Tukistatko/nippaatko/kannatko väkisin lastasi?

kuuluu varmasti jonkinlainen fyysinen kuritus. Ja samalla paljon hellyyden osoituksia. Nykyään ihmisiä yritetään kontrolloida niin, että kaikki liialliset tunteet pitäsi kätkeä jonnekin mielen syövereihin ja "hyvään vanhemmuuteen" kuuluu ammattilaisten neutraaleja ohjeita toistavat ja toitottavat vanhemmat.



Ajatelkaa, miten monet äidit eivät pussaile lasta suulle ikinä bakteerien pelosta, saati edes söisi samasta lusikasta tai joisi samasta lasista! Moni pelkää saavansa pedofiilin leiman jos näyttää lapselle liikaa hellyyttä. Ja samoin saavan väkivaltaisen rikollisen hullun leiman, jos kurittaa joskus fyysisesti, hieman lasta satuttaen. Vanhempien pitäisi toimia kuin robotit, jonkun ulkopuolisen "ekspertin" ohjeiden mukaan, joka yrittää soveltaa samaa kaavaa kaikkiin lapsiin ja perheisiin. Kuka tässä sitten ohjaakaan perhe-elämää, vanhemmat vai ammattilaiset? Vai pelko, kenties? Mitä tapahtuu sukupolvien väliselle suhteelle, kun vanhemmuudesta tehdään rikollista toimintaa? Onko vanhemmista ihan ok, että heitä kontrolloidaan näin?

olen joskus tukistanut esikoistani, joka on todella haasteellinen tapaus. Samaisen lapsen olen myös useasti kädestä raahannut pois erinnäisistä paikoista. Tämän lapsen kohdalla toivoisin, että laki olisi eri, sillä hänet saisin kasvatettua kunnon kansalaiseksi jos edes pelkäisi tukkapöllyä. Nyt hän on ihan mahdoton. Olen käynyt hakemassa neuvoja adhd tukikeskukselta ja noudattanut ohjeita sanatarkasti. Mutta kyllä tämä on vaikeaa.



Toisaalta ymmärrän myös sen ajatuksen, että lapset pitäisi pystyä kasvattamaan ilman fyysistä kuritusta. Normaalit lapseni olen hyvin pystynyt kasvattamaankin. Heihin tehoaa puhe ja esim jäähypenkki. Ei ole koskaan tarvinnut edes harkita mitään tukistamisia ja muita. Villejä hekin, mutta heidät saan kuriin tarvittaessa. Jos jollakulla on vain näitä normaaleja lapsia, on varmasti helppo sanoa, että fyysistä kuristusta ei tarvita.



No minä uskon lakia ja en missään nimessä aijo siis tukistella tuota adhd tapaustanikaan. (enää) Mutta olisi mielenkiintoista tietää kenelle voin sitten valittaa kun lapsesta tulee isona joku mummonpotkija :( minulle ainakin jo haistattelee ja pitää ihan vitsinä. Olen ollut samanlainen lapsi itse, mutta minä sain tukkapöllyjä ja jopa selkääni. Oli minulle varmasti hyväksi, sillä kiltti minusta kasvoi.Vaikka sitten kurin pelossa, mutta parempi näin.

, koska jäähyltä karkaamisen jälkeen seuraukset on tosi kurjat.



JOs penkillä ei istu, joutuu jäähylle vessaan. Jos siellä riehuu, rikkoo tai sotkee paikkoja, sammutan sieltä valot. Näin olen tehnyt 4v alkaen. Lapset vihaavat tätä.



Uskon, että ottaisivat ennemmin tukistuksen, kuin vessajäähyn. Sen teho on lapsen tekemisessä avuttomaksi ja voimattomaksi eli kysymys on nöyrtymisestä.



Kaksi kertaa olen pitänyt isompaa poikaa kiinni hiuksista. Tilanne on ollut molemmilla kerroilla sama; olen ollut puhelimessa ja poika on kai kuullut "virkaäänestäni" että puhelu on ollut tärkeä ja tullut karjumaan ja huutamaan typeryyksiä viereen.

