Lue keskustelun säännöt.
Tukistatko/nippaatko/kannatko väkisin lastasi?
20.06.2011 |
Noniin, toivottavasti myös ne uskaltavat vastata, jotka näin tekevät. Itse olen tukistanut ja todennut, ettei siitä ole hyötyä. Luunappeja en ole koskaan antanut. Riehuvan lapsen kannan ihan takuulla omaan huoneeseensa vaikka väkisin. Sattui tai ei. Oli laitonta tai ei.
Oliko rangaistus tukistamisesta ja kovakouraisesta kantamisesta mielestäsi oikeutettu? http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011062013892909_uu.shtml Toinen avattu ketju meni uusperhekuviokeskusteluksi.
Kommentit (66)
ja otan kädestäkin kiinni. Onko se sitten väkivaltaa, jos tenava heittäytyy kaikilla neljällä raajalla haraamaan vastaan, enkä silti päästä irti kädestä tai riehuu ja potkii niin, että potkaisee säärensä ovenkarmiin? Kumpikin ihan varmaan sattuu...
Tukistamaan olen sortunut kerran yhtä kolmesta pari vuotta sitten... Mutta pääsääntöisesti en sitäkään tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väkisin lasta, jos on pakko (kuka ei?). Mutta en ole koskaan tukistanut, nippaissut tai muuten aiheuttanut tahallani kipua lapselle, ja toivottavasti ei koskaan sellaista päivää tulekaan, että olen niin avuton kasvatuskeinojen kanssa että tuohon pitää turvautua.
kannan raivoavan lapsen omaan huoneeseen jos tarvis. Se ei ole väkivaltaa!
olen kantanut väkisin, pukenut väkisin, ottanut kädestä kiinni kun on meinannut tehdä jotain satuttavaa.
jos minun pojiltani kysyttäisiin, ihan varmasti ottaisivat mieluummin tukkapöllyn tai vaikka läimäyksen poskelle kuin pelitakavarikon. Minkälaisia nössöjä ne lapset ovat, jotka ponihännänvedosta traumatisoituvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/16-vuotias-tytto-sylki-ja-raivosi-pol…
Yleensä nämä nuoret ovat niitä, joiden kotona ei ole minkäänlaista kuria. Vanhemmat ovat liian lepsuja ja "pikku prinsessa" saa aivan vapaasti lähteä kaupungille juopottelemaan ja haistattelemaan virkavallalle. Väkivaltaa en kannata, mutta kyllä vanhemmalla pitää olla oikeus laittaa nuori järjestykseen, ilman että hän saa heti sakkoja.
Voisin kyllä kantaa lapsen huoneeseensa rauhoittumaan, mutta en siten että häntä sattuisi.
Tukistus on kuitenkin aina pahoinpitelyä, vaikka sen tekisi millä seliseli-tyylillä tahansa. Niin on luunappikin. Toisen ihmisen tahallista satuttamista ja vieläpä puolustuskyvyttömän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta todellakin kannan väkisin ja varmaan päivittäin kun ei puheohjanta tepsi ja kaks alle 3v:tä kaitsettavana ja vaaratilanteita tai muita pakottavia tilanteita nyt tulee aina vähän väliä. Siis sellaisia, joissa nyt vaan ei voi/ole aikaa jäädä neuvottelemaan tai odottelemaan vaan pitäisi mennä jo. Tai toinen lapsi juoksee toiseen ja toinen toiseen suuntaan esim isossa puistossa tai muulla ihmisiä/liikennettä vilisevällä paikalla.
Yritän kauheasti olla huutamatta ja hermostumatta niin paljon kuin mahdollista, mutta myönnän että tässä asiassa minulla olis vielä petraamista. Varsinkin kun huomaavan sen, että mitä enemmän itse hermostuu, sitä enemmän uhmis provosoituu ja temppuilee ja koettelee niitä rajoja. Aina vaan ei pysty tai jaksa toimia järjellä. Huonoa omaatuntoa pinnan palamisesta koen harva se päivä. :(
jos minun pojiltani kysyttäisiin, ihan varmasti ottaisivat mieluummin tukkapöllyn tai vaikka läimäyksen poskelle kuin pelitakavarikon. Minkälaisia nössöjä ne lapset ovat, jotka ponihännänvedosta traumatisoituvat?
