetta, tuttipulloja, tutteja ja muuta käyttötavaraa. Mun mies halusi ehdottomasti ostaa vauvalle soivan mobilen. Mä ihmettelin, että mihin tällaista tarvitaan, mutta hänestä se oli pakko ostaa, ja vielä melkeinpä kallein mahdollinen. Musta se oli kuitenkin suloista, kun hän ei ole hirveästi vaunuja lukuunottamatta osallistunut noihin hankintoihin aiemmin, joten annoin helposti periksi. :)



Olivera: mä olen ollut kuin perseeseen ammuttu karhu koko raskauden ajan. En ole itkenyt, mutta olen ollut tosi kiukkuinen. Ehkä se ainakin mulla johtuu raskaamman liikunnan puutteesta. Tulen yleensäkin kiukkuiseksi jos en pääse liikkumalla purkamaan paineita.

:-/



Nyt kotiin hauvojen luo! Terkkuja,



Lene rv 27+5

RouvaSukkula: Mullakin on noita tuntemuksia ollut, paitsi että tuntuvat koko alavatsan alueella. Suppareitahan ne, joten otahan rennosti! Hommasin muuten sykemittarin (vai jokohan tästä kerroin¿?) ja huomasin sen avulla sykkeeni nousevan todella helposti hirmu korkealle liikkuessa. Reippaasti liikkuessahan mulle niitä suppareita on tullut, joten nyt sitten olen hidastanut tahtia reilusti. Eilen kun isännän kanssa innostuttiin yhdessä koiraa kävelyttämään, niin tahti oli taas melkoista¿ Sinnittelin kyydissä pitkän matkaa kunnes oli pakko sanoa että hidastetaan kun supistaa. Mies oli heti että miksen heti sanonut, vaan joku kiltin tytön syndrooma kai se siinäkin oli, että yritin kiltisti miehen tahtia mennä ettei ¿tulisi sanomista¿¿ ;)



Swheatie: Kiva kuulla ettei ollut sen vakavampaa. Meidän entisellä koiralla oli hännän vieressä, selässä sellainen patti, joka sitten kasvoi ja kasvoi kunnes ¿puhkesi¿ (töistä tullessa koko kämppä veressä, koiran takapää oli ihan veren ja visvan peitossa). Ennen puhkeamista sitä luultiin (eläinlääkärikin) ihan tavalliseksi rasvapatiksi, mutta olikin sitten tulehtunut/tukkeutunut talirauhanen, joka oli jotenkin kalkkeutunut ja kasvattanut sellaisia kiinnikkeitä¿ Joku outo juttu siis, en oikein ymmärtänyt, mutta ¿sairaskertomuksessa¿ lukee että talirauhaskasvain. Se oli aika iso operaatio loppujen lopuksi, 20cm:n tikit jäi muistoksi. Tulehdus ei meinannut parantua ja tikit repeilivät ym mukavaa¿. No, lopulta saatiin kunnon hevoskuuri antibiootteja ja paraneminen alkoi. Vuoden siitä eteenpäin koira vielä eli, eikä se kasvain onneksi uusiutunut vaikka aina pelonsekaisin tuntein sitä peräpäätä tarkkailinkin. On ne nuo eläimetkin sellaisia karvaisia lapsia, kyllä sitä sydän syrjällään on jos sairastavat. Hyviä vointeja vaan Totolle!





Onnea SoleMiolle ja koko perheelle!





Mites Katjan neuvolareissu meni?





Finnmar: Eikös tunnukin oikeastaan ihan kivalta kun masu huomataan? Mulla tänään yksi hoitolapsen äiti katsoi mahaa ja kysyi: ¿Onkos tuolla joku?¿ ja kun myönsin, niin näytti omaansa ja sanoi: ¿Niin täälläkin!¿. Saa kuukautta myöhemmin vauvelin, siinä sitten onnessamme kevätvauvoista rupattelimme kaikkea muuta kuin sen hoitolapsen päivän kuulumisia¿Sitten eräs poika tuli myös kysymään, että mitä se äiti höpisee että sinun mahassa on vauva. Voi toista! Meni ihan noloksi kun sanoin ettei se äiti taida höpistä mitään, kyllä siellä vauveli kasvaa.





