Olen 37v ja pääsin just vuodeksi eläkkeelle, haluatko kysyä jotain.

jonkun tuunausidean ja voin toteuttaa sen olemassa olevilla tavaroilla, tai jos löydän jonkun ihgun lastenvaatteen nettikaupasta tai ihan vaan siitä että saan maata sohvalla ja nukkua jos siltä tuntuu.

Olen onnellinen nyt kun olen vapaa kaikista velvoitteista, saan tehdä mitä itse haluan tai olla tekemättä. Elän ainoastaan omilla ehdoillani.

mutta silloin jätin sairasloman kesken, en käynyt mtt:ssä, ilmoittauduin työkkäriin, opiskelin uuden ammatin, olin töissä ja tein kaksi lasta.

Ja kaikki se ihan turhaan, koska nyt piti aloittaa lekurikierros ja osastolla hulinaksi pistäminen uusiksi.

Jos kerran opiskelit uuden ammatin ja olit töissä? Mikä sinut sai luovuttamaan? Entä terapia?

jonkun tuunausidean ja voin toteuttaa sen olemassa olevilla tavaroilla, tai jos löydän jonkun ihgun lastenvaatteen nettikaupasta tai ihan vaan siitä että saan maata sohvalla ja nukkua jos siltä tuntuu. Olen onnellinen nyt kun olen vapaa kaikista velvoitteista, saan tehdä mitä itse haluan tai olla tekemättä. Elän ainoastaan omilla ehdoillani.

että pystyt nauttimaan elämästä edes tuolla tavalla. Nykyajan työelämä on monille liian rankkaa. Millainen suhde sulla on lapsiisi?

Jos sinne joutuminen uhkais, hankkiutuisin paksuksi vaikka ukkomustalaisen kanssa ja taas olis hyvät oltavat ja rahat tupsahtais tilille. Ensikotiinkin varmaan päästäis puoleksi vuodeksi asumaan eikä itse maksettais siitä mitään.

Inhoan hellettä ja ötököitä, en siis ainakaan thaimaaseen ole muuttamassa.

Kysymys kuuluikin oletko oikeutettu muuttamaan minne haluat ja silti Suomi maksaa rahat tilille??

Maksaako joku sun vuokrankin vai vähennetäänkö se tuosta 600 eurosta??

pullikoin kyllä aikani eläkettä vastaan, mutta minkäs sille voi, etten ole työkykyinen. Kun lopullista eläkettä lopulta haettiin, ja minäkin olin jo luovuttanut (vaikka kuntoutustuellakin yritin tehdä kotoa käsin töitä seksilinjalla, kun en muuhun pystynyt, enkä muuta olisi edes saanut, mutta loppui voimat siihenkin),

kelan myöntävä päätös tuli heti pakuupostissa. Mutta kyllä mä olen ylpeä itsestäni, mä pää kainalossa sentään yritin, ja vielä tuollaista paskahommaa. Ei tämä herkkua ole, ja haluaisin tietty pystyä töihin. Voinhan heittää eläkepaperilla vesilintua, jos tunnen joskus kykeneväni töihin, tai jättää joksikin aikaa eläkkeen lepäämään.

Mulla on kuitenkin asuntolainat maksettavana, ja takuueläkkeen varassa tahtoo olla aika vaikea kituuttaa, kun ei niitä tukia muita tuu ovista ja ikkunoista "näin rikkaalle".

t.18

Itse en ikinä haluaisi tuollaista elämää! Miten voi olla asenne noin hukassa? Vain työtä tekemällä ja sitkeällä yrittämisellä elämässä pärjää ja jokainen kantakoon kortensa kekoon tämän yhteiskunnan hyväksi tai edes itsensä hyväksi.

jatkettua ansiopäivärahaa ja paremmat työkkärinrahat.

Terapiaan en mene, tai en ainakaan mihinkään haistapaskasairaanhoitusulle enkä ala maksaa terapiasta.

Ja voin minä kelan kustantamana vielä opiskella, mutta vain sitä mitä itse haluan enkä aio mennä töihin enää ikinä, koska ilmankin pärjää ja on vapaampaa elämää.

mun luo ja pienempää näen ja hoidan kun olen kusipään luona. Muitta haluan olla vapaa lapsenhoitovastuusta.

