Lue keskustelun säännöt.
Tukistatko/nippaatko/kannatko väkisin lastasi?
20.06.2011 |
Noniin, toivottavasti myös ne uskaltavat vastata, jotka näin tekevät. Itse olen tukistanut ja todennut, ettei siitä ole hyötyä. Luunappeja en ole koskaan antanut. Riehuvan lapsen kannan ihan takuulla omaan huoneeseensa vaikka väkisin. Sattui tai ei. Oli laitonta tai ei.
Oliko rangaistus tukistamisesta ja kovakouraisesta kantamisesta mielestäsi oikeutettu? http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011062013892909_uu.shtml Toinen avattu ketju meni uusperhekuviokeskusteluksi.
Kommentit (66)
Tukistatko miestäsikin suuttuessasi, kun et enää muuta keksi? Sallitko miehesi tukistavan sinua suutuspäissään?
suuttuessasi kuin 3-vuotias? Hajotatko tavarat, lyötkö jokaista vastaantulijaa, estätkö jonkin tärkeän asian tekemisen tällä toiminnallasi?
Ainakin joku kertoi tukistaneensa juuri em. kaltaisessa tilanteessa. Herätti tukistamisella päättömästi riehuvan lapsen. Mutta kun ei haluta ymmärtää eikä osata lukea, niin...
ps. itsekään en kannata väkivaltaa missään muodossa, mutta olen nähnyt tilanteita, joissa eläinemojen harrastama esim. pennun näppäisy hampailla tuntuisi olevan jopa kohdallaan, niin järkyttävältä kuin se tuntuukin ihmisestä, joka ei ole koskaan kohdannut lasten kanssa tilannetta "epätoivoinen".
Olen minäkin ollut tilanteissa, joissa lapsi riehuu eikä ota rauhoittuakseen, mutta oikea menetelmä on mielestäni tällöin kiinnipitäminen eikä tukistaminen. Toki tukistaminen voi ensimmäisillä kerroilla "herättää" lapsen, mutta entäs kun tukistaminen ei enää tehoakaan?
Sallisitteko myös opettajan tai lastentarhanopettajan tukistavan tai "nippaavan" lapsianne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä on pimeä äiti tuossa tapauksessa!
juuri pitänyt kantaa väkisin eikä tukistaminen tullut mieleenkään. Kolmas on temperamentiltaan pikkaisen erilainen ja nyt uhmaikäinen ja olen eräitä kertoja joutunut kantamaan huutavaa ja rimpuilevaa lasta väkisin ulkona, kun on käynyt makoilemaan keskelle tietä tms. Joskus joutuu muutenkin käyttämään hieman ronskimpia otteita tai korottamaan ääntään, että lapsi tajuaa, että olen tosissani. Lyönyt, nippaillut tai tukistanut en silti ole.
mutta lähinnä esim. siksi, kun on sovittu, että jos joutuu jäähylle, niin hetkeksi omaan huoneeseen. Huone on yläkerrassa, ja raivoava kolmivuotias ei välttämättä kävele portaita ihan turvallisesti hilluessaan kierroksilla, joten on parempi viedä kaveri, ja toisaalta, hakea sitten kohta poiskin.
mutta kyllä lapsen ainokaisuus (siis että perheessä on vain yksi lapsi) suojaa lasta kaikenlaiselta (niin sisärustenväliseltä kuin vanhempien taholta) perheväkivallalta käsitykseni mukaan melko vahvasti. Perheen ainokaiset ovatkin usein kilttejä, rauhallisia, "helposti koulutettavia". Ihan sama juttu kaikkien nisäkkäiden kesken. Otapa esim koiranpentu, jokin helposti koulutettava palveluskoirarotu, esim saksanpaimenkoira. Omistaudu sille täysin, anna aikaa, opeta asiat niin saat vuodessa, parissa täydellisen koiran itsellesi, poikkeuksetta. Mutta otapa kaksi pentua, niin että molemmat ovat pentuja yhtä aikaa -> helvetti on valloillaan 24/7 noin viisi vuotta vaikka kuinka omistautuisit asialle! Toki toisistaan on seuraa jne. Sama ilmiö ihmislasten kanssa. Miettikääs, asia oikeasti on näin. Kolikolla on aina kääntöpuoli, myös jälkeläisten lukumäärässä.