Omainen iäkkään vanhemman edunvalvojana: mitä kaikkea asioita joudut hoitamaan?

Ei kannata alkaa, työtä on kamalasti. Mitään kiitosta työstä ei tule, päinvastoin haukkumista ja jatkuvaa kitinää. Vaatimusten lista on loputon ja kasvaa aina kun saat jonkun asian tehtyä, koskaan mikään ei riitä!

Oma kokemukseni on erilainen kuin ykkösellä. Minulla menee päämieheni asioiden hoitamiseen alle 50 tuntia vuodessa, ja tuostakin ajasta osa menee matkoihin.

Mutta työn suuruus riippuu paljon siitä, mikä on päämiehen tilanne. Oma päämieheni on tehostetussa palveluasumisessa ja saa sitä kautta niin asumisen, hoivan kuin ruoan eikä minun tarvitse erikseen huolehtia niiden hankkimisesta. Lisäksi päämiehelläni ei ole sellaista omaisuutta, jota pitäisi erityisesti hoitaa (esim. sijoitusasuntoja tai metsää), vaan ainoastaan jonkin verran säästöjä pankkitilillä. Edunvalvojan työmäärä olisi ihan erilainen, jos pitäisi pyörittää montaa sijoitusasuntoa tai esim. järjestää päämiehelle tarpeeksi hoitajakäyntejä tai ruokatilauksia.

Kerran vuodessa teen DVV:lle vuositilin eli kirjanpidon päämieheni tuloista ja menoista vuoden aikana. Sen tekemiseen menee muutama tunti. Pari kertaa kuukaudessa maksan verkkopankissa sellaisia päämieheni laskuja, jotka eivät tule e-laskuina. Kerran kahdessa vuodessa teen asumistukihakemuksen Kelaan. Kerran tai kahdesti vuodessa voi olla jokin kokous, jossa puhutaan päämieheni hoidosta. Olen pyrkinyt osallistumaan niihin. Sitten tulee satunnaisesti jotain juttuja, esim. hoitopaikka pyytää tilaamaan päämiehelleni jonkin tarvikkeen tai kysyy, voiko sitä tai tätä ostaa päämieheni rahoilla.

Edunvalvonnan alkaessa oli enemmän työtä, kun piti selvittää kaikki päämiehen raha-asiat, tehdä DVV:lle omaisuusluettelo ja käydä hoitamassa pankissa tilien käyttöoikeudet kuntoon.

Minulle aiheutti paljon lisätyötä se, että päämieheni on osakkaana jakamattomassa kuolinpesässä, jossa yli 10 vuotta aikaisemmin kuolleen vainajan ja lesken raha-asiat olivat iloisesti sekaisin. Jouduin sitten ottamaan selvää, mitä millekin perukirjassa listatulle omaisuuserälle oli tapahtunut ja paljonko kuolinpesällä oli omaisuutta ja mitä. Jos olisun tajunnut tämän ajoissa, olisi kuolinpesä kannattanut jakaa ainakin päämieheni osalta ennen kuin häntä haettiin edunvalvontaan.

Edunvalvonta vaikeuttaa myös esim. kiinteistöjen ja asuntojen myyntiä, koska niihin pitää saada DVV:n lupa, jos joku omistajista on edunvalvonnassa. Tällä hetkellä luvan käsittelyssä menee kuukausitolkulla. Kannattaa miettiä, onko tällaisia myyntejä tulossa lähiaikoina ja jos on, niin voisiko kaupat tehdä jo ennen edunvalvonnan hakemista.

Yleisen edunvalvojan hyvä puoli: Hän hoitaa edunvalvontaan liittyvät asiat etkä joudu hoitamaan niitä itse. Hän on myös puolueeton eli jos esim. sisarukset ovat keskenään eripuraisia siitä, miten vanhemman raha-asioita pitäisi hoitaa, yleinen edunvalvoja voi olla toimiva ratkaisu.

Yleisen edunvalvojan huonoja puolia:

- Menetät kaiken päätäntävallan omaisesi raha-asioista. Yleinen edunvalvoja tekee niin kuin hän näkee parhaaksi eikä kuuntele sinun mielipidettäai.

- Olet täysin pimennossa omaisesi raha-asioista. Edunvalvojalla on vaitiolovelvollisuus eikä hän edes saa kertoa sinulle omaisesi raha-asioista jos epäilet, että rahoja ei käytetä järkevästi, et pysty mitenkään tarkistamaan sitä.

- Yleisellä edunvalvojalla on paljon asiakkaita eikä hän ehdi paneutua perusteellusesti omaisesi tarpeisiin. On myös tapauksia, joissa yleinen edunvalvoja ei ole maksanut laskuja ajoissa tai hakenut päämiehelle etuuksia, joihin tämä olisi oikeutettu.

- Osa yleisistä edunvalvojista on todella pihejä. Vaikka päämiehelle olisi reilusti varoja, edunvalvoja saattaa antaa niitä käyttöön todella nihkeästi.

