Lue keskustelun säännöt.
hoitovapaalaisen arki stressaa, mitä tehdä?!
14.06.2011 |
onko ihan normaalia olla väsynyt, huonomuistinen ja aikaansaamaton kun on hoitvapaalla kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa? olen jäänyt hektisestä ja organisointikykyä sekä delegoimista vaativasta työstä kahden lapsen kotiäidiksi ja nyt tuntuu siltä että työnteko on ihan lastenleikkiä tähän arjen pyörittämiseen verrattuna!
elämäni on yhtä petaamista, siivoamista, ruoanlaittoa pöytään/pöydästä pois ja ulkoiluttamista. lapset ovat myös hyvin toimeliaita ja vaativat kaiken huomioni sekä ulkoillessa että vierailulla. tuntuu että heti kun käännän selkäni, jompi kumpi on hengenvaarallisessa tilanteessa! tämä stressaa minua, sillä en pysty keskittymään mihinkään 100% vaan olen alkanut myös unohdella asioita.
esim. lähden aamupalapöydästä hakemaan harsoa suun pyyhkimiseen ja pöydästä noustuani muistan kyllä mihin olen menossa, mutten millään saa päähäni, mitä sieltä olin hakemasssa! asia on vielä pahempi, jos lähden vaikkapa käymään työkeikalla, enkä saa pakata rauhassa tavaroitani, unohdan yhden tai useamman työvaatteen/välineen kotiin. tämä on tosi pelottavaa, vaikka olen kuullut monen muun kärsivän samasta.
kaiken tämän lisäksi lista tekemättömistä töistä saa minut stressaantumaan vielä lisää! mies ehdotti että viemme lapset (siskolleni) tätilään pariksi päiväksi, mutta se ajatus sai minut stressaantumaan vielä LISÄÄ! miksi? no siksi, että koen jääväni siskolleni palveluksen velkaa. ja lisäksi: millaisia vnhempia oikein olemme kun emme kestä normaalia arkea stressaantumatta liikaa!
auttakaa mua, haluan neuvoja ja vinkkejä miten arjesta selviää parhaiten ja että onko fiilikset ihan samat muillakin! nyt en kaipaa yksilauseisia kommentteja tyyliin "sellaista se on, koeta kestää", vaan vaikka omia tapoja selvitä stressaavien aikojen yli.
Kommentit (25)
organisointitaitoja kotona ja luo teille systeemi.
Mieti mitkä asiat/elämänalueet ontuu pahiten ja aloita niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on rankkoja!Minäkin ihan puhki,1v tyttö hyperaktiivinen,tosi vahvatahtonen ja minä vanha =)!Vie lapset tätilään ja vietä vapaahetki miehen kanssa!
mutta nyt olen ihan puhki ja pihalla. työnteko on suorastaa lasten leikkiä tähän verrattuna: sen voi jättää taakseen hyvällä omallatunnolla joka päivä.
tuo ehdotus kuulostaa erittäin hyvältä, mutta voisitko valaista mitä tarkoitat elämänalueilla? mikään ei suorastaan onnu, vaan kerta kaikkiaan en meinaa jaksaa tätä normaalia arkea. tukiverkkomme sijaitsee satojen kilometrien päässä ja sinne vieminen vaatii tietynlaista järjestelyä, puhumattakaan "velkaa jäämisen" tunteesta! olemme siis lastemme kanssa käytännössä täysin kahdestaan joka päivä, viikko ja nyt viidettä vuotta!
en koe olevani huono äiti, joten en halua lapsiani hoitoon sen vuoksi. en koe riittämättömyyttä lasten hoidossa vaan tämän arjen kunnialla hoitamisesta. jo ihan tavalliset asiat, kuten esim. pankkiasioinnit, kaupassa käyminen, sukuloiminen, harrastukset ovat ihan hirveän järjestelyn tuloksia! miten ihmeessä selviän kun menen töihin!?
Nyt mulla on jo helppoa; lapset 11v,10v ja 6v.
Aikansa kutakin, muistan tuon ajan hyvin..töissä käyminen on lepoa verrattuna kotona olemiseen, heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vielä pääsee rekrytointihommiin, aion pitää äitiyttä vain ja ainoastaan työnsaantia edistävänä asiana!!
Ne vaatii niin paljon huomiota jatkuvasti, että aikuisen ihmisen pää ei välttämättä kestä sitä. En siis tarkoita sitä että ei jaksaisi sitä, tai vihaisi lapsiaan, vaan kertakaikkiaan aivot ei kestä sitä jatkuvaa pulinaa, ääntelyä, kitinää ja keskeytystä. Aikuinen muttuu koneeksi joka on koko ajan valppaana syöksymässä apuun etteivät lapset tapa itseään tms, vastaa jokaiseen kysymykseen ja niistää nenät. Minulle on ainakin tärkeää että päivässä olisi niitä rauhallisiakin hetkiä mutta lasten kanssa ne on vähissä. Itse tunnen olevani tällä hetkellä ihan oraakkeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne vaatii niin paljon huomiota jatkuvasti, että aikuisen ihmisen pää ei välttämättä kestä sitä. En siis tarkoita sitä että ei jaksaisi sitä, tai vihaisi lapsiaan, vaan kertakaikkiaan aivot ei kestä sitä jatkuvaa pulinaa, ääntelyä, kitinää ja keskeytystä. Aikuinen muttuu koneeksi joka on koko ajan valppaana syöksymässä apuun etteivät lapset tapa itseään tms, vastaa jokaiseen kysymykseen ja niistää nenät. Minulle on ainakin tärkeää että päivässä olisi niitä rauhallisiakin hetkiä mutta lasten kanssa ne on vähissä. Itse tunnen olevani tällä hetkellä ihan oraakkeli.
