Lue keskustelun säännöt.
Kohtukuolema takana, nyt raskaana, miten eroon pelosta?
27.06.2011 |
Olin kaksi vuotta sitten kahdeksannella kuulla raskaana, kun kompastuin portaissa. Seurauksena oli istukan irtoaminen, eikä ehditty sairaalaan ajoissa. Kävin vuoden ammattiauttajan luona.
Nyt olen uudestaan raskaana ja pelkään jatkuvasti hysteerisesti. En uskalla enää tehdä juuri mitään, käyttää tavallisia kenkiä, mennä uimaan, harrastaa liikuntaa... Tämä haittaa elämääni suuresti ja pelkään, ettei tästäkään raskaudesta tule mitään.
Onko muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (6)
Oma esikoiseni kuoli kohtuun 39+5 eikä siihen edes löydetty syytä. Enkä siis kompastunut eikä sattunut mitään, mikä olisi sen voinut aiheuttaa.
Seuraavassa raskaudessa olin hysteerinen ja mitä pidemmälle raskaus eteni, sen hermostuneemmaksi tulin. Juoksin äitipolilla jatkuvasti - aina kun olin vähänkin epävarma vauvan elossa olosta. Seuraavassa raskaudessa kävin vain kaksi ylimääräistä kertaa ja sitä seuraavassa en kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olethan tietoinen tästä suljetusta keskusteluryhmästä
http://health.groups.yahoo.com/group/pahkina/
Siellä on luottamuksellinen ja lämmin keskusteluilmapiiri niille äideillä, joilta on lapsi kuollut.
Menetin esikoiseni kohtukuolemalle, kun raskaus oli kestänyt 6 kk. Tulin aika nopeasti uudelleen raskaaksi ja muistan vieläkin miten peloittavaa aikaa se oli. Sain käydä neuvolassa aina kun siltä tuntui, kävin muutaman kerran kuuntelemassa sydänääniä. Toivottavasti olet saanut neuvolassa asiantuntevan terkkarin, joka ymmärätää tuskaasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää raskauteesi. Saat vauvan syliisi kun aika on. Lämpimin ajatuksin pojan ja tyttären äityli
keskusteluapua itsekin aioin ehdottaa. Siitä voisi toki olla hyötyä vieläkin. Olen kuullut, että jossakin päin Suomea on odottajille pelkopoleja, mutta käsitelläänkö niissä muuta kuin synnytyspelkoja? Vertaistuki on kyllä rautaa!
Pyydä keskusteluapua. Voit varmaan saada apua myös synnytyssairaalastasi?
Mikä raskausviikko sinulla on nyt menossa?
Itselläni takana keskenmeno ensimmäisessä raskaudessa ja vielä esikoisen synnyttyä meni joku aika, ennen kuin uskalsin ajatella, että lasta ei oteta pois. Että meidän tuurimme (takana vuosien lapsettomuus) ei jatkuisi huonona, vaan saamme pitää vauvamme.
Vaikka lainassahan kaikki täällä vain ovat, eikä koskaan voi tietää, mitä tapahtuu.
Toivottavasti uskallat nauttia raskaudestasi ja unelmoidan tulevasta! Vaikeaa se varmasti on.
Tuttavani koki myös kohtukuoleman ja hän puhui asiasta paljon - ehkä se auttoi yli. Hän myös kävi seuraavassa raskaudessa tihennetysti tutkimuksissa, koska kohtukuoleman syy ei selvinnyt.
itse oon vasta yrittämässä raskaaksi tulemista ja kohtukuolema olisi pahinta mitä mulle vois tapahtua. se ois niin musertavaa. :(
onneksi olet saanut apua! ei siitä ilman apua selviäisikään :(
koita nyt vaan nauttia elämästä ja liiku normaalisti, sulla on käynyt vaan erittäin huono tuuri! munkin äiti kaatui parkkipaikalla jäällä kun odotti mua viimeisillään, onneksi sai käden väliin ja mä pelastuin, muuten ei mua ehkä olisi. mutta tosiaan, ei sulle toiste voi niin käydä! tsemppiä vaan ja nautit elämästä, ainahan kaikkea voi käydä, esim. katto voi pudota päähän kotona... mut tää ei tietenkään hirveästi lohduta, mut koita iloita uudesta pienokaisesta ja puhu pelosta neuvolassa :)