Viikonloppu meni täällä touhukkaissa merkeissä, lauantaina olin siellä koulutuksessa ja sunnuntaina lähdimmekin heti aamusta Lieksaan puukuormaa hakemaan. Apiukko oli vaimoineen apuna. Käytiin sieltä meidän isän luota niitä puita, pistäydyin vaan ovella ja sanoin etten jouda nyt tämän pidemmäksi aikaa jäämään, enkä kahviakaan ota, juomme kotona. Isä oli sitten ihmeissään, että olisihan hän koko konkkaronkalle kahvit keittänyt, että ei kai meillä nyt niin kiire ole. Minä totesin vaan, että niinpä, samat sanat voisin sanoa hänelle, ei pitäisi niin kiire olla aina ettei jouda istumaan ja juttelemaan. Mitä luulette, meniköhän viesti perille...? Jos nyt enää muistatte sen " isävierailu-episodin" josta kerroin aiemmin.





Tänään olisi tarkoitus haravan kanssa heilua pihalla, mutta on niin pimeää etten näe niitä lehtiäkään kunnolla, pitäisköhän jättää suosiolla huomiseen...? Pääsen huomenna jo klo 12 töistä niin olisi sitä valoisaa aikaa siihenkin hommaan käytettävissä. Juu, niin taidan tehdä, ompelenpahan vaikka tänä iltana niitä vaatteita itselleni.





Nyt alkaa olla aika kova nälkä, pitää lähteä keksimään jotain syömistä.







Tutanna 19+0

Tervehdys taas,



Aivan ensimmäiseksi onnittelut SoleMiolle vauvelista! Odottelemme mielenkiinnolla tarkempaa synnytystarinaa, heti kun semmoisen kirjoittamiseen löytyy aikaa.



Ja helpottavaa kuulla, ettei Totolla ollutkaan mitään vaarallisempaa. Oli varmasti suuri helpotus, Swheatie.



Olen kyllä tullut teidän kuvailujenne perusteella siihen tulokseen, että tänään on kyse ollut suppareista. On niitä minulla ollut aikaisemminkin, mutta ensimmäistä kertaa ne ovat näin kipeitä ja kauan kestäviä. Onneksi Astris on kuitenkin muksinut ahkerasti, joten tiedän että vauvelilla on kaikki kunnossa. Huomenaamulla on onneksi myös vihdoinkin se ensimmäinen neuvolalääkäri, joten voin kysyä ovatko nämä kivut vaarallisia vaiko eivät.



SnowApple, kenen kaakeliuunin vanhempasi hankkivat? Mitä tuli kustantamaan ilman ja asennuksen kanssa? Olemme jo saaneet tarjouksen Kermansavesta ja katsastamme muutkin vaihtoehdot ennen kuin teemme päätöksemme kakluunin suhteen.



Tutanna, moneltakos se mies sitten kotiutui perjantain reissultaan? Olitte kuitenkin päässeet liikkeelle ihan mukavasti viikonloppuna asoita hoitelemaan. Voi kuitenkin olla, ettei isäukkosi ymmärtänyt vihjettäsi, kun nuo miehet ovat aika lailla yksinkertaisempia otuksia kuin naiset. Ja omat isäukot eritoten. Olen ainakin itse oppinut sen oman isukkini kohdalla.



Lene, voisikohan se paineentunne olla sitä, että se vauveli punkee itseään jotenkin alavatsaa kohden. Tunnen sellaista punkemista aika ajoin, eritoten nukkumaan mentyäni.



Voi kuinka jänniä aikoja Toukkis elääkään jo! Mekin kaikki jännitetään kanssanne!



Hyvää maanantai-illan jatkoa.



