VL, kerro seksielämästänne

lapsettomiakin VL:ia.

mutta tässäpä nyt juuri ihan selkeä esimerkki kuinka läpimätä on tuollainen uskovaisuus mitne se nyt oikein sanotaan :D)

Uskotaan johonkin yliluonnoliseen jota kukaan ei voi todistaa ja sitten nuoret ihmiset joutuat elämään pelossa ja paniikissa peläten normaalin avioelämän seurauksia ja mielenterveytään :(

Ettekö nyt voisi pariskuntana, yhdessä, kaikilta muilta salassa mennä lääkäriin ja hakea ehkäisyä?

onko ns. varmat päivät ja keskeytettykin kiellettyä? Kyllähän nekin pienentää ainakin mahdollisuutta.

Olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni vl, ison perheen vanhin. Löysin mieheni kolmikymppisenä ja perustimme perheen. Olemme saaneet ns. helposti kolme ihanaa, toivottua lasta peräjälkeen. Ja hommaa on ollut, vaikka lastenhoidon rankat puolet eivät tulleet minulle yllätyksenä.



Nyt minulle on laitettu hormonikierukka, sillä perheemme lapsiluku on täynnä. Päätimme niin mieheni kanssa yhdessä. Nyt seksi tuntuu vapaalta.



Toivon todellakin, että tekin pystytte järjestämään elämänne siten, että pystytte nauttimaan toisistanne. Suosittelen käyttämään omaa järkeä. Senkin on Jumala antanut. Kyseiseen uskoon en pysty palaamaan tavallaan järjettömien "sääntöjen" takia. Olen onnellinen nyt. Jumala on elämässäni, vaikka vl-usko ei enää olekaan.



Sen sijaan olen tajuttoman huolissani vl-ystävistäni, väsyneistä äideistä, jotka pelkäävät raskautumista ja itkevät mahdotonta elämäntilannettaan. Heitä olen yrittänyt tukea siten, että en mollaisi uskoa liikaa, mutta olen yrittänyt kertoa, että kai järjenkäyttö on sallittua.



Voimia sinulle ap ja kaikille muille, jotka pyristelette niiden vanhojen puhujamiesten laatimien "sääntöjen" loukussa. Käyttäkää hyvät ihmiset järkeä siihen, miten käytännön elämänne järjestätte. Ei SRK ole raamattu.



Halaus.

uskonnon takia kärsiä tuollaisesta, ja tuhota yksi parisuhteen kantavista voimista. Ihan turhaan. Jos jumala on olemassa, hän taatusti ymmärtää kortsupaketin ostamisen.

Ettekö nyt voisi pariskuntana, yhdessä, kaikilta muilta salassa mennä lääkäriin ja hakea ehkäisyä?

Jos se olisi siitä kiinni olisimme menneet jo. Mutta me haluamme uskoa niin, ja kunnioittaa sitä että lapset ovat Jumalan luomia. eikä ihmisellä ole oikeutta säännöstellä syntyvien lasten määrää. Tiedän puhuvani itseni pussiin, kun samalla rajoitamme yhdyntöjen määrää raskauden pelossa..

Ettekö nyt voisi pariskuntana, yhdessä, kaikilta muilta salassa mennä lääkäriin ja hakea ehkäisyä?

Jos se olisi siitä kiinni olisimme menneet jo. Mutta me haluamme uskoa niin, ja kunnioittaa sitä että lapset ovat Jumalan luomia. eikä ihmisellä ole oikeutta säännöstellä syntyvien lasten määrää. Tiedän puhuvani itseni pussiin, kun samalla rajoitamme yhdyntöjen määrää raskauden pelossa..

Luuletko, että yksi kumi, tai e-pilleri estää hänen tahtoaan toteutumasta. Heikkonapa häntä pidätte...

11, Mietin välillä ihan samoin, haluaako Jumala oikeasti että elämämme pyörii lisääntymisen ympärillä ja että se menee kaiken muun edelle. Ymmärrän VL uskon käsityksen lisääntymisestä ja ajatuksena se tuntuu kauniilta ja tuntui itsestään selvältä niin kauan kunnes tähän tilanteeseen tuli itse. Ehkäisemättömyyttä pidetään elämän kunnioittamisena, mutta välillä tuntuu että kunnioittaisin elämääni enemmän ehkäisemällä ja suuntaamalla voimani omaan ja läheisteni hyvinvointiin.