Olisiko sillä sitten mitään tehoakaan, jos lapsi sen mieluusti valitsisi?
Mitä haluat ponihännänvedolla lapsellesi opettaa? Sitä, että aikuisella on valta satuttaa lasta?
Mielestäni kasvatuksen tarkoituksena ei ole satuttaa eikä nöyryyttää lasta, vaan opettaa, mitä saa tehdä ja mitä ei. Luoda rajat, joiden puitteissa lapsi voi toimia. En ymmärrä, miten satuttaminen tai nöyryyttäminen auttaisi näiden päämäärien eteenpäin viemisessä. Lapsi vaan oppii, että on ok toimia näin toista kohtaan. Ja mikä pahempaa, lapsi oppii, että nimenomaan isompi voi tehdä näin pienemmälle. Sama juttu sanallisen nöyryyttämisen tai satuttamisen kanssa. Meillä lasta ei koskaan haukuta tyhmäksi tms.
Kielletään teot, joskus tiukastikin, viedään omaan huoneeseen rauhoittumaan, pienempänä piti esim. lähtiessä pukea väkisin jos lähdettävä oli jne. Takavarikoitu on sellaisia leluja, jotka ovat liittyneet ikävään toimintaan. Esimerkiksi jos lapsi heittelee jotain tavaraa, hän ei siis osaa käyttää sitä asianmukaisesti ja se otetaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannan lapsen vaikka väkisin pois tieltä (uhmaikäiset voivat karata kävelytieltä ajotielle meiltä tavallisilta ihmisiltä vaikka ei av-mammalta) ja joissakin muissa tapauksissa, jos on syytä.
En ole tukistanut enkä usko, että siitä mitään hyötyä olisikaan, haittaa kyllä voi olla.
viimeksi lentokentällä, missä vilkas uhmis olisi halunnut juosta satojen ja satojen ihmisten ja matkalaukkukärryjen joukossa. Huusi kuin syötävä, mutta pakko oli pidellä sylissä. Siinä vaiheessa raivoa eivät auta mitkään rauhoittamisyritykset.
Itsepäinen lapsi. Esikoinen aivan toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tukistus, luunappi tai käsivarresta kuljettaminen vai holtiton raivo? Jotkut lapset tuntevat raivon niin voimakkaasti, että sanat kaikuvat kuuroille korville. Silloin lentää tavarat ja sattuu kanssaihmisiin (potkii, lyö, puree jne). Joskus on palanut äidiltäkin pinna ja on tullut tukistettua. Äiditkään (kaikki meistä äideistä) eivät ole yli-ihmisiä. Minusta se ei ole synti, että äiti joskus raivostuu ja tukistaa, mutta osaa pyytää anteeksi. Elämää se minusta vain on, että äidilläkin on tunteet ja rajallinen pinna, jolloin saattaa tehdä virheitä. Huono omatunto kyllä on vaivannut joka tukistuksen jälkeen. Omatunto tietää, että se on väärin. Aina ei vain rahkeet riitä, kun kohdalle sattuu tarpeeksi monta vastusta samalle päivälle. Toivoakseni kasvatan inhimillisen, mutta rajansa tuntevan lapsen. Oikeuden edessä olisin rikollinen.
usein, monta kertaa viikossa.
Meidän nelivuotias voi esim. päättää, että ei lähde pihalta pois. Lähtö ei tule yllätyksenä, selvästi on sovittu, että esim. vielä kahdet vauhdit keinussa. Harhautukset (kisataan, kuka ehtii ensiksi, mennään katsomaan mitä postia on tullut, jne) auttavat joskus, mutta ei aina. Lahjomaan en rupea tällaisessa asiassa. Uhkailut ovat turhia.
Mitä sitten? Otan lapsen syliin ja voi sitä riuhtomisen ja potkimisen määrää. Varmasti lapseen joskus sattuu, mutta jämäkästi olen aina lapsen sisälle kantanut.
