Lue keskustelun säännöt.
Tästähän jo(t)ku(t) imaisevat herneitä reikäänsä, mutta mikä teitä naisia vaivaa kun
10.06.2011 |
pitää jopa vuosikausia vänkyttää miestä suostumaan vaikkapa kolmanteen lapseen???
Kunnon väsytystaistelua käydä, jotta saisi miehen suostumaan jälleen isäksi.
Ja tämän sanon vaikka olen itse(kin) todella vauvahullu ja rrrrkakastan vauvoja jne.
Mutta eipä tulisi mieleenikään ahdistella miestä iänkaiken tuollaisessa asiassa, kyllä sen miehenkin mielipiteellä ja haluamisella on aika suuri merkitys-ainakin minusta!
Ja pahoin epäilen, että mies joka ns ajettu nurkkaan ja "pakotettu" lisääntymään "vielä kerran" on asiasta jossakin mielensä sopukoissa katkera ja vittuuntunut. VAIKKA tottakai rakastaa sitä lasta joka sieltä tulee niin silti.
Miltä itsestänne tuntuisi tuollainen, puoliksi puolison pakottamana tulla raskaaksi ja saada vielä se yksi lapsi? olisko kivaa tai ihmisarvoista ja arvostettu olo?
Tämä purkaus kumpusi erään tuttavamiehen tänään julkituomasta totemauksesta kuinka "vaimo sai erävoiton 3v jankutuksne jälkeen" ja vaimo siis rv25 menossa.
En vaan ymmärrä, tod itsekästä ja typerää naiselta tuollainen.
Kommentit (69)
Se on kuulkaa aika vahva tunne, ei siinä vaan auta panna omia haaveita piiloon ja tyytyä hiljaa miehen tahtoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainen ei jää kokonaan ilman lapsia!
Minusta kysymys on eri jos olisi kyse siitä.
Se on kuulkaa aika vahva tunne, ei siinä vaan auta panna omia haaveita piiloon ja tyytyä hiljaa miehen tahtoon?
mies puhuu koko ajan siitä, miten haluaa lisää lapsia, ja painostaa, vaikka ahdistaa itsellä vielä uupumus jo olemassa olevien suhteen.
antaa hänelle vielä sen viimeisenkin lapsen, koska haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi.
itse haluaisi lisää lapsia, kun aikaa ja energiaakin sekä raha olisi hoitaa useampaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaa hänelle vielä sen viimeisenkin lapsen, koska haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi.
juuri niin monta lasta kuin mies haluaa, koska haluaa tehdä miehen onnelliseksi?
taipumisesta, ei naistakaan saa painostaa synnyttämään enempää lapsia, kuin hän itse halua. Eli se, joka haluaa vähemmän lapsia, ratkaisee. On niitä paljon miehiäkin, jotka haluaisivat enemmän lapsia kuin vaimonsa.
Mun mielestä molemmat on mielipiteitä: sekä halu saada lisää lapsia, että halu olla saamatta lisää lapsia. Miten toinen noista ei ole mielipide?
vaan sukupuolesta riippumatta sen, joka ei lisää lapsia halua. Lapsella on oikeus olla toivottu, ja isää eikä äitiä saa painostaa lapsentekoon.
oli nimenomaan mies, sen takia mäkin puhuin miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
painostaa naista synnyttämään lisää lapsia, vaikka tämä ei koe jaksavansa?
vaan saman arvoinen.
Kompromissi tarkoittaa mun mielestä toisen näkemyksen ymmärtämistä, ei alistumista tai tottelemista. Yritetään löytää yhdessä joku ratkaisu, jonka kanssa molemmat voi elää. Silloin kenenkään ei tarvitse valittaa, että "vaimo kävi väsytystaistelua", tai että naisen "sielu huutaa" turhaan lisää lapsia.
Missään ei ole luvattu että elämä olisi helppoa :)
17
Kun toisen aikuisen kanssa elää on molempien pakko tehdä kompromisseja, eikä kompromisseissa ole voittajia. Tai sitten molemmat ovat.
Se, kumpi on "itsekkäämpi" on mun mielestä toisarvoinen asia. Eihän lasten tekemisessä saa olla kysymys "oikeassa olemisesta" tai voittamisesta (toisen lannistamisesta). Pikemminkin on kyse siitä miten hyvin pystyy ymmärtämään toisen katsantokantaa, hyväksyä sen ja sopeutua siihen, oli se sitten lisää tai ei enää lapsia.miksi just se miehen mielipiteeseen taipuminen on se parempi kompromissi! Mulla ei ole tämän kysymisen taustalla muuta agendaa kuin tiedonhalu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
painostaa naista synnyttämään lisää lapsia, vaikka tämä ei koe jaksavansa?
antamatta puolisolle kaikkia niitä lapsia, mitä tämä haluaa. Se ilmeisesti pätee molempiin, suuntiin. Vai eikö se päde? Onko tässä nyt sitten se pointti, että nainen saa yksin päättää lapsiluvun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki lähti siitä kun joku elää vielä 1800-luvulla ja on sitä mieltä, että mies päättää perheen lapsiluvun.
kaikki lähti siitä kun joku elää vielä 1800-luvulla ja on sitä mieltä, että mies päättää perheen lapsiluvun.
Kukaan ei ole sanonut, että mies saa päättää. Tässä ketjussa on kahdenlaisia mielipiteitä. Toiset ovat sitä mieltä, että se, joka haluaa vähemmän lapsia, päättää. Toiset sitä mieltä, että nainen päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tapaus on sellainen, että lapsi/lapsi on jo ennestään. Sen ymmärrän, että joku haluaa lapsia ja joku ei ollenkaan, silloin täytyisi ehkä etsiä jo toinen kumppani.