Mutta minulle on opetettu toisin ja pelkään tekeväni väärin ehkäisemällä. Haluaisin kunnioittaa Jumalan tahtoa, kun vain varmuudella tietäisin mikä se on..

sä nyt kuitenki jo tällähetkellä rikot niitä "sääntöjä" joten eikö se oo sama jos haet ne pillerit/kierukan tms.

tai eroot siitä uskosta koska et pysty "sääntöjä" noudattamaan.

yx juttu mulle tuli mieleen,jos hakeutuisit psykiatriselle ja keskustelisit lääkärin kaa tästä ongelmasta,se voi määrätä sulle e-pillerit lääkkeeksi mielenterveysongelmiin.ei oo lastesi edun mukaista, että sekoat ihan päästäsi ja niin siinä tulee käymään jos jaksat lapsi tehtailua tai sitten teidän parisuhde kaatuu..

että väsymyksessä viillät ranteesi auki. Ja jätät lapsesi tähän maailmaan ilman äitiä.



Minulle on opetettu, että muista rukoilla, mutta muista soutaakin!



Opetetaanko kaikissa muissakin asioissa vaan, että jätä Luojan haltuun, älä tee itse mitään?



Uskon itse Jumalan armoon ja ajattelen, että enempi ylpeä hän olisi sinusta jos sinulla on kaksi kunniallisesti kasvatettua lasta. Kuin kymmenen pellossa kasvanutta ja mieleltään järkkynyt äiti!



Lue raamattua, jospa sieltä löytyisi sinulle apu. Ja rukoile. Monta halia sinne!

olen miettinyt sitä itsekin että ei lisääntyminen ole ainoa asia mitä Jumala on neuvonut tekemään. Hän on neuvonut rakastamaan ja pitämään huolta pienimmistä ja kunnioittamaan aviopuolisoa jne. Tämä lisääntymisasia tuntuu vain menevän kaiken edelle, se kun on monelle vaikea asia noudattaa. Ja kaikkeen siihen minä en pysty jos perhe tätä vauhtia kasvaa vielä vuosikaudet.



Sattuisipa joku VL linjoille kommentoimaan, en haluaisi etsiä kiertotietäkään vaan tehdä niinkuin on oikein. Mutta kun en ole varma mikä tilanteessani on oikein....

Kehottaisin lukemaan Raamattua ja etsimään vastauksia sieltä. Tehän toimitte luterilaisen kirkon sisällä. Luther kehotti perustamaan uskon Raamattuun. Siihenhän uskonpuhdistus perustui, otettiin turhat katoliset krumeluurit pois, pyhimystenpalvonta ja muu sellainen, jota ei R:sta löytynyt.



Raamatussa toki kehotetaan "lisääntymään ja täyttämään maa", mutta jos olen yhtään kartalla, niin siellä ei käsketä oman terveyden ja olemassa olevien lasten kustannuksella lisääntymään.



Uskonne lapsimyönteisyys on hieno asia, mutta ehdoton ehkäisykielto tuntuu minusta hieman Raamatun sanoman ohittamiselta.



Tutkistelkaa sydämiänne ja miettikää tuleeko paine saada lapsia Jumalan (Raamatun) vai ihmisten (puhujienne opetukset) taholta.



Voimia teille perheenä ja sinulle naisena ja äitinä.

Mahtava kirjoitus, nro 20!



Siunausta ja voimia niin sinulle kuin ap:llekin.



t. onnellinen ison perheen uskis-äiti, ei vl

Tämä lisääntymisasia tuntuu vain menevän kaiken edelle, se kun on monelle vaikea asia noudattaa. --- Mutta kun en ole varma mikä tilanteessani on oikein....

Minusta VL-liike on tehnyt itselleen niitä kultaisia vasikoita aika monesta asiasta. Perhesuunnittelu nyt etupäässä. Sitä palvotaan ja vahditaan, ehkä enemmänkin kuin lähimmäisiä haittaavia syntejä.

Kun katsoo näin ateistina sinun tilannettasi, on mahdoton nähdä, että uskot rakastavaan jumalaan. Vai miten ihmeessä hän voi vaatia, että ajat itsesi itsemurhan partaalle ja hukkaat sen parisuhdetta koossa pitävän liiman (hyvän ja säännöllisen seksielämän) yhtä ainoaa, Raamattuun pohjautumatonta määräystä palvoaksesi?

Jos jumalasi on totta, ei kaikkivaltias voi olla niin pikkumainen.

Onneksi eri aikaan. Kun toinen epäili ja pelkäsi, toinen tuki. Erään positiivisen testin jälkeen itkin yön miehelle, etten jaksa. Edellinen (kolmas)raskaus oli ollut aika vaikea. Ja measennuin lievästi synnytyksen jälkeen. Mutta Taivaan Isä johti niin (Niin uskon), että seuraavana päivänä soitti eräs ystävä ja kertoi olevansa raskaana. Mikä ihana asia! Odotimme yhdessä ja aamuyön valvottuina tunteina lähti monta tekstiviestiä tai puhelua toiselle. Lapsemme syntyivät viiden päivän ikäerolla. Se raskaus olikin helppo ja kaikki meni hyvin. Pystyin nauttimaan vauvasta.



