Elämäni rakkaus, miten unohtaa?

mutta sydäntään ei voi käskeä. Ei vaan voi. Se on näitä ihmisyyden hienoja (huonoja?) puolia.

se juuri erottaa meidät elukoista. Me pystymme käsittelemään tunteitamme.

Se on sääli että et pysty tästä miehellesi puhumaan. Jossain tilanteessa voisi olla paras ratkaisu jos eroaisit ja olisit yhdessä tämän "elämäsi miehen" kanssa. Mitään ei kuitenkaan kannata tehdä perheen selän takana, loukkaat syvästi ja pysyvästi sekä lapsiasi että miestäsi jos salaa rakastat toista, ja eroat miehestäsi mitään tälle puhumatta.



Kannattaa puhua asioista vaikka jollekkin hyvälle ystävälle, johon luotat.



Yleensä suurikin rakkaus ei pysy valtavana tunteena koko elämän. Siksi mieti, mitä hyvää nykyisessä miehessäsi on ja lapsissasi. Ja tarvitsevatko he sinua? Voit vielä saada rakkauden kukoistamaan nykyisen aviomiehesi kanssa, jos päätät jäädä hänen rinnalleen. Romantiikka on asia, mitä täytyy ylläpitää joka suhteessa, ja sen voi aina herättää henkiin, jos molemmat kumppanit sitä kaipaavat. Toivottavasti aviomiehesi rakastaa sinua, ja on valmis tekemään töitä pitääkseen sinut itsellään, ja rakkautenne elossa. Sillä luulen että kaipaat elämääsi rakkautta, siksi olet sortunut ihastumiseen vaikka oletkin naimisissa.

Mä teen aina niin, että kerron miehelleni, jos mun tunteet alkavat karkailemaan. Ollaan aikoinaan kymmenen vuotta sitten sovittu niin, kukaan ei pääse meidän väliin, vaikka arki tulee. Jotenkin kummasti ne hekuman ihanat tunteet kaikkoaa, kun puhuu ne ääneen, haaveilee katkeaa siivet ja samalla mies ymmärtää, että nyt oma vaimo kaipaa intohimoa, taistelee, vaimonsa puolelleen. Mulle on käynyt niin. Avoimuus auttanut haaveiden häviämiseen. Vetovoima menettää osan tehostaan, kun se paljastetaan. Puhu tunteistaan miehelleen, ne ovat niin inhimillisiä.

Psykoanalyyttisen teorian mukaan ihminen, joka tajuaa sinua puolesta sanasta on sellainen, joka muistuttaa sinun omia vanhempiasi (tai muita tärkeitä lapsuuden henkilöitä). Hän on siis sinun vanhempasi niin hyvissä kuin huonoissa puolissa.

Siitä tulee se "tuttuus" että olet aina hänet tuntenut.

Onko tämä muka " todellista rakkautta"?

Eikö se ole enemmän kaveruutta? Tony Dunderfelt on sanonut, että eroottisuus syntyy vastakohdista, kaveruus samanlaisuudesta.

Mitä tapahtuu ihmiselle, kun hän elää ns. lapsuuden kodissa koko elämänsä? Ei ainakaan kasva henkisesti...vai? Maailmankuva ei kamalasti laajene, arvelisin. Kun on samat intressit, niin ei tarvitse astua oman mukavuusrajan ulkopuolelle.

Tämmöisiä kysymyksiä nousee mieleeni. Osaisiko joku kommentoida?

Jos sillä tarkoitetaan ihmistä, joka tosiaan tajuaa sun eleistä ja puolesta sanasta, mitä tarkoitat ja mitä ajattelet. Eka kertaa tapasin ton miehen työmatkalla olin. Mutta että miten voi tulla yhtäkkiä vastaan ihminen, jonka olet kuin tuntenut koko elämäsi. Aivan satumaista.

Psykoanalyyttisen teorian mukaan ihminen, joka tajuaa sinua puolesta sanasta on sellainen, joka muistuttaa sinun omia vanhempiasi (tai muita tärkeitä lapsuuden henkilöitä). Hän on siis sinun vanhempasi niin hyvissä kuin huonoissa puolissa.

Siitä tulee se "tuttuus" että olet aina hänet tuntenut.

Onko tämä muka " todellista rakkautta"?

Eikö se ole enemmän kaveruutta? Tony Dunderfelt on sanonut, että eroottisuus syntyy vastakohdista, kaveruus samanlaisuudesta.