, koska jäähyltä karkaamisen jälkeen seuraukset on tosi kurjat. JOs penkillä ei istu, joutuu jäähylle vessaan. Jos siellä riehuu, rikkoo tai sotkee paikkoja, sammutan sieltä valot. Näin olen tehnyt 4v alkaen. Lapset vihaavat tätä. Uskon, että ottaisivat ennemmin tukistuksen, kuin vessajäähyn. Sen teho on lapsen tekemisessä avuttomaksi ja voimattomaksi eli kysymys on nöyrtymisestä. Kaksi kertaa olen pitänyt isompaa poikaa kiinni hiuksista. Tilanne on ollut molemmilla kerroilla sama; olen ollut puhelimessa ja poika on kai kuullut "virkaäänestäni" että puhelu on ollut tärkeä ja tullut karjumaan ja huutamaan typeryyksiä viereen.

, koska jäähyltä karkaamisen jälkeen seuraukset on tosi kurjat. JOs penkillä ei istu, joutuu jäähylle vessaan. Jos siellä riehuu, rikkoo tai sotkee paikkoja, sammutan sieltä valot. Näin olen tehnyt 4v alkaen. Lapset vihaavat tätä. Uskon, että ottaisivat ennemmin tukistuksen, kuin vessajäähyn. Sen teho on lapsen tekemisessä avuttomaksi ja voimattomaksi eli kysymys on nöyrtymisestä. Kaksi kertaa olen pitänyt isompaa poikaa kiinni hiuksista. Tilanne on ollut molemmilla kerroilla sama; olen ollut puhelimessa ja poika on kai kuullut "virkaäänestäni" että puhelu on ollut tärkeä ja tullut karjumaan ja huutamaan typeryyksiä viereen.

Minä ennemmin tukistaisinkin lastani kun jättäisin pimeään yksin itkemään. Minusta se on paljon pahempi. Tämä on juuri tätä. Suomessa kasvaa lapset vinoon kun tukistaa ei saa, mutta henkisesti saa nöyryyttää ja pelotella. Väitän, että ulkomailla (esim etelä eurooppa) lapsista kasvaa paljon tasapainoisempia kun saavat välillä vähän tukkapöllyä, nippauksia, mutta myös paljon syliä ja halia.

enkä ole noista tehnyt muuta kuin väkisin kantanut, mikä ei ole satuttamista. Toki kovin sylissä riehuva lapsi saattaa itseään satuttaa, mutta se ei ole vanhemman vika.



Minulla on 4 lasta ja edelleen olen sitä mieltä, että siinä missä äly loppuu, alkaa väkivalta. Eli keinoja löytyy kyllä, kun vain käyttää järkeä/mielikuvitusta/ottaa asioista selvää.

Mä olen se kirjoittaja, jolla yksi erityislapsi ja yksi "tavallinen". Ja tosiaan ihan sama juttu, että tuon tempperamenttisen ja kovapäisen ei-erityislapsen kanssa pärjää ihan hyvin lähes pelkästään puhumallakin, mutta erityislapsen kanssa en tunnu pärjäävän millään. Tuon nuoremman lapsen kanssa ei ole jäähyä tarvinnut edes montaa kertaa käyttää ja ääntäkin korottaa vain harvoin. Mutta tuo erityislapsen kanssa on keinot loppunut jo kauan sitten. Jäähyt on ollut käytössä n. 5 vuotta ja lapsi kyllä pysyy jäähyllä sovitun ajan, mutta ei hän siitä mitään opi.



Ja ne erityislapseni saamat raivarit on jotain sellaista, mitä en usko kovin monen äidin edes nähneen =(



Jos mulla olisi kaksi samanlaista lasta kuin tuo kuopukseni, niin olisin päässyt kyllä tosi helpolla. Vaikka hänkään ei ole mikään kiltti ja helppo lapsi, vaan myös erittäin voimakastahtoinen ja tempperamenttinen, mutta kun ei ole mitään neurologisia ongelmia, niin kasvatus on ollut pikkusen helpompaa.



Mutta tietenkään en missään tilanteessa sellaista, että lasta tarkoituksellisesti satutetaan! Mutta useaan kertaan olen joutunut tuota esikoista satuttamaan, kun olen joutunut väkisin pitämään kiinni tai viemään/hakemaan jonnekin/jostakin =(

Kannan lapsen välillä väkisin - käsi mahan ympäri ja roikotan kainalossani samalla kun lykin vaunuja toisella kädellä - ja lapsi rimpuilee, häntä saattaa sattua. Pyrin kyllä siihen että en aiheuttaisi hänelle kipua.