Sukkula & Astris

Aah.. miten ihan kevyt pää :D Kyllä se vaan kummasti tuo tukka aina pääsee kasvamaan, mutta nyt on taas ihanan lyhyt. Ja kyllä se värjäys & raidat aina piristää vaikkei nyt mitenkään säväkkää värimuutosta tehtykkään. Kulmat on nypitty ja värjätty, samoin ripset sai väriä eli kyllä nyt passaa lähteä Kättärille ;)



Ikeakin oli oikein tuottoisa reissu. Siis ne Ikean lihapullat on s-a-i-r-a-a-n hyviä! Käytiin eka syömässä ja sitten hyvillä mielin shoppaamaan hoitopöytää. Nyt se tuo ukkoparka tuossa kasailee sitä. Mukaan tarttu mm. pinnasuojus ja huopa vauvalle. Rohkeasti ostin sellaiset sinertävän sävyiset, vaikkei tiedetä kumpi sieltä putkahtaa. Mies sano että hänestä ne on niin hailakin siniset että melkein harmaaksi luulis, joten päätettiin että jos on tyttö, niin ihan hyvin voi käyttää niitä.



Vauva on ollu kans koko päivän ihan innoissaan, jumppaa ku viimeistä päivää. Pylly nousee niin korkealle välillä että näyttää kuin mulla ois 3 tissiä! Hassun näköinen, mutta ei pitemmän päälle kovin hauskan tuntoinen...



Kirsi: suonikohjuja voi yrittää ehkäistä tuki- / lentosukilla ja pitämällä jalkoja mahdollisimman usein ylöspäin. Jos joudut seisomaan paljon paikoillaan niin yritä pumpata lihaksia välillä. Sama pätee varmaan myös istumiseen...



Lene: Ainakin mulle sanottiin neuvolassa tuohon painontunteeseen että se tulee kun vauva kääntyy rt:n ja pää alkaa painamaan alaspäin. Ja voin kertoa että se vaan pahenee... sori. Mulla on nykyään kokoajan sellainen tunne että karmea vessahätä, vaikka tulee vaan 0,5 desiä tai että jää koko alapää matkasta ku nousee tuolista... Mutta jos vauva ei oo rt:ssä, niin sitten en kyllä ossoo sannoo.



Tutanna: E-hei se sinun isukki kuule ymmärtäny sitä sinun vihjettä, sekin on vaan mies :) Mutta jos hän sattuu siitä vaimolleen mainitsemaan, niin on olemassa toivoa että viesti " osu ja uppos" .



Mutta nyt mie lähen testaamaan kuinka uusi pinnasuojus natsaa kehtoon. Kiitti Olivera kun valaisit suojuksien sijainnissa! Siellä ne oli lastenosastolla myös Espoon Ikeassa.

Ja pitänee yrittää olla hengessä mukana pöydän kasaamisessa. Yritän olla antamatta liian hyviä neuvoja ettei mies hermostu --- ja puuttumatta itse toimenpiteeseen... eli vaan hiljaa henkisenä tukena --- tulee olemaan vaikeaa, huoh ---



Huomiseen ja makeita unia kaikille!



Toukkis ja papu 38+4

RouvaSukkula: Mies soitteli valomerkin jälkeen (joskus puoli neljän maissa siis) että menisinkö hakemaan kun vettä sataa, mutta en mennyt, käskin tulemaan taksilla. Väsytti niin pirusti... ;) Ihan suht ok kunnossakin vielä oli - tai miten kunnossa sitä nyt voi mies olla juotuaan aamuntunneille asti. Mutta ihan järkeviä jutteli kuitenkin, ja ihan ensimmäisenä tuli masulle höpöttämään, että mitäs sinne kuuluu, oletkos valvottanut äitiä jne. Olepa siinä sitten vihainen. ;) Ja jaksoi lauantaina nousta jopa ennen kuin tulin koulutuksesta, oli ihan mukava lauantai-ilta sitten meillä kotona. =)



Niin vähän ajattelinkin, ettei isä sitä vihjettä ymmärrä kuitenkaan, mies mikä mies! Vaan katsotaan miten nyt itse ottaa yhteyttä ja kiinnostaako kuulumiset kun minä en ole sinne päin intona soittelemassa. Taitaa olla kyllä semmoinen jöröjukka että joudun odottelemaan soittoa pitkään... ;)



Mutta nyt lähden nukkumaan, olinkin jo nukahtanut Käenpesää katsoessa sohvalle ja pyörähdin vielä koneella tässä " matkan varrella" sänkyyn mennessä.





-sussu-

Olipa tullut taas viestiä niin paljon, etten kaikkia enää muistakkaan. Onnea ensinnäkin Solemiolle vauvelista.



