Tästähän jo(t)ku(t) imaisevat herneitä reikäänsä, mutta mikä teitä naisia vaivaa kun
pitää jopa vuosikausia vänkyttää miestä suostumaan vaikkapa kolmanteen lapseen???
Kunnon väsytystaistelua käydä, jotta saisi miehen suostumaan jälleen isäksi.
Ja tämän sanon vaikka olen itse(kin) todella vauvahullu ja rrrrkakastan vauvoja jne.
Mutta eipä tulisi mieleenikään ahdistella miestä iänkaiken tuollaisessa asiassa, kyllä sen miehenkin mielipiteellä ja haluamisella on aika suuri merkitys-ainakin minusta!
Ja pahoin epäilen, että mies joka ns ajettu nurkkaan ja "pakotettu" lisääntymään "vielä kerran" on asiasta jossakin mielensä sopukoissa katkera ja vittuuntunut. VAIKKA tottakai rakastaa sitä lasta joka sieltä tulee niin silti.
Miltä itsestänne tuntuisi tuollainen, puoliksi puolison pakottamana tulla raskaaksi ja saada vielä se yksi lapsi? olisko kivaa tai ihmisarvoista ja arvostettu olo?
Tämä purkaus kumpusi erään tuttavamiehen tänään julkituomasta totemauksesta kuinka "vaimo sai erävoiton 3v jankutuksne jälkeen" ja vaimo siis rv25 menossa.
En vaan ymmärrä, tod itsekästä ja typerää naiselta tuollainen.
Kommentit (69)
Mutta kerron nyt oman tarinani.
Meillä oli tyttö ja poika. Oltiin päätetty että siihen saa jäädä. Poika täytti kymmenen ja tyttö teini-iässä ja mieheen iski vauvakuume. Ihan helvetin ärsyttävää, sai kuitenkin mut ylipuhuttua ja tulin raskaaksi. Välillä silti kadutti koko juttu ja jopa inhosin mahassa kasvavaa vauvaa, mä olin ihan hirveä koko raskausajan.
Vauva syntyi ja herra jumala miten mä rakastan tota pientä kääröä, nyt on 3 kuukautta ja en saa siitä tarpeekseni. Mä olen niin onnellinen kun mies sai mut vielä tähän hommaan. Ihana mies, ihana vauva, ihanat vanhemmat lapset, mä oon vaan niin onnellinen!
kun vaimo lähentelee 50 vuotta ja vaihtaa vaimon nuorempaan joka vielä voi saada lapsia. Naisten on toimittava biologian asettamissa rajoissa.
ja lastenhankintaankin hän olisi varmaan havahtunut vasta sitten, kun itse en enää lapsia olisi pystynyt saamaan; minulta poistettiin kohtu ollessani alle neljänkymmenen.
Kaksi vuotta piti kumpaankin lapseen miestä suostutella, onneksi raskauduin hyvin helposti. Minusta olisi kamalaa jäädä lapsettomaksi vain siksi, että mies ei edes ajattele asiaa.
Ja vielä vähemmän ymmärrän sitä, että lapsia tehdään useamman miehen kanssa.
te ap:n kanssa samanmieliset, miksi se miehen mielihalu on jotenkin vähemmän itsekkäämpi? Mä en oikein tiedä, mitä ajatella tästä asiasta, mutta tulee vain mieleen, että jos pariskunnan toinen osapuoli haluaa lisää lapsia ja toinen ei, niin onhan siinä molemmilla halu toimia, kuten itse parhaaksi näkee. Mutta minkä takia se toinen olisi jotenkin automaattisesti parempi kuin toinen?
tai oikeastaan mahdotonta. Joko se lapsi tehdään tai ei tehdä, vain toinen saa mitä haluaa. Kyllä se on suuri pettymys myös luopua lapsihaaveesta, kun toinen ei halua enempää lapsia.
kauhulla luen netistä juurikin tästä painostuksesta mitä miehet saa osakseen. Naiset valittelee palstoilla kuinka miehet "eivät vieläkään ole lämmenneet ajatukselle uudesta vauvasta" ja kuinka pian "on otettava kovat aseet käyttöön".
Minusta uuden ihmisen maailmaan tuominen on niin iso asia, että sen täytyy olla molempien tasapuolinen päätös ja halu.