just tätä! miten järjestät itsellesi vapaan hetken? osaatko nauttia siitä? minusta tuntuu että kun mulla on hetki vapaata, en osaa tehdä yhtään mitään ja "pyörin ympyrää"!
just tätä! miten järjestät itsellesi vapaan hetken? osaatko nauttia siitä? minusta tuntuu että kun mulla on hetki vapaata, en osaa tehdä yhtään mitään ja "pyörin ympyrää"!
keskittymiskykyäni. Jossain vaiheessa tuntui ettei jaksa edes elokuvaa katsoa kun juonen seuraaminen oli niin ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vielä pääsee rekrytointihommiin, aion pitää äitiyttä vain ja ainoastaan työnsaantia edistävänä asiana!!
näitä äitejäkin näkyy työelämässä, joiden lapset saavat ilmeisesti paljon enemmän huomiota kuin äiti on töissä. Vuoroja ei voi ikinä vaihtaa, sairaslomalla lasten vuoksi on aina täydet päivät per kk (jostain syystä isä ei voi koskaan jäädä sairaiden lasten kanssa kotiin).
Mutta nämä ovat onneksi harvassa.
Omassa työssäni olen yllätyksekseni huomannut, että nämä "lapselliset" työntekijät ovat aina valmiita joustamaan, osallituvat ylimääräisiinkin haasteisiin, sumplivat vuoronvaihtoja jne. Sitten aikuiset lapsettomat joilla ei luulisi olevan lähellekään niin vaikeaa järjestää vaihtoja ja ylitöitä, eivät periaatteestakaan niin koskaan tee. Harmittaa näiden lapsellisten puolesta, koska tiedän että he joutuvat sitten pyytelemään hoitoapua, järjestelemään ja vaikka mitä.
No tämä nyt oli ihan ohis mutta olenpa vaan ihmetellyt tuotakin asiaa.
Saatan mennä kyllä tässä metsään, mutta minusta tuntuu, että yrität liikaa hallita arkea työsi kaltaisesti etkä kuitenkaan saa siitä samanlaista tyydytystä kuin työstäsi.
Mitä jos luovuttaisit välillä? Et teekään sitä erinomaista kotiruokaa etkä siivoa ja puunaa pariin päivään yhtään mitään. Menette syömään kahvilaan tai pikaruokalaan, jossa on kiva leikkipaikka ja käytte vaikka Hoplopissa, jossa lapset voivat purkaa energiaansa (tai vastaava paikka). Jätät kotityöt ja ylipäätään kaiken hallitsemisen hetkeksi syrjään ja yrität tehdä asioita, joissa pääset ns. helpolla eli siitä, mistä aita on matalin. Mukaan vain hyvä kirja ja rahaa kuppiin kahvia ja istuskelet rauhassa viettämässä omaa aikaa, kun lapset riehuvat leikkipaikassa.
Kun vähintään pari kertaa viikossa menet siitä, mistä aita on matalin, alat ehkä itsekin saada jotain tyydytystä kotonaolosta päivän päätteeksi. Olet kodinhengettärenä uhrannut itsesi, ja nyt on aika etsiä se oma itsesi takaisin hitaasti mutta varmasti. Sinulla on lupa tehdä asioita myös itseäsi ajatellen. Jos viisi päivää viikossa tehdään asioita lapsia ajatellen, niin kaksi päivää viikossa on sitten ihan vain sinua ajatellen. Eivät ne lapset siitä kärsi, saavathan he iloisemman äidin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo kyökkipsykologin näkemys on kyllä osuva! kyllä se voi hyvinkin olla niin, että olen jo luonut itselleni järjestelmän jonka avulla päivät sujuvat ja lapset nukahtavat illalla tyytyväisinä turvallisen arjen rutiinien päätteeksi.
kuulostaa hyvältä heittäytyä välillä vapaalle ja nauttia kupponen kuumaa siinä sivussa, mutta lapset ovat todellakin niin pieniä että esim. juuri hoplopissa on täysin mahdotonta jättää molemmat vain riehumaan ja temmeltämään. pienempää pitää joka tapauksessa vahtia ja hädän tulle lohdutella (vasta 2v).
joku kysyi minulta taannoin, että mitä aion tehdä lomallani. en tiennyt, mitä vastata, sillä loma on minulle kuin työtä 24/7. nyt, lomailtuani 2 viikkoa, alan kaivata työtä päivä päivältä enemmän!
jos ajatukset hyppelevät hullunkurisesti, johtuu se siitä että vlillä käyn sammuttamassa pieniä tulipaloja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
relaamaan. Eli joka päivä ei tarvitse siivota niin perusteellisesti jne. Joku päivä voi syödä edelliseltä päivältä jäänyttä ruokaa (eli ei tartte tehdä uutta).