Mitä tapahtuu ihmiselle, kun hän elää ns. lapsuuden kodissa koko elämänsä? Ei ainakaan kasva henkisesti...vai? Maailmankuva ei kamalasti laajene, arvelisin. Kun on samat intressit, niin ei tarvitse astua oman mukavuusrajan ulkopuolelle.

Tämmöisiä kysymyksiä nousee mieleeni. Osaisiko joku kommentoida?

Jos sillä tarkoitetaan ihmistä, joka tosiaan tajuaa sun eleistä ja puolesta sanasta, mitä tarkoitat ja mitä ajattelet. Eka kertaa tapasin ton miehen työmatkalla olin. Mutta että miten voi tulla yhtäkkiä vastaan ihminen, jonka olet kuin tuntenut koko elämäsi. Aivan satumaista.

yksikerroksisia!

Ihastumisen kanssa pärjää paljon paremmin, kun jakaa sen oman miehen kanssa. Tulin aloittaneeksi sen melkein vahingossa, kun ajattelin ääneen, että mahtaakohan tietty mies olla minuun ihastunut, kun käyttäytyy vähän oudosti. Myöhemmin selvisi, että oli hän, mutta siinä vaiheessa kun itsekin aloin unelmoida hänestä, hän oli jo siirtynyt eteenpäin. Meistä ei koskaan tullut eikä tule paria, vaikka kemiamme toimii erittäin hyvin. Uskon, että avoimuus omalle miehelle viivästytti tunteideni syttymstä ja heikensi niiden voimaan niin paljon, ettemme olleet täydessä roihussa yhtä aikaa.

Jotenkin naurattaa nämä "sielunkumppani" nimitykset. Kaikkien kanssa tulee arki vastaan. Huono arjensietokyky ja puutteelliset parisuhdetaidot helposti johtavat siihen että joku ulkopuolinen nähdään ihannoituna sielunkumppanina.

Juuri saavuttamattomuus ja arjen puuttuminen tekee hänestä erityisen. Kannattaa kysyä itseltään mihin tarvitsee ihastumista ja haavekuvaa.

Joskus taustalla voi olla etäinen tai puuttuva isäsuhde jolloin aito sitoutuminen voi olla vaikeaa. Ei ole saanut lapsuudessa mallia toimivasta parisuhteesta. On luonut isästään haavekuvan ja siirtää tämän mallin miessuhteisiinsa jolloin aina kun pitäisi oikeasti sitoutua ja kestää parisuhteen eri vaiheita, pakeneekin haavekuvaan ihastumiseen ts. toistaa lapsuudessa opittua psykologista kaavaa. Aito läheisyys tekee kipeää ja pakottaa katsomaan itseään realistisessa valossa.

Parisuhde on kasvukertomus, ei mikään täydellinen tarina sielunkumppanuudesta.

arvomaailma ja elämäntulkinta on niin samanlaista, että toinen tuntuu tajuavan puolesta sanastakin, lähes telepatista yhteyttä.

Jos sillä tarkoitetaan ihmistä, joka tosiaan tajuaa sun eleistä ja puolesta sanasta, mitä tarkoitat ja mitä ajattelet. Eka kertaa tapasin ton miehen työmatkalla olin. Kurssin jälkeen pubissa puhuttiin, että miten meneekin kemiat niin hyvin yhteen. Ja samaan hengenvetoon kyllä kerrottiin, että kumpainenkin tahoillaan omissa maissaan onnellisesti naimisissa. Mutta että miten voi tulla yhtäkkiä vastaan ihminen, jonka olet kuin tuntenut koko elämäsi. Aivan satumaista.

Katkaise kaikki välit tähän mieheen. Muuten ennen pitkää rikot perheesi.

Katkaise kaikki välit tähän mieheen. Muuten ennen pitkää rikot perheesi.

Ei todellakaan mitään ystävyyttä, eikä ainakaan mitään esittelyä perheelle.



Katkaise välit ja unohda!

Ystävyys on arvokas asia. Kaverreita tulee ja menee, sielunkumppaneita löytyy korkeintaan muutama elämässä, jos on onnekas!

varattuun mieheen on kestänyt jo 14v.

Koskaan en häntä saa mutta tunne ei vaan kuole.