Ja tämä oli vain yksi esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta väkisin lapsen saa viedä sinne minne pitää, ja minusta sellainen vanhemmuus ei ole mitään vanhemmuutta, missä lasta ei voi riehuvana ottaa kontrolliin.
En tukista enkä nippaile mutta jos tilanne vaatii, niin silloin pidän kiinni/kannan lapsen vaikka kovakouraisestikin jos ei muu auta. En tietenkään tahallaan mutta esim. kerran esikoinen taaperona lähti tienviereltä juoksemaan ajotielle. Nappasin nopeasti kiinni käsivarresta ja siihen jäi mustelmajäljet. Ennemmin ne mustelmat kuin auton alle jäänyt taapero.
kyllä kantanut väkisin varmaan jokaista lastani jossain vaiheessa uhmaikää.
Olen kyllä myös tukistanut hätäpäissäni, kun isompi on antanut vauvalle selkään. Kiireisesti tilanteessa napannut lähimmästä ulokkeesta, tukasta. En silti satuttaen, ennemmin vain tiukasti.. tai miten sen selittäisi. Estääkseni pienemmän kiusaamisen. Ketään ei saa mielestäni satuttaa tahallaan, mutta lapsia täytyy joskus varsin tiukasti "ojentaa".
Nämä ovat vaikeita asioita sanoa, koska helposti kuulostaa liian rajulta joku varsin tavallinen tai pieni asia.
jos minun pojiltani kysyttäisiin, ihan varmasti ottaisivat mieluummin tukkapöllyn tai vaikka läimäyksen poskelle kuin pelitakavarikon. Minkälaisia nössöjä ne lapset ovat, jotka ponihännänvedosta traumatisoituvat?
Jos sinun ymmärryksesi on noin surkeaa luokkaa, niin varmaankin kannattaisi tutustua aiheeseen ennen kuin lähtee a) tukistamaan omia lapsia ja b) tekemään itsestään naurunalaista netissä? Puistattaa moinen typeryys, josta lapset saavat kärsiä.
Kuri on ERI asia kuin väkivalta. Vain heikko, onneton ja surkealla itsetunnolla varusteuttu reppana käyttää väkivaltaa heikompiaan kohtaan
...ja se on nimenomaan lapsen parhaaksi.
Tärkeää on tajuta, että "nippailu" (mitä helvettiä tämäkin oikein edes on?) ja tukistaminen ovat yksiselitteisesti väkivaltaa, ja siten väärin. Kommenteista päätellen hämmästyttävän moni aikuinen ei tajua tätä.
Lapsen kantaminen, vaikka lapsi ei sitä haluaisikaan, sen sijaan on joskus välttämätöntä rajojen asettamista.
...ja se on nimenomaan lapsen parhaaksi.
Tärkeää on tajuta, että "nippailu" (mitä helvettiä tämäkin oikein edes on?) ja tukistaminen ovat yksiselitteisesti väkivaltaa, ja siten väärin. Kommenteista päätellen hämmästyttävän moni aikuinen ei tajua tätä.
Lapsen kantaminen, vaikka lapsi ei sitä haluaisikaan, sen sijaan on joskus välttämätöntä rajojen asettamista.
Olen sinänsä siis täysin samaa mieltä. Ei kuitenkaan tarvitse mennä pitkällekään menneisyyteen tai kauas suomesta, kun vallitsee "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa".
Meillä on varsin hellät kasvatusmetodit tällä hetkellä vallalla. Kannatan niitä itsekin. Silti välillä mietin olisiko ihminen onnellisempi kasvettuaan tiukemassa kurissa, koska maailma on myös aika tiukka paikka.
Ei pidä niin herkästi tuomita jotain tapaa täysin vääränä, koska sen vaikutuksia ihmiseen on niin kovin vaikea suoraan todeta.
Mitä ihmettä on "nippailu"? Nipistelyäkö? Ei kuulu missään nimessä kasvatusperiaatteisiini sekään.
Väkisin olen joskus kantanut pienen lapsen esim. pihalta kotiin jos ei ole suostunut tulemaan sisälle.