VL, kerro seksielämästänne

laita mulle sähköpostia, oon viidettä odottava vl-äiti



rhei80@gmail.com

joka käyttää ehkäisyä. Meillä 5 lasta.

Neljännen jälkeen tuntui siltä että en yksikertaisesti jaksa enenpää. Pää ei kestänyt.

Pillereitä syön ja ei vaikuta elämäämme sen kummemmin. Meidän oli pakko alkaa ajatelemaan jo olemassa olevia lapsia jotta jaksaisimme heidän kanssaan mahdollisimman hyvin.



Itse kans joskus pelkäsin raskaaksi tulemista.

Tällä hetkellä voin sanoa nauttivani seksistä.

Myös mies nauttii. Itse tosin halauaisin useammin kuin kerran viikossa;)



tuskin Jumalakaan haluaa sitä että ihminen synnyttää itsensä ihan piippuun vaikka perhe kärsisi miten paljon.

Tällä hetkellä ollaan tosi onnellisia.

Nuosin on jo useamman vuoden. Voi olla että vielä halutaan vauva jossakin vaiheessa jos meille vielä suodaan. Vähän päälle kolmekymppisiä ollaan.



T:Äippä uudeltamaalta.

Jumalaa ei ole olemassa.

eikös VL-naisen homma ole ole olla miehen poljettavana. Mieshän on vaimonsa pää ja herra. Nyt kiiruusti tunnustumaan syntejä

Tuli muistot mieleen,kun meillä on kaksi pientä lasta. Vanhin oli 1,5 kun toinen lapsi syntyi. Vauva oli vielä itkuinen ja toinen ihan huntalo,joten silmät sai olla selässäkin. Meillä ei ole ollut tukiverkostoa esim. mummoista tai muista läheisistä,jotka olisivat meitä auttaneet. Se oli hyvin raskasta aikaa ja silloin kyllä monenlaisia epäilyksiä kävi mielessä. Olen itse käynyt läpi nuoruudessa uskon asiat ja kokeillut "maailman menoa". Usko on minulle muotoutunut hyvin omakohtaiseksi ja olen ihan itse valintani tehnyt. Vaikeina hetkinä olen luottanut Jumalaan ja rukoillut ja rukoillut. Koen, että meitä on siunattu ja rukoukset on kuultu. Niitä voimia on vaan löytynyt. Avoin keskustelu puolison ja ystävienkin kanssa asioista auttaa. Ja tietenkin pitää itsensä kanssa selvittää asiat,mitä haluaa ja miten uskoo.

Kuitenkin tuolloin,kun meillä oli lapset pieniä ja aika oli raskasta halusin noudattaa raamtun ohjeita ja pitää omantunnon puhtaana. Nyt odotan viidettä ja olen niin onnellinen tästä uudesta tulokkaasta. Raskausajat ovat huolentäyteisiä sillä kaikki ei mene niinkuin oppikirjoissa sanotaan. Meillä lapsia ei ole siunaantunut tyyliin joka vuosi ja nyt on isommista lapsista jo suuri apu esim. pienissä kotitöissä. Olen itse pyrkinyt pitämään myös omasta urakehityksestä kiinni ja olenkin ollut työelämässä aina äitiysloman jälkeen. Työn ja perheen sovittaminen on myös raskasta,mutta se on myös jonkinlainen henkireikä ja oma juttu minulle. Itse asiasta eli seksielämästä josta kyselit niin raskautumisen pelko ei ahdista seksielämäämme. Tosin,kun olen töissä ja on useampi lapsi olen varmasti aviomiehen mielestä tosi tylsä,kun en jaksa syttyä touhuilemaan.Säälittää kyllä tuo miesparka välillä,mutta kunnioitan suuresti sitä,että kun ei jaksa tai halua niin ei tarvi tehdä sitä velvollisuudentunnosta. Taidan olla kummajainen,mutta olen aina ehtinyt potea vauvakuumetta,ennen kuin seuraavaa lasta on kuulunut. Toki pitkät välit voivat olla myös siihen syynä. En valitettavasti osaa antaa simsalabim neuvoa, mutta on osattava kuunnella itseä ja haettava apua jos voimavarat meinaavat loppua. Tiedän,että avun hakeminen on vaikeaa ja kynnys on kova,sitä vaan yrittää sinnitellä ja sinnitellä. Mutta esim. lastenhoitoon jos saisi välillä apua. Ja pidän tärkeänä myös parisuhteen hoitamista henkisestikin. On tärkeää viettää kahden keskistä aikaa ja keskustella syvällisiä. Pysähtyä miettimään. Toivon, että saisit voimia luottaa Jumalaan tässäkin asiassa. Meille silloin kun meillä oli kaksi pientäja vauva oli itkuinen, niin eräissä juhlissa vanhempi mieshenkilö (suurperheen isä) tuli luokseni ja sanoi,että;" Tiedätkö, että tuo vaihe,kun on kaksi pientä on kaikein rankin vaihe. Kyllä se helpottaa kun ne kasvaa koululaisiksi." Täytyy sanoa, että olen ihan samaa mieltä. Se aika oli kaikein raskainta ja nyt on helpottanut. Nyt kun viidettä odotan niin jotenkin ajattelee, että mitä jos tämä on meidän viimeinen vauva. Tuntuu kamalalta sekin, että jos ei enää vauvaa saisikaan. Siksipä yritän nauttia joka solullani tästä raskaudesta ja jos kaikkki loppuun asti hyvin menee niin sitten siitä pienestä kääröstä. Toivon kovasti jaksamista sinulle ja sitä että asiat selkeytyisivät.

oon tosin kuullu sanottavan niinkin, että pikkuinen painaa syliä, murrosikäinen sydäntä.. mutta kyllä pohja murrosikään rakennetaan lapsuudessa, jotenka pikkulapsivaihetta ei voi vähätellä.. toisaalta ei kyllä ihan hirveästi auta ajatella, jos kaikki lapset huutaa yhtä aikaa, kuka mitäkin, että odotanpa tässä 10-15v ja mulla on oikeita murheita... ei se ihan niin mee.. päivä kerrallaan on paras resepti. Ku vain yhdestä päivästä kerrallaan tarvii selvitä, eikä aina tarvi selvitä edes hyvin.. :)



Parisuhdeteen ja seksin ei kannata antaa kadota elämästä, seksillä lujitetaan sitä parisuhdetta, josta saaa voimaa arkeen kohdata ilot ja surut yhdessä. Kaikista parasta hoitoa väsymykseen ja arkeen, on olla lähellä toista ihmistä ja aidosti jakaa kaikki ilot ja surut..

Enkä halua ottaa kantaa uskonne ehkäisysäännöksiin.



Sitä olen ketjua lukiessani miettinyt, että teillä ei kuitenkaan ole vielä paljoa lapsia ja silti vaikutat hyvin uupuneelta. Jos ehkäisykieltoa et pysty kiertämään, hae apua ainakin uupumukseesi. Ihan ulkopuoliselta lääkääkäriltä tai terapeutilta. Sekin voisi auttaa sinua eteenpäin.



Lisäksi koen erittäin tärkeäksi, että sinä ja miehesi selvitätte asiat ja sovitte tulevaisuudesta yhdessä. Perustellusti ja avoimesti puhutte niin kauan, että saavutatte toistenne kanssa rauhan asiassa. Pariskunnan pitää tukea toisiaan ja olla tärkeistä asioista samaa mieltä.



Voimia sinulle ja muille asian kanssa kamppaileville.