Rakastumisen biokemiallinen "myrsky" kestää yleensä noin 12-18 kk. Sen ajan kun jaksaa, eikä ehdoin tahdoin hakeudu sen ihanan ihmisen seuraan, niin alkaa helpottaa. Näin ainakin on käynyt mulle - nyt kaksi vuotta tuon elämäni rakkauden tapaamisen jälkeen alkaa hiukan helpottaa. Mutta en minä ainakaan mitään muuta neuvoa osaa antaa kuin sen, että odota, aika kyllä auttaa, jos pystyt olemaan ruokkimatta tuota tunnetta ja tuota suhdetta. Mutta jos jatkat tuon ihmisen tapaamista, tilanne on paljon hankalampi. Tunteitasi et voi komentaa, mutta käyttäytymistäsi kyllä.

perhe on nyt sulla no 1 ja puolisovalinnat on tehty.älä lähde avioliitosta minkään sielunkumppanin takia.kukaan ei ole täydellinen'

ole aikuinen!valinta on sinun!!nim.kokemusta on!!

ja olen onnellinen.uskon että meitä koeteltiin kovasti mutta saimmekin siunauksen.vieläkin ihminen tulee mieleen jostain jutuista mutta valintani tein ja nyt tuntuu hyvältä.Pää oli niin sekasin,voivoi.Taistelin vuosia ja voitin =)voimia sulle!!

nimittäin itselläni on toisin päin. Olin sinkku pitkään, joista 3 vuotta rakastuneena varattuun. Emme kuitenkaan tehneet mitään sopimatonta, paitsi tunnustimme molemminpuolisen rakkauden ja noh, yhden kerran hairahduimme rakastelemaan. Pidimme yhteyttä ystävinä siihen asti kunnes kohtasin nykyisen aviomieheni. 2 Ensimmäistä vuotta hänen kanssaan menikin niin että luulin päässeeni tästä suuresta rakkaudesta yli, ja kai tavallaan pääsinkin. Arki vaan tuli väistämättä eteen, kun taas toisen kanssa sitä yhteistä arkea ei koskaan ole ollut, joten on helppoa unelmoida omassa päässään kaiken olevan täydellistä.



Tiedän kuitenkin ettei olisi. Enkä ole itse pettänyt miestäni, vaikka mahdollisuus olisikin ollut. Enkä tule koskaan häntä pettämään, ja tuskin myöskään jättämään, vaikka tämä elämäni rakkaus jättäisi vaimonsa.



Tämä on minun elämäni nyt. Minun perheeni. Vaikka intohimo hänen kanssaan olikin joskus voimakkaampaa kuin kenenkään muun kanssa, rakkaus perhettäni ja kunnioitus miestäni kohtaan on voimakkaampaa kuin unelmat. Harmittaa että vieläkin kiusaus tulee tämän miehen kanssa vastaan,ja joka kerta saan tehdä tämän valinnan uudestaan ja uudestaan. Olisi helpompaa jos tunteet vain katoaisivat häntä kohtaan lopullisesti.

9- vuotta on mennyt. Tänä aikana olen kerran tavannut ko. miehen. Silloin oli pienestä kiinni, ettemme edenneet suutelua pidemmälle.



Tuntui pahalta erota taas hänestä. Joka kerta kun jokin asia hänestä muistuttaa tunnen piston sydämessä. Välillä katselen hänen kuviaan ja kirjoituksiaan facebookista. Emme ole ystäviä siellä kuitenkaan, se olisi liikaa.



En osaa neuvoa, sillä tätä huumaa on kestänyt 9- vuotta.

Jos asia ei ole näin "yksikerroksinen", niin mistä siinä sitten on kyse?

Psykoanalyyttisen teorian mukaan ihminen, joka tajuaa sinua puolesta sanasta on sellainen, joka muistuttaa sinun omia vanhempiasi (tai muita tärkeitä lapsuuden henkilöitä). Hän on siis sinun vanhempasi niin hyvissä kuin huonoissa puolissa. Siitä tulee se "tuttuus" että olet aina hänet tuntenut. Onko tämä muka " todellista rakkautta"? Eikö se ole enemmän kaveruutta? Tony Dunderfelt on sanonut, että eroottisuus syntyy vastakohdista, kaveruus samanlaisuudesta. Mitä tapahtuu ihmiselle, kun hän elää ns. lapsuuden kodissa koko elämänsä? Ei ainakaan kasva henkisesti...vai? Maailmankuva ei kamalasti laajene, arvelisin. Kun on samat intressit, niin ei tarvitse astua oman mukavuusrajan ulkopuolelle. Tämmöisiä kysymyksiä nousee mieleeni. Osaisiko joku kommentoida?

Jos sillä tarkoitetaan ihmistä, joka tosiaan tajuaa sun eleistä ja puolesta sanasta, mitä tarkoitat ja mitä ajattelet. Eka kertaa tapasin ton miehen työmatkalla olin. Mutta että miten voi tulla yhtäkkiä vastaan ihminen, jonka olet kuin tuntenut koko elämäsi. Aivan satumaista.

yksikerroksisia!