Meillä on kaksi lasta ja mies haluaisi lisää. Mä pelkään ihan kauheasti että tulen raskaaksi, koska meillä käytössä "vain" keskeytetty yhdyntä, joka toimii muuten ihan hyvin. Mutta pelkään, että mies päättää vain tehdä niinkuin itse haluaa. En pystyisi tehdä aborttia, mutta tiedän että elämäni loppuisi siihen. Työelämässä on piakkoin saamassa mahdollisuuksia vakituiseen paikkaan. Lapsemme ovat nyt sen ikäisiä, että isäkin joskus ottaa heitä mukaansa harrastuksiinsa ja hommiinsa niin että jopa minäkin pääsen joskus lenkille tai kauppaan yksinkin. Mies ei ole koskaan ymmärtänyt että myös hänellä on lapsista muutakin vastuuta kuin rahallinen (joka on nyt puoliksi). Hän ei luopunut mistään lasten tulon jälkeen, minä luovuin. Hän ei tiedä mitään lasten pakollisista menoista, lääkäreistä, sairauden hoidot saan itse hänelle selittää moneen kertaan.
En siis ymmärrä MIKSI hänen halunsa saada lapsi olisi tässä tapauksessa oikeutettu olemaan "voittaja"? En todellakaan jaksaisi kolmatta lasta. Ja tiedän, nyt monet naiset perustelevat että kyläl HE hoitaisivat sen iltatähden, ei miehelle olisi siitä MITÄÄN vaivaa. Kyllä siitä jotain vaivaa olisi, jos mies ei kerran sitä halua. Hullua nujertaa toinen, miten siitä raskaudesta voi edes nauttia jos tietää toisen suostuvan vastentahtoisesti. Ja vaikka näitä onnellisia taqpauksia täällä hehkutetaan, "mies rakastaa tätä iltatähteä ihan kympillä" niin sorry vaan mutta on niitä päinvastaisiakin tapauksia olemassa, niitä ei täällä hehkutella. Lisäksi on hyvin tavallista että jo olemassa olevaa lasta toki rakastaa, vaikka ajatteleekin taka-alalla että elämä voisi olla nyt jo helpompaakin.
Ja tuo miehen uuden naisen ottaminen; monilla syy on juurikin se, että nainen ei enää huolehdi itestään yhtään eikä jaksa panostaa parisuhteeseen. Sitähän täälläkin aina sanotaan että se vaimo on ihan tarpeeksi väsynyt kodinhoidosta ja lapsista että helppo sen kakkosen on arvostella ettei vaimo yhtään huolehdi itsestään. Kyllä perusasioidenja parisuhteen tulee perustua luottamukseen niin, ettei tarvitse tuntea toisen pakottavan mihinkään sellaiseen, josta ei ole paluuta. Ja erittäin väärin se on sitä lasta kohtaan.
kuinka tässäkin asiassa on joskus kompromissi mahdollinen. Jos mies haluaa lisää lapsia ja nainen ei niitä enempää jaksa, niin mies saa tahtonsa läpi kompromissina, kun alkaa ottamaan olemassaolevista lapsista huomattavasti enemmän vastuuta ja lupaa tehdä niin vielä uuden vauvan kohdallakin.
Jos mies ei laita lasten hoitamisen eteen rikkaa ristiin, niin itseään silloin saakin syyttää siitä, ettei saa enempää lapsia.
tuollaisessa tilantessa voi päätyä niin että molemmat olisivat tyytyväisiä eikä vain toinen?
että miehen panostuksella nainen pääsisi lapsensaantihaluissa sellaiseen neutraalitilaan, missä hän ei suuremmin halua lapsia, mutta ei enää myöskään vastusta niiden saamista. Mies siis saisi tahtonsa läpi ja molemmat olisivat tyytyväisiä, sillä ainakaan kumpikaan ei olisi tyytymätönkään.
Koska tässä ei ole kysymys vain miehestä ja naisesta, vaan myös lapsesta. Jos joku haluaa painostuksella hankkia lapsen, tarkoiittaa se sitä, ettämaailmaan syntyy lapsi, joka ei ole niin haluttu ja toivottu kuin olisi voinut olla. Jokaisella lapsella on oikeus olla haluttu ja toivottu,, eikä vain pitkän väsytystaistelun tulos.
suostutella; naisella kun biologinen kello on armoton. Mies voi hankkia lapsia periaatteessa milloin vain, se tarve voi ilmaantua siinä vaiheessa kun nainen lähestyy jo vaihdevuosia. Pitäisikö naisen jäädä ilman lapsia, ihmetellä sitten kun se liki viisikymppinen mies lähtee siittämään kolmekymppistä uutta kumppaniaan.
Entä mikä vaivaa miehiä, jotka käyvät vuosikausia vänkytystaistelua, kun eivät halua enempää lapsia. Suostuttelevat ädin jättämään lapsiluvun nykyiselleen.
Mutta kyllähän sillä naisen mielipiteellä ja haluamisella on aika suuri merkitys - ainakin minusta! Ja pahoin epäilen, että nainen, joka on ns. ajettu nurkkaan ja "pakotettu" luopumaan lapsihaaveistaan, on asiasta jossakin mielensä sopukoissa katkera ja vittuuntunut. VAIKKA totta kai rakastaa jo syntyneitä lapsiaankin, niin silti.
Miltä itsestänne tuntuisi tuollainen puolison pakottaminen ehkäisyyn? Olisiko kivaa tai ihmisarvoista tai arvostettu olo? Tämä purkaus kumpusi erään tuttavanaisen tänään julkituomasta toteamuksesta kuinka "mies sai erävoiton 3 v jankutuksen jälkeen". En vaan ymmärrä, tod. itsekästä ja typerää mieheltä tuollainen.