Synnytyksen jälkeiset päivät sairaalassa!

Hoitajat ja mies hoiti lasta (imetystä lukuunottamatta) ja itse lepäilin ja nautin valmiista ruuasta. Kuuma oli ja alapää riekaleina, mutta jotenkin vain tykkäsin siitä tunnelmasta ja fiiliksestä. Komantena päivänä päästiin kotiin.



Toisen jälkeen ei ollut niin kivaa, koska pikkuinen ei päässyt vierihoitoon, vaan joutui lastenosastolle ja jouduin kotiutumaan ilman vauvaa. Toisaalta itse kotiuduin sitten jo 1,5 vrk jälkeen hyvävointisena.

jos vauvan vointi sen sallii. Osastolla väsyy helposti, koska levähtää ei saa ollenkaan, ja muutkin toipumista tukevat rutiinit puuttuvat ( ulkoilu ja rentoutuminen tms). Esikoiselta olin osastolla 5 päivää ja niin väsynyt etten pystynyt edes puhumaan, ja toiselta olin sen 36 tuntia. Vauvan vuoksi osastolla on tietenkin hyvä olla jonkin aikaa, mutta esimerkiksi meiltä ajaa sairaalaan kymmenessä minuutissa, jos on tarvetta.



Minä olin tokalta kolmen hengen huoneessa, jossa oli järkyttävän kuuma eikä mitään intimiteettisuojaa; siinä sitä selitettiin kätilölle kaikki suolen toiminnasta vuodon määrään samalla kun verhon takan oli toiset äidit miehineen kuuntelemassa. Yhden lapselta mitattiin jatkuvasti verensokereita ja muutenkin lapsi huusi jatkuvasti jne. Oli aika kamalaa olla siellä ja olin tosi helpottunut kun pääsin kotiin.

Sikalenssuhypetys oli pahimmillaan enkä saanut lähteä osastolta mihinkään (en tosin tiedä että onko aina niin). Muut äidit eivät olisi vähempää voineet kiinnostaa, olisin vain halunnut kotiin. Synnytin lauantaiaamuna, viikonloppuna ei ollu lääkäriä paikalla joten tarkistus venyi sitten tiistaille ja ai jestas kun olin maailman onnellisin ihminen kun pääsin kotiin.



Vatsaa paineltiin vähän väliä ja milloin kukakin tuli kopeloimaan milloin mistäkin syystä..

Kaikkein koomisinta oli etteivät olisi halunneet päästää kotiin kun "sulla tuo maito ei nouse", eivätkä uskoneet että stressasin sitä osastolla olemista niin paljon ettei se maito voinut nousta. Kotiin päästyäni imettäminenkin alkoi onnistua ja maitoa tuli suihkulla ulos.

Itse olin niin huonossa kunnossa, että nukuin kaikki mahdolliset ajat, oli kova kuume, tulehdusarvot korkealla ja odotin vain seuraavaa kipulääkeannosta, jotta olisi jaksanut mennä suihkuun tai vessaan, kun kipu oli niin kova. Eli toivo vaan, että on tylsää ja haluat kotiin. Sitten olet ainakin itse niin kunnossa, että jaksat keskittyä valittelemaan vaikka ruuasta ja sängyn hiostavuudesta!

Itse lähdin seuraavana päivänä esikoisemme kanssa ja suosittelen lämpimästi muillekin!

ja ollaan varmoja, ettei vauva kellastu.

on aika pieni aika elämästä, kun sairaalassa on..kukin tyylillään, onneksi saa ite hieman vaikuttaa, kuinka kauan sairaalassa haluaa olla.ei tietenkään kaikissa tapauksissa..

Pari hoitajaa oli inhottavia, johtui kenties nuoresta iästäni. Odotin koko ajan että pääsen omaan kotiin omaan rauhaan hoitamaan vauvaa yhdessä mieheni kanssa. Ihme etten itkenyt niiden hoitajien ilkeyttä, vaan annoin olla koska vauva oli niin ihana ja olin todella onnellinen hänestä.

Ja ihan riittävä aika oli. Aika tylsäähän siellä oli.



Toisen lapsen kohdalla toivoin pääseväni mahdollisimman pian kotiin, mutta jouduin taas olemaan 2 yötä kun oma kunto oli niin huono. Kotiin päästyäni huomasin, että ihan hyvä oli olla siellä ne 2 yötä kun kotona ei tosiaan voi levätä.



Ja nyt kun kolmas kohta syntyy, oikein odotan pääseväni sairaalaan lepäämään. Ihana rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen, koska kun kotiin tulen, kaksi pientä lasta pitävät huolen, että vauva hoidetaan siinä sivussa ja imetyksetkin lennossa. Lisäksi odotan aivan järkyttäviä jälkisuppareita ja ne on mukavampi potea siellä sairaalassa kun voi vähän huutaakin eikä tarvi miettiä mitä lapset ajattelee.

Ja ihan riittävä aika oli. Aika tylsäähän siellä oli.

Toisen lapsen kohdalla toivoin pääseväni mahdollisimman pian kotiin, mutta jouduin taas olemaan 2 yötä kun oma kunto oli niin huono. Kotiin päästyäni huomasin, että ihan hyvä oli olla siellä ne 2 yötä kun kotona ei tosiaan voi levätä.

Ja nyt kun kolmas kohta syntyy, oikein odotan pääseväni sairaalaan lepäämään. Ihana rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen, koska kun kotiin tulen, kaksi pientä lasta pitävät huolen, että vauva hoidetaan siinä sivussa ja imetyksetkin lennossa. Lisäksi odotan aivan järkyttäviä jälkisuppareita ja ne on mukavampi potea siellä sairaalassa kun voi vähän huutaakin eikä tarvi miettiä mitä lapset ajattelee.

Esikoisen kanssa odotin kotiinpääsyä kuin kuuta nousevaa ja inhosin sairaalaa, kuopuksen kanssa nautin siitä kun sai vain maata ja levätä, kun vauvakin nukkui lähes koko ajan. Toki esikoista oli kova ikävä silloin, mutta lepäsin kun se vielä oli mahdollista. Esikoinen oli siis 2 v kun kuopus syntyi.

Hoito on moitteetonta, mutta osastojen asenteissa olisi korjattavaa. Paljon rutiineja mm. punnituksineen myös vauvoille, joilla ei mitään erityistä seurattavaa normaalin synnytyksen jälkeen. Meitä toissynnyttäjiä ohjeistettiin vaihtamaan vauvan vaatteet joka aamu,koskaniin nyt vaan tehdään osastolla. Ilta ei sopinut lastenhoitajalle vaihtoajaksi. Lasta ei vahdita esim. suihkusi ajan. Oma puolisoni kävi töissä päivisin ja vuodon vuoksi halusin peseytyä useammin. Piti pyytää huonetoveria vahtimaan. Vedottiin että kotonakin pärjättävä, joka kuitenkin aivan eri tilanne, voin ottaa lapsenmukaan kylppäriin.



En ihmetellyt miksi niin paljon uusavuttomia vanhempia poistuu laitokselta, kun siellä ei anneta käyttää maalaisjärkeä ja äidin vaistoa.