Toisella kertaa miehelleni oli vaikea ajatus, että tulisin raskaaksi, koska en ole kauhean hyvä ihminen raskausaikana. Kun tulin, meni hänellä pitkään hyväksyä asia. Hyväksyin sen, että hän huomioi raskausaikani enempi niin, että hoiti muita lapsia ja minä sain rauhan. Ei niin, että hän olisi minua kohdellut erityisesti tai hellinyt paljon. Se oli välillä kurjaa, mutta en halunut olla miehelleni taakaksi. Mutta vauvan syntyessä hän rakasti lasta varmaan enempi kuin minä. Heillä on ihana yhteys toisiinsa. Silläkin kerralla oli raskaana eräs ystäväni, josta oli suuri tuki.



Nyt meillä on kuusi lasta ja kamala vauvakuume.



Olen kahden synnytyksen jälkeen masentunut ja hakenut ammattiapua. Siitä on ollut apua, vaikka auttaja ei olekaan ollut vl. Tosin jotenkin mukavampi olisi ollut kertoa vl-psykologille, mutta aina ei ole ollut mahdollisuutta. Mutta ehdottomasti puhut neuvolapåsykologille tai jollekin muulle asiasta.



t. vl-äiti







Toisen

Ihanaa saada rohkaiseva vastaus. On varmasti totta että asiat kääntyvät parhain päin ja jälkeenpäin ajatellen tuntuu kaikkein parhaalta ratkaisulta vaikka etukäteen epäilyttikin. Minäkin muistan miten murrosikäisenä olin vihainen kun äitini alkoi odottamaan 7. pikkusisarustani. Olin todella vihainen ja ajattelin että alkaisivat nuo ipanat jo riittämään. Mutta kun vauva syntyi, olin myyty ja pikkusiskosta tuli minulle erityisen rakas ja läheinen. Myös ennen toista lastani pelkäsin miten pärjäämme jne. mutta nyt kun lapsia on kaksi, ihmettelen miten tyhjää elämä olisi ilman tätä vauvaa.



Kiitos sinulle vastauksestasi, se auttoi minua taas ajattelemaan asiaa positiivisemmin. Epäilyksiä ja vaikeita päiviä tulee varmasti edelleenkin, mutta ahdistus helpotti tältä erää, kiitos sinulle!!



Ps. Mistä sellaisia ystäviä löytää joiden kanssa voi avoimesti puhua näistä kipeistäkin asioista?

Täällä on vähän samanlainen tilanne. Meillä on kaksi lasta, 3- ja puolitoistavuotiaat, ja edellisestä seksikerrasta on kohta kaksi vuotta. Toki kai kaikki hormonit ja imetykset vaikuttavat haluihin, mutta raskaudenpelko ehkä vielä enemmän. Ja myös miestäkään ei haluta eli ei ole kyse siitä että vain minä pihtaisin.



Meillä on sikäli ehkä helpompi tilanne, että ollaan molemmat miehen kanssa sitä mieltä ettei meille nyt tule uutta vauvaa ihan hetkeen. Mulle tuli jonkinlainen masennus ehkä jo esikoisen syntymän jälkeen, mutta nyt vasta toisen lapsen jälkeen sain puhuttua lääkärille asiasta ja sain mielialalääkityksen joka onneksi auttaa.



Täällä siis ajatuksen ja periaatteen tasolla hyväksytään ehkäisy, mutta käytännössä niitä kortsuja ei ole tarvinnut ostaa koskapa ei seksihalujakaan ole. :) Toisaalta ehkä kurja tilanne mutta näin tää nyt vain on.



Olen miettinyt tätä ehkäisyasiaa tosi paljon ja koen kyllä vahvasti niin että jo olemassaolevan perheen hyvinvointi menee sen mahdollisesti tulevan vauvan edelle. Eli omasta jaksamisesta täytyy huolehtia että pystyy huolehtimaan myös niistä pikkuisista. Itse pelkäsin pahimpina aikoina pahoinpiteleväni lapseni, mikä sitten olikin se syy että sain mentyä lääkäriin. Nyt onneksi menee jo paremmin, mutta emme todellakaan tunne olevamme valmiita jaksamaan taas uutta vauvaa ja uutta raskausaikaa.



Voimia kaikille teille jotka painitte samojen asioiden kanssa! Rukoilkaa ja pyytäkää Taivaan Isältä johdatusta. Kyllä hän auttaa ja kirkastaa tahtonsa, uskon näin.

t. vl-äiti

Minä olen aina ollut melko itsenäinen ja omapäinen. Lapsuudessa minua 11kk vanhempi sisko otti vastuuta pikkusisaruksista, kun minä viiletin omissa menoissa (eläinten perässä..) Siksi ehkä minulle on ollut aikuisena helpompi tehdä omia valintoja. Minä olen uskossa, enkä ole varsinaisesti eronnut liikkestä, on hyvät välit perheeseen ja sukuun.



