Gallup (rehellinen): mistä tunsit viimeksi kateutta / mitä kadehdit?

Luulisin, että viimeksi olen tuntenut kateuden häivähdyksen, kun olen katsonut jonkun sikarikkaan elämää televisiosta. Olisi hauskaa, jos ei tarvitsisi miettiä raha-asioita. En kuitenkaan kadehdi mitään luksustuotteita tai kalliita autoja tai koteja vaan sitä huolettomuutta ja vapautta.

kaunistunut. Hän on myös ihminen, jossa on salaperäisyyttä, itseni tunnen hänen seurassaan niin tuiki tavalliseksi.



En tietenkään paljasta tunteitani hänelle, saatika anna sen vaikuttaa käytökseeni.

joiden ei jatkuvasti tarvitse sanoa lapselleen " ei ole siihen nyt rahaa". Ja kyse siis on ollut ihan oikeasti tarpeellisista asoista.

sai tavoittelemani työpaikan.

ja hänen tehtävänsä olivat juuri sellaisia, joita haluaisin itse olla tekemässä.

Työkaverini on laihtunut ainakin 10kg ja näyttää kesävaatteissa upealta. Ja minä kiroilen saamattomuuttani laihdutuksessa...



Lapseni kaveri asuu juuri sellaisessa ihanassa uudessa omakotitalossa, josta haaveilen. Omat tulot riittäisi sellaisen lainan maksuun jos mies tienaisi edes lähelle saman kuin minä...

päivittäin olen kateellinen muiden ulkonäöstä



lisäksi kadehdin ystäväperheen uutta omakotitaloa, joka on paljon hienommin suunniteltu kuin meidän

minäkin olin joskus,en vain sitä silloin tajunnut.

nyt olen ylipainoinen valas. :(

hetken vaan, kun naapurille tehtiin uutta kattoa.

Siis kattofirma tuli ja teki, siivosi sotkut ja aikaa meni 4 päivää.

Lainarahalla tuon sais mutta kun ei haluttais ottaa taas velkaa.

kadehtii jotain aineellista.



Itse en kadehdi sellaisia, mielestani mulla on kaikkea mita voin aineellisesti elamassa tarvita, mutta olen kylla kateellinen sellaisille kanssasisarille joilla on hyva, naisensa huomioiva mies ja onnellinen parisuhde. Omani kun ei niin onnellinen ole koskaan ollut, miehen persoonallisuushairion takia (ja sita taas en nuorena naimisiin mennessa tajunnut, ettei hanella ole aina ihan kaikki muumit laaksossa).

Mäkin haluaisin osata laittautua niin että näytän hyvältä.

mutta tiedostan kyllä sen, enkä anna liiemmin vaikuttaa käyttäytymiseeni. Eihän se ole niiden muiden vika, että minä kadehdin heitä. Kadehdin erään tuttavani todella kaunista ulkomuotoa ja sitä että hän jaksaa vielä laittautua joka päivä sekä pitää itsestään niin hyvää huolta (itse keksin rahalle ja ajalle aina muuta käyttöä). Lisäksi kadehdin erästä tuttavaani joka on ihanan miehen kanssa naimisissa. Tämä mies on tuttavani kaukaa menneisyydestä. Sitten lukemattomia pieniä muita kateuden häivähdyksiä päivittäin. Kateus on muuten todella kielletty tunne. Monet eivät myönnä sitä lähes koskaan ja sitten se kuitenkin vaikuttaa moneen asiaan kiellettynä.

joilla on hoitoapuna mummeja, kummeja, serkkuja tai naapureita. Meillä ei ole ketään ja ollaan aina yksin vastuussa lapsista.

tai kenenkään ulkonäköä, mutta kadehdin toisinaan ystävieni kunnianhimoa, kykyä elää aikataulutettua elämää ja asettaa selkeitä päämääriä. En tunne saavuttaneeni elämässäni paljon mitään heihin verrattuna, koska en pysty niin suorituskeskeiseen elämään.

Pieni kateuden aalto pyyhkäisi, kun heidän lapsi vain nukkuu ja syö. Oma lapsemme (kohta vuoden) ei edelleenkään nuku eikä syökkään kunnolla.

oltiin häissä ja kadehdin siskoni upeaa vartaloa ja pitkiä sääriä. Ärsyttää kun toiset näyttää juhlissä niin upeilta ja itse olen tällainen vääräsääri ja riipputissi.

katselin naapurin nurmikkoa, joka näyttää ihan golfkentältä, meillä vasta nurmi vähän vihertää (kylvetty vasta reilu viikko sitten). Kateellinen olen, kun ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella...

enkä enää muista mitä kadehdin. Enää en ole vuosiin viitsinyt enkä jaksanut kadehtia ketään.

Todella harvoin tunnen kateellisuuden tunteita, mutta nyt eräs tuttava pääse muutamaan (sisäisellä vaihdolla) asuntoon joka olisi minun unelma-asuntoni. En voi kuin kadehtia. Katkera tunne!



En sentään toivo tätä häneltä pois... mutta oma olo olisi mukavampi jos joku tuntematon asuisi siinä.

tunsin kateutta kun läheiseni kuoli, että miksi ystäviltäni tai naapureilta ja ylipäänsä muilta ihmisiltä ei kuole ketään, mutta minulla on surua perheessä.



Toinen mistä olen kateellinen on nämä juoksu- ja maratoni- ja muut liikuntahullut, kun itse olen saamaton ja huonokuntoinen, niin ärsyttää kun muut ovat niin reippaita.



Nämä tuntemukset ovat typeriä myönnetään, ja onneksi menevät ohi.