Mukava lukea, että muillakin keittää joskus, sillä aikaisemmin stressasin työasioilla, mutta viikonloppuna otti päähän mies kun ei tullut etsimään kanssani jumppapatjaa vaatehuoneesta (joka on törkeen täynnä, hyvä et ovesta mahtuu sisään). Aikani riehuttua ja puhistuani lopetin sillä enää ei jaksa nostella laatikoita yms. etteikö vatsaan alkaisi sattua. Ja ole sitten vihainen, kun yks tulee höpöttämään mahalle, että äiskä on vähän vihainen, mutta kyllä se siitä leppyy. Ja aivan kun vauvakin ymmärtäis niin alkaa potkia vimmatusti. Oli naurussa pitelemistä.



Lene mullakin on ollut nyt pari viikkoa samanlaisia tuntemuksia ja varsinkin kun kävelee tai istuu paikoillaan huonossa asennossa pitempään. Mitenkähän sitten loppuajasta , kun vauva painaa toden teolla..



Swethie: No hyvä ettei Totolla ollut sen vakavampaa. Mitäs mieltä olit eilisestä joogasta. Mulla oli alavatsa lihakset hieman arkoja, liekö tullut siitä häntäluun ja lapaluiden nostosta lattiasta vai mistä. Hieman sekaisen oloista, pieni pettymys ettei ollut niin rentouttavaa kuin luulin. Mutta liekö vetäjääkin kiire vaivannut.

Mua hieman hävetti tulla, kun aamulla oli niin kiire lähtö töihin ettei ripsariakaan kerinnyt laittaa ja sitten töissä oli niin hulinaa, että hyvä etten ylitöihin joutunut jäämään. Mutta mitäs pienistä. Olitko missä päin lattiaa istumassa? Itse istuin siinä seitsemän rivissä laitimmaisena ikkunan luona, valkoinen pusero päällä. Monelta se muuten alkoi se synnytysvalmennusluento, ei ollut kynää mukana ja ajattelin et muistan sen, mutta niin vain unohdin. Oliko se 21.11 heti joogan jälkeen klo 17.45 vai 18?



Tästä varmaan täytyisi lähteä suihkuun ja töihin

Aurinkoista tiistaita kaikille

Heippa,



Niin siinä sitten kävi, että neuvolassa lääkäri piti supistelujani vakavempana kuin itse osasin niitä pitää ja kirjoitti minulle viikon sairaslomaa. Siinä vaiheessa kun saikusta puhetta tuli, luulin että kyseessä olisi tämä loppupäivä ja maksimissaan vielä huominen, mutta että viikko! Muutenkin lääkäri vaikutti oikein mukavalta. Jostain ulkomailta Suomeen tullut, mutta puhui ihan hyvää Suomea. Kertoi, että itsellään on kolme lasta, mutta se vaikein lapsi on kuitenkin se oma mies. ;)



Niinpä täällä kotona ihmettelen että mitä nyt. Kävin tosin kotimatkalla ostamassa monta kerää ihanaa keltaista vauvalankaa. Siitä nyt aion neuloa jotain ihanaa vaaville. Mulle tuli hirveä himo keltaiseen väriin tässä viikonlopun kuluessa ja on ihanaa päästä toteuttamaan himoa näin pian!



Niin, ja ylihuomenna olemme lähdössä miehen kanssa vielä sinne Prahaankin. Lääkäri käski seuraamaan supistelujani ja sanoi, jollei ala mennä levolla ohitse, pitäisi soittaa neuvolaan terkarille ja saada lähete labraan. Joskus kuulemma tulehdukset voivat olla oireettomia ja ilmetä vain supisteluina. Toivottavasti supistelut kuitnkin asettuvat ja pääsemme lähtemään Prahaan ongelmitta torstaina. Pitää nyt vain ottaa rauhallisesti reissussa ja kuunnella itseään.



Mutta lämmitänpä nyt itselleni pinaattikeittoa lounaaksi. Iski himo siihenkin, olisikohan raudan puutetta?