Kuitenkin olemme alusta asti harrastaneet perhesuunnittelua yhdessä mieheni kanssa. Puhuimme siitä jo seurusteluaikana. Menimme naimisiin 20- ja 21-vuotiaina, kun molemmat opiskelimme ja ehkäisimme ensimmäisen aviovuoden. Opintoni olivat tosi hyvässä vaiheessa, kun saimme ensimmäisen lapsen ja mies ehti juuri valmistua, kun saimme toisen.



Halusimme turvata lapsillemme elintason, joten odotimme kolmannen kanssa kunnes valmistuin. Silloin ei heti tärpännyt ja ajattelin hieman, että onko se rangaistus aiemmasta ehkäisystä, mutta sainpahan olla töissä. Kolmas ja neljäs lapsi syntyi pienellä ikäerolla. Nyt olen 30-vuotias ja odotan viidettä lastani.



Meillä on siis ehkäisystä huolimatta jo "isohko" perhe ja lisääkin ehdimme saada ja haluamme saada. Emme kovin paljon eroa muista perheistä, lapsillamme on pieniä ja suuriä ikäeroja. Olemme kaikista lapsistamme onnellisia ja pystymme sekä jaksamme heistä huolehtia. Isompien sisarusten ei juuri tarvitse pienten perään katsoa.



Koska meillä on kuitenkin useita lapsia, kukaan ei ole ilkeilevästi puhunut tai suoraan epäillyt mitään. Ehkäisynä olemme käyttäneet kondomia ja olemme myös laskeneet ovulaatiopäivää ja käyttäneet keskeytettyä yhdyntää. Minusta seksielämämme ei kuulu puhujille ja en itse koe tekeväni suurta syntiä.



Heikkoina hetkinäni ajattelin, että ehkäisyllä en voi Jumalan tahtoa estää.. kondomi voi hajota vaikka tms. Toivottavasti löydät ratkaisun eikä kukaan yritä sinua ikävästi painostaa. Mitä mieltä miehesi on? Salaa mieheltäni en kyllä rupeaisi ehkäisemään, mutta miehen tuki on ollut todella tärkeä kun joskus olen kokenut tehneeni syntiä.

Meilläkin on vuoden sisällä harrastettu seksiä kerran, haluja siis ei ole täälläkään mutta uskon sen johtuvan ennenmuuta raskauden pelosta. Ja ainakin minulla syö itsetuntoa ettei miehenikään halua minua jne ja siksi asia heijastuu koko elämään.



Pystyisipä joskus oikeassa elämässä juttelemaan näin, sekin varmasti helpottaisi. Mutta tuntuu ettei tuttavapiirissä kenelläkään ole tällaisia ajatuksia, ei kenellekään uskalla alkaa puhumaan näistä..



Kiitos sinullekin 25(?) rohkaisevista sanoista. Voimia teillekin, sekä kaikille muille samassa tilanteessa kamppaileville.

suoraan sanoen sairaalta.

Lapsuudestani saakka olen seurannut sivusta vl-perheiden elämää. Ja olen tutustunut myös heidän sääntöihinsä. Sääntöjähän ne käytännössä ovat vaikka kuinka ne Raamatun ja sitä kautta Jumalan Sanan kaunistelemiksi puetaankin.



Tuo avioparin seksielämä ! Siis jos molemmat puolisot pidättyvät seksistä avioliitossa jottei uutta lasta tulisi niin sehän on ihan selvää lapsiluvun säännöstelemistä ! Syntiä siis. Joten eikö ole sama asia hankkia ehkäisy ja harrastaa aviollista seksiä säännöllisesti? Tietoinen pidättäytyminen seksistä on ihan sama asia kuin ehkäistä !



Ja seksi on todellakin parisuhteen liima kuten joku jo aikaisemmin kirjoittikin. Se toisi puolisoille läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta jaksaa sitä rankkaa arke Nyt teitä molempia-tai ainakin miestä- kalvaa seksin puute ja huono omatunto siitä, että tieten tahtoen ehkäisette pidättäytymällä ?



Moni kirjoitti jo vanhempien ja etenkin äidin jaksamisesta. Todellakin lapsiperheessa oma hyvinvointi on kaiken A ja O . Ei niitä lapsia jaksa hoitaa ja rakstaa tasapainoisiksi aikuisiksi jos itse on uupunut. Ihmiselämää pitää suojella, syntiä se on sekin että ei pidä itsestään huolta ja sitä kautta antaa huonon kiertää kun purkaa jaksamattomuutensa ja masentuneisuutensa viattomiin lapsiin. Elämä on Jumalan lahja ja sitä pitää vaalia.



Toivon Taivaan Isän siunausta ja jaksamista. Asiat kyllä lopulta järjestyvät.