Miksi se lasta haluava nainen on se itsekkäämpi?
te ap:n kanssa samanmieliset, miksi se miehen mielihalu on jotenkin vähemmän itsekkäämpi? Mä en oikein tiedä, mitä ajatella tästä asiasta, mutta tulee vain mieleen, että jos pariskunnan toinen osapuoli haluaa lisää lapsia ja toinen ei, niin onhan siinä molemmilla halu toimia, kuten itse parhaaksi näkee. Mutta minkä takia se toinen olisi jotenkin automaattisesti parempi kuin toinen?
ovat sitä mieltä, että miehen sana on laki, ja naisen haluamiset vaan itsekästä. Mies päättäköön perheen asioista?
Kun toisen aikuisen kanssa elää on molempien pakko tehdä kompromisseja, eikä kompromisseissa ole voittajia. Tai sitten molemmat ovat.
Se, kumpi on "itsekkäämpi" on mun mielestä toisarvoinen asia. Eihän lasten tekemisessä saa olla kysymys "oikeassa olemisesta" tai voittamisesta (toisen lannistamisesta). Pikemminkin on kyse siitä miten hyvin pystyy ymmärtämään toisen katsantokantaa, hyväksyä sen ja sopeutua siihen, oli se sitten lisää tai ei enää lapsia.
Kun toisen aikuisen kanssa elää on molempien pakko tehdä kompromisseja, eikä kompromisseissa ole voittajia. Tai sitten molemmat ovat.
Se, kumpi on "itsekkäämpi" on mun mielestä toisarvoinen asia. Eihän lasten tekemisessä saa olla kysymys "oikeassa olemisesta" tai voittamisesta (toisen lannistamisesta). Pikemminkin on kyse siitä miten hyvin pystyy ymmärtämään toisen katsantokantaa, hyväksyä sen ja sopeutua siihen, oli se sitten lisää tai ei enää lapsia.
miksi just se miehen mielipiteeseen taipuminen on se parempi kompromissi! Mulla ei ole tämän kysymisen taustalla muuta agendaa kuin tiedonhalu.
mun mies suostui vain kahteen lapseen. Mun sielu huusi lisää lapsia. Väsytystaistelulla sain sitten vielä kaksi kaupan päälle.
Nyt kun pieneinkin on jo yli 5 ja miehelle rakas kuin mikä, voin sanoa, että kyllä minä vaan olisin menettänyt paaaaljon enemmän, jos miehen "tahtoon" olisin tyytynyt, kuin nyt näinpäin, jolloin mieskin on lapsilukuun kuitenkin tyytyväinen, vaikkei tahtoaan läpi saanutkaan : )
taipumisesta, ei naistakaan saa painostaa synnyttämään enempää lapsia, kuin hän itse halua. Eli se, joka haluaa vähemmän lapsia, ratkaisee. On niitä paljon miehiäkin, jotka haluaisivat enemmän lapsia kuin vaimonsa.
taipumisesta, ei naistakaan saa painostaa synnyttämään enempää lapsia, kuin hän itse halua. Eli se, joka haluaa vähemmän lapsia, ratkaisee. On niitä paljon miehiäkin, jotka haluaisivat enemmän lapsia kuin vaimonsa.
Mun mielestä molemmat on mielipiteitä: sekä halu saada lisää lapsia, että halu olla saamatta lisää lapsia. Miten toinen noista ei ole mielipide?
no siksi miehen tahtoon vähemmästä lapsiluvusta on tyytyminen, sillä lapsi tulee haluta saada jo ennen alullepanoa. Elämä on iso asia!
taipumisesta, ei naistakaan saa painostaa synnyttämään enempää lapsia, kuin hän itse halua. Eli se, joka haluaa vähemmän lapsia, ratkaisee. On niitä paljon miehiäkin, jotka haluaisivat enemmän lapsia kuin vaimonsa.
Mun mielestä molemmat on mielipiteitä: sekä halu saada lisää lapsia, että halu olla saamatta lisää lapsia. Miten toinen noista ei ole mielipide?
vaan sukupuolesta riippumatta sen, joka ei lisää lapsia halua. Lapsella on oikeus olla toivottu, ja isää eikä äitiä saa painostaa lapsentekoon.
ja nainen joka joutuu luopumaan lapsihaaveistaan miehen takia, jää ikuisesti jotain hampaankoloon.
Varsinkin kun se mies tosiaan voi niitä lapsia tehdä kauankin naisen jälkeen.
että naisen toiveet jyrätään ja mies jääräpäänä saa sanella kuinka monta lasta perheseen saa tulla?