Gallup (rehellinen): mistä tunsit viimeksi kateutta / mitä kadehdit?

kun se kutale on onnistunut laihduttamaan 12 kiloa, perhana.

olleeseen asiantuntijatehtävään jossa on isompi palkka ja paremmat edut.

saa ja pääsee silloin tällöin likkakaveriporukalla iltaa viettämään.



Mä oon sellaisen luksuksen kokenut viimeksi ...ööö.. jotain 6-7 vuotta sitten.

tunnista koko piirrettä itsestäni enää. Kateilu on hävinnyt iän myötä.



Viimeksi tunsin häivähdyksen haikeutta tai kateutta tai jotakin sen tapaista, kun katsoin siskoa kahden pienen terveen tyttönsä ja komean, tervehenkisen miehensä rinnalla. Heillä on pieni ja kaunis perhe, jossa asiat ovat kohdallaan (tietysti sisäisiä ongelmia on, siksi en varsinaisesti kadehdi hänen elämäänsä).



Itselläni on suuri perhe, sairautta ja vammaisuutta, mies aikamoinen sohvaperuna. Emme pääse samalla tavalla esim. matkustamaan koskaan.

SUURIMPAAN OSAAN KATEUTENNE AIHEISTA VOITTE ITSE VAIKUTTAA?

Lasten lukumäärää ja sairauksia ei voi peruuttaa, siksi kannattaa hyväksyä tilanne. Elämä on mukavampaa ilman kateutta ja kitkeryyttä.

ystävääni,joka laihdutti itsensä upeaan kuntoon. Nyt ei enään tarvitse kun olen itsekkin alkanut laihtumaan :)

SUURIMPAAN OSAAN KATEUTENNE AIHEISTA VOITTE ITSE VAIKUTTAA?

Sielläkö yksi täydellinen joka ei ole ikipäivänä kadehtinut mitään ;D

Minulla rv 12 ja olen jo niin väsynyt raskaana olemiseen. Ihanaa jos olisi laskettu aika jo käsillä.

SUURIMPAAN OSAAN KATEUTENNE AIHEISTA VOITTE ITSE VAIKUTTAA?

Sielläkö yksi täydellinen joka ei ole ikipäivänä kadehtinut mitään ;D

Ai jos ei viitsi tuhlata energiaa niin turhaan asiaan kuin kadehtiminen, on täydellinen ihminen? Siinä tapauksessa hienoa olla täydellinen!

melkein joka päivää terveitä ihmisiä,katson ikkunasta kun äidit vie lapsia leikkimään pihalle ja jaksavat touhuta.

Itse sairastuin toisen lapsen syntymän jälkeen reumaan ja lääkitystä ei ole saatu kohdilleen ja olen tosi kipeä jo toista vuotta...



Toisekseen kahdehdin niitä jotka asuvat yhdessä kerroksessa vaikka rivitalossa,asutaan kerrostalossa ja se osaltaan vaikeuttaa asiaa,koska en pääse lasten kanssa rappusia ylös enkä alas.



Tuo toinen on ehkä se enemmän keteutta aiheuttava. Haluaisin niin kovasti asua rivarissa jossa elämä olisi helpompaa. Asiaa ei auta että keittiön ikkunasta näkyy suoraa vastapäiseen rivitaloon...



Ja en voi vaikuttaa asiaan itse,koska ei ole varaa vaihtaa kotia,eikä tässä esikoisen koulun lähellä ole vapaana rivareita,vain kerrostalo-asuntoja vapaana...



Pöh.

Hänen siskonsa tuntuu saavansa lapsia todella herkästi. Itse poden vauvakuumetta. Olemme yrittäneet lasta jo 2,5v. Tutkimuksissa ollaan käyty, kaikki ok. Silti ei ole lasta siunaantunut.



Lapsirakkaana ja perheihmisenä tunnen lievästi sanottuna kateutta mieheni siskolle, mutta olen silti onnellinen hänen puolestaan...

Se varmaan yllättää, sori nyt vaan, noin pikkusieluisia ihmisiä, mutta kaikki eivät ole noin kateellisia tai kateellisia oikeastaan mistään. Eivät vaikka ihan "yhtä tavallisia" ihmisiä asioineen olisivatkin. Onkohan vaan järkeä päässä silloin enemmän? Ei sentään täydellinen tarvitse olla, kukaan ei ole, ollakseen vähän rakentavampi kuin oikein kadeluonteinen ihminen.



Perikateellisuus kyllä näkyy teistä, sen huomaa ilkeistä pikku nälväisyistä, toisten ihmisten asioiden äänekkäästä vähättelystä, toisten onnen lyttäämisyrityksistä ja kaikenlaisesta sellaisesta ei-rakentavasta ja toista latistavasta. Kyllä te tiedätte kun mietitte tarkkaan. Todellako tahdotte käyttäytyä niin?



Onko toisen onni teiltä pois otettua? Varmasti harvemmin! Sitä kannattaa miettiä niin tajuaa oman turhan kitkeryytensä.



Ihan oma syy jos ei tuolla menolla seuranne enää kiinnosta eikä ihmisten tee mieli jakaa mitään asoitaan teille.

Viimeksi kun kuulin siskoni aikovan matkustaa ulkomaille äitimme kanssa.



Olen yrittänyt ehdottaa matkustamista miehelleni, mutta hän matkustaa niin paljon työnsä vuoksi, että vapaa-ajallaan haluaisi vain pysyä Suomessa. Kun mä haaveilen pitkästä viikonlopusta vaikkapa Kööpenhaminassa, mieheni pohtii, jospa tekisimme retken lähikaupunkiin joku viikonloppu. Huokaus :)