Tahallisesti en ole kipua lapselle aiheuttanut, mutta olen monesti ajatellut että "ihan oikein sinulle" kun lapsi on riehuessaan kolauttanut vaikka ovenkarmiin itsensä.



Monesti olen sanonut lapselle että tekisi mieli lyödä sinua kun olen niin vihainen, mutta koskaan en ole lyönyt.

verbaalisen kasvatuksen tuloksia. Eiköhän se parinkymmenen vuoden päästä ole nähtävissä millainen sukupolvi on kasvanut. Aavistan pahaa...

ole koskaan ok. Kannan lapsen huoneeseensa, mutta en niin rajusti, että häneen sattuisi. Jos tämä ei onnituisi, en kantaisi.

Tuomiota vaan ei ole tullut, jollei omantunnon ääntä lasketa.

Tukista en enkä nippaa.

uhmaikäisen esim ulos kaupasta tai leikkipuistosta kotiin, kun eihän häntä voi perässäkään vetää tai päästää juoksemaan autojen eteen.

vaikka siihen olen langennutkin.



Mutta väkisin lapsen saa viedä sinne minne pitää, ja minusta sellainen vanhemmuus ei ole mitään vanhemmuutta, missä lasta ei voi riehuvana ottaa kontrolliin.



Lehtijutussa ei tietenkään saa käsitystä siitä, mitä oikeasti on tapahtunut, joskus olen näistä lukenut, että näissä tuomituissa tukistamisissa jää jo hiustuppoja käteen jne. Eli kyse on oikeasta pahoinpitelystä, ei vain tukasta kiinni pitämisestä. Mutta jos tosiaan rangaistus tulee väkisin yläkertaan kantamisesta, on minusta oikeus tässä ihan pihalla.

tukistusta, otin isolla kouralla hiuksista kiinni ilman nujuuttamista eestaas. Se ei varmasti satu, mutta nöyryyttää, muistan omasta lapsuudestani. Sama oli luunappien kanssa, joita isä antoi joskus otsaan. Huusin myös lapsille.



Nuorimpien lasten kanssa olen ollut rauhallisempi ja vanhempi äiti ja pärjännyt ilman neppailuja. Ei niitä tarvita, mutta puhumalla kasvattaminen on pitkää pinnaa kysyvää.



Lehtijuttua en jaksa lukea.

Mutten todellakaan noin kuten kuvassa näytetään, ei kai kukaan noin tee? Otan parikolme hiusta niskasta ja nykäisen, sattuu oikein mukavasti ja myöskin tehoaa, ei ole tarvinnut montaa kertaa tehdä.



Rauhoitan myös reuhaavan lapsen väkisin kiinni pidellen sylissäni, jos on riski että satuttaisi itseään, pyrin ettei sattuisi. Ja myöskin kannan kovakouraisesti jos ei puhumalla tule.

esim. kerran kun uhmapäissään heittäytyi makaamaan keskelle suojatietä.

ja 4v saattaa karjua että satutan häntä mihin aina vastaan että kun olet aloillasi niin ei varmasti satu. Kiinni pitäminen sattuu vain jos toinen koko ajan rimpuilee. Harvakseltaan meillä näihin tilanteisiin joudutaan vaikka omaa tahtoa on lapselle kauhalla annettu.

kannan väkisin, jos pakko. Yritän aina ottaa kiinni niin, ettei sattuisi, mutta epäilemättä joskus on tuntunut; kun reilu 2-vuotias heittäytyy yht´äkkiä löysäksi tms. niin voi kuvitella joskus tuntuneen. Vaihtoehtona toisinaan on ollut pudotus asvalttiin tai kaupan lattiaan.

esimerkiksi kaupassa pidän tarvittaessa kädestä kiinni. Jos lapsi repii ja riuhtoo niin ranteesta on pakko pitää kiinni melko kovaa. Tuohon kun yhdistää muksun riuhtomisen niin takuulla joskus sattuu.

väkivallan kieltämisen ymmärrän, väkivoiman kieltämistä en ymmärrä.

Pakkohan se maahanheittäytynyt muksu on saada mukaan ja pakkohan lapsen hyppy autotielle on estettävä, tatvittaessa väkivoimalla.