Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämäni rakkaus, miten unohtaa?
21.06.2011 |
Ajauduin mieheni kanssa yhteen nuorena ja kokemattomana, vuosien jälkeen hankittiin lapsia vailla suuria tunnekuohuja ja vauvakuumeita.
Nyt yllättäen tapasin elämäni rakkauden, miehen joka tuntuu olevan sielunkumppanini. Kauan olimme ystäviä ja koitimme painaa tunteet taka-alalle. Tunnetta on kestänyt nyt vuoden, välillämme ei ole tapahtunut mitään fyysistä, vaikka molemmat tunemme valtavaa vetoa toisiimme. Molemmat rakastamme toisiamme ja tunnemme olevamme toistemme puuttuvat puoliskot. Hän on sinkku.
Minulle perhe on pyhä enkä todellakaan aio rikkoa lasteni kotia tai loukata miestäni pettämällä, rakastan ja ennenkaikkea kunnioita häntä, hyvää miestä. Ilman perhettäni emme epäröisi hetkeäkään. Nyt riudumme ja jollakin tavalla nämä tunteet on saatava kuolletettua, mutta miten?
Kommentit (74)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vain yksi elämä
mikäli selviät särkemällä hetkellisesti vain oman sydämesi. Etkö rakasta aviomiestäsi yhtään?
Jos et, ja uskot ettet voi häntä enää ikinä rakastaa, silloin jätä hänet.
Jos rakastat, edes vähän. Tai uskot että voit vielä rakastaa, pysy hänen kanssaan. Alkuhuuma häipyisi myös tämän "elämäsi rakkauden" kanssa.
Älä riko lasten kotia, heillä on oikeus perheeseen.
Jos tapaamme joskus, pidänkö miestä ikään kuin varalla ja pilaan häneltä mahdollisuuden löytää onnen? Hän ei omien sanojensa mukaan tahdo ketään muuta eikä parisuhdetta kenenkään kanssa. Ei ole muita rakastanut kuten minua eikä usko koskaan rakastavansakaan, olen hänelle se oikea eikä tahdo tyytyä kakkosvaihtoehtoon vaan pyytää saada olla osa elämääni edes ystävänä.
ap
nyt hyvänen aika roikuta ressukkaa ystävänäsi, jos hän sen takia jättää elämänsä elämättä.
Jos tapaamme joskus, pidänkö miestä ikään kuin varalla ja pilaan häneltä mahdollisuuden löytää onnen? Hän ei omien sanojensa mukaan tahdo ketään muuta eikä parisuhdetta kenenkään kanssa. Ei ole muita rakastanut kuten minua eikä usko koskaan rakastavansakaan, olen hänelle se oikea eikä tahdo tyytyä kakkosvaihtoehtoon vaan pyytää saada olla osa elämääni edes ystävänä.
ap
nyt hyvänen aika roikuta ressukkaa ystävänäsi, jos hän sen takia jättää elämänsä elämättä.
perheeseeni ja olla osa elämäämme, mutta olenko itsekäs, jos suostun? Olisiko kaikkien kannalta paras ratkaisu katkaista välit ja lopettaa ystävyys?
Teet hallaa kaikille osapuolille. Eli katkaise yhteydenpito kononaan.
Tsemppiä, ei ole helppo päätös. Toteuttaminen on vieläkin vaikeampaa. Mutta oikesti ainoa ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten menen ohi, jos häneen törmään?
Miten menen ohi, jos häneen törmään?
et ole viettiesi vietävissä oleva elukka, vai oletko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poistat hänen puhelinnumeronsa/fb kaveruutensa yms. Jos hän ottaa yhteyttä, et vastaa. Jos törmäätte jossain, voi tietenkin tervehtiä ja vaihtaa pari kohteliasta fraasia, mutta jätät sitten siihen.
Toimi minulla. Ajan kanssa sitten alat huomaamaan myös niitä huonoja puolia miehessä, ja hän sinussa. Kyllä se helpottaa, aika ja etäisyys auttavat.
on kyllä mahtava elokuva. Ja sopii tähän hyvin.
http://www.fin-tv.com/elokuvavideo.php?vid=808ec20d3
Itse en pitäisi mieheen yhteyttä. Olette kuitenkin jo jonkin aikaa tunteneet. Jos tunteet eivät ole lainkaan laimenneet niin toisianne vain kidutatte tällä kuviolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyys on aina tärkeää, siitä saa paljon voimia. Ja voisitko oikeasti kuitenkaan unohtaa? Minä olen ainakin vaalinut erästä miestä (tai oikeastaan poikaa, hän on minua 24 vuotta nuorempi) päässäni jo kolme vuotta ja hänestä on tullut minulla jonkinlainen epäjumala, jota palvon päivittäin ja elän elämääni oikeastaan vain mielikuvituksessani hänen kanssaan.