- Yleinen edunvalvoja voi tulla kalliiksi. Maksut riippuvat päämiehen tuloista ja omaisuudesta, joten ne vaihtelevat suuresti.

Ihan kaiken. 

Käytännössä laskujen maksaminen ja vuosittainen raportointi DVV:lle. Välillä uusien vaatteiden hankkiminen. Edunvalvottava on tehostetussa palveluasumisessa.

Suosittelen, että vanhemmat tekevät edunvalvontavaltuutuksen, kun ovat vielä kykeneviä siihen. Se on tehtävä tarpeeksi aikaisin ja sen saa voimaan, kun lääkäri toteaa, ettei ole enää itse kykenevä hoitamaan noita asioita. Jos on kiinteää omaisuutta, niin siihen kannattaa kirjata kaikki sen käytöstä ja myynnistä lähtien, muuten joutuu anomaan lupaa joka asiaan DVV:sta. Sitä ennen voi jo hoitaa asioita kevyemmin valtakirjoin ja tilin käyttöoikeudella (omat tunnukset pankista, ei vanhempien tunnusten käyttöä!).

Suurin työ on omaisuusluettelon teko, jos kyseessä on muistisairaat ja eivä kaikkea muista, eivätkä välttämättä halua niitä kaikkia papereitaan yms halua esittää. Sekin kannattaa varmaan alustavasti koota kasaan hyvissä ajoin vanhempien kanssa, lomakkeenhan saa netistä. Edunvalvojana toimisesta saa palkkion itselleen, jos ei sitten halua luopua siitä.

Kiitos kaikille vastanneille! oli helpottavaa lukea näitä kokemuksia. Käsittääkseni edunvalvontavaltuutuksen tehneellä on nykyään vähän kevyempi raportointivelvollisuus kuin ennen oli.

- Siis edunvalvontavaltuuden saaneella, ei tehneellä (oma korjaus)

Minun kokemukseni: olen pärjännyt iäkkään äitini asioiden hoitajana kohta kahdeksan vuotta, ilman virallista edunvalvontaa.

Äitini suostui muistisairauden alkuvaiheessa siihen, että sain laajat käyttöoikeudet tileihin, valtakirjat asunnon hoitoon ja ylläpitoon (kahdesti ollut vuokralaiset), valtakirjat Kelaan ja Verottajalle.

Ajoittain olen nostanut käyttörahaa hoitokotiin, hankkinut vaatteita, hygieniaa yms. Näitä varten olen pitänyt ruutuvihkokirjanpitoa.

Laskut olen hoitanut maksupalvelun vanhaan malliin, joten minulle jää tositteet. Tähän olen ollut tyytyväinen. Sapettaa vain ainoa veljeni, joka ei rikkaa ristiin ole pannut. Kun "se" päivä koittaa, taatusti kaivellaan kaikki mahdollinen, ettei vaan jää "häviölle".

Nro 9 vielä: edunvalvontavaltuutus In laadittiin, vaan eipä ole tarvinnut valtakirjoilla.

Olen äitini edunvalvoja. Äiti asuu palvelutalossa.

Alussa piti tehdä omaisuusluettelo DVVlle (silloin maistraatti). Eli listataan kaikki omaisuus. Ei mikään ihmeellinen juttu, mutta vaati kaivamista, että löytyi kaikki bonuskortit, joiden tilillä rahaa yms..

Normaali vuotena pitää maksaa laskut ja pitää kirjanpitoa rahaliikenteestä. Käytännössä vakuutusmaksuja, vuokraa palvelutalosta, palvelutalon hoitomaksuja yms.. Noin 200 tositetta vuodessa. Lisäksi sitten erilaisia palvelutalon yms. tukien papruja, joissa joka vuosi kysellään samat jutut ja halutaan samat liitteet, ja esimerkiksi palvelutalon maksut määräytyy sen paprun mukaan. Ei vaikeaa, mutta aikaa menee. Yllärinä tarvii myös edunvalvottavan puolison tulotiedot tuohon, vaikkei ne vaikutakaan mitään, eli saa niitäkin kysellä.

Vuoden jälkeen pitää tehdä sen vuoden vuositili, jossa lasketaan noita rahaliikenteen kuluja ja kohdistetaan niitä vuositililomakkeen tileille. Kohtuu selvä juttu. Enemmän hommaa on kasata vuositilipaprun kaveriksi kaikki liitteet, eli verotukset yms. paprut. Siitä tulee mapillinen kamaa, kun DVVlle toimitetaan nuo liitteet, alkuperäiset tositteet ja vuositilipapru. Nykyään sen joutuu lähettämään arvolähetyksenä (jotta saa vahvistuksen sen perille menosta), kun mappia ei voi viedä henkilökohtaisesti (maistraatit koronan takia suljettiin, eikä ole enää asiakaspalvelua). Vuositilin tarkastus maksaa muutaman satasen edunvalvottavalle.

Vinkkinä tukien hakemisesta on, että jos edunvalvottava asuu palvelutalossa, niin jokainen haettu tuki vaan lisää omaa vuosittaista työmäärää. Palvelutalon hinnat nousevat vaan tuen verran, eli tuesta ei ole edunvalvottavalle mitään hyötyä. Älkää hakeko mitään tukia turhaan!