Yritä nauttia kotona olosta ja lapsista. Ne ovat vain hetken pieniä. Oma nuorin on nyt 2 v. ja nyt tuntuu elämä helpottavan (ja kohta pitäisi töihin lähteä...). Eli tämän nuoremman perään ei tartte kotona juosta, vaan sen saa antaa jotain jo rauhassa tehdäkkin (siis kotona eri huoneessa kuin itse on, muualla tietysti pitää vieläkin haukkana vahtia).
Relaa vähän!
lapset eivät syö, he eivät pukeudu sään edellyttämällä tavalla puhtaisiin vaatteisiin, koti on likainen kuin kaatopaikka ja he eivät harrasta yhtikäs mitään (vanhempi harrasta). voi olla, että suoritan vaikka tavoitteeni on viedä jokainen päivä läpi niin, että illan tullen ei tarvitse tehdä kaikki rästiin jääneitä hommia.
tällainen on päiväni, noin suurinpiirtein:
7-8 aamupala
8-10:30 leikkiä, jonka aikana yleensä teen ruoan, ehkä pesen pyykkiä
10:30-> ulkoilu
12 lounas, jonka jälkeen pyykin ja astioiden pesut (koneella)
14 välipala, ulkoilua tai asioiden hoitoa
17 päivällinen
18 pikkukakkonen
19 iltatoimet
20 nukkumaan
20-> miehen kanssa omaa aikaa tai telkan katselua, päivän asioiden kertaamista, pohdintaa, yhteisiä "harrastuksia" jne. ja viimeistään 23 nukkumaan.
näin ne päivä sujuvat. jos jätän jotain välistä, se kostautuu illalla. onhan se ehkä suorittamista, mutta positiivista on se, että lapsillakin on ennakoitava päivärutiini.
ollut jo pari vuotta töissä, mutta tuo ap:n kuvailema tilanne kuulostaa niin tutulta. Mielestäni se ongelma on juuri se, että niitä hiljaisia, toimettomia hetkiä oli liian vähän.Ja just se jatkuva ruuan/välipalan laitto, ja siihen liittyvä siivous ja lasten syömisen vahtiminen olivat turhauttavia ja stressaavia (meillä varsinkin esikoinen oli ihan toivottoman hidas syöjä).
Tuo yhden kirjoittajan kyökkipsykologisointi kuulosti kyllä ihan osuvalta ja itse otinkin esim. aamupäivän rauhallisia kahvihetkiä laittamalla lapsille videot pyörimään eikä lähdetykään räntäsateessa puistoon jne. Tosin siitäkin sai sitten hetken päästä itselleen morkkiksen... :)
tästä asiasta en olisi voinut puhua missään muualla kuin täälle teidän kanssanne. kiitos lämpimästi hyvistä kommenteista ja neuvoistanne! nyt jaksaa taas porskuttaa koko päivän ihan justjust rimaa hipoen.
palaan vielä katsomaan josko löytäisin lisää vertaistukea, mutta nyt ulkoilma kutsuu! ihanaa päivää kaikille!
mutta ei se poista esim. sitä että se lounas pitää joka päivä lämmittää, annostella ja syöttää/valvoa ruokailu ja siivota pöytä sen jälkeen. Eikä meillä esim. imuroitu kuin parin viikon välein, tosin silloin se sotku alkoi ärsyttämään mutta kun en kerta kaikkiaan jaksannut tarttua toimeen. Ei se kotielämä ilman älyllisiä virikkeitä ja omaa aikaa vaan sovi kaikille.
20
relaamaan. Eli joka päivä ei tarvitse siivota niin perusteellisesti jne. Joku päivä voi syödä edelliseltä päivältä jäänyttä ruokaa (eli ei tartte tehdä uutta).
Yritä nauttia kotona olosta ja lapsista. Ne ovat vain hetken pieniä. Oma nuorin on nyt 2 v. ja nyt tuntuu elämä helpottavan (ja kohta pitäisi töihin lähteä...). Eli tämän nuoremman perään ei tartte kotona juosta, vaan sen saa antaa jotain jo rauhassa tehdäkkin (siis kotona eri huoneessa kuin itse on, muualla tietysti pitää vieläkin haukkana vahtia).
säännöllisesti tai pää olis hajonnut. Kuulostaa kliseeltä, mutta ihan totta aika kuluu yllättävän nopsaan. Meilläkin kuopus menee jo eskariin, vaikka vasta se oli vauva! ;)
t. 9
Ja lapset päiväkotiin. Musta tuli mukavampi äiti kertaheitolla ja lapset viihtyivät satakertaa paremmin kavereiden kanssa kuin stressaantuneen äidinkuvatuksen kanssa kotona.