Luulen että asia pysyisi paremmissa mittasuhteissa jos olisin koko ajan ollut tekemisissä hänen kanssaan. Olisin nauttinut täysillä, mutta en olisi mennyt sopimattomuuksiin. Nyt tilanne on se, että jos häneen joskus törmään sellaisessa tilanteessa että pystyn pettämään miestäni, niin sen teen. Sisäinen paine ja kiihko on niin valtava!
Minä, perheellinen vaimo kaikkine asuntolainoinemme.
Näin pääsi käymään vaikka taistelin vastaan.
En tehnyt aloitetta mihinkään sopimattomaan.
Se oli kuitenkin menoa kun tämä unelmieni prinssi suuteli minua kuukausien himon jälkeen.
Ajattelin vain, että sellaista sattuu ja yritin unohtaa asian.
Leijailin kuitenkin niin pilvilinnoissa että suhde vain tiivistyi.
Ajauduimme kiimoissamme paneskelemaan ja jäimme kiinni karulla tavalla.
Molemmilla meni lusikat jakosiin.
En kuitenkaan voinut alkaa seukkaamaan tämän ihastuksen kanssa koska edelleen tunsin sen olevan väärin.
Meillä oli sellainen on-off -suhde pari vuotta. Me molemmat kokeilimme myös "muita lakanoita".
Emme kuitenkaan voineet olla erossa vaan palasimme aina toistemme kainaloon.
Päätimme alkaa seurustelemaan ihan oikeasti.
Nyt olemme seurustelleet n. 2,5v ja meillä on alle 2v lapsi ja toinen tulossa.
En tiedä, miten asiat olisivat jos en olisi hairahtunut.
Olisivatko asiat paremmin vai huonommin?
Sen kuitenkin myönnän, että tekoni oli väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajauduimme kiimoissamme paneskelemaan ja jäimme kiinni karulla tavalla.
koskaan pääse irti! Omalla kohdalla jatkunut jo 25 vuotta - välillä olimme 17 vuotta erillämme mutta tuli tilaisuus kohdata uudelleen ja huomata ettei tunteet kadonneet mihinkään. Eikä tule katoamaankaan edes silloin kun toinen jos kasvaa horsmaa Honkanummella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on pitkällinne prosessi ja vaatii itsekuria. Useimmiten ihmiset tiedostamattaan ylläpitävät sitä mielessään. Jopa romantisoivat.
Itselläni kesti useamman vuoden päästä tunteesta eroon. Asiaa helpottaa se ettei pidä enään mitään kontaktia kyseiseen henkilöön. Ei edes facebook tiirailua. Se on hieman kuin tupakasta tai muusta riippuvuudesta vieroittautuminen. Taitaa jopa samat aivojen alueet olla kyseessä.
Eikä se kyky rakastua uudelleen mihinkään katoa. Itse olen nykyään onnellisesti rakastunut nykyiseen kumppaniini.
tai mitä se nyt onkaan, sielunkumppanin löytämisestä, mutta siitä, ettei häntä kuitenkaan saa..mieleeni toinenkin elokuva. Itse en muista tuota Hiljaiset Sillat kuvaa, vaikka olen sen joskus, ainakin osittain, katsonut. Mutta yksi mikä minun mieleeni jäi on Brokeback Mountain. Jotenkin se vaan vetosi niin tunteisiin,ja joskus se jota ei voi saada, pysyy sydämessä läpi elämän, ihan tosi elämässäkin..
ja itse valitsin tämän "elämäni rakkauden" silloin 6 vuotta sitten enkä ole katunut pätkääkään! Meillä on tosiaan vain yksi elämä!
Myös minun ex-mieheni oli kunnollinen, hyvä aviopuoliso ja isä ja siksi asia hoidettiinkin niin että erosimme ennen kuin mitään tapahtui tämän nykyisen mieheni kanssa. Oma exäni myös totesi, että jos minä en ole hänen kanssaan onnellinen ja haaveilen toisesta, eikä hänkään ole (eikä lapsetkaan) ja ettei hän myöskään halua olla jokin johon "tyydytään", vaan mies, jonka joku nainen oikeasti haluaa.