Vinkkinä myös se, että esimerkiksi auton myyminen voi olla iso urakka rahojen osalta. Älkää huoliko käteismaksua. Vaati aika paljon vaivaa löytää pankin konttori missä käsitellään käteistä rahaa, että sai ne rahat (noin 1000e) talletettua edunvalvottavan tilille. Lähin oli noin 50km päässä. Pankissa ei tiedetty mikä on edunvalvoja, vaan vaadittiin äitiäni tallettamaan niitä - lopulta onnistui. Samoin ei kelvannut kopio kauppakirjasta, vaan vaadittiin alkuperäistä auton kauppakirjaa rahojen alkuperän todistamiseen. Kiitos vaan Nordea Itäkeskus. Oli vaikeaa. Never again käteinen raha ja Nordea.

On tuosta vaan vaivaa. Mutta, dementoitunut äitini tuon tarvii eikä muuten voisi asiaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Olen äitini edunvalvoja. Äiti asuu palvelutalossa.

Alussa piti tehdä omaisuusluettelo DVVlle (silloin maistraatti). Eli listataan kaikki omaisuus. Ei mikään ihmeellinen juttu, mutta vaati kaivamista, että löytyi kaikki bonuskortit, joiden tilillä rahaa yms..

Normaali vuotena pitää maksaa laskut ja pitää kirjanpitoa rahaliikenteestä. Käytännössä vakuutusmaksuja, vuokraa palvelutalosta, palvelutalon hoitomaksuja yms.. Noin 200 tositetta vuodessa. Lisäksi sitten erilaisia palvelutalon yms. tukien papruja, joissa joka vuosi kysellään samat jutut ja halutaan samat liitteet, ja esimerkiksi palvelutalon maksut määräytyy sen paprun mukaan. Ei vaikeaa, mutta aikaa menee. Yllärinä tarvii myös edunvalvottavan puolison tulotiedot tuohon, vaikkei ne vaikutakaan mitään, eli saa niitäkin kysellä.

Vuoden jälkeen pitää tehdä sen vuoden vuositili, jossa lasketaan noita rahaliikenteen kuluja ja kohdistetaan niitä vuositililomakkeen tileille. Kohtuu selvä juttu. Enemmän hommaa on kasata vuositilipaprun kaveriksi kaikki liitteet, eli verotukset yms. paprut. Siitä tulee mapillinen kamaa, kun DVVlle toimitetaan nuo liitteet, alkuperäiset tositteet ja vuositilipapru. Nykyään sen joutuu lähettämään arvolähetyksenä (jotta saa vahvistuksen sen perille menosta), kun mappia ei voi viedä henkilökohtaisesti (maistraatit koronan takia suljettiin, eikä ole enää asiakaspalvelua). Vuositilin tarkastus maksaa muutaman satasen edunvalvottavalle.

Vinkkinä tukien hakemisesta on, että jos edunvalvottava asuu palvelutalossa, niin jokainen haettu tuki vaan lisää omaa vuosittaista työmäärää. Palvelutalon hinnat nousevat vaan tuen verran, eli tuesta ei ole edunvalvottavalle mitään hyötyä. Älkää hakeko mitään tukia turhaan!

Vinkkinä myös se, että esimerkiksi auton myyminen voi olla iso urakka rahojen osalta. Älkää huoliko käteismaksua. Vaati aika paljon vaivaa löytää pankin konttori missä käsitellään käteistä rahaa, että sai ne rahat (noin 1000e) talletettua edunvalvottavan tilille. Lähin oli noin 50km päässä. Pankissa ei tiedetty mikä on edunvalvoja, vaan vaadittiin äitiäni tallettamaan niitä - lopulta onnistui. Samoin ei kelvannut kopio kauppakirjasta, vaan vaadittiin alkuperäistä auton kauppakirjaa rahojen alkuperän todistamiseen. Kiitos vaan Nordea Itäkeskus. Oli vaikeaa. Never again käteinen raha ja Nordea.

On tuosta vaan vaivaa. Mutta, dementoitunut äitini tuon tarvii eikä muuten voisi asiaa tehdä.

Lisäyksenä vielä veroilmoitus. Se on onneksi helppoa, kun ei ole muita tuloja kuin eläke, mutta tarvii tehdä paperille, kun edunvalvoja ei pysty tekemään mitään sähköisestä edunvalvottavan puolesta.  Olen noita korjauksia lähetellyt paperilla verottajalle (esitäytetyssä hakemuksessa ollut vääriä vähennyksiä), mutta ne jostain syystä yleensä jätetään huomiotta, eli verottajakaan ei taida ymmärtää mikä on edunvalvoja. Lähetän aina kirjattuna kirjeenä nuo, eli ovat varmasti menneet perille. Ovat olleet edunvalvottavani eduksi noin, joten en ole alkanut noita selvitellä, vaan olen vaan antanut verottajan jättää ne lähettämäni paprut käsittelemättä. Itsepä verottaja häviää.