Saan lisäksi asumistukea401€ ja lapsilisät tulevat mulle, toistaiseksi.

mihinkään, paitsi jos Tampere on nykyään ulkomailla, niin sinne voin sitten muuttaa jos lasten tapaamisoikeus otetaan multa pois.

jatkettua ansiopäivärahaa ja paremmat työkkärinrahat. Terapiaan en mene, tai en ainakaan mihinkään haistapaskasairaanhoitusulle enkä ala maksaa terapiasta. Ja voin minä kelan kustantamana vielä opiskella, mutta vain sitä mitä itse haluan enkä aio mennä töihin enää ikinä, koska ilmankin pärjää ja on vapaampaa elämää.

jos tuntuu, että työntekö on liikaa, silloin kannattaa edetä voimiensa mukaan eikä yrittää liikaa. Terapia on silloin hyödytöntä, kun siihen ei ole omaa motivaatiota. Kenties kemiat eivät ole sinun ja terapeuttisi välillä kohdanneet. Toimimatonta terapiasuhdetta ei kannata jatkaa.

että kela vahtii käytkö sä terapiassa kuntoutustukikaudella. Ainakin lääkkeiden hakemista apteekista ne vahtii.

Ja se terapiahan Oulussa on justiin sitä haista-paska-lätinää-jollekin-erikoissairaanhoitajalle.

t. 18

mihinkään, paitsi jos Tampere on nykyään ulkomailla, niin sinne voin sitten muuttaa jos lasten tapaamisoikeus otetaan multa pois.

jotta lapset saisivat pitää äitinsä ja sinä tavata heitä.

terveemmän jalan voisin kyllä ottaa, jotta voisin täysillä keskittyä valokuvauksen harrastamiseen.

kaivelemassa hiljaisuuden vallitessa nenääni mtt:ssä, mutta kukaan ei vahdi sitä otanko lääkkeeni vaiko en.

Ja nyt lähden nettikauppoihin, moro.

En ole kiinnostunut parantamaan päätäni terveemmän jalan voisin kyllä ottaa, jotta voisin täysillä keskittyä valokuvauksen harrastamiseen.

arkielämääsi kohtuuttomasti. Valokuvaus on mukava harrastus ja terapeuttinen itsessään. Valokuvausta voi muuten harrastaa myös miniatyyrimittakaavassa. Ei tarvitse lähteä kauas.

En ole kiinnostunut parantamaan päätäni, terveemmän jalan voisin kyllä ottaa, jotta voisin täysillä keskittyä valokuvauksen harrastamiseen.

Et ole kiinnostunut hoitamaan mielenterveyttäsi itsesi vuoksi mutta entäs lastesi? Oletko miettinyt sitä että käytökselläsi (jos siis todella käyttäydyt kuten AV:lla kirjoitat etkä vain uhoile) altistat myös lapsesi mielenterveysongelmille?

Itse olen persoonallisuushäiriöisen isän persoonallisuushäiriöinen tytär, eikä elämäni ole mitenkään kivaa eikä helppoa. Tuskinpa sinäkään persoonallisuushäiriöisenä toivot samaa kärsimystä muille?

kattonut elokuvan Prinsessa, sisustanut, tehnyt ruokaa ja käynyt pentujen ja kusipään kanssa Nallikarissa. Jalka taas huonompana kun hiekalla kävely ei oikein sovi sille ja keskiviikkona shoppailin koko päivän.

Ja voinhan olla kokonaan tapaamatta lapsia. Hylkääminen altistaa varmaan vähemmän mt-ongelmille kuin se että haukun lasten isää lasten kuullen.

Ja kyllä minä ulkomaailmassa käyttäydyn ihan asiallisesti ja lasten kavereita kohtaan, ettei lasten tarvitse hävetä.

eläkkeelle. Ihmisellä on luontainen tarve olla osa yhteiskuntaa ja kantaa kortensa kekoon. Jos tuota tarvetta ei ole, niin se kertoo siitä, kuinka ote on elämästä kadonnut ja syrjäytyminen täydellistä.



Kaverini JOUTUI sairaseläkkeelle, mutta yrittää kovasti saada uudelleenkoulutusta, jotta voisi päästä takaisin työelämään. Vanha ammatti ja useimmat ammatit on täydellisesti pois vaihtoehdoista. Häneltä lähti jalka kokonaan pois tiputtuaan töissä korkealta. Repeytyi niin täysin irti, että se amputoitiin lonkkaa myöten. Kovin paikka on alun jälkeen ollut se, että on täysin "turha" nykyään.

ja mulla loppui mielenkiinto työelämää kohtaan, koska nykyään vaatii melkoista työnantajan perseennuolemista ja itsensä myymistä saadakseen edes paskapalkattuja pätkätöitä.

Muut tehkööt töitä, meikäläinen on eläkeläinen.

olen osa yhteiskuntaa olemalla piikki yhteiskunnan jalkapohjassa.