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (26+4)

Toukkis73 ja unikko69: vauva oli kolme viikkoa sitten raivotarjonnassa kun kävin 4D:ssä. Kaipa se yhä on, kun potkuja tuntuu usein ylävatsassa. Paineen tuntu lakkaa öisin, jolloin vauvan pää ei tietenkään painakaan alaspäin. No, pääasia on ettei tämä ole vaarallista.



ja Toukkis: eikö tunnu ihan uudelta ihmiseltä kun käy kampaajalla? :) Munkin pitäisi taas kohta mennä leikkauttamaan hiukset. Tänään menen hellimään itseäni hierontaan, jonka tarpeessa todella olen...



Lene rv 28+0

Moikkis! Kiirettä pitänyt täällä töissä sen verran että en ole pahemmin linjoille ehtinyt. Huomenna tänne tuleekin jo sijaiseni, jota alan sitten kouluttaa, joten voipi olla että surffailu täältä töistä jää kokonaan. Koitan kuitenkin iltaisin jaksaa käydä kuulumisianne lukemassa (olikin mukavan paljon tekstiä tullut!) ja pari riviäkin naputtamassa silloin tällöin.



Lenekö puhui siitä painontunteesta ihan alhaalla ¿ mulla on ollut sellaista varmaan raskauden puolesta välistä lähtien ja vieläkin useasti. Vauva on itse asiassa ollut koko ajan tosi alhaalla ja se ainakin aiheuttaa paineentunnetta kaikkiin mukaviin paikkoihin... Mutta välillä on ollut juuri sellainen olo että vauva poraa itseään jo maailmaan vaikka koipiaan se vaan siellä punkee (kai!).



Ai niin, kovasti onnea SoleMiolle poikavauvan johdosta! :) Lisää kuulumisia odotellaan kunhan ehdit tai jaksat. :)



Mitähän muuta olitte kirjoitelleet....? Swheatie, hyvä juttu että koirullanne ei ollut sen vakavampaa. Ja Tutanna, ei ne isät tosiaan ihan vähästä aina kaikkea tajua... Kuulostaa varmaan hassulta mutta itse en ole edes kertonut vielä isälleni koko lapsesta... Me ei vaan olla hirveän läheisissä väleissä. Noh, eiköhän se tule väkisin ilmi ennemmin tai myöhemmin. Mummolleni kerroin kyllä jo, ja ihme jos ei tieto sitä kautta leviä. :)



Eipähän muuta tällä kertaa, Oliveran kanssa nähdäänkin tänään varmaan ekassa valmennuksessa! Joudutaankohan tiirailemaan synnytysvideoita...



aurinkoisia tiistaiterkkuja

susumi

rv 29+2

Tiistaita täältä Pohjanmaan auringonpaisteesta. Kyllä heti on mieli virkeempi ku aurinko paistaa. On niin mukavan lämmintäkin, taidan kohta ryhtyä ikkunoidne pesuun, homma, josta siis luulin jo päässeeni kun välillä kylmeni jo niin paljon, ettei ois voinu kuvitella pitävänsä isoja ikkunoita auki. Mutta ei se oikeestaan niin kauheeta hommaa oo, kun vaan saa alotettua.



Ei tänne muuten mitään ihmeitä. Joo, on se ihan kiva kun ihmiset alkaa huomaan tuon masun. Mukavempi ainakin kuin että kattovat mun vaan taas vaihteeks lihoneen!!!



Tutannalle ja kukas se toinen olikaan, joka ei ollut vielä kertonut isälleen, on nyt aivan pakko kommentoida, että näin oman isäni vajaa vuosi sitten menettäneenä antaisin aika paljon, jos saisin tämän uutisen hänelle kertoa! Nyt varsinkin kun isänpäivä on tulossa, niin tosi haikeelta tuntuu, ettei oo enää isää, kenelle korttia ostaa ja onnitteluja soitella. Eikä me siis mitään yltiöläheisiä oltu mun isän kanssa. En tarkoittanut tätä siis minään moralisointina ja kukin tekee niinkuin parhaaksi tuntee, mutta halusin vaan kertoa oman mielipiteeni.

No, nyt tulikin surullinen olo, taidanpa lähteä syömään jotain ja sit niiden ikkunoiden kimppuun...



Aurinkoa kaikkien teidänkin päivään, kaikesta huolimatta!

Finnmar ja Tähti 18+2