1 lapsiset perheet. Miksi vain yksi lapsi?

ja ensimmäisenkin saamiseen meni muutama vuosi :-(

koska näin on hyvä!

Eka lapsi kuoli kohtuun. Elävä ainokainen syntyi pikkukeskosena. Monta, monta keskenmenoa. Ikä tuli vastaan.



Ei ollut halusta tai yrityksestä kiinni meidän lapsiluku. :(

Eikä ole suunnitelmissa lisää lapsia.

miksi pitäisi olla enemmän? en halua kuunnella lasten riitelyä.

6 vuotta meni että saatiin lapsi aikaan tuli sit ero kun lapsi oli vajaa 3 vuotta.Nyt täyttää 8 isällään on uusi perhe minä edelleen sinkku.Tosin exällä ei ole vielä lapsia uudessa suhteessaan.

Olemme jutelleet tästä useaan otteeseen ja jos olisimme aloittaneet aikaisemmin lapsien hankinnan olisin varmaan halunnut kaksi. Olen 32-vuotias ja sellainen ihmistyyppi, että en halua koko elämääni omistaa lapsille: on oltava muutakin. Tiedän, että etenkin pienen lapsen kanssa elämä täyttyy siitä vauva-lapsijutusta ihan yhdenkin kanssa. Ja avomieheni ei ole erityisen innokas ollut alkujaankaan hankkimaan lapsia, pääsimme yhteisymmärrykseen yhden hankkimisesta. Häntä ilolla odottelemme ja toivon kaiken menevän hyvin tämä on se perheenjäsen jonka todella haluamme joukkoomme.

Koen, että nyt on hyvä. mutta olen itse vielä niin nuori, ei sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan. :)

En tiedä onko viisainta hankkia ihan peräkkäin, että saisikin eka kunnolla sitä huomioo ensin ennen shokkia...mene ja tiedä. Mutta jos on nuori, niin sittenhän hyvin ehtii pari hankkia...

vuotensa _todella_ huono nukkuja ja mies vaikka muuten hyvä isä onkin, ei kestänyt valvomista. Minäkin olin jaksamiseni äärirajoilla. Hengissä ollaan, poika terve ja onnellinen, mutta uudestaan ei samaan pystytä.



Siksi.

Yksi riitti, vaikka olikin ns. helppo ja todella hyvin nukkuva tapaus. Halusin lapsen ja nyt minulla on lapsi. En ole koskaan ollut mitenkään lapsirakas eikä minusta olisi olemaan pullantuoksuinen mamma lapsikatraan keskella.

Näin on hyvä, parempi kuin hyvä, joten miksi pilata tätä mukavuutta hankkimalla vauva vain siksi että ympäristö painostaa lapselle sisarusta tai kyselee miksi yksi, miksi yksi?

vielä yhden lapsen äiti ja en ainakaan minun ja mieheni biologista lasta hanki.



ensinnäkin, raskaana olo oli yhtä hlvettiä. en halua enään ikinä kokea sitä samaa.

toisekseen, pikkuvauva arki on minunkin mielestäni tylsää, itse meninkin autokouluun ja osa-aikatöihin niin että olin aamusta päivään muksunkaa ja iskä sitten loppupäivän kun pääsi töistä ja minä lähdin joko töihin tai autokouluun.



joten jos tähän perheeseen tulee toinen lapsi niin se on adoptoimalla hankittu, mielummin taaperoikäinen/vanhempi.



Olen liian itsekäs (ainakin vielä, mulla on kyllä tässä aikaa muuttaa mieleni) hommaamaan toista kun itsellä on 'pahin' jo takana. ja älkää saako kuvaa etten rakastaisi muksuani, rakastan häntä ylikaiken!

paljon lääketieteellistä apua.



uusi kierros olisi perheellemme liian raskas.

Haluaako lapsi sisaruksen?

Että voikin jollain olla samanlainen tilanne ja mielipide :)

Yksi riitti, vaikka olikin ns. helppo ja todella hyvin nukkuva tapaus. Halusin lapsen ja nyt minulla on lapsi. En ole koskaan ollut mitenkään lapsirakas eikä minusta olisi olemaan pullantuoksuinen mamma lapsikatraan keskella.

Näin on hyvä, parempi kuin hyvä, joten miksi pilata tätä mukavuutta hankkimalla vauva vain siksi että ympäristö painostaa lapselle sisarusta tai kyselee miksi yksi, miksi yksi?

Sehän on aivan mainio ratkaisu, jos sen on saanut itse päättää.

Haluaako lapsi sisaruksen?

ainoa lapsi kovasti toivoo sisaruksia ja hankimme varmasti lisää vuoden tai parin kuluttua. Minun työtilanteneeni on nyt hankala ja haluan voida olla lapsen kanssa ainakin pari vuotta kotona niimpä odotamme hetken.

ja raha riittävät siihen yhteen lapseen + muuhun mukavaan elämään niin en näe syytä miksi pitäisi hommata lisää lapsia ja saada oma+ perheen elämä ns. tiukemmaksi.



muutenkin, jopa suomessa, on väestönkasvua aivan liikaa, vaikka monta vuotta siitä uutisoitiin väärin (eli liian alhainen). näin ollen kaikki jotka sikiävät lapsia pupujen tyyliin saavat vain oman maamme asiat huonompaan jamaan. (ja koko maapallomme kyllä, mutta siihen vaikuttaa niin moni muukin maa etten sitä nyt kritisoi)



mutta en siis tuomitse heitä jotka rahatilannetta katsomatta sikiävät 10lasta ja juoksuttavat kelasta rahaa ja eläkeiässä sossusta koska eivät ole kerryttänyt eläkettä itselleen koska taapero toisensa jälkeen jää kotiin koska uusi vauva tulossa.... paitsi vähäsen.



ehkäpä kysymyksen pitäisikin kuulua; miksi monta lasta?

jos on syitä haettava, niin olin 34v kun ensimmäinen syntyi (isäehdokas löytyi vähän myöhään, sorry siitä)



en ollut ikäloppu silloin vielä, mutta mulla on huomattavasti keskivertoa enemmän kehitysvammaisuutta suvussa, joten en halunnut ottaa riskiä



ja ei, mulla ei ole mitään kehitysvammaisuutta vastaan, mutta olen hyvin läheltä nähnyt ne jutut joita lehdistö ei kauniissa jutuissaan kerro, esim. pahaan epilepsiaan käytettävien lääkkeiden sivuvaikutukset jne jne

Koska halusimme yhden lapsen, ja saimme hänet helposti, tulin aikoinaan raskaaksi 2 kk yrittämisen jälkeen ja kaikki sujui hyvin. Voisimme varmaan periaatteessa vielä saada lisääkin lapsia, mutta emme halua. Miksikö?



- Olemme tyytyväisiä nykytulanteeseen, perhe-elämämme on kivaa

- Meillä on paljon tuttuja, joilla on lapsia, ja sukulaisia, lapsellemma on siis ystäviä

- Haluamme matkustaa perheenä, ja kolmisin se onnistuu helposti

- Emme kumpikaan ole kovin kiinnostuneita kotivanhemmuudesta, vaan haluamme käydä töissä.





Harkitsimme toista lasta, mutta koska kumpikaan ei halunnut olla 6 kk kotivanhempana (olisimme jakaneet äitisy/vanhempain/hoito -vapaat tasan ensimmäisen vuoden ajalta), niin päätimme, että olemme sitten yksilapsinen perhe mielellämme.



Miksi tätä itse asiassa pitää edes selitellä, jokainen valitsee oman lapsilukunsa.