On myös totta, että erotilanteessa on ajateltava lapsia ja lasten parasta sekä oikeutta molempiin vanhempiin. Mutta joskus se ero voi olla lapsillekin paras ratkaisu. Jokainen perhe perustuu viime kädessä vanhempien väliseen suhteeseen, ja jos se ei ole kunnossa ja voi hyvin, niin minkälainen malli lapsille annetaan parisuhteesta? Omassa ystäväpiirissäni on tapauksia, jossa ollaan yhdessä vain lasten takia, ja monet heistä itsekin sanovat, että ei ole lasten hyvä katsoa sitä hellyyden puutetta, tylyä lauseiden vaihtoa yms äidin ja isän kesken.
Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. Me olemme onnistuneet exäni kanssa pysymään hyvissä väleissä ja se on ehkä tämän ratkaisun siunaus. Voimia sinulle, minkä päätöksen ikinä teetkään!
Se on pitkällinne prosessi ja vaatii itsekuria. Useimmiten ihmiset tiedostamattaan ylläpitävät sitä mielessään. Jopa romantisoivat.
Itselläni kesti useamman vuoden päästä tunteesta eroon. Asiaa helpottaa se ettei pidä enään mitään kontaktia kyseiseen henkilöön. Ei edes facebook tiirailua. Se on hieman kuin tupakasta tai muusta riippuvuudesta vieroittautuminen. Taitaa jopa samat aivojen alueet olla kyseessä.
Eikä se kyky rakastua uudelleen mihinkään katoa. Itse olen nykyään onnellisesti rakastunut nykyiseen kumppaniini.
En ymmärrä miten huono itsekuri ja kyky käsitellä tunteita sellaisilla ihmisillä on jotka eivät pysty päästämään irti vaikka entisistä suhteistaan tai sitten jostain tuhoontuomitusta romanssista. Ei ole olemassa mitään mystistä yhtä oikeaa jonka kanssa elämä on satua, vaan hyvästä kumppanista voi tehdä itselleen sen oikean kun sitoutuu suhteeseen ja tekee töitä rakkauden eteen. Intohimoakin riittää aina välillä ja rakastumisen huumaa voi kokea myös oman kumppaninsa kanssa silloin tällöin ja toisinaan. Jopa vuosikymmenten jälkeen. Oikea, aito rakkaus on jotain muuta kuin pelkkää intohimoa ja kaipuuta johonkin saavuttamattomaan.
Tutki ap sydäntäsi että mikä on arvokasta.
Jotenkin naurattaa nämä "sielunkumppani" nimitykset. Kaikkien kanssa tulee arki vastaan. Huono arjensietokyky ja puutteelliset parisuhdetaidot helposti johtavat siihen että joku ulkopuolinen nähdään ihannoituna sielunkumppanina.
Juuri saavuttamattomuus ja arjen puuttuminen tekee hänestä erityisen. Kannattaa kysyä itseltään mihin tarvitsee ihastumista ja haavekuvaa.
Joskus taustalla voi olla etäinen tai puuttuva isäsuhde jolloin aito sitoutuminen voi olla vaikeaa. Ei ole saanut lapsuudessa mallia toimivasta parisuhteesta. On luonut isästään haavekuvan ja siirtää tämän mallin miessuhteisiinsa jolloin aina kun pitäisi oikeasti sitoutua ja kestää parisuhteen eri vaiheita, pakeneekin haavekuvaan ihastumiseen ts. toistaa lapsuudessa opittua psykologista kaavaa. Aito läheisyys tekee kipeää ja pakottaa katsomaan itseään realistisessa valossa.
Parisuhde on kasvukertomus, ei mikään täydellinen tarina sielunkumppanuudesta.
Jos rohekus ei riitä kertomaan miehelle kaikkea niin kerro edes jotain. Salailu erottaa, salisuudet yhdistävät. Jos joudut salaamaan "tosirakkauden" mieheltäsi, tämä ajaa teitä erilleen. Yhteinen salaisuus taas ajaa sinua "tosirakkauden" kanssa yhteen. Tällaisesta salailu- ja salaisuuskuviosta pitäisi päästä eroon. Ehkä joku muu ystäväsi voisi auttaa ja toimia vaikka viestinviejänä "tosirakkauden" suuntaan että se on loppu nyt ja jätä nainen rauhaan lasten vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
on vain yksi elämä